Eijan ja koirien kanssa ollaan sinne yhdessä menty. Tänä vuonna meillä oli loistosäkä, sillä saimme peruutuksen takia uuden suihkullisen mökin varaamamme perusmökin sijaan. Ja se oli todellista luksusta.
Saaga jäi Minnan ja Fiian luo hoitoon. Kiitos vielä kerran. Se pääsi mökille tyttärensä ja Figon kanssa. Se sai loikoilla pehmeillä tyynyillä. Siis loistoreissu silläkin. :-)
Yleensä ajamme Kokkolaan Jyväskylän - ja Vaajakosken Pandan myymälän- kautta, mutta tällä kertaa oli pitempi reitti. Nimittäin Greetan äiti Sabi oli alottanut juoksunsa ja se vietiin Tampereelle miehelään. Sieltä suuntasimme kohti Kokkolaa vain kolmen koiran kanssa.
Windyllä ja Friidalla oli vielä illalla kisat. Olin ostanut kisakirjan ja sain Greetan mittaukseen perjantai-iltana. Hilpi Yli-Jaskari tuli mittaamaan. Hän päivitteli, miten rajalla Greetta on. Mittasi ja mittasi. Hän laittoi kirjaan Greetan mediksi, mutta sanoi laittavansa koiran kiertoon. Onneksi paikalla oli myös muita tuomareita, joten seuraavaksi paikalle tuli Reetta Pirttikoski. Hän mittasi ja mittasi, päivitteli, miten rajalla Greetta on - ja sai Greetasta minin. Reetta näki, että lähellä oli tuomari Jari Helin asuntoautonsa luona. Minä kävin kysymässä, voisiko hän tulla mittaamaan. Jari teki työtä käskettyä. Mittasi ja mittasi ja päivitteli, miten rajalla koira on. Neljä mittausta, puolet oli miniä ja puolet mediä. Viides mittaus ratkaisee, hän sanoi, mittasi ja sanoi selvä. Meni telttaan kirjaamaan tuloksen, tuli ja onnitteli. Greetta jäi miniksi. Tuomari sanoi, että 34,9 cm. Juuri näkyi 35 cm merkkiviiva mitasta, joka on medin alaraja. Koiran puolesta pitää olla iloinen - ja vaikka medi olisi ollut karvan verran helpompi minulle, niin ei niin paljon kuitenkaan, ettenkö suo Greetalle mahdollisimman terveellisiä hyppykorkeuksia.
Friidan rata oli hyvä hylky. Vitonen oli alla, kun minä jäin kontaktille pähkäilemään, miten jatkan ja koira päätti minun puolestani. Muutenkin meillä oli oikein hylkyisää menoa. Hyviä hylkyjä kolme ja yksi oikea hurlumhei-rata. Greettakin teki kaksi rataa, mutta se oli sellaista säätämistä ja pätkissä menemistä, ettei meillä ole kisaradoille asiaa vielä piiiiiitkään aikaan. Mölläreissä voidaan kokeilla.
Lauantaina saapuivat Vaasan pojat Roki (Windyn poika) ja Nuka emäntänsä Helin ja isäntänsä Teron kanssa. Heli kisasi Rokin kanssa ja Nuka on Greetan tyyppinen kuumakalle, joten sekin vielä treenaa.
Pitihän ne perinteiset posetkin ottaa
Sunnuntaina kisattiin kaikki vielä yhdet kisat. Väliaikoina pakattiin auto ja puolen päivän jälkeen startattiin kohti Kotkaa Jyväskylän kautta. Sabi pääsi myös sunnuntaina kotiin muulla kyydillä.
Peukut, että pikkupupseja olisi tulossa.
Kiva oli taas reissu, vaikkei meille tuloksia tullutkaan. Ensi vuodeksi on taas mökki varattu. Valitettavasti taas se perusmökki, mutta jonossa ollaan, jos vaikka yhtä hyvä säkä kävisi kuin tänä vuonna.
Kiitos matkaseurasta, Windylän väki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti