Heinäkuun lopussa oli Greetalla Windydreams-kennelin kasvattitapaaminen täällä Kotkassa. Sää suosi tapaamista ja koirilla oli tosi hauskaa. Greetan sisaruksista oli mukana lähes kaikki. Demo ja Pyry eivät päässeet. Kummasti meni leikki niin, että trikit eli Greetta ja Kasper leikkivät keskenään ja Nova ja Vili-merlet-leikkivät keskenään. Värijako. Hassua. Myöhemmin nähtiin vielä Demo-velikin. Kaikki nämä ovat nykyään teinejä ja ollaan jaettu Facebookissa vertaistukea, sillä kaikki ovat myös ruvenneet tuunailemaan kotia kuntoon. Meillä viime viikolla olin raivon partaalla, kun tulin kotiin ja havaitsin tapetissa ison reiän. Pikkukoira oli tehnyt hyvän alun ja tempaissut oikein kunnolla. Nyt on sitten olemisaluetta hiukan pienennetty kompostikehikkojen avulla, jotta mihinkään tapettiin ei pääsisi kiinni.
Taisi olla viimeinen rally-toko-kisa tämän vuoden puolella. Meinaan voittajaan on iso harppaus. Oikealla seuraaminen kaikkine temppuineen on uusi haaste ja vaikeaa vasemmalla seuraamaan tottuneelle toko-koiralle. Nyt rauhassa harjoittelemme tätä ja sitten taas jatkamme kisauraamme tässä lajissa.
Eilen Ruuhosen Suvi kävi meidän rallyryhmää kouluttamassa ja teemana olivat puolen vaihdot takaa ja nimenomaa se oikealla seuraaminen. Ei helppoa. Mutta hauskaa oli meillä kaikilla.
Joissakin agilitykisoissakin ollaan Friidan kanssa käyty. Tuloksissa ei ole hurraamista, mutta koira toimii oikein hyvin. Edelleenkin se reagoi kyyristymällä yhtäkkisiin haukkurähäköihin, muttei kisaradalla ehdi kyllä mitään kuuntelemaan. Onneksi.
Lappeenrannan kisoissa Anne Lind otti kuvia meistäkin.
Kyseisissä kisoissa auton avainkin katosi, mutta onneksi lopulta löytyi pienestä kolosta kuskin penkin alta. Alle oli katsottu monta kertaa, mutta niin vain oli paikka, jota ei havaittu.
Greetta on aloittanut pentutoko-ryhmässä nyt, kun työtkin ovat alkaneet. Ihan hauskaa saada ohjausta ja pitää tässä itsekin muistaa treenata ahkerasti sen kanssa, kun ohjatut treenit ovat vain joka toinen viikko. Agilitya ei olla vähään aikaan ehditty treenata, mutta tuskin se unohtunut pikkuneidiltä on. Ainakin se vetää hulluna hihnassa, kun hallille päin suunnataan. Nyt kun rally on kisatauolla, pitää isojenkin kanssa keskittyä tokoilemaan.
Ja sitten Saagan terveyskuulumisia.
Saagan kesä meni enemmän tai vähemmän korvaa hoidellessa. Se on syönyt antibioottia ja saanut erinäisiä korvalääkkeitä. Oman lääkärin kanssa juteltuani rupesin ottamaan selvää, paljonko maksaa korvakäytävien avartaminen eli zepp-leikkaus nykyään. Elsallehan tehtiin kyseinen operaatio, kun se vanhoilla päivillään alkoi saada korvatulehduksia ja tuli Canofite-lääkkeestä tilapäisesti kuuroksi. Elsalla oli hyvin ahtaat korvakäytävät - ja karvaiset. Saagan korvakäytävät ovat kyllä ihan hyvän kokoiset, mutta karvaa on paljon enemmän kuin pitäisi eikä ilma kierrä. Zepp-leikkauksessa ylemmän korvakäytävän edessä oleva rusto poistetaan, niin, että alempi käytävä näkyy. Sitä on silloin helpompi karvoista nyppiä ja ilmanvaihto toimii eri lailla.
Hinnat ovat todella vaihtelevat. Univet-ketjussa maksaa leikkaus yhdelle korvalle melkein tuhat euroa. Plus monia lisäkuluja. Onneksi löytyi hyvä, arvostettu kahden eläinlääkärin eläinlääkäriasema Porvoosta, joka leikkaa kaksi korvaa huomattavasti edullisemmin. Siellä ollaan kerran käyty. Saaga sai vielä Canofitea oikeaan korvaan, koska vaikka korva oli paljon parempi, vielä löytyi pöpöjä. Ensi viikolla mennään kuulemaan, mikä on tilanne. Peukutan sille, että saataisiin operaatioaika sovittua ja päästäisiin tässä asiassa eteenpäin. Saaga rukka. Josko sitten alkaisi helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti