KLAG

Lähdettiin ties kuinka monetta kertaa perinteiselle Klag-agilityviikonlopulle Kokkolaan heinäkuun puolivälissä Windylän väen kanssa.  Koska autossa oli tilaa rajallisesti ja Greetta oli tullut laumaani lisää, päätin kysellä, josko Saaga pääsisi jonnekin hoitoon ja Susku ystävällisesti lupasi Saagan ottaa heille. Oli se vähän ollut näreissään, kun sen jätin torstai-iltana Suskulle, mutta seuraavana päivänä jo leppynyt. Seurana olivat Goljat-göötti ja oma poika Jeppo.

                                           - Milloin ne oikein tulee minut hakemaan pois?

                                                                Odottaja.  Voi Saaga <3

Me starttasimme perjantaina yhdeksältä Eijan autolla.  Matkaan meni pysähdyksineen noin seitsemän tuntia. Karoliinan Kahvimylly, perinteinen pysähdyspaikkamme, oli lopettanut ja vain Karoliinan Kestikievari oli jäljellä. Se oli ulkoasultaan pettymys, vaikka herkut olivat hyviä. Mutta päätimme ruveta etsimään reitiltä jotain uutta kahvittelupaikkaa ensi kesää ja tulevaa Klagia varten.

Emme saaneet täksi kerraksi suihkullista mökkiä, kun vanhat oli purettu pois ja uusia oli rakennettu puolet vähemmän. Siis meillä oli perusmökki, jonka ainoa mukavuus oli jääkaappi. Kahvinkeittimeni otin mukaan. Huoltorakennuksessa olivat keittomahdollisuudet, vessat ja suihkut. Todellista kesämökkitunnelmaa.  Ensi alkuun rakensimme kompostikehikoista aidan. Paloja oli 13 ja olisi voinut olla enemmänkin, jotta vielä vähän isompi piha oltaisiin saatu. Mutta tälläkin pärjättiin  ja koirat saivat olla irti, kun tultiin "kotiin" kisojen välillä.

                                                Meidän kämppä, perusmökki 9

Pienellä terassin tapaisella oli hyvä tarkkailla ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Varsin nopeasti Greettakin lopetti turhanpäiväisen pöhinänsä, kun ihmisiä ja koiria riitti koko ajan.

Eija nukkui kerrossängyn alapedillä ja minä levitin sohvan. Pehmoiset pedit koirillekin.

Tänä vuonna Klagissa ei ollut mikään helle,  niinkuin monesti aiemmin on ollut.  Mutta ei juuri satanutkaan. Ennen tuloamme oli satanut rankasti, joten nurmikenttä oli perjantai-iltana ja lauantaiaamun kisoissa tosi vetinen ja liukas. Moni kaatui liukkaalla. Koirat onneksi selvisivät paremmin.

Mitään suuria tuloksia emme saaneet. Kaksi ekaa rataa olivat hylkyjä ja kahdesta seuraavasta saimme tulokset. Viimeinen ratamme oli tosi helppo, mutta nolla jäi saamatta, kun Friida tuli kepeiltä pois. Harmi.

Tuttuja nähtiin myös.

                                              Vartiopari Windy ja Sabi seuraavat tilannetta.

                                           Ei kai tässä mikään vaarallinen tilanne tule?
No ei. Herraseuraa pukkasi. Windyn pojat Roni ja Roki kisasivat myös Klagissa ja kävivät tervehtimässä meitä.

                                                      Luka ja Windyn poika Roni Oulusta

                                               Windyn poika Roki kävi myös moikkaamassa
                                               pikkuveljensä Nukan kanssa.

Greetalla oli hauskaa Nukan kanssa. Oli vain vähän ahdas piha kovin laajamittaisiin leikkeihin.

                                                                     Söpö pari    

      
                                         Friida ei leikeistä piitannut vaan huilasi terassilla.

                             Muutkin halusivat huilata, mutta eräs pieni häirikkö koetteli äitinsä hermoja.

                                                     - Huh, älysi sentään häipyä.

                                                        Windy haaveilee lattiatasossa.
                                         Niinkuin aina sukulaistapaamisissa, potretteja otettiin.

                                                             Kuka ei kuulu joukkoon?
                                vasemmalta oikealle Roki, Nuka, Friida, Greetta, Windy ja Sabi

                          vasemmalta oikealle Heli ja Roki ja Nuka
                                                            Eija ja Sabi, Windy ja Greetta
                                                            Jaana ja Roni, Vili ja Luka

Sunnuntaiaamun kisan jälkeen siivottiin kämppä, luovutettiin avaimet ja startattiin kotia kohti. Matkalla pysähdyimme kahvilla Saarijärvellä, sillä kävimme moikkaamassa Greetan velipoikaa Pyryä ja sen isoveikka Ticoa omistajineen.  Pyry on kyllä aivan Greetan klooni. Se oli vähän järkyttynyt isosta vierasjoukosta ja mustasta Friidasta, mutta kyllä se siitä rohkaistui.

                                                       Hui, miten iso ja musta, tuumaa Pyry.

                                               vasemmalla Pyry, oikealle Greetta

                                        Sabi-äitikin oli Pyrylle ystävällinen -ainakin välillä.

                                                         Tico liehittelee Greettaa.

                                                Sabi oli vähän kiinnostunut muista, mutta
                                      Windy ei sitten yhtään - niinkuin asennosta voi nähdä.

                                                                            Pyry vauhdissa

                                                      Potretti tästäkin vierailusta piti ottaa.
vasemmalta oikealle Tico, Pyry, Windy, Sabi ja Greetta. Friida oli autossa ja valitti siellä kohtaloaan.

Kotona oltiin illan suussa. Matkalla sain Hannelelta viestin, että hän oli muistanut laittaa Saagan ja Friidan rally-toko-koeilmot menemään. Ja jippii, meillä on paikat elokuussa Riihimäelle. Kiitos Hannele. Saaga haettiin kotiin mennessä ja sillä oli paljon kerrottavaa-äänekkyydestä päätellen.

Kiitos taas seurasta, Eija, Windy ja Sabi. Mökki (se perusmökki) on taas meille varattu ensi kesää varten ja ties vaikka Greetta siellä korkkaisi agilityuransa. Saa nähdä.