Sisäsiisteys on jo varsin hyvissä kantimissa. Pisuja ei ole tullut kuin yhdet sisään pitkään aikaa. Perjantaina illalla rupesi pikkuneiti olohuoneen matolle lirittämään. Katsoin kyllä aiheelliseksi moittia ja motkottaa, sillä niin hyvin on pisut muuten ulos tullut tehdyksi. Kakatkin pääsääntöisesti menevät ulos. Kunhan vain G oppisi selvästi osoittamaan, että on hätä, niin olisi helpompi viedä oikeaan aikaan. Nyt pitää välillä viedä varan vuoksi. Mutta esim. työpäivinä ei tule mitään sisään eikä yöllä, vaikka Greetta osaakin jo hypätä sänkyyn ja sängystä pois.
Hallisiedätystä ollaan jatkettu. Tänään aamulla menin Greetan kanssa halliin istuskelemaan ja katselemaan agilitytreenejä. Ensin vähän sylissä tärisytti, mutta sitten alkoi kiinnostaa, kun koirat tekivät rataa. Ja namit maistuivat myös. Iltapäivällä menimme uudestaan, ja silloin oli mukana myös setterilapsi Muru emäntineen. Ennen heidän tuloaan vähän haisteltiin ja ruvettiin tekemään tokon sivulletuloa ja vähän istu-seiso-maahan-leikkiä. Hyvin Greetta alkoi toimia, vaikka sivukorvalla kuuntelikin agilitypuolen treeniääniä. Murun tultua treenattiin tokon lisäksi myös matalaa treenikontaktiestettä. Se on pentusista hyvin kiva juttu, kun saa namia. Ja lopuksi vielä suoraa putkea. Kun laitoin putken päähän targetille makkaraa, johan alkoivat pikku-G:n hippulat vinkua putkessa. Ei ollut lainkaan aikaa jännittää, kun oli kiire herkulle. Oikein positiivista kehitystä siis.
Greetta leikki edelleen tosi paljon Saagan ja Friidan kanssa kotona. On metkan näköistä aamulla, kun herätään, kun Greetta pyörii ja hyörii Friidan ympäri, halailee ja mielistelee. Friida nostaa päätä ylös ja irvistelee ja pörisee, mutta se ei tarkoita mitään, sillä se antaa Greetan tehdän tuota vaikka kuinka paljon. Friida on myös metsäretkillä Greetan idoli, sillä Friida menee lujaa, ja Greetta peesaa täyttä vauhtia perässä.
Tänään päästiin pitkästä aikaa Mannerin agilitytreeneihin. Ratapiirros oli tosi kivan näköinen.
Paljon vauhdikkaita paikkoja. Sekös on mukavaa. Ensimmäinen jumi tuli paikassa, jossa en ymmärtänyt mitään vaikeaa olevankaan. Nimittäin hypyn 6 Friida meni väärältä puolelta, kun en tarpeeksi vetänyt vitoshypyn jälkeen koiraa itseeni päin. Tätä hinkattiin. Seuraava paikka, johon tarvittiin tarkkuutta olivat hypyt 15 ja 16. Viidessätoista piti liike pitää kohti seuraavaa hyppyä, mutta kädellä vetää koira hypyn 15 yli. Itse piti olla sen verran edellä, että sain pakkovalssin tehtyä hypyllä 16. Seuraava hinkattava kohta oli öutki 25 ja sitä seuranneet hypyt 26 ja 27. Olin aivan tasan tarkkaan varma, etten kuuna päivänä saisi koiraa hypylle.27. Oli nähty, että joku koira hyppäsi hypyn 26 jälkeen hypyn 5 takaa päin. Tai hyppäsi hypyn 27 väärään suuntaan. Olin ekalla kerralla tosi paljon jäljessä, mutta sain kuin sainkin Friidan hypyn 26 yli. Se ehti tehdä pyörähdyksen, mutta meni hypyn 27 oikein päin. Tätä kohtaa hinkattiin sitten toisella kymmenminuuttisella. Viimeisellä kerralla lähetin Friidan keinun jälkeiselle hypylle hyvin läheltä putkea. Friida teki hypyn aivan upeasti, vaikka minä jo pingoin putken viertä eteenpäin - ja ehdin kun ehdinkin tekemään persjätön ennen hyppyä 26, jonka jälkeen hyppyjen ohjaaminen oli todella helppoa. Olin ainoa ohjaaja sinä päivänä, joka tämän ehti tehdä - eikä Friida suinkaan tullut putkessa kävelyvauhtia. Nina on ihanan kannustava tällaiselle pyylevälle hitaalle tätiohjaajalle. Tuli sellainen tunne, että ehkä tässä jotain osaa kuitenkin.
Käytin puomilla sitä kaariohjuria. Nina sanoi, ettei sitä kannattaisi laittaa kontaktin alun päälle vaan kontaktin eteen. Hyvin toimi siinäkin.
Hyvä treeni, hyvä mieli.
Saaga ja Greetta leikkivät hammasteluleikkiä.
Tästä kuvasta huomasin, että kas, pikkutytön eka hammas on irronnut. Yläeturivistössä on
verinen kolo. Hampaaton hirviö kohta. :-)
Saija kävi hieromassa Saagan perjantaina. Edellisellä kerralla oli oikean puolen lannerangassa isot jumit ja edelleen samat jumit olivat olemassa. En minä osaa katsoa, oireileeko Saaga esim. liikkeessä sitä. Ei ainakaan mitään selvää näy. Mutta koska jotain täytyy tehdä, niin varasin Kouvolasta Saagalle viisi uittoaikaa. Siellä on Dogstock-liikkeessä 7x4m allas ja uittaja. Saaga "pääsee" sinne polskimaan kerran viikossa. Lisäksi täytyy alkaa säännöllisesti sen kanssa doboilemaan taas ja tekemään niskajumppaa, sillä niskassakin oli jumeja. Vaihdoin kaulapannan valjaisiin. Kuukauden päästä on Saagalla taas hieronta. Katsotaan, onko uinnista ollut hyötyä. Saaga tuskin on kiitollinen, mutta onneksi se osaa uida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti