Saaga nukkui yön sängyssäni. Noin neljän maissa se alkoi hirmuisesti ravistelemaan päätään. Niin kovasti, että kaulurikin aukeni. Päätin, että otan sen pääsiteen pois. Saaga meni sänkyyn taas makaamaan ja läähätti hirveästi. Arvelin, että kipulääkkeen vaikutus oli loppunut ja annoin Saagalle kipunapin. Puolisen tuntia koira läähätteli ja minä siinä vieressä silittelin sitä. Sitten alkoi helpottaa. Lääke varmaan auttoi asiaa. Käytiin nukkumaan. Mutta aamulla en sitten tohtinut lähteä töihin, sillä halusin varmistaa, että Saagan ensimmäinen päivä menisi hyvin. Olin jo töissä ilmoittanut, että otan palkatonta vapaata, jos siltä näyttää. Näin jälkikäteen ajatellen olisi Saaga sittenkin pärjännyt kotona ihan hyvin, mutta onpahan huomenna töihin lähtiessä parempi mieli.
Saagan korvat ovat ihan siistit. Pyyhin ne laimennetulla Betadinella ja suihkautin vielä molempiin AloeVera-nestettä. Välillä Saaga ravistelee päätään, mutta aika vähän kuitenkin.
Tänään saivat koirat luut. Saagakin pääsi kaulurista pois, jotta syöminen sujuisi paremmin. Oli nautinnollista.
Sitten taas koppa takaisin.
Voi vee tätä härpäkettä.
Mutta ei se oikeasti hirveän paljon haittaa.
Greetalla alkoi tänään sitten virallisesti juoksu. Tai no eilen löysin yhden pisaran, mutta tänään oli enemmän veritippoja. Ensimmäinen juoksu hieman hämmentää. Kokeiltiin juoksuhousujakin, mutta niiden kanssa oli kamalan vaikea liikkua. Otin pöksyt pois. Laitetaan ne takaisin, jos alkaa oikein kovasti siivotonta. Saas nähdä, kuinka pitkät tauot Greetta tulee juoksujen välissä pitämään.
On tämä vähän omituinen juttu, miettii G.
Lähi-Tapiolalle kaikki pisteet. Eilen nakuttelin menemään laskun ja tänään jo tuli ilmoitus, että rahat on maksettu. Jes. Taitaa olla Saagan saldo jo aika tapissa, joten toivotaan, ettei enää kuluja paljon tule.
Tänään oli sitten SE päivä. Aamulla eräs koira oli aika närkästynyt, kun se ei saanut kuin puolikkaan antibioottipillerin - eikä mitään muuta syödäkseen. Hävytöntä! Otin töistä iltapäivällä vapaata, että ehdin käyttää koiria vähän ulkona. Greetta ja Friida jäivät kotivahdeiksi ja Saagan kanssa surautettiin Porvooseen.
Nukutuspiikin saatuaan Saaga kupsahti varsin nopeasti uneen. Minä tapoin aikaa kaupungilla ja autossa kaksi ja puoli tuntia. Kävin Peten koiratarvikkeessa ostamassa Greetalle juoksuhousut siltä ja varalta, että se jossain vaiheessa aloittaa ekat juoksunsa. Ostin vähän shampoota ja koirille herkkuluita. Sitten kävin kahvilla. Loput ajasta odottelin autossa.
Tarja Kolisoja leikkasi Saagan. Korvat olivat olleet varsin siistit, oikea korva karvaisempi kuin vasen. Kyselin, olivatko korvakäytävät normaalit, sillä vakuutusyhtiö ilmoitti, että jos korvakäytävissä on joku synnynnäinen vika, leikkausta ei korvata. Mutta normaalit ovat ja sain eläinlääkärin todistuksenkin asiasta. Eli pitäisi tulla korvauksia. Saagalla oli side päässä ja kauluri kaulassa, kun se kahden naisen voimin kuskattiin autoon. Aika lailla se oli taju kankaalla edelleen. Laitoin fleecepeiton päälle ja sitten lähdettiin kohti kotia.
Tunnin ajomatkan jälkeen oli potilas jo vähän virkeämpi. Pissat lirahtivat auton paksin patjalle, mutta omin jaloin hyvin juopuneen oloisena se käveli kotiin. Vein olohuoneen lattialle koirapatjan, johon Saaga romahti ja alkoi vetää sikeitä taas. Greetta oli vähän huolestunut Saagan tilasta ja kävi kurkkimassa sitä tämän tästä illan mittaan.
Side Saagaa inhottaa, kun se havahtuu ja se yrittää ravistella sitä pois.Mutta pääsääntöisesti tämä ilta on mennyt nukkuessa ja vienosti kuorsatessa. Kohta yritän viedä sen ulos pissalle. Onneksi huomenna saa tuon siteen ottaa pois. Saagalla jatkuu antibioottikuuri ja kipulääkettä menee useita päiviä. Vetisellä Betadinella pyyhitään haavoja. Kauluria pidetään siihen asti, kunnes tikit on otettu pois eikä rajua liikuntaa saa tehdä vaan pieniä lenkkejä.
Olen hirmuisen huojentunut, että tämä on nyt tehty. Toivoa sopii, että korvavaivat ovat ohi.
Oltiin viikonloppuna Lappeenrannassa ja käytiin tänä aamuna koirapuistossakin. Onneksi oli tyhjä, minä kun en halua mennä vieraiden koirien kanssa samaan aitaukseen koirieni kanssa. Saagakin innostui kovasti leikkimään Friidan kanssa. Friida on niin pallohullu Jylpyn kentällä, ettei se oikein malta muuta leikkiä, mutta kun ei ollut palloja, niin leikki maittoi. Greetta pyöriskeli isojen ympärillä, muttei uskaltanut mennä riehaan mukaan.
On se melkoista tanssia tuo koirien leikki. Kumpikaan ei hauku, mutta hampaat kalkkaavat ja pompitaan uljaita loikkia.
Saaga on kyllä tosi nätti koira. Ainakin minun silmääni.
Tulevalla viikolla sitten on se korvaoperaatio. Aloitettiin Lappeenrannassa antibioottikuuri, joka jatkuu leikkauksen jälkeenkin. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Tänään mentiin Saagan kanssa kontrollikäynnille Porvoon eläinlääkäriasemalle.
Jännitti etukäteen, sillä vaikka ylempi korvakäytävä oli siisti, koira kuitenkin rapsutteli korvaa välillä ja ravisteli päätään. Uutena juttuna on tullut se, että kun Saaga nousee aamulla ylös makuulta, se krohauttaa kurkustaan limoja.
Koiraa tutkittiin, kurkku kurkistettiin, keuhkot ja henkitorvi kuunneltiin, korvat tarkistettiin ja niistä otettiin näyte. Keuhkot, henkitorvi ja kurkku olivat ihan kunnossa. Korvista tuli ruskeaa töhnää puikkohin. Näytteet tutkittiin. Ilouutinen oli, ettei kummassakaan korvassa ole bakteereja, hiivaa tai valkosoluja. Joten leikkaukseen saattoi varata ajan. Operaatio on ensi tiistaina. Sitä ennen korviin (molempiin varan vuoksi) laitetaan leikkaukseen asti Canofitea ja lauantaina aloitetaan ennakoivasti antibioottikuuri,joka jatkuu leikkauksen jälkeenkin.
Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että valo tunnelin päässä lisääntyy tässä asiassa. Kotiin tultua Saaga sai - palkaksi ehkä- Saijalta hieronnan. Kyllä se nautti. Nuorempi väestö pääsi reissun jälkeen juoksemaan hiki päässä pallojen perässä. Joten nauttivat nekin.
Hupsista, miten aika on vierähtänyt - jälleen. Yritetäänpä ottaa sitä kiinni.
Heinäkuun lopussa oli Greetalla Windydreams-kennelin kasvattitapaaminen täällä Kotkassa. Sää suosi tapaamista ja koirilla oli tosi hauskaa. Greetan sisaruksista oli mukana lähes kaikki. Demo ja Pyry eivät päässeet. Kummasti meni leikki niin, että trikit eli Greetta ja Kasper leikkivät keskenään ja Nova ja Vili-merlet-leikkivät keskenään. Värijako. Hassua. Myöhemmin nähtiin vielä Demo-velikin. Kaikki nämä ovat nykyään teinejä ja ollaan jaettu Facebookissa vertaistukea, sillä kaikki ovat myös ruvenneet tuunailemaan kotia kuntoon. Meillä viime viikolla olin raivon partaalla, kun tulin kotiin ja havaitsin tapetissa ison reiän. Pikkukoira oli tehnyt hyvän alun ja tempaissut oikein kunnolla. Nyt on sitten olemisaluetta hiukan pienennetty kompostikehikkojen avulla, jotta mihinkään tapettiin ei pääsisi kiinni.
Elokuun alussa Kotkan Koiraystäväin Seura täytti 25 vuotta ja järjesti FlashMob-tapahtuman Karhulan puistossa. Siellä mekin Saagan kanssa poseeraamme.
Elokuun puolessa välissä oli rally-toko-kisat Riihimäellä. Sinne lähdettiin viimeisiä avoimen luokan tuloksia saavuttamaan. Ja niinhän siinä kävi, että molemmat tytöt saivat tulokset ja Friida vielä voitti melkein neljänkymmenen koiran luokan 98 pisteellä. Radat alapuolella.
Taisi olla viimeinen rally-toko-kisa tämän vuoden puolella. Meinaan voittajaan on iso harppaus. Oikealla seuraaminen kaikkine temppuineen on uusi haaste ja vaikeaa vasemmalla seuraamaan tottuneelle toko-koiralle. Nyt rauhassa harjoittelemme tätä ja sitten taas jatkamme kisauraamme tässä lajissa.
Eilen Ruuhosen Suvi kävi meidän rallyryhmää kouluttamassa ja teemana olivat puolen vaihdot takaa ja nimenomaa se oikealla seuraaminen. Ei helppoa. Mutta hauskaa oli meillä kaikilla.
Joissakin agilitykisoissakin ollaan Friidan kanssa käyty. Tuloksissa ei ole hurraamista, mutta koira toimii oikein hyvin. Edelleenkin se reagoi kyyristymällä yhtäkkisiin haukkurähäköihin, muttei kisaradalla ehdi kyllä mitään kuuntelemaan. Onneksi.
Lappeenrannan kisoissa Anne Lind otti kuvia meistäkin.
Kyseisissä kisoissa auton avainkin katosi, mutta onneksi lopulta löytyi pienestä kolosta kuskin penkin alta. Alle oli katsottu monta kertaa, mutta niin vain oli paikka, jota ei havaittu.
Greetta on aloittanut pentutoko-ryhmässä nyt, kun työtkin ovat alkaneet. Ihan hauskaa saada ohjausta ja pitää tässä itsekin muistaa treenata ahkerasti sen kanssa, kun ohjatut treenit ovat vain joka toinen viikko. Agilitya ei olla vähään aikaan ehditty treenata, mutta tuskin se unohtunut pikkuneidiltä on. Ainakin se vetää hulluna hihnassa, kun hallille päin suunnataan. Nyt kun rally on kisatauolla, pitää isojenkin kanssa keskittyä tokoilemaan.
Ja sitten Saagan terveyskuulumisia.
Saagan kesä meni enemmän tai vähemmän korvaa hoidellessa. Se on syönyt antibioottia ja saanut erinäisiä korvalääkkeitä. Oman lääkärin kanssa juteltuani rupesin ottamaan selvää, paljonko maksaa korvakäytävien avartaminen eli zepp-leikkaus nykyään. Elsallehan tehtiin kyseinen operaatio, kun se vanhoilla päivillään alkoi saada korvatulehduksia ja tuli Canofite-lääkkeestä tilapäisesti kuuroksi. Elsalla oli hyvin ahtaat korvakäytävät - ja karvaiset. Saagan korvakäytävät ovat kyllä ihan hyvän kokoiset, mutta karvaa on paljon enemmän kuin pitäisi eikä ilma kierrä. Zepp-leikkauksessa ylemmän korvakäytävän edessä oleva rusto poistetaan, niin, että alempi käytävä näkyy. Sitä on silloin helpompi karvoista nyppiä ja ilmanvaihto toimii eri lailla.
Hinnat ovat todella vaihtelevat. Univet-ketjussa maksaa leikkaus yhdelle korvalle melkein tuhat euroa. Plus monia lisäkuluja. Onneksi löytyi hyvä, arvostettu kahden eläinlääkärin eläinlääkäriasema Porvoosta, joka leikkaa kaksi korvaa huomattavasti edullisemmin. Siellä ollaan kerran käyty. Saaga sai vielä Canofitea oikeaan korvaan, koska vaikka korva oli paljon parempi, vielä löytyi pöpöjä. Ensi viikolla mennään kuulemaan, mikä on tilanne. Peukutan sille, että saataisiin operaatioaika sovittua ja päästäisiin tässä asiassa eteenpäin. Saaga rukka. Josko sitten alkaisi helpottaa.
Minähän olen siis älyhuono naksun käyttäjä. Kaukoja on vaikea naksuttaa, kun ei näe taakse. Pitää hommata joku peili, jonka laittaa koiran taakse, jotta ei naksuta tai jätä naksuttamasta turhia.
Tänään kokeiltiin Tuorlassa saamaani vinkkiä, jolla yritetään vaikuttaa, ettei koira etene kaukoissa. Myös hyppyeste rima rinnan korkeudella voisi olla hyvä. Tämä oli olohuonetreeniä ja rimana oli lattiankuivauslasta. Rima olisi voinut olla matalammalla.
Friidan takajalka elää omaa elämäänsä. Sitä selvästi häiritsi se lasta varsinkin maahan mennessä. Saaga oli asian suhteen lunkimpi. Minä olin naksun kanssa myöhässä tämän tästä ja naksutin vääriä liikkeitä. Huokaus. Se peili pitäisi toden totta hommata.
Greetan kanssa ollaan ruvettu harjoittelemaan kapulan pitoa. Ostin sille pienen ohjatun noudon kapulan, kun tuolla on niin pieni kitakin. Kosketuksesta on naksuteltu ja pienistä haukkaisuista myös. Ja siinä ollaan. Naksuttaminen on tosi vaikeaa, kun ei aina tiedä,mikä olisi hyvä paikka klikata - vai menikö se jo. Mutta harjoitellaan. Siihen nähden, että alettiin pelkästä nenän hipaisusta, ollaan sentään menty oikeaan suuntaan. Tänään otin mukaan sanan Hae, vaikka ote ei vielä valmis olekaan. Voi olla, ettei ollut oikeaoppista, mutta tehty, mikä tehty. Isotkin koirat pääsivät harjoittelemaan Greetan sorvatulla kapulalla, joka on kyllä aika jytkylä. Pitää etsiä vielä pienempi sorvattu sille. Ei kapulan suuhun ottaminen ollut mikään piis of kakku Friidallekaan, kun ei noudettu vaan piti istua. Mutta naksu-palkka auttoi kyllä nopeasti älyämään, mitä odotetaan. Saaga oli heti aika hyvä.
Eilen käytiin Jaanan ja setterinpentu Murun kanssa kentällä treenaamassa tokoa. Paikkamakuu alkaa jo olla oikean suuntainen. Pikkutyypillä maltti maassa pysymiseen aina tehtävän alussa on huono, mutta kun se jää maahan, se varsin hyvin siellä pysyy, vaikka käyn palkkaamassakin. On hyvä tehdä liiikettä heti häiriössä. Ja junakin sopivasti mennä jyskytti ohi, muttei siitä kumpikaan pentu ottanut paineita. Harjoiteltiin myös askelia, jättöjä ja leikittiin istu-seiso-maahan-leikkiä. Lisäksi harjoiteltiin merkin kiertämistä, joka sekään ei ollut ihan helppoa meille kummallekaan. Mutta vähän kerrallaan.
Friidakin harjoitteli merkin kiertoa. Erikoisvoittajaluokassa kun on se 20 metrin päässä olevan merkin kierto ja muita temppuja sen jälkeen. Ensin haluan sen kierron vauhdikkaaksi ja erikseen harjoittelen loppuosaa. Sainpahan vähän leikittyä Premier-ohjelmalla, josta löysin hidastustehosteen.
Toko-shelttien Tuorlan leiri lähestyy. Greetalle on siellä paikka. Kahtena päivänä on koulutusta ja pääsee seuraamaan muiden shelttien tokoilua. Greetan pieni koko on minulle melkoinen haaste, joten vinkkejä siihen tarvitaan. Samoin perusasennon paikka pitäisi selvittää. Lisäksi tarvitsen vinkkejä ruutuun menoon, kun tuo ipana on niin malttamaton ränkyttäjä siinä hommassa. Toivottavasti tulee hyviä vinkkejä.
