Morkkis

Tänään käytiin Friidan ja Saagan kanssa trimmauksessa Eijan luona. Sitä ennen pesin koirat ja päätin Turrimurrissa nyppiä pitkästä aikaa Saagan korvatkin. Ei se ole niitä oireillut, mutta kun karva kasvaa kohisten, niin ajattelin, että korvatkarvatkin on myös syytä nyppiä. Toisessa korvassa olikin kamala karvarykelmäpaakku, johon oli tarttunut vaikkua ja korva oli muutenkin tosi ryönäinen. Toinen korva oli parempi, joskin sielläkin oli tummaa möhnää, mutta muuten iho oli ihan terveen värinen. Eijan avustuksella saimme toisen korvan paakun pois. Tokihan korva ärsyyntyi nyppimisestä ja Saaga ravisteli päätään tämän tästä. Kyllä otti aivoon, etten ollut älynnyt aiemmin korvia tutkia. Portugeeseilla kun on tosi karvaiset korvat. Joku eläinlääkäri sanoi, että uuden suosituksen mukaan ei koirien korvia pitäisi liikaa nyppiä, etteivät ne turhaan ärsyynny, mutta nyt kyllä oli ihan liian pitkä paussi. Kotimatkalla ajettiin apteekin kautta. Ostin korvapuhdistusainetta ja korvatippoja. Putsasin kotona korvat ja tiputin tipat. Sitten luin paketin sisällä olevan tuoteselosteen. Tipat ovat tarkoitettu korvapunkin hoitoon. Eikä ulkopuolella lue mitään tästä yksilöinnistä. Joka tapauksessa päätin, että koska on viikonloppu, jatkan tippojen laittamista. Jos Saaga alkaa oirehtia, lähdetään päivystykseen, mutta jos ei mitään pahempaa ole, otan maanantaina tarvittaessa yhteyden eläinlääkäriin. 

Olen ollut huolimaton koiranomistaja. Sorry Saaga! Huomenna vilkaistaan myös Friidan ja Assin korvat varan vuoksi.

Sohvan valtaus

Ojangossa - ja taas läheltä liippasi

Kuukauden tauon  ja  yhden hallilla käynnin jälkeen aloitettiin taas kisaaminen Friidan kanssa. Ilmoitin koiran Vantaan Ojankoon kahdelle agilityradalle. Kun tarjolla oli sekä ykkösille että kakkosille kolme rataa, aikataulut venyivät ja meidän ensimmäinen ratamme alkoi vasta seitsemän jälkeen illalla ja toinen vasta yhdeksän jälkeen. Hiukan ryydytti! Odotuksia ei ollut, sillä yhtään en osannut aavistaa, millaisessa mielentilassa pikkuneiti ratoja menisi.

Kummallakin radalla Friida aloitti varsin rauhallisella vauhdilla. Vasta matkan varrella vauhti kasvoi. Kun tutkailin vanhaa blogia, samalla lailla tapahtui edellistenkin juoksujen jälkeen ja sitä kesti jonkin aikaa, kunnes vauhti taas palautui. Mutta erittäin tyytyväinen olin koiraan joka tapauksessa, sillä korvat toimivat, ja jos ohjaaja muisti ajoissa ohjata, niin koira toimi sen mukaan.

Ekalla radalla tuomaroi Pertti Siimes. Pahus vieköön Martti Salosen, joka makseilla päätti ruveta kontaktituomariksi. Pahus vieköön siksi, että hän antoi Friidalle puomin ylösnoususta vitosen. Ei Friida loikkaa, mutta jos ei osu, niin ei osu. Muuten puhdas rata tuli ja nollalla oltaisiin oltu neljänsiä ja saatu se viimeinen LUVAkin.

Tässä rata:

Toinen rata oli sitten setä-Salosen. Rata oli oikein lupsakka profiililtaan ja nollia tuli useita. Kolmanneksi viimeinen este oli putki, josta tultiin viistosti renkaalle. En riittävästi vetänyt koiraa vaan Friida juoksi renkaan ohi ja hyppäsi viimeisen hypyn. Eli hylky tuli. Vaan ei meidän aikamme olisi riittänyt viiden parhaan joukkoon, vaikka nolla olisi tullutkin. Nopeita bortsuja oli jo tehnyt hienoja aikoja radalla, joten meillä ei olisi ollut radalla mitään saumaa sijoittua - ei ainakaan tällä vauhdilla, millä Friida radan aloitti.

Tässä toinen rata:

Joka tapauksessa olin ratoihin tosi tyytyväinen. Eiköhän se vauhti sieltä löydy. Seuraavan kerran kisaamme näillä näkymin helmikuun alussa. Tammikuussa ei lähinurkilla kisoja näytä olevan.

Kuin kaksi marjaa

                                                              Nää harmaat nimittäin.

                                                              Kumpi on kumpi on kumpi?

         - No mie oon mie ja sie oot sie. Eli vasemmalla kummassakin kuvassa Geisha ja oikealla Assi.

                                     Assilla on huonompi näkö, sillä silmissä on sumentumaa.

                                  Geishan silmät ovat kirkkaat, mutta kuulo on huonontunut.
                                                      Ai niin, Geisha kuorsaa, Assi taas ei.

                                         Reippaita typyköitä silti molemmat. Ja ruoka maistuu.

                           Kun kerran naamakuvia alettiin ottaa, niin otettiin sitten noista nuoremmistakin.

Luulisi jo Saagankin kuvaamiseen tottuneen, mutta kovin monta kertaa se hämillään haukotteli, kun minä heiluin kameran kanssa sen edessä.

                       Friidan kutrit sojottivat sarvina aika huipaisasti. Muuten ilme on suloisen viaton.

Uimaharjoitukset alkoivat jälleen

Koko syksynä ei olla ehditty Hyvinkään koirakylpylään, mutta tänään sitten oli uimisen aika. Mummosakki jäi kotiin kuorsaamaan, ja nuorempi väki ynnä Krisse, Frisco ja Manu, vakituiset uimakaverimme,suuntasi kohti Hyvinkäätä. Sää Kotkassa oli vesiräntäsadetta ja loskaa, joten ei parempaa päivää sisäliikunnalle voinut olla. Varsinkin kun isot tiet olivat sulat ja ajokeli mitä mainioin. Olin varustautunut Frolic-pussilla ja noutajahihnalla. Vähän niinkuin piiska ja porkkana-systeemillä. Saaga ei olisi veteen mennyt ilman hihnaa. Vaan kun pakotettiin, niin menihän se sitten.

Muutama kerta tehtiin näin ja Frolic-nappuloita annettiin palkaksi tästä urheudesta. Sitten testattiin, suostuisiko rouva lähtemään veteen ihan itse. Hirveällä kannustuksella se läheni ramppia.

           - Hmm, tuokin tuossa tulee jo vedestä. Mahtaako se ihan oikeasti tykätä tästä hommasta?

                                      - Vastaranta näkyy tuolla. Ja siellä saa Frolicia.

                                  - Kun tuo emäntä tuossa noin hihkuu, niin pakko tässä on yrittää.

                                    - Tämä on niin karmeaa tämä tassujen irrottaminen pohjasta.

                                                     -  Taisin päästä vihdoin vauhtiin.

                                                     - Veto - Frolic - veto - Frolic....

                                                     - Jaksaa jaksaa----ramppi lähenee.

                                       - Sulla on syytä olla hyvät palkinnot tästä suorituksesta.

                                                                 - Mitä!!! Vielä uudestaan???

                                         - Siis oikeesti - onko tämä jonkun mielestä hauskaa???

                                                     - Veto - Frolic - Frolic - Frolic---

Saaga ui hyvin kauniisti ja levollisesti, kunhan rampilta irti pääsee. Tosi monta kertaa se lähti itse uimaan, mutta aina sitä kyllä piti tsempata.

Tyttärensä Friida sen sijaan tarvitsi yhden saattokeikan veteen noutajahihnalla ja sitten se taas muisti, miten rampilta lähdetään. Se nouti leluja ja energisesti polskutteli altaassa  pitkin ja poikin.

 

Manu meni muutaman kerran allasta pelastusliivin kanssa, mutta sitten se otettiin pois ja Manu meni reippaasti lelujen perässä altaaseen.  Sen uimatekniikka on kovasti parantunut ja peräosasto pysyy lähellä pintaa, kun vielä keväällä se tuppasi vajoamaan välillä.

Kiitos reissuseurasta, Manu ja Frisco.

Uusi käynti on jo varattu. Senkin takia, että unohdin rannekelloni ikkunanlaudalle ja pitäähän se hakea pois.

Vuosi vaihtui ja toi vieraan

Vuosi vaihtui paukkuvarmoissa merkeissä. Minnilän emäntä oli varannut mökin meren rannalta ja lähdimme porukalla metsän keskelle viettämään vuoden vaihtumista. Ei sillä, että meidän tytöillä olisi mitään ongelmia paukkujen kanssa, ehei, mutta Minni Mäyräkoira on paukkuarka, joten oli syytä vetäytyä turvaan.

Kun vielä viime uutena vuonna Lunalla kesti kovin kauan, ennenkuin se uskalsi isoja koiria moikkaamaan, niin tänä vuodenvaihteena se periaatteellisten piippausten jälkeen oli ihan kotonaan vesiäisten parissa. Tiina jakoi koirille puruluut, mikä oli virhe, sillä Minni vetäytyi luiden kanssa makuuhuoneeseen, eikä päästänyt sinne ketää koiraa, vaan tulisesti vahti kaikkia puruluita.

Minni esitteli mahassaan olevan arven, sillä kolme viikkoa sitten siltä poistettiin kohtu. Näin karmeat valeraskaudet, joiden aikana Minni on synnyttänyt erinäisenkin määrän leluja ja ahdistuneena hoitanut niitä pitkän tovin. ovat taakse jäänyttä elämää.

Kun ruokia laitettiin pöytään, eräs pikku magnusti oli myös haluamassa osansa. Ja tietenkin Saaga myös, kuinkas muuten.

                                            Minun laumani huomaavaisesti lämmitti sänkyni.

                                                Minni löysi oman lämpöisen paikan.

Oli mukava ilta. Aamulla satoi edelleen vettä ja metsätiestä oli tullut oikea jäärata, jota pitkin auto hädin tuskin jaksoi mennä. Ja kun pääsin kotipihaan kääntymään, sinne ei sitten päässytkään, kun lumi oli pehmennyt niin, että auto upposi, eivätkä pyörät jaksaneet vetää. No, päästiin me sitten illalla omalle parkkipaikalle.  Iltapäivällä meille saapui hoitoon mummovieras. Assin sisko, Saagan mummo ja Friidan isomummo Geisha on vieraanamme joitakin päiviä. Harmaa väri rulettaa nyt tässä taloudessa.

Iloa ja valoa Uuteen Vuoteen 2013

                          

                                     Vieköön Vanha Vuosi mennessään elämästäsi kaiken sen, 
                                     mitä olet taakkana raahannut mukanasi 
                                     ja joka on vienyt sinulta enemmän kuin on antanut.

                                     Antakoon Uusi Vuosi sinulle voimia ja uskoa
                                     luopua kaikesta turhasta ja tarpeettomasta.
                                     Tuokoon Uusi Vuosi 2013 tiellesi ja eteesi niitä asioita, 
                                     jotka ovat hyväksi sinulle ja joita olet 
                                     joko tietoisesti tai tiedostamattasi kaivannut elämääsi.
                                     Olkoon uusi vuosi sinulle hyvän olon, 
                                     seesteisyyden ja elämästä nauttimisen vuosi!

                                     Oikein Ihanaa Uutta Vuotta 2013 ♥

                                     Ja muistakaa: menemme koko ajan valoisampia aikoja kohti.