Ennenkuin vuosi vaihtuu...

 On ollut pitkä tauko tässä blogissa. Jotenkin en ole vain saanut aikaiseksi, mutta koska tämä vuosi on viimeisillään, pitää päivittää loppuvuoden tapahtumia. 

Kokeet ja treenit

Kävimme Mollyn kanssa kahdessa toko-kokeessa marraskuussa. Harmillisesti molemmat kokeet jäivät todelle lähelle ykköstulosta. Ekassa kisassa oli paljon koiria ja Molly loppupäässä. Se ei enää jaksanut keskittyä ja teki ihan tyhmiä virheitä. Joten pisteitä 250. Toisessa kisassa paikkaistumisessa ympärillä olevat koirat menivät maahan ja lopulta meni Mollykin. Saatiin 253 pistettä ja itsellä hirveä harmitus. Päätin, että toko-kokeet loppuivat tämän vuoden osalta siihen. Eli nyt ollaan treenattu rauhaisaan tahtiin avoa ja jotain voi-liikkeitä myös. Keväällä sitten yritetään saada ykkösiä avosta, sillä koularin haluaisin Mollylle. 

Tässä viimeisimmät treenit eiliseltä päivältä.

Näillä treeneillä yritän vahvistaa Mollylla ruudun paikkaa ja nopeampaa pysähdystä.

Sitten hyppynouto. Olen vaihtanut kapulan palautuksen edessä tehtäväksi. Se sopii paremmin Mollylle ja on edistynyt. Etutarget vahvistaa paikkaa.

Sitten keirto. Sinänsä se ei ole ollut vaikea liike. Lähinnä perusasentoon tulo on vielä haasteellista. Koira jää helposti vähän vinoon. Tällä kertaa hyppyliike oli mielessä ja Molly kävi tekemässä sen. Onnistui kuitenkin seuraavilla kerroilla ja vauhti on hyvä.

Kaukokäskyissä olen ottanut pitemmän matkan. Lopuksi kaukaa vielä olen ottanut seisomaan nousun. On jo kohtalainen. Muut tehdään läheltä satunnaisesti. Takapalkka on koiran takana odottamassa.

Tunnari on jo varsin hyvä. Sekin tuodaan eteen.

Luoksetulossa loppuperusasento on helposti vino. Sitäkin treenataan.

Seuruuta ollaan tehty hyvällä palkalla erilaisin pätkin. Se kun on ollut aika surkeaa Mollylla. On se vähän parantunut, mutta paljon vielä tarvitaan treeniä, että se on riittävän sinnikäs pitempään palkattomaan seuruuseen.

Sitten vielä pari jättöä.

Eli töitä riittää, mutta turha kiire pois.

FANNI

Ystävien koira Fanni tuli meille hoitoon kolmeksi viikoksi, kun omistajat olivat pitkällä ulkomaan matkalla. Fanni on koirilleni tuttu jo entisestään, sillä vuosi taaksepäin Fanni oli meillä hoidossa samasta syystä ja ollaan vierailtu Fannin omistajien kesämökillä pariinkin otteeseen. 

Sylipaikasta oli välillä vähän kilpailua, mutta kun ihminen oikoo koipensa, niin molemmat mahtuvat "syliin". 

                                             Molly haluaa aina ihan oman huomionsakin.

Mutta se on myös valmis jakamaan huomion. Tässä typykät makaavat illalla nukkumaan mennessä vatsani päällä. Fanni kävi sängyssä, mutta nukkui pehmopetissä yönsä ja aamulla sitten pomppasi sänkyyn tervehtimään. 

Useimmiten aamulla lenkkeiltiin niin, että Fanni ja Molli tekivät ensin oman aamukävelyn ja Greetta sai omansa. Mutta päivällä tehtiin lenkit porukalla. Hihnat olivat välillä solmussa, mutta muuten hyvin sujui.

              Greettakin suostui makaamaan Fannin kanssa samalla sohvalla ainakin välillä.

                               Fanni ja Molly sen sijaan olivat parhaimpia kavereita koko ajan.

Fannilla on upea hyvin hoidettu turkki ja minäkin sitä yritin parhaani mukaan kammata ja harjata. Joka-aamuinen homma oli laittaa tukka pois silmiltä. Fanni antoi kiltisti tehdä kaikki hoitotoimenpiteet kynsien leikkausta myöten.

Useamman kerrankin käytiin Citymetsässä porukalla. Siellä uskalsin pitää Fannia irti.

Mollylle ostin alesta kivan takin viileisiin syys- ja alkutalven säihin. Väri sopii sille täydellisesti.

Fanni nautti sylittellystä kovasti paljon. Onneksi sillä ei näyttänyt olevan yhtään koti-ikävä.

Lumitilanne on vaihdellut aivan hurjasti loppuvuonna. Välillä on lumetonta, välillä jäistä ja välillä ihan kunnon hankiakin. Käytiin kävelemässä kerran Kyminlinnan vallituksilla. Oli varsin kylmä pakkassää ja kaikilla piti olla lämmintä päällä. 

                                          Lumisade yllätti kun oltiin jo autolle menemässä.

                                 

                                           Paljon meillä huilattiin eri paikoissa ja asennoissa.

                      Itsenäisyyspäivän aikaan piti ottaa kunnon koirapose kaikista. Onnistui.

                                       
                                            Jälleen Citymetsässä

Omat koirat odottavat aina kutsua aamu- ja iltaruoalle eteisessä. Fanni ei tätä osannut, mutta malttoi istua odottamassa, kun laitoin keittiön portin kiinni. Normisti portti on aina auki. Hyvin kuuntelivat, kuka milloinkin pääsi omalle kupilleen. Järjestys ei ollut aina sama.

Sitten taas lepo maittoi. 

Omat koirat matkustavat nykyään autossa kevythäkeissä. Otin veräjän pois, että häkit mahtuisivat. Näin jää tilaa omille tavaroilleni. Nyt siinä tilassa matkusti Fanni.

10.12. tehtiin Jylpyllä vähän juoksurallia. Ensin Fanni ja Molly saivat leikkiä, sitten sai Greetta palloilla. Kaikilla oli hauskaa.

Fanni haettiin kotiinsa 11.12.  Sitä ennen oltiin otettu myös joulukorttikuvat. Hyvin onnistuivat nekin.

                                              Kiitos käynnistä Fanni ja tervetuloa uudelleen.

Greetan terveystilanne
 

Greetta on aina ollut terve kuin pukki. Vuosi sitten joulukuun alussa käytiin lääkärillä, sillä vasemman takajalan anturasta oli pala pois ja anturan sisäosa tulehtunut. Hyvällä hoidolla parani. Samana päivänä kun Fanni lähti vein Greetan Oiwalliselle eläinklinikalle samasta syystä. Vasemman tassun sisäosa punotti. Anturan reunassa oli jotain röhelmää myös. Greetta sai antibiootit ja voidetta ja jalka tuli kuntoon. Tossua pidin jalassa ja vaikka se välillä löytyi lattialta, niin pääsääntöisesti tossu sai olla ihan rauhassa.

Olin lähellä joulua huomannut, että Greetta välillä veti pyllyä lattiaan. Joulupäivänä huomasin, että peräaukko punottaa. Yritin suihkutella perää ja koitin tyhjentää anaaleja onnistumatta. Greetalla ei ikinä ole ollut mitään anaaliongelmia. Tapaninpäivän aamuna pylly oli vielä pahempi ja soitin päivystävälle eläinlääkärille heti klo 8. Saimme ajan klo 9.30. Onneksi lääkäri oli Heinlahdessa Pyhtäällä eli matka oli lyhyt. Lääkäri ensin kokeili anaalit, ja oli sitä mieltä, ettei siellä mitään ole, mutta kun tyhjensi, tuli sisältä rakeista mömmöä. Greetta sai antibioottireseptin ja apteekista hain  peräpukamavoidetta, jota laitettiin kolme kertaa päivässä perän suihkutuksen jälkeen. Sain ohjeen hakea antibiootin, jos parissa päivässä ei edistystä tapahdu. Hain jo seuraavana päivänä. Tänään menevät viimeiset tabletit, ja vaikka perä on vähän rauhoittunut, ei se ole vielä kunnossa. Eli uuden vuoden jälkeen mennään uudestaan lääkärille. Jatkan suihkutusta ja voitelua siihen asti. Onneksi Greetta on kiltti potilas. Pidän sillä puhallettavaa kauluria ja juoksuhousuja. Näin se ei pääse peräänsä nuolemaan.Inhoittava vaiva.

                                                              Voi toista reppanaa!

Sää ja Joulu

Kun Fanni lähti ollaan otettu leppoisasti ja ihmetelty säätä.

Välillä satoi lunta ja oli kaunis talvikeli.

Lunta satoi lisääkin ja oli oikea winterwonderland - hetken.

Sitten tuli lämpöaalto ja lumet alkoivat sulaa. Oli pääsääntöisesti erittäin liukasta ja harmaata tai loskaista,

Jouluaatto oltiin kotosalla. Pakolliset ulkoilut pluskelillä tehtiin. 

                           Vanhoja joulukoristeitakin olin ottanut esille valojen lisäksi.

Aattoiltana pimeän tullen päätin, että mennään iltalenkille Haminaan, sillä Raatihuoneen valot olivat näkemättä. Oli loskaista ja sumuista, kun ajelimme Haminaan. Liikkeellä oli tosi vähän väkeä. Tallustettiin raatihuoneen ympärillä ja ihailin hienoa valaistusta. Haminalaiset osaavat tämän taidon.

Sitten ajettiin tyytyväisinä kotiin. 

Joulupäivänä ajelimme Helsingin Käpylään sisaren perheen luo. Siellä söin oikein kunnon jouluaterian hyvässä seurassa. Siellä oli myös oikea joulukuusi, jonka edessä tytöt saivat poseerata.

                          Pimeän tullen ajelimme omaan kotiin jatkamaan joulun viettoa, 

Hyvää Uutta Vuotta 2025
Toivottavasti se on paljon parempi kuin vuosi 2024.

Seuran agimestaruuskisa ja ensilumi

 Marraskuun 1.päivän iltana alkoi sataa märkää lunta ja seuraavana aamuna oli maa jo varsin valkoinen. Onneksi olin viikkoa aiemmin laitattanut auton alle talvirenkaat, joten minulla ei ollut hätää, mutta kun Marjut saapui aamulla noutamaan Greettaa seuramestaruuskisoihin, hän ajeli kesärenkaillaan todella varoen. Onneksi ei ollut pitkä matka ajella.

Greetta oli viime vuonna seuran minimestari, mutta tänä vuonna ei titteliä tullut. Se teki kuitenkin hienosti kaksi nollarataa ja oli molemmissa kolmas, joka oli myös loppusijoitus. Marjutin Terra-koira tuli toiseksi.

Tässä Greetan radat:

                          Terra ja Greetta palkintopallilla. Hienot koiratytöt.

Sitten lumikuvia. 

Koirat ovat kyllä nauttineet lumesta.

Eipä lumi kauan maassa pysynyt. Nyt se on jo poissa ja hyvä niin.  Marraskuu ei ole mikään talvikuukausi. Ehtii siitä lumesta nauttia myöhemminkin, kun on oikeasti talviaika.

Hierontapäivä

Saija tuli tänään hieromaan Mollyn. Jumia löytyi lapojen alta, ja Saija mietti, onko syntynyt kontaktin pidosta. Vahvasti tätä epäilin, että ei. Kontakti ei ole Mollyn vahvuus seuruussa vielä. Mutta muuten lihaskunto sai kehuja. Seuraava hieronta on marraskuun loppupuolella. 

Ei menty tänään toko-treeneihin hieronnan takia. Mutta käytiin aamulla metsälenkillä ja iltapäivällä sai Greetta pitkän palloleikin ja Molly vähän namietsintää virikkeeksi. Huomenna sitten mennään hallille taas tokoilemaan.

Molly etsii - ja löytää.

                                                       Greetan lempileikki

Muutamia aiempia kuvia koirien juoksuista. 

 Kieli esillä monta kertaa.

Varsin hyvin meni

 Oltiin eilen Kylli, Lotta ja Molly ja minä Hyvinkäällä toko-kokeessa. Tuomarina toimi Ilkka Sten. Kiltti vanhempi mies. Avo-luokka alkoi Holintien hallissa vähän kahden jälkeen. Paikalla oli myös toinen löwchen, Kide, joka on Greettaa noin vuotta vanhempi ja jonka blogia minäkin seuraan. Molly ei ollut ikinä tavannut Kideä, mutta kun se näki toisen löwchenin, se oli heti aivan innoissaan. Koska Molly ja Kide olivat paikkiksessa vierekkäin, vähän se into jännitti.

Ensin oli paikkaistuminen. Edellisessä kokeessa Molly oli käynyt maahan, kun liikkuri sanoi: Palatkaa koirien taakse. Siinä meni kallisarvoisia pisteitä. Nyt Molly istui varsin nätisti. Muutaman kerran katsoi toisella puolella olevaa novascotian noutajaa ja kerran vähän liikutti etutassuja, mutta ei mitään vakavaa ja kymppi tuli. Jes!

Liikejärjestys ei mennyt normijärjestyksessä. Ensin oli hyppynouto. Heitin kapulan hyvin, mutta Molly kiersi hypyn mennen tullen, koska se oli 30 cm korkea. Meillä on aina ollut 20 cm ja tuo korkeus oli Mollylle liikaa. Sitä paitsi se jäi haistelemaan mattoa kapulan vierelle, joten piti uudestaan käskeä se ottamaan kapula. Eli eka liike oli nolla. Kyllä harmitti.

Seuraavaksi tuli ruutu. Molly meni takanauhan yli, mutta palasi ruutuun ja pysähtyi hiukan viiveellä. Muuten meni ihan hyvin.

Sitten tehtiin liikkeestä seisominen. Vähän hidas pysähdys, mutta muuten ok.  Luoksetulo oli ok ja vauhti hyvä. Seuraaminen oli parasta tähän asti. Paikka oli takaviistossa, mutta kulki mukana, eikä jäänyt kilometrien päähän. Matto hallissa on erikoinen. Omista jaloista lähti suhiseva ääni ja koirankin askelista jotain suhinaa.

Kaukoissa hiukan eteni ja ennakoi, joten ihmettelin saamaamme kymppiä. Mutta en valita. Osaa se kyllä sen paljon paremmin. Kierto ei mennyt niin lujalla vauhdilla kuin mitä Molly oikeasti osaa ja ehti hiukan nuuhkaistakin mattoa vauhdissa.

Ja kokonaisvaikutus 10 oli kyllä  liikaa, vaan en valita.

Sillä saimme ykköstuloksen tällä suorituksella. Olisihan ollut kiva, että Molly olisi näyttänyt sen, mitä oikeasti osaa esim. hyppynoudossa, kakeissa, kartioiden kierrossa jne. mutta tänään ei ollut sellainen päivä. 

Löwchen Kide oli paljon taitavampi kuin Molly ja hyvin reipas kehässä. Kide saikin hyvät pisteet ja tuli toiseksi. Onnea Tiia ja Kide.

Olihan se suorastaan historiallinen hetki, kun kaksi löwcheniä kisaa samassa kokeessa ja samassa luokassa.

                                           Kuvien ottaminen on totista puuhaa. 

Greetta täyttää tänään 10 vuotta

 

Olen ollut mukana apukäsinä, kun Greetan emo Sabi synnytti, joten olen nähnyt neiti Greetan elämän alusta lähtien. Ja koska toiveenani oli trikkipentu ja tyttö, niin tiesin heti, kuka oli meille tuleva vastasyntynyt.  Greetta ei ole ollut kaikkein helpoin koirakaveri, mutta niin oppivainen ja taitava ja innostuva, että on ollut ilo sen kanssa tehdä kaikenlaista kierroksista ja äänekkyydestä huolimatta.  Greetalle oli lottovoitto, kun Marjut alkoi sen kanssa treenata agilitya ja koira puhkesi lajissa kukkaan taitavan ohjaajan kanssa. 

Siksi tänään se oikeutetusti vietti syntymäpäivää rakkaimman harrastuksensa agilityn parissa, sillä Haminassa oli kolmen radan agilitykisat ja sinne suuntasi aamulla Greettakin. T

Tässä radat:

Ekalta radalta vitonen ( puomin alastulo)

Toiselta radalta tuli nolla, ja Greetta sijoittui kolmanneksi 1,5 sekuntia voittajalle hävinneenä.

Kolmannella radalla Greetta lähti omille teilleen ja tuli hylky, mutta syntymäpäiväsankari palasi pian reitille ja teki hienon radan noin muuten.

Terrakin sijoittui yhdellä radalla kolmanneksi, joten kaverukset tässä poseeraavat palkintojensa kanssa totisina.

                                               Päivänsankari Greetta tyytyväisenä

Mollyn  kanssa vietimme päivää mukavalla tavalla. Kun aamulla olimme vieneet Greetan Marjutin luoksen, lähdimme hakemaan Tiinaa ja pikkukoiriaan, sillä olimme varanneet puoleksi tunniksi Citymetsä Tietenkin-alueen omaan käyttöön. Tiina ei ollut ennen siellä ollutkaan. Molly ei tuntenut ennenstään Tiinan koiria, mutta kaikki olivat kuin olisivat vanhoja tuttuja.

Vähän hämäriä kuvia, kun oli hyvin pilvinen aamupäivä. Vauhdissa mukana vähän Mollya vanhempi venäjänbolonka Daria, 9-vuotias chihupoika Nipsu ja 12-vuotias kaniinimäyräkoira Maisa. Parasta tuolla alueella ovat koirien mielestä hajut, niinkuin kuvista näkyy.

Oli mukava päivä meillä kaikilla.

Aamu-usvaa ja treeniä

 Nyt on ollut ihania raikkaita aurinkoisia aamuja. Kun on herätty aika aikaisin, niin ollaan nähty myös aamu-usvaa ja siitähän pitää kuvia kännykällä räpsytellä. 

Lintuparvia on näkynyt paljon varsinkin tuulisempina päivinä. Niillä on kiire lämpimämmille alueille. 

Aamukävelyllä Greetta saa usein jossain vaiheessa etsiä nameja. Se rakastaa sitä puuhaa ja on oppinut keskittymäänkin asiaan aika hyvin,

Mollykin saa välillä etsiä nameja. Sen tyyli on sellainen tuhiseva, kun se työntää kuonoa pitkin maata. Hyvin sekin löytää, jos vain malttaa odottaa ja katsoa, minne namit heitetään. Tänä aamuna sen kanssa tavattiin aamukävelyllä treenikaveri Max ja sen vanhempi veli Pele. Vaikka pojat ovat isoja ausseja, Molly meni heti tervehtimään niiaten sedille.

                                             Max on kuvassa nenäkkäin Mollyn kanssa.
                                             Lenkin ja aamupalan jälkeen voi ottaa pikku lepohetken.
                                             

                                     Greetta sen sijaan kaipaa välillä vähän huomiotakin.

Tänään suunnattiin päivällä Haminan halliin toko-treenaamaan. Molly lähtee sunnuntaina Hyvinkäälle toko-kisoihin, joten pitää taas aktiivisesti harjoitella kisaa varten. Tehtiinkin aika pitkä rupeama.

Kiertoon tuli paljon puhtia, kun se sai ensin leikkiä lelulla ja odotus lelupalkasta siivitti menoa. 
Mitenhän sen saisi ajattelemaan lelua kokeessa, kun sitä ei ole kuitenkaan tarjolla.

Tehtiin ruutua. Tämä oli jo toinen setti, kun ekalla kerralla kamera ei ollut päällä. Ensimmäinen ruutu oli paras. Sitten alkoi koira löysäilemään. Minulla oli läpinäkyvä pieni kansi takanauhalla. 

Hyppynoudossa on tärkeintä se, että kapulan eteen tuonti vahvistuisi. Se on kuitenkin vielä sangen uusi juttu. Mutta koitetaan kotonakin sitä tehdä lyhyeltä matkalta ilman hyppyä ja apuja.

Tunnari on sangen varma. Sekin tuodaan eteen,  Tosin Molly pureskelee kapulaa jonkin verran.

Tehtiin pätkä seuraamista ja avo-kaukot, jotka sujuvat kohtuu ok,

Tehtiin kaikki jätöt. Istuminen oli vähän hidas, mutta istui kuitenkin. Sivulle nousut ovat helposti vähän vinot.

Tehtiin ohjattua noutoa, joka on ihan alussa. Kun ensin haettiin oikea, ja sitten vasen, niin Molly oli jumissa siihen oikeaan. Aloin lopulta käyttää käskyjä oikea ja vasen ( koiran oikea ja vasen)  Treeni jatkuu.

Lopuksi treenattiin hetki kaikkia kaukokäskyjä. Siinäpä sitä työsarkaa riittää.

Sitten lähdettiin lenkille.

Vihdoinkin

 Ei ole mestariluokka ollut kisoissa helpoin mahdollinen meille. Mollylla on häiriöherkkyyttä ja se jää katselemaan ihmisiä ja kuuntelemaan ääniä.

Käytiin treenaamassa loppuviikosta Haminan hallilla rallya omatoimisesti. Tehtiin Jenni Susin rata. Toisella kerralla meni paremmin, niinkuin treeneissä yleensäkin. Kisoissa noita toisen radan mahdollisuuksia ei ole. 

Treenattiin myös käännöksiä. Se oli ihan hyvää treeniä.

Syy ahkeraan treeniin oli se, että meillä oli tänään rally-kisa Haminassa KAGin hallissa tuomarina juurikin tuo Jenni Susi, jonka radat eivät ihan helppoja ole. Ei tälläkään kertaa. Molly oli vasta kolmanneksi viimeinen, joten se sai odotella autossa ja vasta lähempänä suoritusta teimme pientä treeniä hallissa ja katselimme tunnelmaa Molly minun sylissäni. 

Tässä mestarirata.

Tällä kertaa Molly oli aika iloisella päällä radalla. Itsellä oli radan lopussa ihan hyvä fiilis, mutta eihän sitä voi koskaan tietää, mikä lopullinen tulos on ja mitä virheitä on tullut. Vaan ihan hyvin meni, sillä saatiin 80 pistettä. Se oli meidän kolmas tulos ja saatiin RTK4 -koulutustunnus. Jes!

                     On siellä vielä korjattavaa, mutta tuomarin kommentti lämmitti kovasti.

Muutama rally-kisa on meillä varattuna tälle vuodelle ja ne voidaan mennä rennoin mielin.