Ensi lumi on satanut meillekin. Kreivin aikaan sain talvirenkaat alle viime viikon perjantaina. Nyt niitä on kyllä tarvittu. Kauhea pimeä kaamos on vaihtunut lumen valaisemaan iltaan. Ja tänään pilkahti aurinkokin.
Saagan Apoquel-lääkkeen määrää olen vähentänyt niin, että se syö joka toinen päivä tabletin. Seuraava vaihe on sitten lääkkeen lopettaminen. Korva on hyvässä ja siistissä kunnossa, tosin erittäin karvainen. Pitää joululomalla viedä koira nypittäväksi ja samalla voi nukutuksessa ottaa näytteen korvista. Mutta hyvältä näyttää, vaikka joka kerta, kun koira vähän rapsuttaa korvaa, sydän lyö tyhjää ainakin kerran.
Greetalla on lauantaina ensimmäinen rally-kisa Lahdessa. Niin vähän ollaan treenattu, että mitään tuloksia en odota. Kunhan nyt kokeilen, miten koira toimii. Pähkähullua, mutta seuraavaan sitten treenataan ihan kunnolla.
Tyttöjen kanssa on tullut treenattua yhtä ja toista ihan kotitreeneinäkin.
Saaga on hyvin tohkeissaan, kun on saanut olla treenaamassa myös.
Lauantaina oli toko-koe Kouvolassa. Tuomari oli uusi tuttavuus ja paljastui aika tiukaksi tädiksi.
Se, mikä oli hyvää oli, että hyppyhässäkkää lukuun ottamatta saimme kaikista liikkeistä pisteitä. Ja hyppyhässäkkä, jossa Friida meinasi lähteä hypylle ja sitten kapulalle, onnistui useammalla käskyllä autettuna loppuun asti. Se, mikä on ollut huonolla tolalla jo useammassa toko-kokeessa, on seuraaminen. Suoria pätkiä mennessä Friida jätättää, kontakti häviää ja se voi jopa haistella kesken liikkeen. Kaikki temput, askeleet, käännökset yms. se tekee ihan kartalla, mutta kun taas lähdetään menemään eteenpäin, sen kiinnostus lopahtaa. Siihen on pakko löytää joku lääke.
Ainakin kotona testatessani tajusin, että Friida pitää kontaktia käteen. Kun laitoin käden selän taakse, se meni taakse istumaan. Kun laitoin käden suoraan sivulle ilmaan, ei perusasentopaikkaa löytynyt. Eli nyt pitää palauttaa kontakti kohti kasvoja. Tätä tehdään niin, että palkka tulee vain ja ainoastaan suusta. Ja kontaktiharjoituksia peilin ääressä myös on tiedossa. Kaikki muut liikkeet on vain hiomista vailla, mutta tähän on pakko panostaa ihan kympillä.
Viime viikon treeneistä tämä pätkä.
Lyhyt rata, mutta paljon meille. Eikä ikinä olla tuollaista keppikulmaa tehty, joten sählinkiä ensin. Hienot kepit on pikkulikalla kuitenkin.
Greetan kapulan pito alkaa lähestyä kisanomaista suoritusta.
Tunnariakin ollaan aloitettu. Tänään olivat kierrokset kovat leikkien jälkeen, eikä millään meinannut neiti malttaa nenää käyttää. Mutta löytyihän se tunnistunoutokapula lopulta. Lisäksi vähän tehdään noutoa ja eri matkoilta kiertoa, josta Greetta tykkää - ja ääntelee. Pöh.
Lisäksi ollaan välillä muistettu harjoitella perusjuttuja suuntakäskytreeneistä. Vasemmalle kääntyminen on haasteellista, kun ensin on treenattu paljon oikeaa.
Tänään pääsi Saaga retkelle Hyvinkään koirauimalaan. Se sai pientä kuntoilua samalla. Ei se kauheasti tätä harrastusta arvosta, mutta altaaseen menee ja ui rampilta rampille kuitenkin ihan hyvin.
Elmo sai uida ilman liiviä ja sillä oli monenlaista Manun härninkiä menossa koko ajan. Kiva reissu oli tämäkin ja keli mitä mainioin. Marraskuussa otetaan uusiksi.
Aamulla menimme kamujen kanssa rally-toko-treeneihin. Rakensimme radan, jossa oli sekä ylimpien luokkien että vaihtoehtoisesti alempien luokkien tehtäviä.
Saaga teki ensimmäisenä. Sen oikealla seuraaminen on jo aika hyvä. Toki tempuissa on vielä paljon työtä, mutta perusasia on jo hyvässä vaiheessa. Friida, joka kyllä osaa temppuja, on oikealla seuraamisessa niin hössö ja yliaktiivinen, että homma häröilee ihan hirveästi ja pitää ottaa uudestaan monta liikettä. Mutta sen kanssa pääpaino on nyt tokossa ja en ota paineita rallysta sen kanssa. Greetta teki ilman hihnaa ihan tosi hyvää työtä. Siitä tulee vielä jonain päivänä hyvä rally-koira ja kun seurautan sitä kunnolla rallyssa, se tukee myös toko-treenejä.
Kivaa oli ja keli oli vallan loistava.
PS. Sain kuvia rallailusta Heidiltä. Tyttärensä Venla oli kuvannut Friidaa ja Greettaakin. Tässä kolmasluokkalaisen Venlan otoksia. Kiitos.
Sain rallytreeneissä houkuteltua Tuovin ja Pelen kanssani Valkmusan kansallispuistoretkelle. Valkmusa on alle 20 kilometrin päässä meiltä. Olin ajatellut lähteä aikaisin aamulla, jotta ehkä saisi hienoja aamu-usvakuvia, mutta hylkäsin ajatuksen jo illalla, kun valvoin niin pitkään. Yksin olisi ollut tyhmää mennä, joten oli kiva, kun sain kaverin. Koska Valkmusa on suomaastoa ja siellä kuljetaan pitkospuilla pitkiä pätkiä, ei tullut mieleenkään ottaa koko hurttalaumaa, vaan päätin ottaa vain Saagan kaveriksi. Vyötalutin vyötärölle ja eikun menoksi. Oli muuten tosi hyvä apuväline.
Kuvia Valkmusasta (napauttamalla saa isommaksi):
Suoalueet ova todella laajat. Hieno oli nähdä.
Päivällä kaivoin esiin kontaktitreenaritelineen ja namiautomaatin. Ollaan automaattia käytetty tokoilussa, mutta Mannerin treenin jälkeen päätin käyttää sitä myös kontaktilla pysymisen harjoittelemiseen.
Vähän ahtaat tilat on minulla, mutta onnistuin kuitenkin mahduttamaan telineen makuuhuoneeseen. Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan ja muut odottivat portin takana olohuoneessa. Isot halusivat myös saada oman osansa nameista ( jotka ovat siis Saagan dieettiruokaa - niin hyvää.)
