Toko-koulutusta - ja Greetta 2 viikkoa

Isojen koirien kanssa ollaan vietetty hiljaiseloa rally-kilpailun jälkeen. Kantapäässä oleva plantaarifaskiitti estää kaikenlaisen agilityjuoksentelun. Kerran kokeilin, mutta karvaasti kaduin, kun yöllä jalkapohjaa särki ihan hirmuisesti.  Mutta jalkatuen kanssa kävellä voi aika mukavasti.
Niinpä Mannerin Ninan treeneissä ei koipi vaivannut.

Kyselin neuvoa Friidan eri noutoihin, jotka kisatilanteissa olivat alkaneet mennä ihan plörinäksi. Ensin tunnari, jossa ongelmatiikka on siinä, että jos Friida löytää kapulan heti, se muuttuu epävarmaksi ja voi tiputtaa kapulan ja alkaa haistella muita. No, kun tehtiin Ninan tarkan silmän alla tunnari, ei ollut mitään ongelmatiikkaa. Nina kehotti kehumaan koiraa vasta, kun koira selkeästi on palaamassa luokseni ja ratkaisun kapulasta tehnyt. Lisäksi voi harjoitella keskittymistä laittamalla kapula mihin kohtaan vain rivistöä tai laittamalla kapulat hyvin suurien välimatkojen päähän.

Noudoissa Nina teki meille häiriötä. Friida meni lankaan lähes joka uuden häiriön kanssa ja lähti kohti Ninaa. Minulle annettiin ohje kieltää jo pelkästä katseesta väärään suuntaan vahvalla Ei-käskyllä ja kehut heti, kun suunta on oikea. Häiriöherkkyys on Friidan suurin ongelma. Kun häiriötä on paljon, se kestää sitä paremmin, mutta kun on vain yksi tai kaksi ulkopuolista häiriötekijää, se rupeaa niitä kyttäämään.

Olen ahkerasti naksun kanssa treenaillut kotona kaukokäskyjä ja muita liikkeitä. Friida teki viime torstaina tosi hyvällä vireellä tokoa. Seuraamisessa juoksua lukuunottamatta se teki tosi napakasti töitä. Sitten juostiin naksutellen ja hyvä oli asenne silloin. Puolentoista viikon päästä ollaan omassa hallissa taas toko-kokeessa. Pitäisi ehtiä treenailla muutaman kisanomainen treeni sitä ennen.

Saagankin kanssa ollaan treenailtu, mutta vähemmän. Friida on ollut kokeen takia etusijalla.

                                    Greetta ja sisarukset täyttivät sunnuntaina kaksi viikkoa.

Greetta oli ainoa, jonka silmät eivät vielä silloin olleet auki. 

Mutta ei se menoa haitannut.

Muut sisarukset ovat tässä:

Iso trikkipoika

Iso merlepoika

Pienempi merlepoika

Pikku trikkipoika

  Iso merletyttö

Greetta antaa pusun <3

Greetta kasvaa, vaikka onkin vielä pikkuinen

Pennut olivat viime sunnuntaina yhden viikon vanhoja. Painoa on tullut lisää kaikille. Isoin merletyttö, tuo pikku virtahepo, nosti painoaan 300 grammaa viikon aikana. Greettakin kolminkertaisti painonsa ja muillekin, pikkupoikaa myöten, oli tullut painoa lisää ihan hyvää tahtia. Monta vaihetta oli ensimmäisellä viikolla ollut, mutta hyvältä näytti, kun sunnuntaina lähdin pienokaisia katsomaan. 

Sabi on tosi hyvä äiti ja maitoa tuntuu riittävän mukavasti. Sabi ei turhia hötkyile vaan on tosi levollinen lastensa kanssa. Pennut eivät kilju vaan joko imevät tai nukkuvat tyytyväisinä. Pentulaatikossa siis kaikki hyvin.

                                                                    Greetta edessä oikealla.

                                                         Mun pikku hörökorva

                                                        Pikkupoika kellahtelee

                                            Greetan pyllyä pestään napakoin ottein.

                                                          Ja muutkin saavat pesua.

                                                        Greetan pehmeät alusta

                                                        Greetta jälleen

                                           Sabin käsittelyissä pennut kääntyilevät sinne tänne.

                                     Pylleröt <3 Trikki veli jää alle, kun Greetta alkaa kiivetä-

                                                         Ihania pieniä.

Rallia ja pennuntuoksua

Rally-toko-kisoihin on niin mahdottoman vaikea päästä, ettei sitä usko kukaan. Joten kun oltiin onnekkaasti saatu lauantaiksi Villähteen Agilityurheilijoiden kisoihin kaksi paikkaa, oli myös pakko lähteä, vaikka autossa oli kesärenkaat alla ja mustaa jäätä oli jo teillä pakkasen jäljiltä. Onneksi saatiin ajaa mennessä valoisassa ja paluumatkalla oli niin pimeää, ettei mustasta jäästä ollut tietoakaan, kun sitä ei näkynyt.

VAUn kisoja oli kaksi. Toinen oli pelkästään alokasluokkalaisten kisa, johon otetiin 60 osanottajaa. Toinen oli ylemmille luokille. Alokasluokka oli jaettu kolmeen ryhmään ja me kisasimme keskimmäisessä. Saaga aloitti ja Friida oli aika lopussa. 

Alokas-rata oli tämän näköinen.  Saaga sai radalta 97 pistettä. Se pompahti kerran pujottelussa, hihna kiristyi 270 asteen käännöksessä vasemmalle ja toiseksi viimeisessä tempussa se haukahti sivulle tullessa. Jokaisesta näistä tuli yksi virhepiste.

Saaga on aina tehdessään hyvin tohkeissaan ja innolla mukana, niinkuin Jemina Immosen kuvasta saattaa nähdä. Ihanna asenne.

Friida oli erittäin pompsahtelevaisella tuulella ennen alkua ja haisteli joka paikkaa. Itsellä oli sellainen olo, kuin ohjaisi jotain hyvin räjähdysaltista pakkausta. Mutta niin vain kävi, että Friida voitti äitinsä ja sai 99/100 pistettä. Yhdessä eteen tulossa se tönäisi vahingossa kylttitelinettä, joka ei kaatunut vaan vähän siirtyi. Siitä 1 virhepiste.

Molemmat koirat olivat toisen ryhmän jälkeen kolmen parhaan joukossa, joten jouduimme jäämään paikalle odottamaan, miten pärjätään, kun kaikki ovat kisanneet.  Odotus oli pitkä ja tuskallinen, kun kello kävi ja pimeys alkoi langeta. Mutta lopulta tulokset julistettiin. Friida oli kolmas ja Saaga oli viides. Hienot sijoitukset, kun kisaajia oli niin paljon. Ja nyt kun vielä saataisiin paikat yhteen alokasluokan kisaan, niin todennäköisesti päästäisiin nousemaan avoimeen luokkaankin. Menee kyllä ensi vuoden puolelle se nousu.

                                                            Mun hienot rallikoirat <3

Sunnuntaina sitten Saaga pääsi vihdoin trimmiin. On se aika turjake jo ollutkin. Samalla taas suoritettiin perinteinen punnitus Turrimurrin koiravaa'alla. Edellisellä kerralla Saaga painoi yli 24 kiloa ja nyt vaaka näytti 22,8 kiloa. Kevytruoka ja annosten vähentäminen ovat auttanee. Jes! Saaga pääsi/joutui vielä poseeraamaan näytelyposeerauksessa innokkaalle emännälle. Ilmeestä näkee, miten innoissaan koira on asiasta. :-)

                                      Friida oli yleisönä. Sen trimmausvuoro on myöhemmin.
                                                                          Kiitos Eija.

Pitihän vähän pennun tuoksua tuoksutella. Meten pennut ovat nyt kaksiviikkoisia ja silmät alkavat raottua. Aika pulleita pötköjä ne jo ovat.

                                         Lopuksi vielä yksi lepattavakorvainen haukottelija.

                   Lisää pennun tuoksua huomenna, sillä kävin minä Greettaakin katsomassa eilen.
                  Ja Nina Mannerin toko-koulutuksessa Friidan kanssa. Mutta nyt pitää lähteä treeneihin.