Haukotus

Ai kun minusta haukottelevat pentuset ovat niin hellyttäviä. Ne haukottelevat niin täysiä. Tajmadoran pennut ovat kuvissa 11 päivän ikäisiä ja silmät alkavat avautua.

                                            Näitä tyttöjä haukotti oikein urakalla.

                                                          Näitä tyttöjä vain nukutti.

Poikapentua haukotti myös. Se on kuulemma oikea sisupussi, joka kiukuttelee, kun ei heti löydä nisää.

                             Pojallakin silmä on jo vähän raollaan. Äiti haistelee lapsukaista.

         Sera pesee pentuja hyvin ahkerasti ja hoitaa muutenkin hyvin. Pennut kasvavat kohisten.

Metsäretkiä schappetyttöjen kanssa

Pakkaset paukkuvat Kotkassakin, mutta lunta ei ole kuin lumeeksi maassa. Toisaalta ollaan päästy usein tekemään Marikan ja schapendoes Adan, Ikwilin ja Tovan kanssa metsäretkiä töiden jälkeen.

                                                       Tässä ovat Tova ja äitinsä Ikwil.

                                                          Ja tämä on Ikwilin äiti Ada.

                                   Metsässä on vauhtia, kun nämä viisi siellä touhuavat.

 

Eniten juoksevat ja riehuvat Friida ja Tova. Friida tuppaa aina alussa vähän pomottamaan  Tovaa, mutta kyllä se sitten siitä, kun vauhtiin päästään.

                                    Saaga yleensä menee omia polkujaan niinkuin Adakin.

                                                     Näillä kahdella on ihan omat jutut.

                                Jos Iksu ja Tova leikkivät, Friida haluaa ehdottomasti mukaan.

                                 Välillä Iksu yrittää myös Saagaa saada leikkimään, mutta...

                               ... Tova syöksyy paikalle, jotta Iksu leikkisi SEN kanssa.

                                                   Vilvoittelutauko. Hyvin ojentuvat koivet.

                                Kiville kiipeily on tosi hauskaa edelleen.  Ja niiltä pois hyppiminen.

                                         Saagakin tykkää kivistä, jos tarjoillaan herkkua palkaksi.

                                                 Metsässä on keppitarjonta oikein hyvä.

                                                 Portugali vastaan Hollanti kiskomisleikki

                                               Friida sai selvästi paremman puoliskon.

                                                                Tovaa harmittaa.

                                                               Harmittaa rankasti.

                                              Lopuksi otetaan seurueesta taas potretti.

                                                   Kutsusta kilpastartti kohti kuvaajaa.

                                  Ensi kerralla sitten pitää olla enemmän nameja jaossa, komentaa Ada.

                                                  Kiitos seurasta, Hästängenin porukka.

Uiskentelua

Tänään oltiin Krissen ja isovillakoira Manun sekä Tanjan ja portugeesi Odessan kanssa Hyvinkään koirauimalassa. Oli taas kiva reissu. Kiitos seurasta kaikille.

KOIRIEN POLSKUTTELUA

Frisyyri ja pennuntuoksua

Saaga kävi tiistaina parturissa. Tuhdin näköisestä karvaturjakkeesta tuli taas niin sorea neito kasvattaja-Eijan avustuksella. Kiitos tuhannesti avusta. Saagalle tuli oikein riehakkaan tyttömäinen olo. Steriloinnin jälkeen tälle otukselle kasvaa paljon karvaa ja nopeasti. Ja niin keksin väristä, että ihan huvittaa. Nyt on taas blondi vähän blondimpi.

                                            Äiti ja karvaisempi tytär ulos lähtöä odottamassa.

Sukuun on myös syntynyt pentuja. Muutaman poikavoittoisen pentueen jälkeen tässä Seran ja Cooperin pentueessa on peräti neljä tyttöä ja vain yksi poika. Väritys ja turkin laatu on perin tajmadoralainen.  Mustia ja sileitä. Pieniä valkoisia merkkejä. Ei vieläkään mitään uutta värimaailmaa, vaikka norjalainen isukki onkin ruskea. Tänään pennut olivat kolme päivää vanhoja ja uskaltauduin kameroineni Tajmadoralaan niitä kuvaamaan. Sera haukuskeli hetken, muttei ollut yhtään vihamielinen. En kuitenkaan räpelöinyt pentuja, ettei Sera hätääntyisi, vaan katselin niitä kauempaa kameran läpi. Tältä ne näyttivät:

                                 Seralla on hirveä hiki pentuja imettäessä.

                                        Alin yksittäinen kuva on pikkupojasta. Muut ovat tyttöjä.
Marsuiltahan pennut tässä vaiheessa näyttävät, mutta kyllä ne siitä kasvavat ja alkavat muistuttaa portugalilaisia.

Vuoden 2014 kisakausi korkattu - ja hylkyjä ropisi

No, tämähän ei ole mitään  uutta.
Vaan eka rata oli tosi hyvä. Friida vähän karkasi A:lta lopussa, eteni hypyille, mutta kun olin niin jäljessä, Friida hyppäsi toiseksi viimeisen hypyn takaisin ja näin nollaradasta tuli hylky.

Toisen radan Friida alkoi jähmeästi ja kepeillä oli epävarma jo heti alusta ja tuli pois. Sitten taas homma pelitti. Puomilta peijakas karkasi taas. Minä toistin alas-sanaa koko ajan, mutta Friida ei malttanut odottaa, vaan valitsi lähimmän putken pään - jonne siis ei pitänyt mennä. Hylky tästäkin.

Kolmannella radalla oli myös jähmeää. Rata oli täynnä käännöksiä, mikä ei hyppyradalla ole ollenkaan kivaa menoa. Minun piti takaakierron jälkeen kääntyä vasemmalle, mutta käännyinkin oikealle, kadotin koiran, joka tuli vasemmalle puolelle, hypyn ohi, kun minä seisoin hypyn tiellä ja palasi hypyn takaisin. Loppu oli sitten ihan sössöä.

Moni asia toimi radoilla ihan hyvin. Etenkin siihen ekaan rataan olen oikein tyytyväinen.

Tässä linkki ratoihin

Saaga  on taas oma itsensä. Uuden vuoden päivän iltana se rupesi jo syömään ja sen jälkeen söi ihan reippaasti annetut ruoat kupistaan. Suolikin jo toimii normaalisti. Tylosiini sai käänteen aikaan. Ihme aine.

Vuosi on vaihtunut

Potilas jäi kotiin nukkumaan, kun lähdettiin Friidan kanssa vuotta vaihtamaan Windylään. Ja mitä me siellä puuhasimme? No herkuttelimme tietenkin - ja askartelimme näitä.

Minulla ei ole uunia eikä takkaa, mutta Windylässä on, joten ruususytykkeet kananmunan kennoista ovat enemmän kuin tarpeen. Tuli tehtyä samalla vertailevaa tutkimusta eri kennoista. Pirkka-kennot olivat ihan surkean mallisia, kun eivät olleet kuppeja, joten niistä ei voinut tehdä ruusujakaan. Täytyy muistaa tarkkailla vastedes, millaisia kananmunakennoja ostaa. Voisi keväämmällä vaikka mökille tehdä näitä sytykkeiksi.

                                                             Tarkkailijajoukot paikalla

Friidan kanssa kotiuduttiin yhden maissa ja Saagalla oli kaikki hyvin. Käytiin pieni pissalenkki ja sitten nukkumaan.

Aamulla tarjosin Saagalle ruokaa. Ei meinannut mikään kelvata. Maha varmaan tuntuu vielä aika omituiselta. Lopulta tarjosin kädestä lenkkimakkaraa. Se tehosi. Hiljalleen Saaga popsi makkaran palasia. Loput laitoin kuppiin riisin ja raejuuston päälle - ja viereen toiseen kuppiin piimää. Hiljalleen alkoi ruoka taas maittaa, ja piimäkin. Ruoan jälkeen on taas uni maittanut. Selkeästi Saaga on vielä toipilas. Tylosinia onneksi on vielä, joten kuuri jatkuu.

Tämä päivitys sujuu Straussin Uuden vuoden konsertin tahdissa. Se on ohjelma, jota olen pienestä tytöstä asti seurannut. Straussien musiikki on helmeilevää, joten siis oikea tapa aloittaa uusi vuosi.