Hyvää alkanutta vuotta 2026

 Vähän ensin joulumuisteloita. 

Aattona en ollut enää kuumeessa, mutta karmea yskä jatkui kolme viikkoa. Aattona oltiin ihan kotosalla. Jouluna ei ollut maassa lunta, ja muutenkin oli vähän ankea sää. Eli vietettiin aatto aika lailla rennosti kotona löhöten ja telkkaria katsoen.

Aattoateria oli pelkistetty. Yhden ihmisen talouteen ei kannata ostaa mitään hirveitä määriä, ettei joudu syömään samoja ruokia kesään asti. Eli lautasella oli erilaisia kaloja, perunaa, porkkanalaatikkoa ja leipäjuustoa. Juomana yksi alkoholiton olut. Niillä tuli vatsa todella täyteen. 

    Kaveritkin ottivat levon kannalta. 

Joulupäivänä suunnattiin perinteiseen tyyliin siskon perheen luo Helsinkiin. Siellä jaettiin lahjat ja herkulteltiin sangen runsaan ruokapöydän antimista.

Greetta seurasi silmä kovana, mitä ruokia siskon mies oli laittamassa. 

Ruokailun aikana koiraneidit odottelivat olohuoneen puolella, kun me iskimme kiinni kaikenlaisiin herkkuihin. Koirat saivat omat herkkunsa kyllä.

  Ai nam!

Illan pimetessä lähdimme ajelemaan kohti kotia. Moottoritie oli varsin rauhallinen ajella.

                                Tapaninpäivä sujui pääosin näissä merkeissä. 

Ja loppuvuosi myös. Kävimme välillä Haminan hallissa vähän treenailemassa ja penillä lenkeillä.  

Kävimme myös 29.12. Kiviharjun koirametsässä, sillä yksi käynti ostamastani sarjakortista oli vielä käyttämättä. Mukaan tulivat Greetan kasvattaja Eija ja hänen kolme shelttiään.

                        Haiku

                              Haiku ja Tanka

Jono 1: Sabi ja Tanka
Jono 2; Sabi ja Greetta

- nöyrät tyttäret seuraavat siis äitiään

Greetta on ilmiselvästi todella onnellinen tässä joukossa.

Eikä Mollyllakaan ollut mitään näitä shetlantilaisia vastaan.

Pakolliset poset

Sabi  15 v,  Tanka 8v , Haiku 9 v, Greetta 11 v ja Molly 4v

Molly oli se erilainen nuori joukossa.

                     Greetan ja Tankan äiti Sabi on vielä erittäin virkeä 15-vuotias.

Oli kyllä kiva retki. Ja se, että vihdoin saatiin vähän lunta, oli myös oikein mukavaa,

Uuden vuoden aattona olimme ihan kotona. Paukuttelu alkoi jo neljältä ja jatkui reiluun yhteen yöllä. Greetta varsinkin alussa oli todella hermostunut paukkujen äänistä. Pidin telkkarin kovalla, kun oli pahin iltapaukuttelu. Kun vähän hiljeni, koirat pääsivät viimeiselle iltapisulle. Sitten mentiin  makuuhuoneeseen, jossa katsoin televisiota ja kuuntelin podcasteja aika lujalla. Greettakin pystyi nukkumaan. Molly oli paljon rennompi koko illan. Ihan alussa se vähän haukahteli, mutta sitten ei sen kummemmin häiriintynyt. Nyt pitää miettiä, josko ensi vuoden vaihtuessa hommaisi Greetalle jonkinlaisen lääkityksen. Sääliksi kävi toista, kun sitä niin häiritsi. 

Sitten vaihtui vuosi pakkanen paukkuen. Luntakin oli satanut, joten oli kylmää ja kaunista.

Kyllä puhdas lumi on kaunista mustan loppuvuoden jälkeen.

Kun arki koitti, pääsimme Mollyn kanssa rally-ratatreeniin Haminan halliin. Saimme vähän tuntumaa uusiin voittajakyltteihin. Ei nyt ihan onnetonta menoa meiltä onneksi. 

Kävimme myös ominemme tekemässä vähän hoopersia, koska ulkona oli paukkupakkaset eikä siellä kauhean pitkään tarjennut olla.

                                           Greetan menoa

Ja Mollyn myös.

Ollaan me harjoiteltu Mollyn kanssa tokoakin.

Ruutu

Kierto ja stoppeja

Luoksetulon stoppeja

Kaukoja palkalla

Kokeenomainen kaukotreeni

Ohjattu nouto

Jättöjä

Tunnari

Töitä pitää tehdä, mutta pikkuhiljaa asiat edistyvät. Eipä meillä ole kiire kisaamaan. Molly tarvitsee aikaa, että olisi tosi varma.

Tänään tehtiin ekaa kertaa  voittajaluokan rallyrata. Rata oli Jenni Susin. Ei se huonosti mennyt ottaen huomioon, ettei juuri olla tehty uusia kylttejä. Mutta tästä se treeni lähtee.

Greettakin teki radan. Se olisi teknisesti nopea ja taitava, mutta kierrokset vievät kovin helposti yli. Ja haukkua tulee. Mutta selkeästi sillä oli kivaa ja se saa kyllä jatkaa treeniä sekin.

Tässä pääpiirteittäin meidän vuodenvaihteemme ja vuoden alkumetrit.