19.10. lauantaina oli KKSn agilitykisat kolmosen mineille ja medeille. Greetta oli Marjutin kanssa kisaamassa. Koska Greetta on kohta 11-vuotias eli melko iäkäs koira jo, niin olin päättänyt, että tämä oman seuran kisa saa olla viimeinen virallinen kisa Greetalla. Siksi se sai mennä kaikki neljä rataa. Ja radat olivat kaikki todella vaikeita.
Edellisenä päivänä Marjut vei Greetan hallille pikaiselle treenille. Treenin jälkeen se pääsi Marjutin ja Nooran koirien kanssa metsälenkille. Paljon eri ikäisiä cockereita ja yksi Greetta.
Seuraavana aamuna oli meillä aikainen herätys, sillä Greettaa tultiin hakemaan jo heti seitsemän jälkeen. Oli vielä varsin pimeää. Kuu valaisi ja aurinko oli nousemassa taivaanrannalta.
Kisakoira oli valmiina lähtöön.
Paljon tuli hylkyjä. Niin Greetallekin. Tässä radat. Hyppyradat oli suunnitellut ja tuomaroi Mona Liljegren.
Molemmista tuli hylky. Hyvää menoa kuitenkin varsinkin toisella hyppyradalla.
Agilityradat tuomaroi Marko Mäkelä. Ekalla radalla tuli yhdelle minille juuri ja juuri alle ihanneaikanolla, toinen reilu yliaikatulos ja loput hylkyjä. Greetta sai hylyn.
Neljäs rata oli melkoista vääntöä ja kääntöä. Kukaan ei saanut nollaa. Greetalle vitonen ja 2,33 sekuntia yliaikaa. Vain kolme tulosta koko radalla. Greetta sijoittui toiseksi. Eivät olleet Markon radat yhtään kivoja.
Tämän kuvan otti Marjut viimeisen kisan jälkeen ja päivitti instagramiin. Greetta on niin onnellisen ja hymyilevän näköinen kuvassa. Palkinnot olivat nuo. Suklaapatukka ja pieni koiran herkku. Todella mitättömät. Mutta koiran ilme palkitsee parhaiten. <3
Ei Greetan agilityura kuitenkaan ihan tähän päättynyt. Se saa osallistua vielä marraskuun puolessa välissä agilityn seuranmestaruuskisoihin. Ja se on sitten koko hienon agilityuran päätös. Mikä on ihan hyvä juttu. Saija kävi hieromassa Greetan muutama päivä kisojen jälkeen. Vaikka kroppa oli parempi kuin edellisellä kerralla, on sen verran kuitenkin jumeja, että on syytä vanhan koiran jo alkaa harrastaa vähän rauhallisemmin.
Kun Greetta kisasi, kävimme Mollyn kanssa retkellä Siikakoskella tuossa muutaman kilometrin päässä.
Kosken vesi on todella matalalla. Molly poseerasi kiltisti, kun pyysin.
Seuraavana päivänä kävimme porukalla hallin metsässä kävelemässä. Oli hieno ilma. Ja raikas, joten takki oli hyvä molemmilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti