Sunnuntai-iltana oli viimeinen kerta vähään aikaan, kun Mollyn kanssa mitään treenaillaan. Teimme Leskisen avo-rataa, ja kun oli mukana satunnaista namipalkkausta, koira teki rataa oikein hyvällä mielellä. Jes! Tosin vasemmalle käännökset ovat vielä vaiheessa eli pitää jatkaa kääntötreeniä etujalkatargetin kanssa. Mutta kiirekös tässä. Treenataan se kuntoon, kunhan joudetaan.
Tässä se parempi rata.
Illalla vielä pesin ja puunasin Mollyn. Takkuosasto oli aika vähäistä. Sen verran usein olen koiraa kammannut. Sen turkki kun takkuuntuu jokaisen ulkovaatteen käytön jälkeen. Kun kampaa saman tien, ei turkki pääse pahaksi.
Pesun jälkeen Molly kuivatteli jonkin aikaa kylppärissä ennen föönausta. Sitten vasta kaivoin harjan ja kamman esiin ja rupesin puhaltamaan.
Sitten oli pieni varsin pehmoinen ja pöyheä. Kun se pääsi trimmipöydältä, se syöksyi olohuoneessa luolaansa ja alkoi "lingota" itseään toden teolla. Hupaisa örisevä otus.
Vähänkö itseensä tyytyväisen näköinen karvaotus.
Aamulla oli oikea dinosauruskeli. Sen verran sumuista oli joka paikassa. Mutta onneksi ei mitään satanut. Eikä dinosauruksiakaan näkynyt.
Kun saavuttiin Anjalan eläinlääkäriasemalle, punnitsin Mollyn heti alkuun. Se painaa 6,5 kiloa. Sitten se sai rauhoituspiikin kankkuun ( kiljaisi) ja istuskeli sylissäni, kunnes alkoi tuntua raskaalta ja uniselta. Se laitettiin pöydälle tyynyjen väliin. Ensin kuvattiin lonkat. Pyysin Arosen Anna-Maijaa kokeilemaan polvet. Vasen polvi on vielä vähän löysä ( voi paska!!!), mutta oikea on napakka. Joka tapauksessa en aio enää polvea operoida. Toivotaan, ettei se luksoi kuitenkaan pahasti.
Potilas pinteessä
Lonkat ovat hyvät ja Anna-Maija arveli, että voisivat olla A:t. Saa nähdä.
Kyynärätkin näyttivät sangen siisteiltä.
Nikamia oli oikea määrä ja kaikki näytti hyvältä eläinlääkärin silmään, mutta ei voi tietää,
miten lausuva eläinlääkäri asian näkee. Joka tapauksessa näiden kuvien perusteella Mollylla
ei ole mitään hätää luustonsa kanssa.
Sitten alkoi operaatio. Molly pistettiin syvempään uneen. Anna-Maija teki tosi pienen haavan, josta sitten kaiveli kohdun esiin. Kohtu oli siisti ja päätettiin jättää se paikalleen, sillä kun munasarjat ovat poissa, ei kohtukaan voi mitenkään tulehtua tai oirehtia. Munasarjat sen sijaan saivat kyytiä. Ne olivat pienet. Mollylla oli toinen selvästi pienempi kuin toinen. Sitten haava ommeltiin kiinni. Siisti pieni haava tuli.
Mollylle puettiin päälle mukanani tuoma leikkauspaita. Se on oikein sopivan kokoinen.
Kävin maksamassa toimenpiteet ja ostin vielä Bravectot molemmille tulevaa punkkikautta ajatellen.
Kotimatkalle lähdettiin niin, että Molly oli etumatkustajan lattiatilassa pehmpopetillä shaalin alla.
Siellä se piippaili pitkään. Piti jo välillä pysähtyä katsomaan, onko se jotenkin huonossa asennossa ja siksi pitää ääntä, muttei ollut vaan pää oli vain hiukan sekaisin. Onneksi matka kesti alle puoli tuntia, joten hengissä selvittiin molemmat.
Kotona kannoin sen ensin luolaan. Käytin Greetan sen jälkeen kävelylenkillä. Molly ei ollut sillä aikaa hievahtanutkaan lepopaikassaan. Sitten otin Mollyn mukaan makuuhuoneeseen ja molemmat pötköteltiin sängyn päällä. Vienoa kuorsausta kuului Mollysta.
Kun nousin, sekin yhtäkkiä hätkähti ja nousi istumaan pöllähtäneen näköisenä. Nostin sen lattialle pehmopetille.
Siinä se istui pitkään paikallaan tuijottaen yhteen pisteeseen.
Vein Mollyn hetkeksi ulos, josko vaikka pää vähän selviäisi raittiissa ilmassa. Tai jos vaikka olisi pisuhätä. Ei ollut hätää. Se seisoa möllötti paikallaan, mutta lopulta vähän liikkui ja omin jaloin käveli ovelle ja käytävään. Portaat kannoin ylös ja eteisessä laskin lattialle. Sieltä se tallusti taas pehmopetille huilaamaan.
Eka päivä on aina se pahin, mutta ihan hyvältä näyttää olon suhteen. Saa nähdä, maistuuko illalla vielä ruoka tai tarvitseeko antaa kipulääkettä.Kuulemma saa antaa, jos siltä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti