Tässäpä vaihtuikin marraskuu joulukuuksi kuin varkain ja blogi oli aivan hunningolla. Mutta elossa ollaan eikä ole mitään hätää.Sen kertoo Saagan tuorein tällä viikolla saatu verikoetuloskin:
Kun edellisellä kerralla tuo munuaisten toiminnasta kertova SDMA oli 19, nyt se oli laskenut lähelle normaalia eli viiteentoista. Maksa-arvot, jotka edellisellä kerralla olivat reilummin koholla, olivat palanneet joko normaaliin tai sangen lähelle sitä. Jippii ja hip hurraa!!! Näin voimme viettää joulun ajan ihan iloisella mielellä. Tosin Saagan silmiä hoidellen, sillä silmiin pitää valuttaa useamman kerran päivässä joko voidetta tai geeliä vuorotellen. Silmien ympäryskarvat ovat todella ryönäiset, vaikka niitä joka päivä pyyhin. Onneksi kasvattaja Eija lupasi huomenna ajella silmänaluskarvat hyvin lyhyiksi. ja naaman siistiksi. Kelpaa tonttuilla sitten.
Käytiin Haminassa jouluisassa koirakuvauksessa, josta on peräisin myös otsikkokuva. Kuvaajana toimi Sarianna Seppä. Koirille tuli nopeasti hiki kuumien lamppujen alla, mutta ihan mukavia kuvia sain muistoksi tämän joulun tontuista.
Nämä kaksi ovat erittäin hyviä poseeraajia, niinkuin kuvista näkyy. 💓
Tokoilu on ollut tauolla jonkin aikaa. Motivaatio loppui hetkeksi itseltä. Mutta rallya ollaan treenattu kahdesti viikossa ja Greetta on käynyt Marjutin kanssa varsin usein treenaamassa agilitya. Yhteinen ilo on taas löytynyt ja Greetta on ollut ihan reipas Marjutin kanssa. En ole ollut mukana. Saavat luoda suhteen ihan ilman minua. Pieni agitauko on nyt ollut tämän viikon, kun Greetta maanantaiaamuna vähän ontui takajalkaa. Jalkapöydän päällä oli pieni turpoama, jota Gee nuoli. Annoin kipulääkkeen eikä sen jälkeen ollut ongelmia varata jalalle ihan normaalisti. Muita kipulääkkeitä en antanut vaan ollaan tehty vain hinalenkkejä eikä mitään riehuntaa ole tehty. Saija hieroi Greetan torstaina ja arveli, että jänne oli ottanut osumaa, kun hiukan koira reagoi, kun Saija käsitteli jalkaa. Mutta selkeästi on jo ihan kelpo koipi taas.
Niinkuin kuvista näkyy, levon kannalta on otettu.
Ohennussaksilla kaivoin Greetan korvat esiin eräänä päivänä, kun alkoivat olla melkoiset karvakasat. Ennen joulua pitäisi vielä rintakarvat pistää kuntoon. Muuten on takut aika hyvin saatu pois.
Tavaravuori sängyn päällä on varmuustoimenpide silloin, kun Saaga jää yksin kotiin, tai vaikka Greetan kanssakin. Vaikka se on sisäsiisti ja osaa ilmoittaa hätänsä, niin silloin tällöin on sattunut, että kun se on mennyt sängyn päälle, se on innostunut kaivamaan sänkyä etutassuillaan ja silloin on saattanut lirahtaa pissat. Tätä on vuosien varrella sattunut aina joskus ja olenkin ostanut muovitetun froteen petauspatjan päälle, ettei patja kastu. Mutta nyt sattui saman viikon aikana kahdesti, ja pyykkikone lauloi, kun peitto, päiväpeitto ja lakanat piti pestä. Siksipä Saagalla ei ole asiaa sänkyyn enää silloin, kun minä en ole kotona. Saanpahan jumppaa ennen lähtöä, kun roudaan sängyn päälle yhtä ja toista rompetta.
Tästä on selvästikin tullut mummon mökki.
Sohva on kuitenkin Saagan lempipaikka numero yksi ja tyynyt saavat välillä kyytiä, kun se oikein niitä myllää mieleisekseen. Onneksi ovat aika kestävää laatua,
Ja joskus harvoin näkyy sellainenkin ihme, että nämä kaksi makaavat näin vierekkäin. Yleensä Greetta makaa tuolin tai pöydän alla - tai isän vanhassa nojatuolissa.
Haminassa on aivan upeat jouluvalot raatihuoneen torilla. Käytiin Hannelen ja schappe Nellin kanssa niitä ihailemassa. Sattui tämän viikon sateettomin päivä juuri silloin. Kun ei ole lunta, voi ihanaa tunnelmaa saada aikaan vaikka valoilla.
Taivaalle heijastuu valopatsaita, jotka eivät kuvassa näy. Karuselli pyörii ja perhekunta kerrallaan voi käydä siellä pyörähtämässä. Raatihuoneen seinässä olevat tähdet liikkuvat. Hienosti tytöt poseerasivat.
Joulupukki matkaan jo käy....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti