Kyllä minä tuota Saagaa mietin. Ei niin, että sillä erityisesti mitään hätää olisi taudeistaan huolimatta, mutta mietin silti, kauanko meillä on aikaa yhdessä. Mietin minä Friidaakin ja ikävöin sitä tosi paljon välillä. Laskeskelin juuri, että Friidan lähdöstä on jo yli puoli vuotta, mutta edelleen muistan kuin eilisen päivän sen lähdön hetken ja tunteet, jotka tulivat, kun se sai kuolettavan diagnoosinsa. Friida oli niin mukava ja leppoisa koira, iloinen ja helppo. Saagasta on tullut vanhemmiten jästipää tietyissä asioissa. Kun se on tehnyt iltapissansa, se ei yleensä missään nimessä halua sen kummempia lenkkejä vaan kiskoo vaikka väkisin kotiin. Tänään käytiin Greetan kanssa Koiraklubilla mölliagsaamassa. Kun oltiin lähdössä, Saaga oikein peruutti makuuhuoneeseen merkiksi, ettei se aio mukaan tulla. Vasta kun laitoin verkkoportin paikoilleen, se tuli sen taakse norkoamaan läksiäisherkkuja. Saaga on Persoona, mutta niin lempeä ja ystävällinen sekin. Greetta on välillä oikea paskapää sille. Liekö vähän noussut hattuun, kun se oli tänään omineen siellä agsareissulla, kun yhtäkkiä se kotona kävi Saagan päälle ärhentelemään. Saaga ei tehnyt yhtään mitään ansaitakseen tuollaisen kohtelun eikä ruvennut ärhentelemään takaisin. Katsoi vain ihmeissään. Eihän Greetta oikeasti pure tai mitään sellaista pahaa, mutta selvää isottelua tuo on. Karkoitin Greetan pois olohuoneesta portin taakse ja oikein näyttävästi paijailin Saagaa. Meidän talossa ei nuoriso kohtele kaltoin kunnioitettavaa vanhaa koiraa. Kun Greetta jossain vaiheessa pääsi takaisin olohuoneeseen, en ollut sitä huomaavinani ja se oli sangen nöyrää ja kilttiä pikkukoiraa taas. Ei ollut eka kerta tällainen hyökkäys. Ei niitä usein ole sattunut, muutama vain, mutta mietin, johtuvatko ne siitä, että Saaga on sairas koira ja Greetta haluaa lauman kunkuksi sen takia. Tietääkö Greetta enemmän Saagan tilasta kuin me ihmiset. Joka tapauksessa todella ärsyttävä rakki on pikku- Gee joskus ( tai aika useinkin). Onneksi siitä löytyy myös paljon hyvää, jotta jaksaa sen ärsyttävät piirteet. Täytyy sanoa, että haikea olen, kun Saaga on lähtenyt eikä talossa ole yhtään leppoisaa portugeesia, vain haasteellinen shetlantilainen.
No, joka tapauksessa huomenna mennään shetlantilaisen kanssa toko-kokeeseen Strömforsiin toiveena saada viimeinen avoimen luokan tulos. Saas nähdä! Kaiken se osaa, mutta toko on herkkä laji. Peukut siis meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti