Mollyn treeniä tältä päivältä ja vähän muutakin

Ensin muutama hauska häiriötreeni viime vuodelta. Toko-ryhmäläiset tekivät parhaansa, mutta Molly keskittyi varsin hyvin.

                                                   Paikallaistumista häiriössä 😀

                                                      Luoksetulo

                                                       Kaukokäskyt

Pitäisi tehdä uudestaankin. Molly on häiriöherkkä. Ei pelokas, mutta jää tuijottelemaan ja huomioi ympäristöä liikaa.

Sitten tämän päivän treeneihin. Ihan aluksi Molly ja Greetta (!) tekivät puolentoista minuutin paikkaistumisen. Hyvin sujui. 

Sitten yksilöliikkeisiin.

Mollyn on tarkoitus tuoda kapula eteen, ja se on osannut jo jonkin aikaa. Nyt on muutaman kerran, myös tänään, tapahtunut aivopieru ja se tuokin sivulle. Liekö se, että kutsun sen palautuksen jälkeen sivulle, on syynä tähän. Eli vastedes, kun treenataan, liike loppuu eteen tuontiin. Lisäksi se helposti lähtee luvatta edestä sivulle, kun se tietää että sinne mennään. Niinkuin alimmasta videosta huomaa. Hohhoijaa. Ylempi oli treenin eka liike. Alempi tehtiin treenin lopuksi.

Sitten tehtiin kierto.  Tässä suorituksessa paljastui Mollyn toinen ongelma. Se valitsee haluamansa tehtävän, jos ruutu ja kierto ovat lähekkäin. 

Ruutu tehtiin kerran. Se meni ihan siistiksi, eikä Molly valinnut kiertoa.

Kun Molly on ruvennut etenemään hiukan kaukoissa, kun ei ole ollut takapalkkaa, niin laitoin tänään kauemmas taakse targetin ja siihen nameja. Sekös oli houkuttelevaa. Ylösnostossa Molly kääntyi sivuttain ennakoiden palkalle menoa. Ärsyttävää.

Lopuksi tehtiin liikkeestä seisominen ( joka ei onnistunut toko-treeneissä) ja seuruu. Jälkimmäisessä pitää miettiä, menisinkö reippaammin, kun paikka on vielä sitä sun tätä. Käännös vasemmalle tarvitsee vielä uudet askelmerkit. 

Tässä tämänpäiväiset. Meillä on koepaikka Lahteen 8.3. joten treenejä on syytä aktiivisesti jatkaa.
Tänään tehtiin aina kolme liikettä peräkkäin ja sitten vasta sai palkan. Palkattomuus on Mollylle vähän turhauttava juttu, mutta kun oikein kehuu ja silittää, niin se nousee siitä. 

Sitten lähdettiin metsälenkille. Huomenna Saija tulee hieromaan molemmat koirat.

Tänne meidän nurkille on tullut uusi koirametsä. Lähdettiin sunnuntaina sinne tutustumaan. Koirametsä on koirahoitolan omistama ja sen läheisyydessä. Kun käännyttiin pienemmälle tielle, Greetta sai aivan hirveän kiljumiskohtauksen. Sitä kesti aitaukseen ajamiseen asti. ( Oli tosi kivaa, että auton sai aitaukseen sisälle.) Siispä Greetta jäi autoon hetkeksi aikaa mietiskelemään ja rauhoittumaan ja minä ja Molly menimme tutustumaan alueeseen. Kyllä se Greettakin sieltä autosta haettiin. Se liikkui ensin hihnassa, mutta pääsi irti, kun vaikutti rauhalliselta. Paljon oli hyviä hajuja ja alue oli sangen siisti. Tunnin verran siellä oltiin ja kotiin lähtivät tyytyväiset koirat.

                                                  Peto on irti.

              Mollylla on poninhäntä. Alan kasvattaa sen turkkia löwchenturkiksi. Esiajo on tehty.

                                                Väsynyt, mutta onnellinen 💓

                                                 Lopuksi video koirametsästä.

Greetta jälleen kisakentillä

Eilen Greetta lähti Marjutin kanssa Vantaalle kisaamaan. Siellä oli jättikisat, mutta minien aikataulu oli ehdottomasti kaikein paras eli osui päiväaikaan. Kisassa oli vain hyppyratoja, kaikkiaan neljä kappaletta, mutta Greetta teki kolme niistä. 

Rata 1

Hieno nollarata oli tämä. Osallistujia radalla 38 ja Greetta oli kahdeksas lopputuloksissa. Hienosti meni.

Rata 2

Toinenkin rata oli hieno, mutta yhden hypyn Greetta teki väärään suuntaan ja siitä sitten tuli hylky.

Rata 3

Kolmas rata oli jälleen nolla. Sijoitus oli jälleen kahdeksas 42 kisaajan joukosta. Marjut hehkutti jälkikäteen, että Greetta ja hän olivat niin täydellisessä yhteistyössä, että oli huippufiilis mennä. 

Kotona Greetta oli vasta lähempänä yhdeksää, ja sillä oli kiljuva nälkä. Olihan se aamulla saanut ruokaa ennen lähtöä ja sillä oli hyvät namit, joita ei pihtailla ja energiajuomaa, mutta kun koira on tottunut saamaan iltaruoan viiden maissa, niin tokihan nälkä jo kurni mahassa.

Samaan aikaa kotona aloitettiin Greetan lähdön jälkeen pesuhommat. Mollylla oli trimmipäivä ja trimmaukseen pitää viedä puhdas koira. Niinpä sitten tehtiin pesu. Edellisestä olikin jo pitkä aika. Vähän oli arktiset olosuhteet, sillä yksi kylppärin pistorasioista ( ja siihen liittyvä lattialämmitys) eivät toimi. ( Huomenna tai ylihuomenna pitäisi sähkömiehen tulla) 

Pesun jälkeen Mollyn piti omatoimisesti vähän kuivatella.

Puolen päivän maissa mentiin Eija-kasvattajan luo trimmiin. Tällä kertaa ei koiran turkkia ajettu kokonaan alas, vaan olin päättänyt, että Mollysta tulee löwchenin näköinen taas. Ajettiin siis vain pylly ja koivet lyhyiksi ja nilkkakarvojen kasvatus alkoi. Vaikka Molly on ollut oikein söpö lyhyessä karvassa ja varmaan taas jossain vaiheessa sen turkki alas ajetaan, niin minusta löwchen turkissaan on suloinen koira ja välillä on kiva saada Mollystakin rodunomaisen näköinen.

Kännykkäkuva ei ole kummoinen, mutta vähän saa kuvaa, miltä Mollyn turkki nyt näyttää.

Minä olen nyt kaksi viikkoa ollut kovassa flunssassa. Ei koronaa. On testattu se asia. Mutta monta asiaa on joutunut perumaan, kun ei jaksa. Ymmärtääkseni tautia on kovasti liikenteessä, joten en ole ainoa. Toivotaan, että alkaisi tulevalla viikolla helpottaa. 

Greetta aloitti kisaamisen tauon jälkeen

 

Viime sunnuntaina kello kahdeksan oltiin tien varressa odottamassa Marjutia, joka tuli hakemaan Greetan Kaakon Agilityklubin kisoihin Haminaan. Tiedossa oli kolme rataa ja vaikeita ratoja tekevä tuomari.

Ekalla radalla Greetta oli hiukan epävarman oloinen. Siitä radasta hylky. Toisella radalla meno oli jo alun jälkeen parempaa. Puomin alastulolta vähän loikkasi, joten lopputulos oli viitonen. 

Kolmannella hyppyradalla oli jo alusta lähtien vauhtia. 

Greetta teki puhtaan radan hyvällä ajalla ollen kolmas. Osallistujia oli lähemmäs 30 koirakkoa.

Hieno aloitus tauon jälkeen. Edellinen kisa oli lokakuun lopussa, joten kolmen kuukauden tauon jälkeen oli loistava tulos.

Palkintopussiposeeraus omalla pihalla, sillä Marjut ja Greetta eivät ehtineet palkintojen jakoon.

                             

                                            Kotona oli uupunut, mutta onnellinen koira. 

Toko-treeniä ja pentupalleroita

 Kävimme taas eilen Haminan hallissa treenailemassa tokoa. Puolessa tunnissa ehtii yllättävän paljon asioita tehdä.

Teimme kerran ruudun. Ei ollut targetia. Molly hakeutui hyvin taakse ja pysähtyi varsin kivasti. Maahan mennessä se otti vain muutaman askeleen. Olin tyytyväinen suoritukseen. Toki harjoittelemme myös ruudussa maahan menoa suoraan, mutta kun treenataan liike, niin ei sitten korjailla.

Sitten tehtiin kierto. Lelun kanssa haettiin vauhtia.

Seuraavakasi tehtiin hyppynouto. Se alkaa olla ihan ok.

Sitten reilusta matkasta avo-kaukot. Toisessa vaihdossa vähän pylly liikkui. Muuten ok.

Luoksetulossa ei ollut moitittavaaa.

Jätöt, jossa on ollut arpomista, menivät tälläkin kertaa aivan oikein.

Seuraaminen on parantunut. Ei vielä täydellinen, mutta aiempaan verrattuna jo seuraamisen näköistä.

Ollaan alettu treenata kaikkia kaukoja. Vielä paikka elää, mutta eipä tässä kiirettä ole voittajaan kisaamaan, sillä työtä riittää tällä saralla.

Pitätisi tehdä välillä palkattomia treenejä ( siis namittomia, sosiaalista palkkaa saa aina antaa.)

Kävin sunnuntaina kuvaamassa Tajmadoran kaksiviikkoisia portugeesinpentuja. Tämä on ollut jo vuosien traditio. Olivat melkoisia pötkelöitä. Silmät ovat auenneet ja horjuvaa kävelyäkin on nähtävissä.   Haukotuttavaa hommaa, totesivat pennut.

                                                               Kiharat tytöt

                                                            Mustat poika ja tyttö

                                                           Mustavalkoiset tyttö ja poika

Otin minä lennosta kuvat Eijan leijonistakin.

                                                                 Kitty - Mollyn emo

                                                   Dolly - Mollyn sisko

                                                 Peggy - nuorin narttu, ei sukua

Mollyn toko-treeniä

 Käymme kohtuullisen säännöllisesti treenaamassa Haminan hallissa tokoa Mollyn kanssa. Samalla tulee koirien lenkitys hoidettua metsäpoluilla. 

Tänään oli taas treenipäivä. Tässä vähän videoevidenssiä asiasta.

Ensin tehtiin ruutu kera targetin. Molly pysähtyy varsin hyvin ja menee maahan myös hyvin.

Kun tulee toistoja ja target otetaan pois, ei meno ole ihan yhtä varmaa ja maahan menossa tulee askelia. Videon päivänumero on näköjään ihan päin  honkia.

Jatkamme tämän taidon vahvistamista.

Tehtiin muutama hyppynouto. Hypyn korkeus 25 cm. Molly meinasi toisella kerralla suunnata ohi, mutta lisäohjauksella palasi hypyn kautta. Eteen tulo kapulan kanssa on jo aika varmaa. Välillä voi olla hiukan vino.

Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Pitäisi keksiä vielä parempi alusta, mutta kyllä tuollakin kohtuu hyvin onnistuu. Target on etutassuille, sillä olen huomannut, että ne Molly hahmottaa paremmin.

Sitten tehtiin kaukoja ilman alustaa.  Ylösnousut ovat jo aika hyvät. Maahan menossa ja istumisessa koira tarvitsee vielä tukea. Mutta eipä voittaja-luokka ihan lähiaikoina ole kisasuunnitelmissa.

Seuraavaksi tehtiin seuraamista ja jättöjä. Seuruun pidin lyhyenä ja paljon annoin palkkaa, sillä seuruu on ollut todella heikko lenkki. Nyt Molly jo aika sinnikkäästi jaksaa seurata eikä jää jälkeen. Jätöt menivät tällä kertaa kaikki oikein.

Sitten lopuksi oli vuorossa luoksetulo. Tällä kertaa sivulle tulo oli oikein hyvä ja suora. Sivulle tuloa ollaan treenattu ja olen lopettanut kädellä huitomisen. Sen sijaan pidän käden suorana ( nami sormien välissä) enkä katso koiraan. Tosi usein sivulle tulo suoraan onnistuu hyvin. 

Palloleikkiä vielä lopuksi ja sitten lähdettiin kotimatkalle.  Treeni jatkuu.

Molly täytti 4 vuotta eilen

 

Pari syntymäpäiväpotrettia ensialkuun. Ja muistoksi kuvia ihan pikkuruisena ja vähän vanhempana pentusena. Varmaan löytyvät täältä blogistakin. On se ollut tumma vauvana.

On kyllä hämmentävää, että minun tanhupalloni on jo ihan aikuisen iässä. Tokihan se on järkevöitynyt eikä ole sellainen pentuleikkisä enää, mutta kaikki rakastettavat piirteet ovat tallella. Se on sylikoira ja halikoira ja yöllä nukkuu ihan kiinni tai ainakin sentin päässä minusta. Näin se aika rientää. 

Kävin syntymäpäivänä kuvaamassa Tajmadorassa uusia portugeesinpentuja ja piti ottaa myös kuva toisesta päivänsankarista, Dolly-siskosta. On sekin todella söpö.

Greetta kävi perjantaina rokotuksilla. Sen sydän kuunneltiin ( oli ok) , hampaat tsekattiin ( varsin ok, vuosi sitten on putsattu) ja pyllypuolikin oli ok. Joten nyt se voi taas jatkaa agilitytreenejä ja kisaamistakin. Doping-varoaika loppui nimittäin tänään.  Ensi kuun alkupuolella on täällä lähellä kisat ja jos kaikki sujuu treeneissä hyvin (onhan tässä ollut varsin pitkä treenitauko), niin Marjut ottaa Greetan mukaan kisaamaan. 

Lumet ovat näiden kuvien jälkeen lähteneet lähes kokonaan. Onneksi lämpöasteiden myötä ovat myös jääkentät pienentyneet merkittävästi. Saija hieroi viime viikolla koirat ja molemmat olivat aika juntturassa. Uskon, että pääsyyllinen on ollut tämä ikävä liukas keli. Jumit aukenivat molemmilta ja tällä viikolla aloitamme taas juoksumattoilun eli lihaskuntoa ja kotijumppaa molemmille tiedossa.

Molemmat koirat rakastavat ennen joulua ostamaani pehmoista peittoa. Minäkin tykkään siitä.

Terve toivottavasti

 

Käytiin Greetan kanssa toissapäivänä Oiwallisella eläinklinikalla jälkitarkistuksessa. Antibioottikuuri loppui silloin ja päätin, että koska on ollut kyse varsin pitkällisestä vaivasta, en ota riskiä, että jotain jäisi minulta huomaamatta, vaikka peräpää jo hyvältä näyttikin. 

Marika-tohtori tutki anaalit ( toisessa vähän massaa, mutta ihan normaalia) ja katseli perää. Hän havaitsi pientä punotusta, ja vaikkei antibioottia eikä voitelua enää jatketakaan, hän varan vuoksi antoi kortisonipistoksen vähän buustaamaan koiran oloa. Samalla reissulla ostin kipulääkelevyn, sillä huomasin kotona, että edelliset olivat vanhenneet. Aina pitää olla kipulääkettä kotona varan vuoksi. Greetta on ollut onnellinen ilman kauluria ja rauhallinen muutenkin peränsä suhteen, joten toivotaan, ettei mitään takapakkia enää tule. 

Molly on onneksi ollut kaikin puolin terve ja karva kasvaa komeasti. Käytiin viime viikolla Haminan hallilla.

Tehtiin ohjatun noudon suuntia namikupeilla.

Lisäksi tehtiin perään yksi ohjattu nouto kapuloilla.

Tehtiin tunnaria. Ekalla kerralla huuhaili. Mikä lie haju vei keskittymistä pois, mutta löysi oman. On kyllä hyvä, ettei se maistele vääriä kuitenkaan. Toinen tunnari oli sujuva.

Lisäksi tehtiin kaikki jätöt.  Molly helposti juuttuu edelliseen, ja kun edellisellä kerralla tehtiin paljon istumista, niin seisominen ei sujunut ollenkaan. Nyt tehtiin kaikki peräkkäin ja aloitettiin seisomisesta, niin ei ollut ongelmaa ollenkaan.

Hyppynoutoa tehtiin. Kapula pomppi minne sattuu, mutta tärkeintä oli eteen tulon vahvistaminen.

Ihan hyvä omatoimitreeni.

Viime perjantaina oli meidän treeniryhmän treeni Koirakkona-hallissa. Oli aivan karsea lumikeli. Halli oli mukavan lämmin. Kaksi koiraa treenasi samaan aikaan ja ihan kivasti Molly pystyi treenaamaan häiriössä. Pois lähtiessä käännyin hallin pihasta liian nopeasti ja auto ajautui sivuttain ojaan. Koska vauhti oli hyvin hiljainen ja lumi pehmeää, mitään ei käynyt koiralle, autolle eikä minulle, mutta pois en päässyt. Onneksi perässä ajoi tuntematon mieshenkilö ja treenikaveri Marianne, jotka saivat pökättyä autoa sen verran, että pääsin ulos. Sitten mies asettui ratin taakse ja me naiset työnsimme autoa pyydettyihin suuntiin. Hän saikin auton peruutettua tielle takaisin. Kiittelin vuolaasti avusta kaikkia. Kotiin ajelin tosi rauhallisesti, sillä keli oli edelleenkin ihan hirveä. 

Tänään on lämpöasteita ja piikkikenkäkeli. Tänään mennään Citymetsään. Siellä ei ehkä ole niin liukasta.