Olemme niin lomalla

                                Loman aluksi mentiin Greetan kanssa Mannerin treeniin.

Greetalla on juoksu juuri lopussa eikä se ole käynyt treenaamassa kolmeen viikkoon. Joten normaalistikin korkeat kierrokset olivat kolminkertaiset. Eihän me pitkiä pätkiä tehty kerrallaan, mutta hyvää treeniä saatiin ja paikoin oli ihan mainioitakin kohtia.  Greetta oli NIIN onnellinen.
Ja minä pyörittelin päätäni. Ninaa nauratti.

Voi hyvän tähen!

Onpas tässä vierähtänyt melkoisesti aikaa edellisestä postauksesta. Eikä mitään järjellistä syytä siihen. Mutta josko taas otettaisiin aikaa kiinni.😁

Elämä on ollut varsin normiarkea. Ollaan käyty treeneissä, metsälenkeillä ja usein Lappeenrannassa isän asioita hoitamassa.  Greetan kauan odotetut juoksut alkoivat 5.2.  Väliä oli siis 8 kuukautta. Eli tällä systeemillä seuraavan kerran Greetta juoksee vuoden lopussa ja sehän sopii oikein hyvin.

Greetan suuntakäskykoulutus loppui. Vielä jäi kovasti kotiin harjoiteltavaa. Muutenkin kevät menee ratojen tekemisen opettelemisessa ja pitkä taival on edessä. Mutta kyllä me möllikisoihin jo aiotaan uskaltaa, jos sellaisia vastaan tulee.

Saaga pääsi vuoden alussa kokeilemaan nose workia yhden kerran. Kyllä se nenää osaa käyttää, mutta mitään asian eteen sen koommin ei olla tehty.  Saagan ruokavalioon on lisätty hapankaali, joka sisältää maitohappobakteereja runsain mitoin. Rouva tykkää hapankaalista aivan hurjasti. Toivotaan, että mahan balanssi pysyy hyvänä tämän takia. Ennen kaalia lisäsin BioPactia ruokaan, mutta hapankaali on luonnon omaa ainetta. Muutkin koirat ovat saaneet hapankaalia ruokaan ja tykänneet.
Korvaa olen putsaillut ja ihan hyvältä se on näyttänyt. Pitää nyt vain hyvissä ajoin mennä korvat taas nypityttämään, ettei pääse mömmöjä kertymään liikaa.

Friida, joka on ollut terveyden perikuva, sai silmätulehduksen. Torstai-iltana huomasin pienen vihreän pisaran oikean silmän nurkassa, poistin sen ja that's it. Aamulla kaikki oli ihan normaalia, mutta kun iltapäivällä tulin töistä, silmä oli erittänyt rähmää ihan kunnolla. Siispä eläinlääkäriä metsästämään. Ei ole se helppoa perjantaina. Mutta sain kuin sainkin kaverin avustuksella ajan ja pääsin hoitamaan silmää. Eritys loppui jo eilen, mutta vielä tänään silmäluomi on punainen. Parempaan suuntaan ollaan menossa, toinen silmä on terve eikä kukaan muu koira ole saanut tartuntaa. Eiköhän tämä tästä. Syytä on  parantua, sillä saimme toko-koepaikan maaliskuun alkupuolelle. Katsotaan, missä mennään. Tarkoitus on kovasti kokeissa käydä kevään mittaan.

Tavattiin jollain Lappeenrannan reissulla Franklin ja Meegakin. Keli oli ulkona huono, joten kuvat eivät hääppöisiä ole, mutta Friidalla ja Meegalla oli kivaa - ja Greettakin hengaili mukana.

                                                                        Sukulaispotretti

Marikan ja schappekoirien kanssa ollaan säännöllisesti tehty metsälenkkejä töiden jälkeen.
Yhden kerran ollaan käyty myös meren jäällä. Mahtava aurinkokeli.

                               Tässä tiivistetysti kulunut kuukausi. Yritän ahkeroitua.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti.
Aaton aattona lähdimme Porvooseen koko komppania. Olin varannut Saagalle ajan eläinlääkärille korvakarvojen nypintään ja korvakontrolliin. Saaga oli vähän enemmän rapsutellut korvaansa, joten ajattelin, että puolen vuoden tauon jälkeen oli syytä tsekata tilanne.
Saaga laitettiin unten maille ja me muut kävimme vähän shoppailemassa viemisiä, sillä olimme matkalla Helsinkiin siskon luokse käymään.  Tunnin päästä lähdimme noutamaan Saagaa. Korvat oli nypitty ja ne olivat olleet likaiset. Vaikka olen pessyt korvia, niin ei huuhtelu oikein karvapehkon läpi pääse kunnolla. Mutta hyvä uutinen oli se, ettei ollut mitään tautipöpöjä havaittavissa. Jes! Päätin, että seuraavaa nyppimistä ei odoteta puolta vuotta vaan mennään loppukeväästä uudestaan.Saaga oli vähän piippailevainen vierailun ajan,varmaan nukutusaineet vähän tekivät pään pöllyiseksi.  Mutta kun palasimme kotiin uuden vuoden aattona, oli kaikki jo ihan ok.

Meille tuli aattoiltana kylään iso joukko kavereita. Siis koirakavereita.

                  Tässä potretti karvanaamaisista juhlijoista. Aika totista sakkia.

                                                          Fiolla, 7 kk

                                                        Ikwil

                                                         Tova

                                                  Ada-mummo kulkee kohti 14 ikävuotta.
                                                 Kun Adalla on asiaa, se haukahtelee ja naama-
                                                 karvat ovat oikein hassun näköiset.

                                                              Näin.
                                            Mummu oli meillä oikein pirteässä vireessä.

Marikan lähellä Karhuvuoressa pidettiin valtavan suuri ilotulitusnäytös, ja koska Fiolla on vielä nuori koira ja Tovis vähän levoton paukuista, niin porukka tuli meille evakkoon näytöksen ajaksi. Herkuttelimme tortilloilla ja koiratkin saivat herkkuja. Kukaan omista koiristani ei reagoinut juurikaan paukkuihin, mitä nyt Greetta yöpissalla vähän häntä pystyssä haukahteli satunnaisille pamahduksille. Mutta sisällä ei sekään kuunnellut ulkoa tulevia ääniä. Hyvä niin. Kovin moni koira oli karannut säikähdettyään paukkuja, kertoi Facebook.

 Uuden vuoden jälkeen satoi jonkin aikaa ihanaa puhdasta valkeaa lunta mustaan maahan. Käytiin vähän Jylpyllä haistelemassa ja maistelemassa hiutaleita - ja palloleikeissä tietysti.

Saija kävi Saagan hieromassa ja totesi koiran oleva Saagaksi oikein hyvässä jamassa. Suuria jumeja ei ollut ja Saaga oli välillä umpiunessa käsiteltäessä ja kuorsasi vienosti.  Ihania uutisia nämäkin!

Juhlaa juhlan jälkeen

                                                                         Ensin oli joulu.

Se vietettiin Lappeenrannassa isän kanssa. Kelit olivat sateiset ja liukkaat, eikä missään oikein päässyt juoksemaan irti, joten koirilla oli rauhallista hiljaiseloa, jonka niiden päät kestivät oikein hyvin. Tapanina käytiin pitkällä kävelylenkillä Franklinin ja Meegan emännän kanssa. Teki hyvää meille kaikille.

Saaga on ottanut ilon irti kaikista pehmeistä makuupaikoista. Se on oikein tehnyt taidetta sohvatyynyjen asttelelusta.

                                                     Mutta niinhän se tekee kotonakin.

Juhlapäivä numero 2 on tänään, sillä ihana Friida täyttää tänään seitsemän vuotta.

Juhlapäivän kunniaksi se ( ja muut)  pääsi Marikan koirien kanssa irrottelemaan metsälenkille ja sitten vielä päivällä Maijan kanssa agiliitelemään. Oi oi, kuinka se nautti. 

Minusta seitsemän vuotta on jo melko korkea ikä. Mutta Friida on sellainen touhutäti ja eloisa persoona, ettei sitä kyllä ikä paina millään lailla. Ja koska se on koko elämänsä ollut terve kuin pukki ja rakenteeltaan terve  myös, mikä on porhaltaessa.  Ihana harrastuskaveri ja suloinen koirakaveri <3

Illalla vielä kävimme Greetan kanssa Vantaalla toiseksi viimeisessä suuntakäskytreenissä, joka ei mennyt mainittavan hyvin. Minä en oikein osaa käyttää tuota sähikäistä ( ohjeet eivät tulleet samassa paketissa) ja hommat eivät oikein etene, kun on vaikeita treenejä. Se on kyllä Greetan kunniaksi sanottava, että se jaksaa toistaa ja ottaa uudestaan, mutta maltti kuunteluun kyllä on vielä vaiheessa.
Huokaus! Pitkä ja kivinen tie tämä agility on tämän koiran kanssa. Lisenssi on kuitenkin tulevaksi vuodeksi lunastettu, joten suunnitelmia on.

Huomenna suuntaamme siskon luo Helsingin Käpylään. Matkalla teemme pysähdyksen Porvoon Eläinlääkäriasemalle. Saaga nukutetaan, korvat nypitään ja otetaan näytteet, jotta nähdään, mikä on korvien kunto tällä hetkellä. Pidetään peukkuja, että kaikki on ok.