Oi niitä aikoja - ja vähän agsaa

Kun katselin vanhoja valokuvia, tulipa vastaan kesäisiä uimakuvia vuodelta 2010, kun Assi oli kymmenen ja Friida vielä alle vuotias. Mukana oli myös Frisco-villakoira. Olimme Santalahden rannalla. Assihan oli kova tyttö uimaan ja hyvä malli  Friidalle, joka oli tuohon aikaan hontelo koipeliini. Kauhean ruma, sanoi kasvattaja silloin. :-)  Ihanat muistot ja ikävä Assia <3

                                                             Minun elämäni koira monella tapaa <3
                                                            Sitten koipeliini Friidan tyylinnäyte. Vauhtia.

                                                       Iso-isotäti Assi ja  kuikeloinen Friida

                                                      Vielä Friscon vauhdikasta vesikiitoa

Mukavaa oli tuolla rannalla koiria uittaa. Meikäläinen seisoi meressä aika pitkällä kameran kanssa toivoen, ettei tapahdu mitään kompastumisia tai kaatumisia.  Eikä tapahtunutkaan onneksi.

Eilen oltiin Friidan ja Greetan kanssa agi-möllikisoissa Kouvolassa Koiraklubilla.  Molemmat oli ilmoitettu kilpailevien hyppy- ja agi-radoille. Greetalle olin maksanut uusinnatkin. Friida oli oikein hyvä. Eka rata nolla ja toinen sija. Toisen radan minä sössin unohtamalla hetkeksi, miten rata kulkee. Mutta koiralla oli hyvä meno päällänsä.

Greetta teki perinteisiä hylkyjään, vaan oli radoilla paikoittain hyvää menoa. Mia kuvasi meidän ekan hyppiksen, mutta sitten joutui lähtemään. Niinpä muita ratoja ei tullut ikuistettua jälkipolville.
Greetan suurin ongelma (hmm, on niitä muitakin) on lähdössä pysyminen kisatilanteessa. Toki radalla se helposti ajaa ohi, mutta kun opin linjaamaan liikkeeni paremmin ja se irtoamaan oikeaan paikkaan käskystä, niin eiköhän siitä ihan hyvä tulos joskus tule.