Greetta pääsi vielä kerran Marjutin kanssa agilityn Suomenmestaruuskisoihin sekä yksilökisaan että joukkueeseen 22.-24.8.. Lähtö oli aikaisin perjantaiaamuna ja paluu sunnuntai-iltana. Kisapaikkana oli jälleen Valkeakoski.
Perjantaina olivat etkot eli järjestävän seuran kaksi omaa kisaa. Näin koirat saivat tuntumaa kenttään. Greetalla ei suurta sukseeta tullut niillä radoilla. Toiselta radalta tuli kontaktivitonen puomilta. Se oli muuten hieno rata. Ja hyppikseltä kymppi.
Hyppyrata
Agirata
Varsinaisena kisapäivänä meni kyllä hienosti. Miniosallistujia oli 161 ja vain 40 pääsi finaaliin. Greetta teki nollaradan hyppyradalta ja oli sijoituksissa 37 eli pääsi kuin pääsikin finaaliin. Kyllä oli hermoja raastavaa seurata tuloslistojen päivittymistä, että riittääkö Greetan tulos finaaliin. Niin hienoa, että riitti.
Finaaliradalla tuli yksi vitonen, mutta loppusijoituksissa Greetta oli 18. Eli jos otetaan huomioon kaikki tulokset niin se, että kohta 11-vuotias koira oli 18/161 , on aivan superhuippusaavutus.
Tässä agirata.
Koirakuvat.fi Jukka Pätynen oli yhden kuvan ottanut Greetasta ja Marjutista.
Se piti ehdottomasti ostaa. Huippupari.
Ylemmän kuvan Marjutista, Terrasta ja Greetasta otti Jenna Kontio.
Joukkuekisassa Greetta teki radalla vitosen, Terra nollan, muut hylyn,
joten ei suurta sukseeta siellä.
Vielä jaksoi vanha koira pinkoa. <3
Minijoukkue: Noora ja Mystery, Marjut ja Terra ja Greetta,
Ninni ja Aro. Kuva Jenna Kontio
Kotiin tuli väsynyt koira. Se söi ruokansa ja sitten sitä ei näkynytkään muutamaan tuntiin, kun se oli
vetäytynyt nukkumaan omaan rauhaansa.
On se hieno agilitykoira.
Mollyn kanssakin kisattiin.
Sunnuntaina oli Hyvänmielen Koiraharrastajien rally-toko-kisa. Olisi ollut tuplamestari, mutta koska ei olla taas aikohin kisattu Mollyn kanssa, arvelin, että yksi rata on enemmän kuin tarpeeksi. Ja hyvä niin. Oli aika kuuma päivä.
Tuomari oli Riikka Timonen, tosi symppis tyyppi, ja rata oli mielestäni oikein kiva. Halli on pieni ja ihmiset lähellä. Mollyn piti tähyillä sinne ja tänne ja se oli taas hidas. Ei ollu mitään kuvaa, miten kaiken kaikkiaan meni, kun tuntui, että sai pikkutyyppä kiskoa perässä. Yllätyin, kun tuloksissa oli, että saatiin 77 pistettä. Ilahduin kovasti. Vaan se olikin väärä tulos, sillä yhtä kymppiä ei huomattu tuloslaskennassa ja saatiin siis 67 pistettä eikä tulosta. Däm! Mutta oli hyvä harjoitus.
Hiki ja väsy tuli pienellä.
Pientä sydämentykytystä aiheutti auto, sillä se ei meinannutkaan käynnistyä hallin pihalla vaan ilmoitti, että akku on tyhjä. Stressikäyrä nousi korkealle. Mutta yhtäkkiä auto alkoi pihistä ja sain kuin sainkin sen käyntiin. Päästiin kotiin ja auton laitoin välittömästi lataukseen. Ei olisi pitänyt olla mitään akkuongelmia, sillä edellisellä viikolla käytiin pitemmissä reissuissa, joissa akun olisi pitänyt latautua hyvin. Ja kun autosta ei löydy mitään kohtaa, joka kertoisi, mikä on akun tilanne, niin ylläareitä voi tulla. Nyt pitää joka viikko ladata autoa varan vuoksi yön yli.
Pieni suurisilmä kanervien keskellä on niin suloinen.
Olin ilmoittanut Mollyn myös Haminan seuranmestaruus-rally-kisaan. Harjoitus on aina tarpeen. Paikka oli Simonkenttä ja sää oli epävakainen. Juuri kun alkoi mestariluokka, alkoi sataa oikein kunnolla.
Tuomarina oli Salme Kytömäki ja hän oli tehnyt tällaisen radan:
Tässä Mollyn suoritus. Alussa sählinkiä, mutta sitten ihan hyvää tekemistä, eikä sade haitannut.
Kolme koirakkoa kisasi mestariluokassa.
Molly sai 93 pistettä ja voitti seuranmestaruuden!!!!
Minä olin ihan märkä, mutta hyvin hyvin iloinen. Molly on ihan cool.
Molly ei toimi, jos on helle tai kuuma. Mutta näköjään sade ei haittaa sen tekemistä ollenkaan.
Greetta oli mukana autossa ja käyttäytyi oikein hienosti. Muutaman ohi kulkeneen koiran haukkui, mutta hiljeni kerrankin heti, kun komensin.
Kotimatkalla sade loppui ja taivas alkoi seljetä.
Kotona otettiin vielä virallinen pose.
Väki oli reissun jälkeen vähän väsynyt.
Seuraava kisa Mollylla lienee seuranmestaruus-toko-koe.
Käytiin heinäkuussa Mollyn kanssa Hannelen järjestämällä kuuden kerran BH-kurssilla. Kuvassa ollaan me kurssilaiset Siltakylässä harjoittelemassa kaupunkiosuutta. Siellä sitä kaikenlaista häiriötä olikin. Hyvin selvittiin. Kurssi oli opettavainen - ja kunhan Mollyn seuruu on siistissä kunnossa, voitaisiin sen kanssa kyllä kokeilla. Mutta ei vielä.
25.7. kävimme Marjutin ja Marikan ( ja koirien) kanssa koirametsä Reviirissä, jonne Marjut oli saanut joskus lahjakortin ja se piti käyttää ennen heinäkuun loppua. Sinne siis.
Neiti Greetta oli etenkin alussa sangen kierroksilla, mutta kun ei sentään tuntia jaksa huutaa, niin lopetti jossain vaiheessa.
Mollylle olin laittanut viilennysloimen, sillä oli sangen helteinen päivä.
Greetalle myös.
Ja sitten menoksi.
Mukana menossa Opri.
Lydi
Tova
Vesioja on löytynyt. Tova on jo sinne menossa.
Onnellinen märkätassu
Ojasta nauttivat kaikkein eniten Molly, Opri ja Tova.
Onnellinen Opri ja tyytyväinen Molly
Terra ei niinkään arvostanut märkiä ojia, vaikka uimarikoira onkin.
- Joko kohta syötäisiin eväitä?
Mutta ei. Läträäjät olivat vielä ihan innoissaan. Greetta kävi kurkkaamassa, mutta kiireesti kääntyi pois.
Läträäjät ry.
Lydikään ei ole innostunut varpaitaan kastelemaan - edes uimalla. Mutta muuten kyllä vauhtia riitti.
Koko konkkarokka poseeraa: Tova, Lydi, Molly, Greetta, Terra ja Opri
Sitten oli herkkujen aika. Marika oli leiponut piirasta, Marjut toi pullaa ja minä toin possot. Juomiakin oli. Nam!
Minä olin ottanut kaikille koirille ankkatikut, joita tässä jonotetaan.
Greetta kaipasi tikun jälkeen vielä lisää herkkuja pöydästä. Ei saanut. Sorry siitä.
Oli kiva reissu. Molly pääsi retken jälkeen pesulle
Ollaan me Mollyn kanssa käyty kelien mukaan treenaamassa tokoa. Kun ilma raikastui, niin Haminan hallissakin oli taas kiva treenata. Edelleen treenataan eniten avoa, sillä vielä haluan sille sen viimeisen ykköstuloksen ja koulutustunnuksen.
Seuruu
Ruutu
Kaket, joissa koira etenee istumiseen noustessa.
Takapalkka, niin hyvin taas pysyy.
Hyppynouto
Jätöt ja luoksetulo. Jos aloittaa jätöt istumisella, seisominen menee istumiseksi myös. Eli korvat koristeena.
Jatkamme edelleen harjoituksia.
Toko-ryhmän treenit alkoivat tällä viikolla. Ollaan Ruissalon nurmilla, jotka olivat tosi huonosti ajettu. Kun Molly on pieni koira, sen oli paljon hankalampi liikkua heinien keskellä. Saati sitten nähdä kapuloita tai tunnareita. Oli lisäksi aika lämmintä, joten ei ollut kovin hurrattava aloitus.
9.8. Kävin koirien kanssa Kiviharjun koirametsässä tässä eräänä kohtuu raikkaana päivänä. Greetta oli sangen kierroksilla, mutta Molly meni hajujen perässä onnellisena. Kamera oli mukana, ja sain joitain kivoja kuvia tytöistä. Kuvista näkee Greetan ilmeestä, että iso pyörä pyörii sen päässä ja lujaa. Ei se onneksi koko aikaa haukkunut, mutta ihan riittävästi. Murr!
