Itse olen ollut kaksi viikkoa kipeänä. Ensin olin viikon kuumeessa ja sitten tauti jatkui hervottomana yskänä, joka vieläkään ei ole ohi. Tein tänään varan vuoksi korona- ja influenssatestin, mutta onneksi siinä suhteessa kaikki on hyvin.
Ihan hirveästi ei tässä siis olla treenattu tai tehty yleensäkään mitään, mutta muutaman kerran sentään ollaan käyty Haminan hallissa tekemässä hoopersia, sillä siinä saavat koirat juosta eikä minun tarvitse.
11.12.
Greetta
Molly
19.12. hoopersia taas
Greetta
Molly
Lisäksi ollaan paneuduttu Mollyn kaukokäskyihin. Niitäkin on helppo tehdä paikallaan - ja paikallaolo toki on myös koiralla tavoitteena.
11.12.
Ja 19.12.
Hyvän mielen koirakeskuksen halliin oli viritelty joulurekvisiittaa ja siellä käytiin eräänä päivänä ottamassa joulukorttikuvat. Näiden kuvien myötä toivotamme oikein ihanaa Joulun aikaa kaikille.
Olemme Mollyn kanssa treenanneet tokoa. Eilen sunnuntaina viimeksi kävimme Haminan hallissa harjoittelemassa omatoimisesti voittajaluokan juttuja.
Hyppyhässäkkä on siinä vaiheessa, että tehdään välillä näin liikkeenomaisesti stopin välipalkalla. Toinen kerta stopissa oli jo ihan kelpo suoritus.
Ohjatussa noudossa Molly jo tietää, mitä pitää tehdä ja se palauttaa aika kivalla vauhdilla.
Tehtiin kolme tunnaria. Jokaisessa lähteminen tökki. Yleensä se lähtee heti, kun sanon Oma. Tärkein juttu oli se palautus, koska Molly puree kapulaa. Namipurkki takanani auttoi jonkin verran pureksimisessa. Jatkamme sitä. Itse etsintä on ihan ok.
Kaukokäskyt ovat olleet todella liikkuvaiset. Etujalkatarget on ensimmäinen juttu, joka vaikuttaisi pitävän Mollyn paremmin paikallaan. Ekaa kertaa tehtiin sitä tuossa. Selkeästi koira hahmottaa etujalkansa paremmin kuin takajalat. Vaikka tavoitteena on takajalkakaukot, niin silti tuo apu tuntuu ainakin nyt hyvältä.
Lopuksi tehtiin ällä.
Ei todellakaan kiirettä mihinkään kokeeseen, mutta ollaan menossa oikeaan suuntaan. Se on hienoa.
Rallyn yksittäisiä juttuja ollaan tehty, mutta kun en ole vielä päättänyt, mennäänkö alokkaaseen vai jatketaanko mestarissa eikä vielä mistään löydy treeniratojakaan, niin ne treenit ovat tauolla.
Sen sijaan ollaan huviksemme treenattu agilitya. Ja mikä hupaisinta, käytiin kisassakin. Oman seuran seuranmestaruuskisat olivat 16.11. ja ilmoitin Mollyn mölliluokkaan, kun siellä ei ollut kontakteja eikä keppejä. Lähinnä vain haettiin kokemusta. Mutta tehtiin nollarata ja Molly oli kolmas minikoirakoissa. Jestas, mikä yllätys.
Vähänkö olen muikeana. Meidän rata alla.
Ollaan toki harjoiteltu kontakteja ominemme Greetan kasvattajan kanssa, mutta muuten mitään kilpailuajatuksia ei ole ollut. Minä olen hidas köntys, mutta kiva on treenata kuitenkin.
Tässä vähän Mollyn treeniratoja 2.12..
Kepeissä on yleensä ohjurit, mutta kokeilin, miten sujuisivat kepit ilman niitä. Varovasti mentiin, mutta onnistuttiin. Ohjureiden käyttö ja 6 keppiä jatkuvat.
Greetta sijoittui seuranmestaruuskisoissa neljänneksi ja se oli sen ihka viimeinen agilitykisa.
Hyppyradalta tuli nolla ja sijoitus oli 4.s
Agiradalta tuli vitonen ja sijoitus 5.
Greetan kanssa ollaan tehty hoopersia myös sen kasvattajan kanssa. Kierroksia on riittämiin siinäkin lajissa.
Mitään suurempaa ei meille ole kuukauden aikana tapahtunut missään lajissa. Molly oli valittu Haminan rallyn piirimestaruusjoukkueeseen, mutta sen korvan suuaukko tulehtui jostain mystisestä syystä ja käytiin eläinlääkärillä. Se sai kortisonisuihketta ja oli siis dopingin takia estynyt menemästä kisaamaan. No, ei hirveästi harmittanut.
Onneksi vaiva parani alla viikossa ja kaulurista päästiin eroon.
Sikälikään ei haitannut, koska meille tuli ennen kisaa hoitoon kolmeksi viikoksi coton de tulear Fanni, kohta 10 v, joka on useamman kerran aiemminkin ollut meillä hoidossa. Todella kiva kaveri ja etenkin Mollyn kanssa ne innostuivat leikkimään sekä sisällä että ulkona. Molly sai olla valvotusti ilman kaulusta.
Kaverukset
Fanni tuli sänkyyn sekä päivällä, kun luin kirjaa että aamulla, kun herättiin. Yöt se nukkui lattialla karvapedissä.
Fanni ihastui edellisellä vierailullaan meidän huopaluolaan ja kävi siellä pötköttelemässä välillä myös tällä reissulla. Se on kotiinsakin saanut samanlaisen pesän.
Fanni tarvitsi tämän tästä vähän seurustelua ja huomiota ja syliinkin se halusi välillä.
Kaverin vieressä oli myös mukava pötkötellä.
Puhumattakaan minun mahani päällä köllöttelystä.
Kävimme Kiviharjun koirmetsässä porukalla. Onneksi ei satanut.
Vaikka sää oli pääasiallisesti pimeä ja plusasteinen ( ja sadettakin saatiin) , niin muutaman kerran satoi vähän luntakin. Olipa ilahduttavaa.
Kävimme myös muutaman kerran Citymetsässä, jossa koirat saavat huoletta juosta irti.
Kun Molly kävi treenaamassa Haminan hallilla, niin koirat pääsivät ennen ja jälkeen treenin hyvälle kävelylenkille.
Joka päivä Molly ja Fanni leikkivät olohuoneen matolla.
Ei ihme, että tukka meni välillä aivan sekaisin ja kumpikin oli ihan poikki.
Toisella Citymetsä-käynnillä eivät säät enää suosineet. Lumi oli sulannut, vettä oli satanut ja maassa oli isoja lätäköitä. Ei se menoa haitannut.
Molly sai muutamaa päivää ennen lauantaita tietää, että on saanut peruutuspaikan Porvoon rally-kisaan. Ja otettiin paikka vastaan, koska treeniä tarvitaan. Mestariluokka oli viimeisenä varmaan johtuen siitä, että kisaajia oli melkein 40. Ja Mollyn suorituspaikka oli ihan viimeinen. Eli kun startattiin kotoa puolen päivän maissa, niin Molly kisasi vasta lähempänä kuutta. Yllättävän hyvin sen pää kesti odottelun. Iloinen yllätys oli se, että paikalla olivat myös Tiia ja löwchen Kide korkkaamassa mestariluokkaa. Peruutuspaikalla hekin.
Kide
Rata oli tämän näköinen:
Ihan mukavan näkoinen eikä yhtään peruutuksia. Jes!
Ja tässä Mollyn rata. Kuvaajalle kiitos.
Radalla tuli yhden pisteen virheitä 6 ja kaksi kolmosen virhettä, joista toinen oli uusiminen. Kyltillä 8 käsi heilahti ja Molly tulkitsi sen uudeksi pyörähdykseksi. Uusiminen onnistui. Vaan sitten paperissa oli yllätys. Kyltti 14 360 astetta oikeaan ympäri oli merkitty 10 pisteen virheeksi, koska minulla oli tuomarin mielestä väärä tempo eli tein pyörimisen liian nopeasti. Omasta mielestäni tein vain hyvin tiiviin ympyrän. Tässä videopala kyseisestä kohdasta.
Minun ja monen muunkin silmissä tämä suoritus oli aivan oikea ja normaali. Ottipa yllättävän paljon päähän tuo kymppi. Kun päästiin maaliin, laitoin Mollylle hihnan ja se oli niin hyvällä mielellä, että se kävi hihnaan kiinni hetkeksi. Siitäpä sitten tuli toinen kymppi, koska hihnaleikkiminen on kielletty. Eipä tätäkään Molly ennen ollut tehnyt, enkä ollut siksi tietoinen asiasta. Mutta saatiin kuin saatiinkin tulos nippa nappa (70pistettä) pitkästä aikaa. Olisi voinut olla 90 pistettä ilman noita kymppejä.
Tässä Mollyn tuloslappu.
Kidekin sai ensimmäisen tuloksen mestariluokasta. Onnea. 💓
Kuuden jälkeen lähdettiin pimeässä ajamaan kohti kotia. Oltiin aivan poikki kaikki ja nälkäisiä, sillä päiväruoka nautittiin vasta kotiin tultua. Vähän oltiin väsynyttä sakkia.
Aamulla herättiin jo kahdeksan maissa. Koirakaverit olivat oikein pirteitä hyvin nukutun yön jälkeen. Molly joi illalla aika paljon, joten se kuuden jälkeen halusi ulos pissalle, mutta sen jälkeen palattiin vielä nukkumaan.
Kuvassa koirat makaavat päälläni odotellen, että nousen ylös. Minä otin kuvan sivusta. Ei laadukas kuva, mutta muisto tuokin. Yhdeksän jälkeen lähdettiin hallille, sillä tänään oli Kotkan Koiraystäväin Seuran rally-tokon seuranmestaruuskisat. Molemmat koirat oli ilmoitettu, Greettakin, vaikka tiesin, että huutoa on tiedossa.
Rata oli tämän näköinen. Se ei ollut pitkä, mutta nyt siihen mahtui niitä peruutuksiakin. Tuomari Heidi oli muuten ollut myös Porvoossa kisaamassa ja sijoittunut kolmanneksi.
Molly sai aloittaa mestariluokan, jossa oli 8 kisaajaa. Tässä video.
Vähän taisi painaa reissu päätä ja jalkoja, kun oli alku aika laiskaa. Merkkiä ollaan kyllä tehty, mutta nyt se piti uusia, kun koira istui. Uusinnassa se oli jo reippaampi. Pieniä virheitä tuli, mutta saatiin 90 pistettä. Tässä tuloslappu.
Molly sijoittui kisassa toiseksi. Voittaja on valio, joten hyvälle hävittiin. Ja onhan Molly Haminan seuran rally-mestari, joten voidaan ihan hyvin olla toisellakin sijalla.
Ei nopea (niinkuin pussissa lukee) mutta todella luotettava lemmikki. 💓
Greetta aloitti radan äänekkäästi, mutta onnistui tehtävissä. Radan edetessä kierrokset nousivat kattoon ja sitten ei enää pystynyt keskittymään suoritukseen, joten ei tulosta sille. Niinkuin arvasinkin käyvän. Jäin vielä pisteenlaskijaksi voittajaluokkaan, mutta sitten lähdettiin kotiin. Tänään loppupäivä on lepopäivä.
Olin todistamassa paikan päällä, kun Greetta syntyi. Se painoi syntyessään 102 grammaa eli oli tosi pieni, mutta erittäin ponteva heti alusta alkaen. Sain seurata Sabin pentueen pentuliveä viikoittain, kun kävin pentuja kuvaamassa. Pienenä kuvaaminen oli helppoa, mutta mitä vauhdikkaammiksi pennut tulivat, sitä haasteellisempaa kuvaaminen oli. Mutta hauskaa puuhaa kumminkin.
Greetta ja Sabi-emo
Greetta sylissäni viikon vanhana. Jo syntymässä tiesin, että tämä on se Greetta. Nimikin oli valmiina.
Greetta kuukauden ikäisenä
Greetta 5 viikkoisena
Greetta tuli kotiin kahdeksanviikkoisena.
Kauan ei pikkuneiti vierastanut isoja siskojaan vaan oli vauhti päällä nopeasti.
