Rally-kisoja kahtena päivänä

 Molly sai muutamaa päivää ennen lauantaita tietää, että on saanut peruutuspaikan Porvoon rally-kisaan. Ja otettiin paikka vastaan, koska treeniä tarvitaan. Mestariluokka oli viimeisenä varmaan johtuen siitä, että kisaajia oli melkein 40. Ja Mollyn suorituspaikka oli ihan viimeinen. Eli kun startattiin kotoa puolen päivän maissa, niin Molly kisasi vasta lähempänä kuutta.  Yllättävän hyvin sen pää kesti odottelun. Iloinen yllätys oli se, että paikalla olivat myös Tiia ja löwchen Kide korkkaamassa mestariluokkaa. Peruutuspaikalla hekin. 

                                          Kide 

Rata oli tämän näköinen:

Ihan mukavan näkoinen eikä yhtään peruutuksia. Jes! 

Ja tässä Mollyn rata. Kuvaajalle kiitos. 

Radalla tuli yhden pisteen virheitä 6 ja kaksi kolmosen virhettä, joista toinen oli uusiminen. Kyltillä 8 käsi heilahti ja Molly tulkitsi sen uudeksi pyörähdykseksi. Uusiminen onnistui. Vaan sitten paperissa oli yllätys. Kyltti 14 360 astetta oikeaan ympäri oli merkitty 10 pisteen virheeksi, koska minulla oli tuomarin mielestä väärä tempo eli tein pyörimisen liian nopeasti. Omasta mielestäni tein vain hyvin tiiviin ympyrän. Tässä videopala kyseisestä kohdasta.

Minun ja monen muunkin silmissä tämä suoritus oli aivan oikea ja normaali. Ottipa yllättävän paljon päähän tuo kymppi. Kun päästiin maaliin, laitoin Mollylle hihnan ja se oli niin hyvällä mielellä, että se kävi hihnaan kiinni hetkeksi. Siitäpä sitten tuli toinen kymppi, koska hihnaleikkiminen on kielletty. Eipä tätäkään Molly ennen ollut tehnyt, enkä ollut siksi tietoinen asiasta. Mutta saatiin kuin saatiinkin tulos nippa nappa (70pistettä) pitkästä aikaa. Olisi voinut olla 90 pistettä ilman noita kymppejä. 

                      Tässä Mollyn tuloslappu.

Kidekin sai ensimmäisen tuloksen mestariluokasta. Onnea.  💓

Kuuden jälkeen lähdettiin pimeässä ajamaan kohti kotia. Oltiin aivan poikki kaikki ja nälkäisiä, sillä päiväruoka nautittiin vasta kotiin tultua.  Vähän oltiin väsynyttä sakkia.

Aamulla herättiin jo kahdeksan maissa.  Koirakaverit olivat oikein pirteitä hyvin nukutun yön jälkeen. Molly joi illalla aika paljon, joten se kuuden jälkeen halusi ulos pissalle, mutta sen jälkeen palattiin vielä nukkumaan.

Kuvassa koirat makaavat päälläni odotellen, että nousen ylös. Minä otin kuvan sivusta. Ei laadukas kuva, mutta muisto tuokin.  Yhdeksän jälkeen lähdettiin hallille, sillä tänään oli Kotkan Koiraystäväin Seuran rally-tokon seuranmestaruuskisat. Molemmat koirat oli ilmoitettu, Greettakin, vaikka tiesin, että huutoa on tiedossa. 

Rata oli tämän näköinen. Se ei ollut pitkä, mutta nyt siihen mahtui niitä peruutuksiakin.  Tuomari Heidi oli muuten ollut myös Porvoossa kisaamassa ja sijoittunut kolmanneksi.

 Molly sai aloittaa mestariluokan, jossa oli 8 kisaajaa. Tässä video.

Vähän taisi painaa reissu päätä ja jalkoja, kun oli alku aika laiskaa. Merkkiä ollaan kyllä tehty, mutta nyt se piti uusia, kun koira istui. Uusinnassa se oli jo reippaampi. Pieniä virheitä tuli, mutta saatiin 90 pistettä.  Tässä tuloslappu.

Molly sijoittui kisassa toiseksi. Voittaja on valio, joten hyvälle hävittiin. Ja onhan Molly Haminan seuran rally-mestari, joten voidaan ihan hyvin olla toisellakin sijalla.

Ei nopea (niinkuin pussissa lukee) mutta todella luotettava lemmikki. 💓

Greetta aloitti radan äänekkäästi, mutta onnistui tehtävissä. Radan edetessä kierrokset nousivat kattoon ja sitten ei enää pystynyt keskittymään suoritukseen, joten ei tulosta sille. Niinkuin arvasinkin käyvän.  Jäin vielä pisteenlaskijaksi voittajaluokkaan, mutta sitten lähdettiin kotiin. Tänään loppupäivä on lepopäivä.

Greetta täyttää tänään 11 vuotta

 

Olin todistamassa paikan päällä, kun Greetta syntyi. Se painoi syntyessään 102 grammaa eli oli tosi pieni, mutta erittäin ponteva heti alusta alkaen. Sain seurata Sabin pentueen pentuliveä viikoittain, kun 
kävin pentuja kuvaamassa. Pienenä kuvaaminen oli helppoa, mutta mitä vauhdikkaammiksi pennut tulivat, sitä haasteellisempaa kuvaaminen oli. Mutta hauskaa puuhaa kumminkin. 

                       Greetta ja Sabi-emo

  Greetta sylissäni viikon vanhana. Jo syntymässä tiesin, että tämä on se Greetta. Nimikin oli valmiina.

    Greetta kuukauden ikäisenä

   Greetta 5 viikkoisena

                      Greetta tuli kotiin kahdeksanviikkoisena.

   Kauan ei pikkuneiti vierastanut isoja siskojaan vaan oli vauhti päällä nopeasti.

   Poseeraus punaisella sohvalla

               Greetta <3

Viimeinen virallinen agilitykisa Greetalla

 19.10. lauantaina oli KKSn agilitykisat kolmosen mineille ja medeille. Greetta oli Marjutin kanssa kisaamassa. Koska Greetta on kohta 11-vuotias eli melko iäkäs koira jo, niin olin päättänyt, että tämä oman seuran kisa saa olla viimeinen virallinen kisa Greetalla. Siksi se sai mennä kaikki neljä rataa. Ja radat olivat kaikki todella vaikeita.

Edellisenä päivänä Marjut vei Greetan hallille pikaiselle treenille. Treenin jälkeen se pääsi Marjutin ja Nooran koirien kanssa metsälenkille. Paljon eri ikäisiä cockereita ja yksi Greetta.

Seuraavana aamuna oli meillä aikainen herätys, sillä Greettaa tultiin hakemaan jo heti seitsemän jälkeen.  Oli vielä varsin pimeää.  Kuu valaisi ja aurinko oli nousemassa taivaanrannalta.

                                         
Kisakoira oli valmiina lähtöön.                                                                                                              

 Paljon tuli hylkyjä. Niin Greetallekin.
Tässä radat.  Hyppyradat oli suunnitellut ja tuomaroi Mona Liljegren.

Molemmista tuli hylky. Hyvää menoa kuitenkin varsinkin toisella hyppyradalla. 

Agilityradat tuomaroi Marko Mäkelä.  Ekalla radalla tuli yhdelle minille juuri ja juuri alle ihanneaikanolla, toinen reilu yliaikatulos ja loput hylkyjä. Greetta sai hylyn.

Neljäs rata oli melkoista vääntöä ja kääntöä. Kukaan ei saanut nollaa. Greetalle vitonen ja 2,33 sekuntia yliaikaa. Vain kolme tulosta koko radalla. Greetta sijoittui toiseksi. Eivät olleet Markon radat yhtään kivoja.

Tämän kuvan otti Marjut viimeisen kisan jälkeen ja päivitti instagramiin. Greetta on niin onnellisen ja hymyilevän näköinen kuvassa. Palkinnot olivat nuo. Suklaapatukka ja pieni koiran herkku. Todella mitättömät. Mutta koiran ilme palkitsee parhaiten. <3

Ei Greetan agilityura kuitenkaan ihan tähän päättynyt. Se saa osallistua vielä marraskuun puolessa välissä agilityn seuranmestaruuskisoihin. Ja se on sitten koko hienon agilityuran päätös. Mikä on ihan hyvä juttu. Saija kävi hieromassa Greetan muutama päivä kisojen jälkeen. Vaikka kroppa oli parempi kuin edellisellä kerralla, on sen verran kuitenkin jumeja, että on syytä vanhan koiran jo alkaa harrastaa vähän rauhallisemmin.

Kun Greetta kisasi, kävimme Mollyn kanssa retkellä Siikakoskella tuossa muutaman kilometrin päässä. 

                        Kosken vesi on todella matalalla. Molly poseerasi kiltisti, kun pyysin.

Seuraavana päivänä kävimme porukalla hallin metsässä kävelemässä. Oli hieno ilma.  Ja raikas, joten takki oli hyvä molemmilla.

Jokipuistossa ja treenaamassa

 Tänään lähdettiin koirien kanssa aamupäivällä liikkeelle. Koska kaunista ruskaa on vielä, päätin ottaa kameran mukaan ja lähteä Jokipuistoon kuvaamaan luontoa - ja koiria tietenkin.

Jokipuisto ei ole suuren suuri alue, mutta todella kaunis paikka kaikkina vuodenaikoina Kymijoen rannassa, Karhulan urheilupuiston vieressä. Oli pilvinen päivä, mutta värit erottuivat silti hienosti. Kuvasin koiria yksi kerrallaan. Greetta oli parkkipaikalle tullessa kierroksilla, joten Molly lähti ensin mukaan. 

Leikkipuiston aita oli hehkeän värinen. Siinä kuvauspaikka numero 1.

Sitten jatkettiin matkaa eteenpäin.

Mollysta pitää ottaa monta kuvaa, kun sen katse harhailee aina, kun yrittää ottaa siitä kuvan, jossa se katsoo kameraan. Aina joku sentään osuu oikeaan suuntaan. 

Sitten mentiin lammen yli vievälle kaarisillalle, koska takana oli kauniin värisiä puita.

                          Tämmöisiä kuvia tuli Mollysta.

Sitten oli Greetan vuoro tehdä sama kierros. Se osaa poseerata paljon paremmin.

Sitten lähdettiinkin ajelemaan Haminaan hallitreeniin. Ensin käytiin kuitenkin 40 minuutin metsäkävely, jossa koirat saivat haistella mielin määrin ja välillä mentiin reipasta tahtia eteenpäin. Hyvä lenkki. 

Hallille oli lyhyt ajo. Greetta jäi autoon odottelemaan.

Olin päättänyt, että vähän testailen, miten sujuisi luoksetulosta pysäyttäminen. Sitä ei olla tehty lainkaan Mollyn kanssa, ettei se jää mieleen, kun avo-luokassa ei pysähdytä kertaakaan tuollaisissa liikkeissä.  Ja muutakin kokeiltiin.

Ensin kokeiltiin alustalle pysähtymistä. Alusta oli aika pieni, joten ei pysähtyminen siihen aina osunut, mutta koira reagoi käskyyn kuitenkin. Tehtiin myös kierron kautta pysäytyksiä. Alusta oli mennessä liian houkutteleva, kun se jäi reitille. Mutta ekaksi kerraksi oikein lupaava.

Sitten harjoiteltiin hypyn kautta palaamista kierto-hyppyhässäkkä-tyyliin. Molly oli ihan mukana ajatuksessa. Siihen nähden, miten vähän ollaan tällaista tehty ja kuinka kauan siitä onkaan - eikä kertaakaan liikettä kokonaisena kuin vasta tänään, niin lupasi ihan hyvää.

Sitten tehtiin yksi luoksetulon stoppi liikeenä. Loppuluoksetulo oli hidas, eli sitä pitää motivoida. Mutta eka kerta tätä, joten hyvä yritys.

Kaukokäskyjä tehtiin ihan läheltä. Paikka liikkuu, joten tähän pitää panostaa. 

Lopuksi tehtiin vielä vähän rally-juttuja: kukkasia, täyskäännöksiä eri puolilla, edessä peruutusta ja sivulla peruutusta. 

Oli hyvä treeni.

Vein koirat kotiin ja kävin vaihdattamassa autoon uudet kesärenkaat ensi kesää ajatellen. Ja varasin talvirenkaiden vaihdon. Puuhakas päivä siis tämä.