Uuden vuoden vaihtumista vietettiin kotona. Saatiin kutsu Fannin kotiväen mökille, mutta koska Greetta oli puolikuntoinen, päätin, että ollaan kotosalla.
Aamulla startattiin auringon noustessa Citymetsään, jonne olin varannut puolen tunnin ajan. Päätin, että päivän pääulkoilu on siinä. Oltiin paikalla jo noin puoli tuntia ennen, joten suoritettiin ensin kävelylenkki ja koirat tekivät hätänsä ennen aitaukseen menoa.
Ulkoilun jälkeen aamupala maistui kaikille. Toinen pienempi kävely tehtiin alkuiltapäivästä ja viiden jälkeen pissatin molemmat. Satunnaisia paukahduksia kuului, mutta eivät koirat reagoineet niihin kovinkaan paljon.
Kunnes kello löi kuusi ja alkoi ensimmäinen tykistökeskitys. Greetta otti paukut paljon rankemmin kuin Molly. Greetta oli levoton ja haukahteli ja kesti kauan, että se edes vähäksi aikaa rauhoittui. Mollykin alussa haukahteli, mutta sitten se otti iisisti. Välillä kuunteli, mutta oli paljon rennompi ja pystyi nukkumaankin. Onneksi välillä oli rauhallisempiakin hetkiä. Minulla oli verhot kiinni ja televisio kovalla. Tulipa erinäinen määrä talletettuja ohjelmia katsottua. Välillä tarjosin herkkuja, mutta pahoina paukkuhetkinä Greetta ei pystynyt syömään.
Eivät ole ilotulitukset vanhoja koiria varten.
Aikaisempinakin vuosina, kun ollaan oltu kotona, on Greetta ollut levoton, mutta nyt enenevässä määrin. Ei se aivan paniikissa ole, mutta tarpeettoman hankalaa sillä oli. Mietin, että jos ensi uutena vuotena ollaan kotona, niin täytyy hommata sille rauhoittava lääkitys. Yli kahdeksan tuntia paukutusta on todella pitkä aika ,varsinkin kun paukut alkavat kuulua jo ennen kuutta ja aiempinakin päivinä oli jo satunnaisesti paukahdellut. Eikä paukuttelu kahdelta loppunut vaan jatkui yli kahden ja seuraavallekin päivälle. Surettavat luonnon eläimet, sillä linnut etenkin säikkyvät paukkuja ja valoja, samoin hevoset ja lehmät, joten varmaan myös metsän eläimillä on hankalaa.
Menimme nukkumaan kahden maissa ja käytin koirat yöpissalla vielä neljältä. Silloinkin paukkui, joten kiire oli molemmilla kotiin. Koirat nukkuivat aivan kiinni toisissaan ja kyljessäni.
Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli varsin ihanan seesteinen. Satunnaiset paukut ulkoillessa eivät enää stressanneet kumpaakaan ja oli kaikin puolin leppoisa - ja lepoisa - päivä. Lunta satoi reilusti ja peitti paljaan maan. Oli kaunista.
Greetan antibioottikuuri loppui uuden vuoden aattona. Edelleen jatkoin suihkutusta ja voitelua. Perä oli edelleen punainen, vaikka olikin paremman näköinen kuin alussa. Päätin, että kun arki alkaa, soitan eläinlääkäriajan. Näin tein heti kymmeneltä ja sain ajan neljäksi.
Käytiin koirien kanssa metsälenkillä. Polkuja oli jo metsään syntynyt eikä lumi erityisen syvää ollut muutenkaan. Lumen alla näkyi jäätä, mutta vaikkei ollut piikkikenkiä, ei tuntunut liukkaalta, kun asteli rauhallisesti. Koirat olivat flekseissä ja se riitti niille.
Mentiin kaupan kautta kotiin. Neljäksi mentiin Oiwalliseen eläinklinikkaan. Marika-tohtori, joka aiemmin hoiti Greetan takatassua, otti meidät vastaan. Hän katseli Greetan peräpäätä ja koitti anaalit. Jälkimmäiset olivat tyhjät, mutta peräpäässä oli tulehdusta vielä. Greetta oli todella nätisti siinä pöydällä eikä pistänyt yhtään vastaan. Se sai taas antibioottikuurin. Tällä kertaa erimerkkisen ja pidemmän. Lisäksi se sai sitä samaan voidetta, jolla jalkapohjakin hoidettiin. Siinä on antibioottia, kortisonia ja steroideja. Kaksi kertaa päivässä voidetta levitetään eikä tarvitse suihkutella enää. Lääke imeytyy tosi nopeasti, sillä se reagoi ruumiinlämpöön. Greetalle laitettiin kortisonipistos. Ohjeeksi tuli, että jos ei viikossa tapahdu selvää paranemista, niin lääkäriin pitää ottaa yhteyttä. Nyt kädet ristiin, että vihdoin koira tulisi kuntoon. Greetta on ollut todella kiltti potilas, vaikkei ole toimenpiteitä rakastanutkaan. Soisi, että se vihdoin pääsisi kaulurista eroon.
