Vihdoin TK2

 Kyllä on ollut pitkä ja vaiheikas tämä Mollyn toko-matka avoimessa luokassa.

Aloitimme avoimessa luokassa ekstempore Lohjalla, kun kaverit lähtivät sinne ja kokeessa oli tilaa. Oli todella kuuma päivä ja silloin jo tuli todettua, että Molly ei kestä kuumuutta. Hyvinkäällä 24.10. saimme ensimmäisen ykköstuloksen ja sitä ennen kerran oli ykkönen ollut viiden pisteen päässä. Sitten oli viisi avo-koetta, jossa kahdessa olimme todella lähellä ykköstulosta. Kunnes jälleen Hyvinkäällä 29.5. saimme toisen avo-ykköstuloksen. Sitten tuli kesäkuu ja SM-kisat, jotka todella menivät penkin alle kuumuuden takia. Siksi ei kesällä kisattukaan sen jälkeen tokoa. 

Ensimmäinen kisa kesän jälkeen oli Kouvolassa 21.9. Mollylla oli oikein hyvä mielentila, mutta se nollasi paikkiksen, kun keskellä ollut ns. häiriökoira ( ylimääräinen koira, kun kisaajia oli vain kaksi) osoittautui oikeasti häiriökoiraksi tuijottamalla Mollya niin, että lopulta koira meni maahan viimeisellä minuutilla. Se kyllä kävi tunteisiini aika lailla. Essi Pasanen oli kuvaamassa kyseisessä kokeessa ja ostin joitain valokuvia muistoksi. 

Mollylla ilmeisesti kuitenkin oli varsin kivaa kokeessa etenkin viimeisestä kuvasta päätellen. 😉

Viikko sitten lähdettiin oman seuran kokeeseen. Tuomarina oli uusi tuttavuus Eva-Maria Sipilä. Hän osoittautui todella kivaksi tuomariksi. Ihan sopivan tiukka arvostelu, muttei nillittänyt ja ihmisenä todella herttainen. Minä oli aamupäivän kokeessa klo 8-12 vastaava koetoimitsija. Sitten hyppäsin autoon ja hain Mollyn kotoa. Sen kummemmin se ei ehtinyt valmistautua. Kokeessa oli monenmoista pientä häröilyä. Seuruu oli ihan karseaa ja siitä se sai vitosen. Liikkeestä seisominen, joka on Mollylla varma. meni istumiseksi, koska se seuruussa jäi jälkeen. Eli siitä nolla. Pisteitä kokeesta tuli 249 kuitenkin, eli oli siellä onnistumisiakin. Paikkis muun muassa. Olimme palkintopallillakin, mutta ei se silti kauheasti riemastuttanut.

Koska edelleen oli ykköstulos saamatta. peruin osallistumisen oman seuran rally-kisaan ja sain paikan Haminan Kaakon Agilityklubin toko-kokeeseen täksi päiväksi. Tuomarina oli Susanna Berghäll.

Kuluneella viikolla olen panostanut koiran aktiivisuuteen minua kohtaan erään verkkokurssin vinkkejä hyödyntäen. Lisäksi olen tehnyt palkatonta treeniä niin, että Mollyn nähden olen jättänyt purkkiin hyvän herkkupalkkion ja sitten ollaan tehty pieni toko-treeni, useampi liike kuitenkin, jonka lopussa Molly on saanut sen superpalkan.

Ja vaikka tätä treeniä tehtiin vain viikko, sen kantoi jollain lailla tänään. Ennen  paikkikseen menoa näytin Mollylle, että laitan ison juustopalan muovipurkkiin tasolle, jossa oli meidän laukkukin. Sitten mentiin paikkikseen. Viereemme osui cardigan corgi, joka oli aika levoton ja meni ennen istumisen loppua maahan. Molly oli oikein särmänä koko istumisen.

Kymppi tuli.

Avo-koiria oli kuusi ja Molly suoritti viimeisenä. Jälleen laitettiin yhdessä purkkiin komea pala juustoa. Pieniä häröjä tuli. Esimerkiksi ruudussa se löysi hajun ja jäi ihan eteen seisomaan. Kahdella käskyllä sain sen kauemmas ja maahan. Sitten sujui ihan kivasti. Seuraaminen oli Mollyksi yllättävänkin hyvää, vaikka välillä jätätti, mutta ei ihan hirveästi ja osan aikaa kulki ihan oikealla paikallakin. Kahdeksikko on meille huipputulos.  Kaikista liikkeistä saimme pisteitä, ja meinasin pyörtyä, kun näin, kuinka hyviä pisteitä tulikaan. 

Koularin ja hienojen pisteiden lisäksi voitimme kokeen. Käsittämätön juttu. Naama hangonkeksinä oli kyllä pitkään, sillä niin kovin onnellinen olin, kun vihdoin viimein saatiin se, mitä niin kauan oltiin haettu. 

Terhi ystävällisesti kuvasi meidän suorituksemme. 

Tänä vuonna ei kisata tokoa enää ollenkaan. Harjoitellaan voittajaluokan juttuja. Tunnarin Molly osaa. Varmaan L menee vanhalla jättötreenillä hyvin. Paikkamakuu, vaikka olisinkin piilossa, on Mollylle huomattavasti vankempi asento kuin tuo istuminen. Seuruuta pitää harjoitella ihan todella paljon, se on sanomattakin selvää.  Luoksetulon stoppia me emme ole edes aloittaneet. En ole uskaltanut. Ohjattua noutoa ollaan jo vähän tehty. Hyppyhässäkkä lähtee kehitteillle. Paljon mielenkiintoista puuhaa on tiedossa Mollylla ja minulla. Mutta kiire ei todellakaan ole. 

Fannyn mökillä

 Kävimme syyskuun lopussa päiväretkellä coton de tulear Fannyn ja kotiväkensä mökillä Kattelussaaressa. Fannyhan on ollut meillä hoidossa usemman kerran ja etenkin Molly ja Fanny ovat bestiksiä. Kyllä Greettakin ihan Fannyn kanssa tulee hyvin toimeen, mutta se ei samalla lailla uskaltaudu riehumaan kuin Molly Fannyn kanssa. 

Sää oli mitä parhain. Tehtiin treffit metsätielle, jonne jätettiin autot ja tehtiin kolmen kilsan kävelylenkki, joka maistui hyvältä autoamatkan jälkeen. Greetta sai olla flexissä, sillä jos se olisi  ollut irti, se olisi huutanut aina, kun toiset alkoivat leikkiä. Greetta tyytyi kohtaloonsa.

    Muutama poseeraus otettiin

Metsässä oli selkeästi todella puhdas ilma. sillä naavaa roikkui puiden oksilla siellä täällä.

                                            Mollyn ja Fannyn mäkitreeni

Päivi löysi korillisen sieniä matkan varrelta ja koirat nauttivat metsäelämästä. Sitten suunnattiin mökille.  Ensin Päivi poimi Fannyn turkista kaiken metsässä tarttuneen. Fanny näytti nauttivan toimenpiteestä.

Pekka olikin jo tehnyt meille lounaan valmiiksi. Ensimmäistä kertaa söin spagettikurpitsaa ja oli kyllä hyvän makuista. 

Fanny oli riehakkaalla päällä ulkoilun jälkeen. Molly vähän ihmetteli.

                                            Ruokailun jälkeen huilattiin.

Sitten lähdettiin katsomaan rantaa. Koska Greetta saa hepulit veden äänistä, niin se sai jäädä sisälle.  Päivi, minä, Fanny ja Molly lähdimme rantaan.

                                 Hortensiat kukkivat vielä kauniisti.

Molly meni vähän yllytettynä uimaan, mutta aallokkoa oli sen verran, että kääntyi aika nopeasti takaisin. Sitten olivat kierrokset korkealla ja Molly purttaili kunnon kierrokset. Fanny peesasi.

Viiden maissa starttasimme kohti kotia, että päästäisiin perille ennen pimeän tuloa. Kaikki oltiin väsyneitä ja yöllä uni maittoi.

Niin lähellä, niin kaukana

 Eilen mentiin Mollyn kanssa Kouvolaan toko-kokeeseen. Tuomari oli Tommi Varis. 

Avo-luokkalaisia oli vain kaksi, joten tarvittiin näiden keskelle kolmas koira. Kyseinen koira oli tosi iso, ehkä belgianpaimenkoira. Ja se tuijotti Mollya lähes koko ajan. Minä jännitin, että meneekö Mollyn luo, kun tuijotus oli niin intensiivistä. Tuomarikin oli tätä jännittänyt.  Molly istui silmät suurina minua katsoen selkeästi paineessa ja kun se vähän ennen loppua vilkaisi tuijottajaa, se painui maahan. Eli paikkaistumisesta nolla. 😭Molly on pääsääntöisesti istunut paikkikset oikein hyvin, mutta nyt liika oli liikaa. Voin sanoa, että kyllä otti päähän ankarasti. 

Tässä Mollyn tuloslappu. (videota ei ole) Seuraamisessa se ekalla pitkällä suoralla jäi seisomaan ja kutsuin luo. Sen jälkeen se seurasi kohtuullisen hyvin. Pysyi ainakin mukana. Liikkeestä istumisen saattoi tehdä vähän hitaammin tai seurata vähän takana. En tiedä, kun ei ole videota. Mutta istui, joten ysi on ihan hyvä. Luoksetulossa meni puoli pistettä vinosta sivulletulosta. Se on Mollyn helmasynti ja ollaan treenattu suoria sivulletuloja aika paljon. Vauhdissa se ei vielä onnistu kunnolla. 

Luoksetulossa oli uusi häröily. Molly lähti reippaasti, mutta kas, huomasi, että maassa oli teipinpala ja meni haistelemaan sitä. Tuli sitten viereen. Ruutuun meni hyvällä vauhdilla, mutta kääntyi aikaisin. Käskin maahan ja etutassut olivat nauhalla, mutta eivät ulkona. Perusasento oli vino, joten siitä pois puoli pistettä. Kauko-ohjauksessa varmaan se perusasento vei puoli pistettä. Muuten ok. Hyppynoudossa vähän mätysti kapulaa lopussa ja se vino perusasento veivät yhteensä yhden pisteen. Muuten hyvävauhtinen suoritus. Kartioryhmän kierrossa kävi taas joku kumma. Koira lähti hyvällä vauhdilla kiertoon - ja pysähtyi kartioiden viereen. Sitten kutsuin ja tuli vierelle. 

Eli tokihan paljon treenattavaa löytyi. Monta häröilyä meni oman koiran piikkiin, mutta sen vire oli kiva ja se sai ihan kelpo pisteet, mutta koska paikkis meni nollaksi, niin jäätiin viiden pisteen päähän ykköstuloksesta ja koulutustunnuksesta. Ja koska se ei ollut Mollyn vika, että se joutui paineeseen, niin kyllä tuli todella paha mieli siitä nollasta. Jos Molly itse olisi nollannut jonkun, niin olisin ollut ihan sinut sen asian kanssa, mutta nyt otti päähän ihan todella rankasti. 

Eipä auta itku markkinoilla. Siispä ilmoittautuminen lähti oman seuran toko-kokeeseen ja taas yritetään treenata tässä välissä niitä perusasentoja kuntoon, koska paljon menetettiin pisteitä niistä.  Ja ne jos mitkä ovat turhia pistemenetyksiä.

Kävin kävelemässä kisan jälkeen päätä tuulettamassa. Lähellä on entinen Kiina-center, jonka portti ja patsaat ovat tallella, vaikka itse liike on aikoja sitten lopettanut. Sain hauskoja kuvia Molly-leijonasta ja portin leijonista. 

Samaan aikaan toisaalla Greetalla oli ihanaa Marjutin kanssa oman seuran agilitykisoissa. Tulokset olivat 5,5 ja 10. Ensimmäisellä radalla Greetta oli kolmas. 

Tässä radat.

Ja tässä onnellinen koira hymy huulillaan. Kiitos Marjut. 

Mollyn puuhailuja

Vaikka polvet ovat nivelrikkoiset, ikää jo runsain mitoin ja nopeus olematon, ostin silti kesän lopussa agilityn harrastuslisenssin tarkoituksena treenailla huvin vuoksi, ajan kuluksi agilitya ihan kuntoilumielessä. Etenkin siis Mollyn kuntoilua ajattelin. Kroppaa pitää käyttää vähän enemmän esteillä kuin tasamaan lenkkeilyssä. Ollaan jo joitain kertoja käytykin hallilla treenailemassa. treenit ovat lyhyet. Varaan puoli tuntia halliaikaa ja mietin jonkun lyhyen harjoitteen. Yksittäisissä esteissä on opettelemista. Tässä joitain videoita meidän menosta.

10.9.

                                             Puomitreeniä

                                           

                                           Keinutreeniä

18.9.

                                           Keppitreeniä                        

                                           Pikku rata, jossa kepit mukana                     

                                           Renkaan muistuttelu. Hyvin muisti.  

            

Eli ei tämän loistokkaampaa treeniä meillä, mutta kivaa aivojumppaa molemmille ja paksu ihminenkin joutuu vähän juoksemaan. Jatkamme harjoituksia.

14.9. oli KKSn seuranmestaruus toko-kisa.   Toki halusin kisata avossa Mollyn kanssa, mutta olin lupautunut liikkuroimaan kaikki muut luokat. Olipa siinä urakka. En ole liikkurikoulutettu ja jo kehien suunnittelu oli todella haasteellista, vaikka sainkin Kataikon Katilta apua. Hän oli kisan tuomari ja on liikkurikoulutuksen käynyt. 

Tulin hallille tuntia aiemmin tyhjentämään muiden kanssa esteitä pois ja rakentamaan kehää. Molly oli autossa. Kolmen tunnin kuluttua hikisenä ja väsyneenä hain sen autosta omalle vuorolleen. Ei yhtään hyvä sille,  kun ei ehtinyt viritellä sen enempää. Ensin oli jättipitkä seuraaminen, jossa se jätätti ja pysähteli monta kertaa. Ihan karsea suoritus. Sitten se oli jo vähän oma itsensä. Tässä video suorituksestamme. Seuruun leikkasin pois. En tahdo sitä katsoa enää ikinä.

Sitten taas koira autoon ja liikkuroin vielä monta alo-koiraa. Sen jälkeen olin aivan poikki ja lähdin kotiin saman tien enkä jäänyt tuloksia kuulemaan. Molly tuli toiseksi, kuulin myöhemmin. Ei ikinä enää liikkurihommia. Oli rankkaa. Odotin vain iltaa, että pääsen nukkumaan. Aamulla olin jo virkeä taas.

Tokoakin ollaan treenattu tämän tästä. Haminan hallissa käytiin loppuviikosta treenaamassa. Olen kuunnellut Saana Töttölän koulutusta palkkaamisesta ja todennut, että olen ollut siinä todella surkea. Mollyn kaltaisen matalavireisen koiran kanssa palkan pitäisi olla aktiivista. Sitä sitten yritin tehdä, kun tehtiin seuruutreeniä. Vielä enemmän riemastumista pitäisi minulla olla. Koska Mollylle pitempään innostava palkka on nami, yritin saada sen jahtaamaan namia. 

                                           Hyppynouto. Vähän mäysti, mutta muuten ok.

                                            Kierto. Perusasento vähän vino, muuten ok.

Ollaan harjoiteltu perusasentotreeniä alustalla ja ilman. Paikalta se alkaa onnistua. Mutta kun koira tulee vauhdilla sivulle, se jää hiukan vinoon. Se on treenilistassa edelleen.

Kaukoissa ylösnousu on reipastunut, mutta maahan meno on vielä hidas. Muuten ok.

Luoksetulo ok. Perusasento paremmaksi.

Ruudussa oli vähän säätöä. Menovauhti ok, mutta jotain kummaa häröilyä. Lopulta onnistui.

Tämmöistä meillä. Minulle tuli flunssa ja sitä tänään parantelen. Huomenna olisi kaikenlaista ohjelmaa, joten on syytä levätä. Eipä minulla olekaan ollut flunssaa aikohin.

Jotain kivaakin eli kisakuulumisia

 Lähdettiin Marjutin kanssa Kouvolaan agilitykisaan. Minä ja Molly turisteina ja Marjut kisasi Greetan ja Terran kanssa.  Luvassa oli kolme nimenomaan agilityrataa, sillä Greetalle teki oikein hyvää harjoitella kontakteja.  Tuomarina toimi Arto Laitinen. Sää vaihteli pilvisestä sateiseen ja lopulta pistävään auringonpaisteeseen.

   Tässä Marjut ja matkalaiset.  Molly, Greetta, Terra ja Opri. 

 Greetan ensimmäinen rata oli hylky. Sillä oli paljon kierroksia ja korva koristeena. Hieno rata noin muuten,

Toinenkin rata oli hylky. Greetta jätti tekemättä hypyn, vaikka Marjut ihan selvästi lähettää ja käskee sen takaakiertoon. Se seurasi vain jalkoja. Ihan hyvä rata muuten.

Kolmannelta agiradalta tuli nolla. Ja toinen sija. Terra voitti radan.  Mutta mikä parasta, kaikilla radoilla kontaktit sujuivat virheittä. 

                                   Häkkieläimiä

                Molly oli lopussa jo ihan väsy ja otti tirsat häkissä.

                                    Hienot kisakoirat ja hieno ohjaaja

Kurja juttu

Kurja ja kamala juttu oli se, että facebook-tilini kaapattiin. Tilin käyttäjäksi muuttui eri niminen ihminen ja tili alkoi jakaa ihmisille puhelinnumeropyyntöjä ja  tokmanni-kilpailupyyntöjä.  Onneksi ihmiset olivat valveutuneita ja useimmat tiesivät poistaa henkilön kavereistaan.  Minulla oli kauhea stressi ja paha mieli, kun yritin varoittaa ihmisiä. Facebookin sivuilta on mahdoton löytää elävää ihmistä, johon ottaa yhteyttä. Yritin palauttaa tilin, mutten onnistunut.  Nyt olen perustanut uuden tilin ja olen suojannut sitä vielä enemmän, ettei ikinä pääsisi näin käymään.  Ahdistavaa kerta kaikkiaan. 

BH Molly

Minun koiristani Assi, Saaga, Friida ja Greetta ovat suorittaneet BH-kokeen. Kun Turvatassun Hannele ilmoitti kesällä pidettävästä BH-kurssista, päätin Mollyn kanssa siihen ilmoittautua. Oli hyvä kurssi. Riittävästi toistoa ja harjoitusta. 

Viime viikolla huvin vuoksi selasin Virkusta käyttäytymiskokeita, ja huomasin, että Lahdessa olisi viikonloppuna sellainen ja vielä oli nuoli merkiksi, että mahtuu. Laitoin sen enempää miettimättä kyselyn ja kas, saatiin paikka. Kerran käytiin kentällä tekemässä kaava. Kaavassahan on paljon seuruuta, ei Mollyn vahvuus se, mutta mukana se kulkee. Sitten käytiin Karhulassa toriaikaan kulkemassa. Tällaisetkin kävelyt ovat jääneet hävyttömän vähälle, ja senkin huomasi, kun vähän oli sinkoilua. 

Mutta siis  eilen hyvin sumuisena sunnuntaiaamuna lähdimme matkaan. 

Ensin vietiin Greetta hoitoon kasvattajalleen ja se pääsikin heti kaverien kanssa metsälenkille. Näin ei minun tarvinnut kantaa huolta Greetasta. Kiitos Eija ja Pertti.

    
                                   Greetta, äitinsä Sabi (15 v) Tanka ja Haiku

Hyvin vei navigaattori perille. Paikalla oli 10 koirakkoa. Tuomarina toimi Vesa Häkkinen, joka on ollut tuomarina myös Saagalle ja Friidalle muinoin.

Mollylla oli parinaan kuuliainen bordercollie, joten ei tarvinnut jännittää sitä. Molly aloitti paikallamakuulla ja teki sen oikein tyylikkäästi. Seuraaminen oli perinteistä Mollya, mutta teki kuitenkin sen verran siististi liikkeet, että läpi meni suoritus. Tuomari sanoi, että hän arvostelee tiukemmin palveluskoiralajit ja seurakoirat pääsevät vähän helpommalla. Se oli erittäin hyvä juttu se.

Sitten suunnattiin  sateessa Villähteen S-marketille, jossa oli vilkas kauppa-aika menossa. Siellä sitten kohdattiin pyöräilijä ja juoksija, ihmisryhmässä pysähdyttiin, auton luona keskusteltiin. Vastaan tuleva koira sai haukahduksen, mutta kun Molly jätettiin seinään kiinni yksin, niin koira sai mennä ja tulla eikä ollut Mollylla sanomista. 

Eli summa summarum - Molly suoritti kuin suorittikin BH-kokeen kunniakkaasti tietääkseni ensimmäisenä löwcheninä Suomessa. 

                                       BH RTK4 TK1  Tajmadoran Hello Molly 💖

Kotimatkalla napattiin kyytiin Greetta, joka oli tyytyväinen päiväänsä.  Me kaikki olimme aivan naatteja ja odotin vain iltaa, että pääsisin nukkumaan. Ei vanha jaksa.

Kaikenlaisia kisoja

 Greetta pääsi vielä kerran Marjutin kanssa agilityn Suomenmestaruuskisoihin sekä yksilökisaan että joukkueeseen 22.-24.8..  Lähtö oli aikaisin perjantaiaamuna ja paluu sunnuntai-iltana. Kisapaikkana oli jälleen Valkeakoski.

Perjantaina olivat etkot eli järjestävän seuran kaksi omaa kisaa. Näin koirat saivat tuntumaa kenttään. Greetalla ei suurta sukseeta tullut niillä radoilla. Toiselta radalta tuli kontaktivitonen puomilta. Se oli muuten hieno rata. Ja hyppikseltä kymppi.

                                             Hyppyrata

                                            Agirata

Varsinaisena kisapäivänä meni kyllä hienosti. Miniosallistujia oli 161 ja vain 40 pääsi finaaliin.  Greetta teki nollaradan hyppyradalta ja oli sijoituksissa 37 eli pääsi kuin pääsikin finaaliin. Kyllä oli hermoja raastavaa seurata tuloslistojen päivittymistä, että riittääkö Greetan tulos finaaliin. Niin hienoa, että riitti.

Finaaliradalla tuli yksi vitonen, mutta  loppusijoituksissa Greetta oli 18. Eli jos otetaan huomioon kaikki tulokset niin se, että  kohta 11-vuotias koira oli  18/161 , on aivan superhuippusaavutus. 

Tässä agirata.

     Koirakuvat.fi  Jukka Pätynen oli yhden kuvan ottanut Greetasta ja Marjutista. 

     Se piti ehdottomasti ostaa.  Huippupari.

                              Ylemmän kuvan Marjutista, Terrasta ja Greetasta otti Jenna Kontio.

      Joukkuekisassa Greetta teki radalla vitosen, Terra nollan, muut hylyn, 

      joten ei suurta sukseeta siellä.

                                               Vielä jaksoi vanha koira pinkoa. <3

      Minijoukkue: Noora ja Mystery, Marjut ja Terra ja Greetta, 

      Ninni ja Aro.  Kuva Jenna Kontio

   Kotiin tuli väsynyt koira. Se söi ruokansa ja sitten sitä ei näkynytkään muutamaan tuntiin, kun se oli

   vetäytynyt nukkumaan omaan rauhaansa. 

  

   On se hieno agilitykoira. 

Mollyn kanssakin kisattiin. 

Sunnuntaina oli Hyvänmielen Koiraharrastajien rally-toko-kisa. Olisi ollut tuplamestari, mutta koska ei olla taas aikohin kisattu Mollyn kanssa, arvelin, että yksi rata on enemmän kuin tarpeeksi. Ja hyvä niin. Oli aika kuuma päivä. 

Tuomari oli Riikka Timonen, tosi symppis tyyppi, ja rata oli mielestäni oikein kiva. Halli on pieni ja ihmiset lähellä. Mollyn piti tähyillä sinne ja tänne ja se oli taas hidas. Ei ollu mitään kuvaa, miten kaiken kaikkiaan meni, kun tuntui, että sai pikkutyyppä kiskoa perässä. Yllätyin, kun tuloksissa oli, että saatiin 77 pistettä. Ilahduin kovasti. Vaan se olikin väärä tulos, sillä yhtä kymppiä ei huomattu tuloslaskennassa ja saatiin siis 67 pistettä eikä tulosta. Däm!  Mutta oli hyvä harjoitus.

                                                       Hiki ja väsy tuli pienellä.

Pientä sydämentykytystä aiheutti auto, sillä se ei meinannutkaan käynnistyä hallin pihalla vaan ilmoitti, että akku on tyhjä. Stressikäyrä nousi korkealle. Mutta yhtäkkiä auto alkoi pihistä ja sain kuin sainkin sen käyntiin. Päästiin kotiin ja auton laitoin välittömästi lataukseen. Ei olisi pitänyt olla mitään akkuongelmia, sillä edellisellä viikolla käytiin pitemmissä reissuissa, joissa akun olisi pitänyt latautua hyvin. Ja kun autosta ei löydy mitään kohtaa, joka kertoisi, mikä on akun tilanne, niin ylläareitä voi tulla. Nyt pitää joka viikko ladata autoa varan vuoksi yön yli.

                                  Pieni suurisilmä kanervien keskellä on niin suloinen.

Olin ilmoittanut Mollyn myös Haminan seuranmestaruus-rally-kisaan. Harjoitus on aina tarpeen. Paikka oli Simonkenttä ja sää oli epävakainen. Juuri kun alkoi mestariluokka, alkoi sataa oikein kunnolla.

Tuomarina oli Salme Kytömäki ja hän oli tehnyt tällaisen radan:

Tässä Mollyn suoritus. Alussa sählinkiä, mutta sitten ihan hyvää tekemistä, eikä sade haitannut.

Kolme koirakkoa kisasi mestariluokassa. 

Molly sai 93 pistettä ja voitti seuranmestaruuden!!!!

Minä olin ihan märkä, mutta hyvin hyvin iloinen. Molly on ihan cool.

Molly ei toimi, jos on helle tai kuuma. Mutta näköjään sade ei haittaa sen tekemistä ollenkaan. 

Greetta oli mukana autossa ja käyttäytyi oikein hienosti. Muutaman ohi kulkeneen koiran haukkui, mutta hiljeni kerrankin heti, kun komensin.

Kotimatkalla sade loppui ja taivas alkoi seljetä.

Kotona otettiin vielä virallinen pose.

Väki oli reissun jälkeen vähän väsynyt.

Seuraava kisa Mollylla lienee seuranmestaruus-toko-koe.