Varsin hyvin meni

 Oltiin eilen Kylli, Lotta ja Molly ja minä Hyvinkäällä toko-kokeessa. Tuomarina toimi Ilkka Sten. Kiltti vanhempi mies. Avo-luokka alkoi Holintien hallissa vähän kahden jälkeen. Paikalla oli myös toinen löwchen, Kide, joka on Greettaa noin vuotta vanhempi ja jonka blogia minäkin seuraan. Molly ei ollut ikinä tavannut Kideä, mutta kun se näki toisen löwchenin, se oli heti aivan innoissaan. Koska Molly ja Kide olivat paikkiksessa vierekkäin, vähän se into jännitti.

Ensin oli paikkaistuminen. Edellisessä kokeessa Molly oli käynyt maahan, kun liikkuri sanoi: Palatkaa koirien taakse. Siinä meni kallisarvoisia pisteitä. Nyt Molly istui varsin nätisti. Muutaman kerran katsoi toisella puolella olevaa novascotian noutajaa ja kerran vähän liikutti etutassuja, mutta ei mitään vakavaa ja kymppi tuli. Jes!

Liikejärjestys ei mennyt normijärjestyksessä. Ensin oli hyppynouto. Heitin kapulan hyvin, mutta Molly kiersi hypyn mennen tullen, koska se oli 30 cm korkea. Meillä on aina ollut 20 cm ja tuo korkeus oli Mollylle liikaa. Sitä paitsi se jäi haistelemaan mattoa kapulan vierelle, joten piti uudestaan käskeä se ottamaan kapula. Eli eka liike oli nolla. Kyllä harmitti.

Seuraavaksi tuli ruutu. Molly meni takanauhan yli, mutta palasi ruutuun ja pysähtyi hiukan viiveellä. Muuten meni ihan hyvin.

Sitten tehtiin liikkeestä seisominen. Vähän hidas pysähdys, mutta muuten ok.  Luoksetulo oli ok ja vauhti hyvä. Seuraaminen oli parasta tähän asti. Paikka oli takaviistossa, mutta kulki mukana, eikä jäänyt kilometrien päähän. Matto hallissa on erikoinen. Omista jaloista lähti suhiseva ääni ja koirankin askelista jotain suhinaa.

Kaukoissa hiukan eteni ja ennakoi, joten ihmettelin saamaamme kymppiä. Mutta en valita. Osaa se kyllä sen paljon paremmin. Kierto ei mennyt niin lujalla vauhdilla kuin mitä Molly oikeasti osaa ja ehti hiukan nuuhkaistakin mattoa vauhdissa.

Ja kokonaisvaikutus 10 oli kyllä  liikaa, vaan en valita.

Sillä saimme ykköstuloksen tällä suorituksella. Olisihan ollut kiva, että Molly olisi näyttänyt sen, mitä oikeasti osaa esim. hyppynoudossa, kakeissa, kartioiden kierrossa jne. mutta tänään ei ollut sellainen päivä. 

Löwchen Kide oli paljon taitavampi kuin Molly ja hyvin reipas kehässä. Kide saikin hyvät pisteet ja tuli toiseksi. Onnea Tiia ja Kide.

Olihan se suorastaan historiallinen hetki, kun kaksi löwcheniä kisaa samassa kokeessa ja samassa luokassa.

                                           Kuvien ottaminen on totista puuhaa. 

Greetta täyttää tänään 10 vuotta

 

Olen ollut mukana apukäsinä, kun Greetan emo Sabi synnytti, joten olen nähnyt neiti Greetan elämän alusta lähtien. Ja koska toiveenani oli trikkipentu ja tyttö, niin tiesin heti, kuka oli meille tuleva vastasyntynyt.  Greetta ei ole ollut kaikkein helpoin koirakaveri, mutta niin oppivainen ja taitava ja innostuva, että on ollut ilo sen kanssa tehdä kaikenlaista kierroksista ja äänekkyydestä huolimatta.  Greetalle oli lottovoitto, kun Marjut alkoi sen kanssa treenata agilitya ja koira puhkesi lajissa kukkaan taitavan ohjaajan kanssa. 

Siksi tänään se oikeutetusti vietti syntymäpäivää rakkaimman harrastuksensa agilityn parissa, sillä Haminassa oli kolmen radan agilitykisat ja sinne suuntasi aamulla Greettakin. T

Tässä radat:

Ekalta radalta vitonen ( puomin alastulo)

Toiselta radalta tuli nolla, ja Greetta sijoittui kolmanneksi 1,5 sekuntia voittajalle hävinneenä.

Kolmannella radalla Greetta lähti omille teilleen ja tuli hylky, mutta syntymäpäiväsankari palasi pian reitille ja teki hienon radan noin muuten.

Terrakin sijoittui yhdellä radalla kolmanneksi, joten kaverukset tässä poseeraavat palkintojensa kanssa totisina.

                                               Päivänsankari Greetta tyytyväisenä

Mollyn  kanssa vietimme päivää mukavalla tavalla. Kun aamulla olimme vieneet Greetan Marjutin luoksen, lähdimme hakemaan Tiinaa ja pikkukoiriaan, sillä olimme varanneet puoleksi tunniksi Citymetsä Tietenkin-alueen omaan käyttöön. Tiina ei ollut ennen siellä ollutkaan. Molly ei tuntenut ennenstään Tiinan koiria, mutta kaikki olivat kuin olisivat vanhoja tuttuja.

Vähän hämäriä kuvia, kun oli hyvin pilvinen aamupäivä. Vauhdissa mukana vähän Mollya vanhempi venäjänbolonka Daria, 9-vuotias chihupoika Nipsu ja 12-vuotias kaniinimäyräkoira Maisa. Parasta tuolla alueella ovat koirien mielestä hajut, niinkuin kuvista näkyy.

Oli mukava päivä meillä kaikilla.

Aamu-usvaa ja treeniä

 Nyt on ollut ihania raikkaita aurinkoisia aamuja. Kun on herätty aika aikaisin, niin ollaan nähty myös aamu-usvaa ja siitähän pitää kuvia kännykällä räpsytellä. 

Lintuparvia on näkynyt paljon varsinkin tuulisempina päivinä. Niillä on kiire lämpimämmille alueille. 

Aamukävelyllä Greetta saa usein jossain vaiheessa etsiä nameja. Se rakastaa sitä puuhaa ja on oppinut keskittymäänkin asiaan aika hyvin,

Mollykin saa välillä etsiä nameja. Sen tyyli on sellainen tuhiseva, kun se työntää kuonoa pitkin maata. Hyvin sekin löytää, jos vain malttaa odottaa ja katsoa, minne namit heitetään. Tänä aamuna sen kanssa tavattiin aamukävelyllä treenikaveri Max ja sen vanhempi veli Pele. Vaikka pojat ovat isoja ausseja, Molly meni heti tervehtimään niiaten sedille.

                                             Max on kuvassa nenäkkäin Mollyn kanssa.
                                             Lenkin ja aamupalan jälkeen voi ottaa pikku lepohetken.
                                             

                                     Greetta sen sijaan kaipaa välillä vähän huomiotakin.

Tänään suunnattiin päivällä Haminan halliin toko-treenaamaan. Molly lähtee sunnuntaina Hyvinkäälle toko-kisoihin, joten pitää taas aktiivisesti harjoitella kisaa varten. Tehtiinkin aika pitkä rupeama.

Kiertoon tuli paljon puhtia, kun se sai ensin leikkiä lelulla ja odotus lelupalkasta siivitti menoa. 
Mitenhän sen saisi ajattelemaan lelua kokeessa, kun sitä ei ole kuitenkaan tarjolla.

Tehtiin ruutua. Tämä oli jo toinen setti, kun ekalla kerralla kamera ei ollut päällä. Ensimmäinen ruutu oli paras. Sitten alkoi koira löysäilemään. Minulla oli läpinäkyvä pieni kansi takanauhalla. 

Hyppynoudossa on tärkeintä se, että kapulan eteen tuonti vahvistuisi. Se on kuitenkin vielä sangen uusi juttu. Mutta koitetaan kotonakin sitä tehdä lyhyeltä matkalta ilman hyppyä ja apuja.

Tunnari on sangen varma. Sekin tuodaan eteen,  Tosin Molly pureskelee kapulaa jonkin verran.

Tehtiin pätkä seuraamista ja avo-kaukot, jotka sujuvat kohtuu ok,

Tehtiin kaikki jätöt. Istuminen oli vähän hidas, mutta istui kuitenkin. Sivulle nousut ovat helposti vähän vinot.

Tehtiin ohjattua noutoa, joka on ihan alussa. Kun ensin haettiin oikea, ja sitten vasen, niin Molly oli jumissa siihen oikeaan. Aloin lopulta käyttää käskyjä oikea ja vasen ( koiran oikea ja vasen)  Treeni jatkuu.

Lopuksi treenattiin hetki kaikkia kaukokäskyjä. Siinäpä sitä työsarkaa riittää.

Sitten lähdettiin lenkille.

Vihdoinkin

 Ei ole mestariluokka ollut kisoissa helpoin mahdollinen meille. Mollylla on häiriöherkkyyttä ja se jää katselemaan ihmisiä ja kuuntelemaan ääniä.

Käytiin treenaamassa loppuviikosta Haminan hallilla rallya omatoimisesti. Tehtiin Jenni Susin rata. Toisella kerralla meni paremmin, niinkuin treeneissä yleensäkin. Kisoissa noita toisen radan mahdollisuuksia ei ole. 

Treenattiin myös käännöksiä. Se oli ihan hyvää treeniä.

Syy ahkeraan treeniin oli se, että meillä oli tänään rally-kisa Haminassa KAGin hallissa tuomarina juurikin tuo Jenni Susi, jonka radat eivät ihan helppoja ole. Ei tälläkään kertaa. Molly oli vasta kolmanneksi viimeinen, joten se sai odotella autossa ja vasta lähempänä suoritusta teimme pientä treeniä hallissa ja katselimme tunnelmaa Molly minun sylissäni. 

Tässä mestarirata.

Tällä kertaa Molly oli aika iloisella päällä radalla. Itsellä oli radan lopussa ihan hyvä fiilis, mutta eihän sitä voi koskaan tietää, mikä lopullinen tulos on ja mitä virheitä on tullut. Vaan ihan hyvin meni, sillä saatiin 80 pistettä. Se oli meidän kolmas tulos ja saatiin RTK4 -koulutustunnus. Jes!

                     On siellä vielä korjattavaa, mutta tuomarin kommentti lämmitti kovasti.

Muutama rally-kisa on meillä varattuna tälle vuodelle ja ne voidaan mennä rennoin mielin. 

Ruskaa ja reenii

 

Minä olen aina ollut eri vuodenaikojen suuri fani ja syksyn väriloisto ilahduttaa aina. Tänä vuonna ruska alkoi mielestäni aika myöhään, mutta saammepa sitten nauttia sitäkin enemmän. 

Sapokassa kukat kukkivat vielä täyttä häkää. Tämän purkin edessä on monena vuonna otettu koirista poseerauksia. Innostus ei ole suurta, mutta kiltisti pönöttävät.

Mentiin joen rannalle katsomaan, millaista ruskaa siellä näkyy ja saatiinpa muutama kuva - ja pyllähdinkin kerran, kun ylempää kuvaa ottaessa astuin kovalta alustalta pois luullen, että maa on lähellä, vaan siinä olikin aika syvä kohta piilossa kasvien keskellä. Onneksi ei käynyt mitään kummempaa - ja kuva tuli otettua istualtaan.

Viime sunnuntaina mentiin Haminan halliin omatoimitreenaamaan. Ensin Molly teki yhden setin, sitten välissä teki Greetta ja lopuksi Molly vielä kerran. 

Ensin tehtiin Mollyn kanssa seuraamista. Palkkasin liikkeestä eripituisten pätkien jälkeen.

Sitten oli vuorossa ruututreeni.

Lopuksi hyppynoutotreeniä, jonka olisin voinut lopettaa jo aiemminkin. Ja tämän treenin jälkeen Mollylla oli tauko. Greetta saapui paikalle.

Greetta teki seuruun, ruudun ja ohjatun noudon. Irtoamisissa tulee huutoa, mutta kyllä se osaa jotain, vaikka pitkä treenitauko onkin ollut. 

Kaukokäskyt pitkästä matkasta sujuivat oikein nätisti.

Greetan treeni loppui tähän.

Molly tuli vielä vähäksi aikaa treenaamaan rally-juttuja.

Pitää vain aktiivisesti jatkaa treeniä Mollyn kanssa, sillä kyllä sen taidot kehittyvät, kun toistoja on riittävän usein.

Treenailu jatkuu

 Koirat ovat aloittaneet taas juoksumattoilun.  Edellisen kerran ne ovat matolla juosseet huhtikuussa ja sitten käsitapaturma katkaisi  käden lisäksi tämän treenin. Hyvin on laji molempien mielessä. Molly menee totisena ja keskittyneenä, Greetta vähän jännittyneenä, mutta menee hyvin kuitenkin. Molempia pidän hihnassa varan vuoksi. Greetta erityisesti tarvitsee hihnan, sillä se saattoi tehdä yllättäviä pysähdyksiä aiemmin ja tippua kyydistä. Onneksi ei mitään sattunut, mutta hihna estää tämän enää tapahtumasta. Olen pitänyt vauhdin rauhallisena. Rentoa ravia molemmilla. Saija huomasi Mollyn syvien lihasten kehittyneen jo kahden kerran jälkeen. Jatkamme viikottaista mattoilua.

Päätin muuttaa Mollyn noutoa. Koska sen on hankala tulla kapula suussa sivulle ( vauhti hidas ja pureksii kapulaa kamalasti), päätin, että opetan sen tulemaan kapulan kanssa eteeni ja siitä ilman kapulaa sivulle.

Tästä treeni alkoi heti seuraavana päivänä toko-kokeen jälkeen.

Lisäksi harjoittelimme vähän rally-käännöksiä ja edessä peruutusta.

Sitten treeniä Ruissalon toko-treeniryhmässä.

Ruutu tehtiin ylipitkästä matkasta. Toisella pysähdyksellä Molly huomasi, että Fanny kotiväkensä kanssa oli ilmestynyt nurmen reunalle. Piti heille vähän häntää heiluttaa.

Alkaa jo ulkotreenit olla loppusuoralla. Treenien lopussa oli hieno auringonlaskutaivas.

Sitten olikin toko-treeneissä vähän taukoa, kun oli elämässä kaikenlaista muuta puuhaa. Käytiin ystävien luona Hollolassa kylässä. Mutta sitten taas treeni jatkui Haminan hallissa.

Ensin Molly teki tärkeimpiä treenejään.  Sitten Greettakin sai vähän tehdä tokoa. Sillä nousevat kierrokset varsinkin irtoavissa liikkeissä ja alkaa haukku, joten se sai tehdä vain hiukan.

Eilen meillä oli korvaava toko-treeni, kun tiistaina oli kouluttajalla vähän muuta puuhaa. Kati on toko-ringissä valmennettavana ja tehtiin Ruissalossa toko-ringin mukautettu ja helpotettu treeni, jossa oli houkutuksia matkalla. Ensin Molly teki kiertojen vierestä luoksetulon, jonka lopussa se ei tullut sivulle vaan meni haistelemaan ja otettiin uudestaan. Sitten oli ohjattu nouto,  jonka kapuloiden viennin koira katsoi ja sitten käännettiin eteen ja lähetettiin noutamaan. Ihan onnellisesti unohdin, että Mollya piti auttaa eteen kapulan kanssa tulemisessa, mutta se TULI eli on alkanut älytä sen tuontipaikan. Ohjaaja oli siis sählä, ei koira. Sitten kapula heitettiin takaisin pitemmälle niin, että koira sen näki ja käännyttiin kohti ruutua. Ei jäänyt Molly miettimään kapulaa vaan meni pitkästä matkasta ruutuun.  Ekalla kerralla pysähdys ei ollut täydellinen, mutta toisella kerralla oli hyvä. Maahan menoon tarvittiin tuplakäsky. Olisi pitänyt käydä palkkaamassa se stoppi ja jättää siihen. Ruudussa oli targetti. 

Oli mielenkiintoinen treeni. Suurin osa koirista ei juuttunut edelliseen tehtävään. 

Elisa Pulkkisen kuvia piirimestaruustokosta