Kuvia Kouvolan rally-kisoista, kuvaaja Essi Pasanen

 

Hyvää kansallista koiranpäivää

 

Uintia, kisaamista ja vähän treeniäkin

 Säät ovat olleet todella oikulliset. Kauniita aurinkoisia kevätsäitä on ollut vain muutama. Mutta ei pilvisissä päivissäkään ole mitään vikaa, vaikka olisi vähän sumuistakin. 

Kävimme eräänä aamupäivänä kävelyllä koirien kanssa Kyminlinnan vallituksilla juuri tällaisena sumuisena päivänä. Kuvista päätellen olisi voinut olla syksy. Pajunkissat paljastavat kevään olevan kyseessä.

Kyminlinnan vallitus on hieno paikka. Kesällä siellä toimii kesäteatteri. Linnoituksen sisällä ei ole mitään toimintaa. Toivottavasti sinne joskus tulee jotain järkevää. Nyt sisälle ei pääse kuin joskus järjestetyissä vierailuissa. 

Käytiin Molly, Marjut ja Opri ja minä Hyvänmielen koirauimalassa. Se laittaa ovensa kiinni huhtikuun lopussa ja tilalle tulee koulutustilaa. Harmi sinänsä. mutta uimareita on tainnut olla liian vähän. Joka tapauksessa vielä kerran Molly pääsi polskimaan. Oprilla on melkoinen uimavauhti, mutta kyllä Mollykin on hyvä uimari.

Mollylle tulee tuolla helposti kylmä. Siksi uinnin jälkeen pitää lämpimällä vedellä huuhdella koiraa ja sitten vuorata se hyvin froteemantteleilla. 

                                               Sitten kiireesti kotiin loppukuivatukseen.

Mollylla oli maanantai-iltana eli eilen kolmas mestariluokan rally-kisa. Linda Wiksten oli tehnyt erittäin kivan radan, joka oli kuin Mollylle tehty. Puuttuivat kaikki peruutukset, jotka ovat meillä vaikeimmat. 

Vaan eipä mennyt rata yhtään hienosti. Lähtöön mennessä joku koira haukkui ja sitä piti kytätä. Sitten piti pällistellä tuomari, sihteeri ja ajanottaja. Sitten piti kuunnella valokuvaajan kameran räpsytystä, haistella hallin hajuja ja mitä lie vielä kuullutkaan. Eli koira ei ollut kuin hetkittäin kanssani yhteistyössä ja tulos oli sen mukainen. Alla olevaan videoon olen merkinnyt saamamme virhepisteet. Nyt täytyy sanoa, että ne menivät Mollyn piikkiin kaikki. Plääh!

Nyt meillä on rally-kisatauko. Seuraava kisa on oman seuran rallykisa toukokuun lopussa. Tässä välissä treenaamme ahkerasti tokoa, sillä ensimmäinen avo-kisa lähestyy. Tänään käytiin omalla hallilla tekemässä avo-juttuja. Edelleenkin koira vähän häröilee paikoin, mutta oikeansuuntaisia alkavat liikkeet olla.Se, saadaanko millainen tulos kokeesta, nähdään sitten. 

Tehtiin myös piiiiitkän tauon jälkeen ylempien luokkien liikkeitä Greetan kanssa. Se oli innoissaan, vähän yliyritteliäs ja ruutu ja kierto tuottivat ääntä. Mutta kyllä se selvästikin oli aivan superinnoissaan. Pidetään voittajaluokan liikkeet treenin alla. Greetta täyttää loppuvuodesta 10 vuotta ja jos sen sitten siirtäisi erikosvoittajaluokasta voittajaan siltä varalta, että tulisi joku halu kisata senkin kanssa. Katsotaan nyt. 

Vähän tautia, mutta muuten kaikki hyvin

 Eilen aamulla Greetta oksensi useamman kerran lattialle. Ja oli oksentanut sänkyynikin, mutta sen huomasin vasta petatessa. Eipä se ole elämänsä aikana montaakaan kertaa oksennellut. Päivällä se oksensi uudestaan. Huomasin, että Molly syö sitä oksennusta, ennekuin ehdin hätiin - ja eipä kauaakaan mennyt, kun sekin oksensi. Greetan oksennukset loppuivat päivätuotokseen,mutta Molly vielä toisen kerran oksensi juuri ennen nukkumaan menoa. Se ei ole elämänsä aikana kertaakaan oksentanut tätä ennen. Kummallakin oli oksennuksen seassa purutikkua. En tiedä johtuiko siitä vai mistä. Joka tapauksessa muutama koirien alusta ja yksi peitto meni pesuun ja muutamasta matosta sain pyyhkiä läntit, ennenkuin älysin rullata matot pois. Illalla annoin molemmille muutaman lusikallisen raejuustoa ja ison teelusikan Biobakia sekaan laitettuna. Hyvältä maistui, nälkä jäi.  Yö meni ihan rauhassa. Mitä nyt aamulla molemmilla kauhea kauhea nälkä. Laitoin ruokaan runsaasti raejuustoa ja Biobakia mahaa rauhoittamaan varan vuoksi. Tänään on kaikki ollut jo ihan normaalia ja pyykitkin on pesty. 

Mollysta on ilmennyt hauska piirre. Se komentaa äänellä. Olenhan minä nähnyt, kun se tulee eteen istumaan ja alkaa pienesti ääntä tuottaa ja tuijottaa kiinteästi minua. Silloin se haluaa ulos, koska on hätä. Milloinkaan se ei ilmoita turhasta. Mutta päivänä muutamana kuului napakka komennushaukku keittiöstä. Molly istui vesikupin vieressä. Kupissa oli kyllä vettä. Mutta ei ollut hyvää vettä selvästikään ( ehkä edellisenä päivänä laitettu), sillä kun vaihdoin veden ja laitoin kupin lattialle, Molly alkoi heti juoda. Tyhjää vesikuppia se on myös komentanut täyttämään aiemminkin. Se ilmoittaa selkeästi, kun ruoka-aika olisi käsillä. Hauska pieni koira. Ensimmäinen, joka näin monta asiaa kertoo.

Tänään oltiin Linda Wikstenin rally-koulutuksessa Haminassa. Mitään merkittävää uutta oppia ei tullut meille, mutta pientä hiomista kuitenkin. Tämä tuomari on huomenna Kouvolan rally-kisaa tuomaroimassa.  En mainostanut hänelle, että ollaan mekin sinne tulossa. Todella mukava kouluttaja kyllä. 

Takatalvi iski perjantaina. Onneksi tänään jo teiden lumia suli, joten kesärenkailla on varsin kivasti pystynyt ajamaan. Toivottavasti huomennakin.

Mestarirallykisa numero 2

 Tänään suunnattiin lähialueen halliin kisaamaan Iiris Harjun tuomaroimalle radalle.

Rata näytti tältä:

Ei ihan helpoimmasta päästä. 

Mollyn kanssa mentiin kehään hyvillä fiiliksillä, mutta juuri kun tuomari kysyi: - Oletteko valmiit?, aitojen takaa kuului koiran haukku. Molly kääntyi välittömästi sitä katsomaan ja meni hetki, ennenkuin se taas kuunteli minua. Sama koira haukkui useita kertoja ratamme aikana, mikä on tosi ärsyttävää. Aika hyvin Molly teki siitä huolimatta, mutta kyllähän haukku siihen joka kerta vaikuttaa. 

Radassa oli paljon hyvää. Minä kolmesti kumarruin varmistelemaan liikettä ja siitä tuli 3 x 3 virhettä eli 9 virhepistettä. Eka tosin pakituksessa, joka ei vielä kummoisesti suju ja jonka lopussa Molly istui. Tästä liikkeestä - 13. Kaksi muuta olivat ihan tarpeettomia. Olisin voinut luottaa koiraan. Jos näitä virhepisteitä ei olisi tullut, oltaisiin saatu tulos. Se korpeaa. Toki paljon muitakin virheitä tuli. Tärkeintä oli, että oli tosi kiva tehdä hommia Mollyn kanssa. Se teki ekaa kertaa merkin kisassa ja se oli täydellinen. Ja peruutus vasemmalla oli ihan nappi suoritus.

Tässä ratamme:

Ja tässä tuloslappu.

Eli kuuden pisteen päähän jäätiin tuloksesta. Däm!

Seuraava kisa on Kouvolassa 22.4. Sitten on kuukauden tauko ja kisataan omissa kisoissa. Tässä välissä vahvistetaan käännöksiä ja opetellaan se saaplarin edessä peruutus. Ihan hyvällä mielellä lähdettiin kaverien kanssa metsälenkille kisan jälkeen. Greettakin oli mukana autossa ja sillekin teki hyvää jaloitella.

Kevätkuvia ja treeniä

 Kun valo lisääntyy ja lumi alkaa sulaa, on kiva kaivaa kamera esiin. Kotkassa on ihania puistoja, joissa käymme aikaisesta kesästä myöhäiseen syksyyn ja joskus talvellakin. Viikon sisään ollaan käyty kahdessa puistossa. 

Jokipuisto on meitä lähellä. Eräänä aurinkoisena päivänä metsälenkin jälkeen mentiin katsomaan, kuinka lumi on sulanut Jokipuistossa. Ja olihan se. Ainoastaan lampi oli ohuen jään peitossa.. Ei mene kauaa, kun siellä alkaa kukkia. Nyt kukkien sijaan kuvattiin koiria. Sekin on oikein mukavaa.

 Eilen oli pilvinen päivä, mutta varsin tuuleton, joten uskaltauduttiin Katariinan Meripuistoon. Yliherkän kuulon omaava Greetta alkaa nostaa kierroksia ja pitää ääntä, jos laineet kovasti kohisevat. Silloin ei sen kanssa voi puistoon mennä, mutta eilen oli senkin suhteen maltillista ja tehtiin kierros. 

Meri on auki. Rannoilla on pieniä lumilämpäreitä, mutta muuten maa on puhdas lumesta. Muutama hanhipari jo nurmikentällä vaelteli. Puistossa oli varsin vähän väkeä, joten siellä oli oikein mukava liikuskella.Jatkamme puistoilua.

Ollaan Mollyn kanssa treenattu aika usein tokoa ja myös muutamia rally-muuveja. Rallyssa edessä peruuttaminen tarpeeksi pitkälle on tosi vaikeaa. En ole saanut Mollya tajuamaan, että niin kauan peruutetaan, kun ohjaaja hokee Pakkipakki... ja heiluttelee käsiään. Nyt koira pysähtyy jossain vaiheessa omineen. Pitää kaiketi alka jotain takatassutargetia kehitellä. Nami kädessä ei kannusta menemään taaksepäin vaan matka jää vielä lyhyemmäksi. Aika suoraan Molly menee kyllä. Se on hyvä.

Ollaan harjoiteltu sivuilla peruuuttamista. Joskus sujuu hyvin, joskus lähtee lopussa vinoon. Kaikki onnistuu, jos vieressä on joku este, mutta avoin tila on vaikeampi juttu.

Tokossa on monta treenattavaa asiaa. Lähteminen ekalla käskyllä ruutuun tai kiertoon on osoittautunut hankalaksi. Alussa se sujui hyvin. On vaikea sanoa, mistä tämä johtuu. Kaukokäskyt takapalkalla onnistuvat kohtuu hyvin. Ilman takapalkkaa helposti etenee. Liikkeestä istuminen on vielä treenin alla. Vaihdoin käskyn Istu käskyyn Sit ja sen ylioppiminen vie aikansa. Seuraamisen sinnikkyyttä harjoitellaan myös. Eli homma on vielä aika auki, mutta joka tapauksessa mennään oman seuran toko-kokeeseen, jonne on paikka maksettu ja tehdään maksullinen harjoitus. Sittenpä näkee, miten koetilanteessa koira suoriutuu. Rallyssakin yleensä ollaan tarvittu useampi harjoituskisa, ennenkuin homma on alkanut luistaa. Alokas-toko meni kolmella kisalla läpi. Luulen, ettei tämä luokka enää ole niin läpihuutojuttu. Mutta koska koira on vasta täyttänyt kolme vuotta, niin eihän meillä kiire ole minnekään.

Kylässä ja kisaamassa Lohjalla

 Perjantaina suunnattiin koirien kanssa Lohjalle ystävän luokse kylään.  Koska oltiin saatu voittaja-luokkaan rallykisaan paikka, olin kysynyt, että voidaanko tulla kokeilemaan mestariluokkaa. Ja päästiin. Ei ollut suuria odotuksia, koska treeni on vaiheessa, mutta ihan kiva kuitenkin testata, missä mennään.Olin vähän järkyttynyt, kun kisakirjeessä oli, että mestarissa oli 26 koirakkoa. Muutama sitten oli tippunut kisapäivään mennessä, mutta 23 kisaajaa kuitenkin. Toivoin, että pikkukoirat, joita oli kolme, olisivat ekana, mutta se toive ei toteutunut. 

Lohjan halli on pieni, joten tehtävien välitkin olivat lyhyet. Olin tutkaillut tuomari Tarja Hiissan ratoja ja havainnut, etteivät ne ole helpoimmasta päästä. Ja tämäkin rata sisälsi paljon mestaritehtäviä. 

Sisäänmenoaukko aidatulle alueelle oli lähdön kohdalla ja postumisaukko tuolla hyppysarjan reunassa. Sitä lähestyttäessä Molly häröili ja lähti takaani liikkumaan ihan omaan suuntaansa kahdesti. Eli molemmat helpot liikkeet 7 ja 8 piti uusia ennen suorittamista. 

Edessä peruuttaminen loppui alkuunsa. Se on vielä työn alla, mutta tekee Molly kotona tuon paremmin. Kisatilanne toki on eri. Välillä pikkukoira pälyili ja ajautui turhankin kauas, mutta oli oikein iloisia ja hyviä tehtäviäkin meillä. Oikealta oikealle käännös alkaa jo kohtuullisesti sujua. Loppujen lopuksi ei me niin kauas jääty tuloksesta kuin oletin. Tässä video ja sen alla tuloslappu. Vinoutta ja epätarkkuuksia on, mutta kunhan koira keskittyy seuraamiseen tarkemmin, moni niistä  korjaantuu kyllä.

Koirat käyttäytyivät todella hienosti ja rauhallisesti kyläillessä. Oli ihana nähdä ystävää, jonka kanssa ollaan tunnettu melkein 40 vuotta.

RTK3

 Mollylla ja minulla oli paikka Lappeenrannan rally-kisaan tuomarina Tiia Hämäläinen. Kisa oli pitkäperjantaina ja mitäs sitä muutakaan silloin voisi tehdä kuin kisata. Lähdettiin Kyllin kanssa samalla kyydillä. Kisa oli hyvin armeliaaseen aikaan eli voittaja alkoi klo 12.10.  Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Kylli piti Mollya rataantutustumisen ajan.

Rataprofiili oli oikein mukava. Radalla oli Mollyn kanssa erittäin kiva olla, sillä se oli tosi hyvin mukana. En huomannut, että se istui ennen ohjaajan kiertämistä eli siitä 10 virhepistettä. Harmittavaa, kun se ei yleensä ikinä istu. Käännöksissä vasemmalle niin, että koira on vasemmalla, minun pitää liikkua niin hitaasti, että ei tule minulle pientäkään pysähdystä. Nyt minulle napsahti 2 kappaletta 3 pisteen virheitä. Molly menee niin hitaasti, että minun pitää vain muistaa sipsuttaa pienin askelin. Joitain pieniä juttuja oli vielä, mutta saatiin 79 pistettä eli saman verran kuin voittaja, mutta koska aikamme oli hitaampi, oltiin toisia. Ihan sama sinänsä. Se RTK3 hyvillä fiiliksillä tehdyllä radalla oli paras palkka. 

Tässä ratamme.

Seuraavan kerran kisataan siis mestariluokassa ja saatiin myös mahdollisuus osallistua rallyn piirimestaruuskisojen yksilökisaan. Ne pidetään omassa hallissa. Jes!

Mestariluokassa on vielä vahvistettava edessä peruutusta, oikealla peruutusta ( ja vasemmallakin) sekä oikealla oikealle käännöksiä. Meillä on paikka Lohjan kisaan viikon päästä. Pistin postia, voidaanko kokeilla mestariluokkaa ja se onnistuu. On kiinnostava nähdä, miten kaukana vielä ollaa tuloksesta.  Nyt kuitenkin nautitaan täysiä tästä fiiliksestä.

Greetta kävi viikonloppuna agility-halli-SM-kisoissa ja tänään treenattiin rallya

 Greetta ei päässyt suoraan kisoihin, jonne valittiin 80 miniä tulosten perusteella rankattuna ja Greetta oli numero 81. Päätettiin Marjutin kanssa, että hän ilmoittaa Geen yhteen etko-kisaan perjantaina. Jos ei sitten paikka varsinaiseen kisaan aukea, niin ei ole niin suuresta rahasummasta kyse, että hirveästi harmittaisi. Kisaviikko vieri eteenpäin. Muissa kokoluokissa varallaolijoita pääsi kisaan, mutta Greetta olla möllötti ekalla varasijalla. 

Torstai-iltana oli Greetan agitreenit Marjutin kanssa. Sieltä palatessa iltayhdeksän jälkeen Marjutille tuli viesti, että paikka on Greetalle auennut. Ihan kiva, että silloin, sillä Marjut ja Ninni olivat reissuun lähdössä seuraavana päivänä puoleen päivään mennessä ja jos sen jälkeen olisi tieto paikasta tullut, niin kyllä olisi ottanut päähän.

Perjantaina vein Greetan Marjutille kimpsuineen. Onneksi Marjut asuu lähellä, sillä kotimatkalla tajusin, että kaiken muun pakkasin - paitsi koiran paperit. Siispä kiireesti niitä hakemaan ja viemään. Huh!

Greetta teki hienon etkoradan, paitsi keinu oli ihan kamala, kun loikkasi ties mistä. Mutta vauhti oli hyvä ja koiran mielentila loistava. Tässä etko-rata.

Lauantaina oli minien kisapäivä. Greetta aloitti hyppyradalta. Se teki hyvän nollan ja oli sijalla 20.
(Kisapäivän videot on kuvattu livestreamilta tietokoneeelta kännykällä. Minä kommentoin, kun kuuluttaja sanoi, että koira on kolmevuotias. Ei ole.)

Tässä hyppyrata.

Agiradalla Greetta teki kaikki kontaktit, mutta liukastui ennen yhtä hyppyä ja pudotti riman. Eli tulos oli 5 ja sijoitus 28.

Tässä agirata.

Yhteistuloksissa ( oman laskun mukaan ) Greetta oli kahdeksas mineissä, mutta kun ei tässä kisassa laskettu yhteistuloksia finaalia varten, vaan erikseen otettiin kymmenen parasta hyppyradalta ja kymmenen parasta agiradalta, niin finaaliin ei ollut asiaa.

Hyvin paineli Greetta, joka kulkee kohti kymmentä ikävuotta kovaa vauhtia. Sillä on loistava ohjaaja.

Tänään on maanantai ja arjen alkamisen kunniaksi pienen tauon jälkeen lähdettiin tekemään rally-ratatreeniä Haminaan Kyllin ja villakoirien kanssa. Tehtiin Tiia Hämäläisen rata, koska pitkäperjantaina mennään Lappeenrantaan Kyllin kanssa kyseisen tuomarin radalle kisaamaan. 

Palkkaa annoin tämän tästä sopivissa kohdissa molemmille. 
Ensin Mollyn rata. Yhdessä kohdassa jäi haistelemaan, mikä ei ole sille tavallista. Muuten aika ok rata

Greetta teki saman radan, vaikka onkin mestariluokan koira. Koska sen ongelma on lähinnä mielentila, ei luokalla ole niin väliä.  Kolmannella kyltillä tuli haukahdus, jolloin heti lopetus ja vahva huomautus. Sitten aloitimme uudestaan. Sitten meni rata varsin hienosti muutamalla pienellä piippaukseslla ja lopuksi koira sai hyvä palkan. Vaikkeivät nämä treeni ikinä kisakentille enää johtaisi, niin ainakin löytyy oikeaa mielentilaa, kun oikein yrittää edes treeneissä. 

Tässä Greetan rata.

Treenattiin tänään tokoa

 Aamupäivällä lähdettiin upeassa aurinkoisessa säässä Haminan halliin tokoilemaan.
Tässä itselle muistiin, missä mennään avo-jutuissa ja tunnarissa.

Aloitettiin tunnarilla. Ekalla kerralla oma löytyi heti ja koira lähti sitä tuomaan. Mutta koska joku pöljä ei ollut laittanut kameraa päälle, niin pöljä päätti ottaa toisen tunnarikierroksen. Mikä oli hyvä, sillä näköjään tällainen ympyrämuoto olikin Mollylle vaikea. Se iloisesti ohitti oman ja lopulta valitsi väärän, kun ei omaa löytänyt. Kun teki uuden kierroksen niin kas, löytyi oitis. Lisää treeniä tämän kanssa.

Tehtiin pieni seuruu. Kohtalaisen hyvä se oli. Juoksuosuus oli oikeinkin hyvä. Peruutus lähtee vinoon, mutta sen treeni on työn alla. Lisää treeniä tähänkin osuuteen.

Liikkeestä seisominen on jo melko varma.

Liikkeestä istuminen vaatii käsiavun onnistuakseen. Pelkällä sit-sanalla ei onnistu, vaan koira tarjoaa muuta. Alunperin minulla oli sana Istu, mutta vaihdoin sen sanaksi Sit, koska tekniikka tässä liikkeessä on eri kuin paikalla istumaan noustessa. 

Kaukokäskyissä oli takana metrin päässä namikuppi. Menin ihan reilun matkan päähän ja Molly tekin kaukot oikein nätisti ja ongelmana ollut istumaan nousussa tapahtuva eteneminen jäi tapahtumatta.

Kartion kierrossa ei mitään moitittavaa. 

Hyppynouto sujui ihan ok, ja kapulan sivulle tuonti sujui melko mukavasti. Se on ollut vaikeaa. Ei näy valitettavasti videolla.

Ruudussa meillä on ollut targetti, mutta nyt se oli poissa ja se aiheuttaa koiralle epävarmuutta. Tässä viimeisessä kävin näyttämässä paikan, mutta silti vähän arpomista. 

Luoksetulo hyvä, paitsi sivulle tuloa pitää treenata, että tulee ihan suoraan.

Ei täydellistä, mutta homma etenee.

Rally-kisa Haminassa

Tänään oli Mollylla kisapäivä Haminassa. Vettä satoi eli oli kurja keli, mutta onneksi oli semilämmin halli suojanamme. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen ja voittajaluokassa 12 osallistujaa. Molly kisasi kolmantena.

 

Rata ei ollut sen haasteellisempi kuin muutkaan voittajaluokan rallyradat. Viriteltiin Mollyn kanssa seuraamista odottelutilassa nameilla ja ihan hyvissä fiiliksissä se oli.Vaan radalla sitten oli taas välillä muissa maailmoissa ja teki pöhköjä virheitä. Mutta välillä sujui ihan hyvinkin.

Tässä video:

Saatiin kuitenkin tulos: 81 pistettä, johon pitää olla enemmän kuin tyytyväinen tällä suorituksella. Vantaalla viimeksi oli koiralla parempi meno. Tuomari sanoi, että pitää alkaa panostaa seuraamiseen, ja kerroin, että paraikaa osallistutaan Lystitassun seuraamisen verkkokurssiin, joka kestää 10 viikkoa ja jonka aikana toivottavasti saadaan puhtia ja iloa seuraamiseen. Kurssi on vasta mennyt yhden viikon, joten alussa ollaan. 

Tuloksellamme sijoituttiin kolmansiksi. Se oli iloinen yllätys. Niinkuin muikeasta ilmeestäni näkyy. Tukka on pörrössä. Ei kai se haittaa.

Seuraava voittajakisa on meillä Lappeenrannassa pitkäperjantaina. Sama tuomari. Saas nähdä, onnistutaanko saamaan viimeinen voittajatulos. Olisipa kiva. Sitten voidaan keskittyä mestarimuuveihin tuon seuraamisen lisäksi. Molly on jo treenannut mestariratoja. Eniten pitää treenata tempuista oikealla peruutusta ja edessä peruutusta. Mutta ei kiirettä. 

Ensi yöksi ennustetaan lumisadetta. Saas nähdä, onko aamulla hanget. Pitää mennä yhdeksäksi Haminaan toko-treeniin.

Kansikuva on vaihdettu ja kevättä on ilmassa

Muutama päivä sitten maanantaina  oli vielä aivan ihana auringonpaiste ja hankiaiskeli. Kelpasi ulkoilla, kun oli niin kaunista. 

Käytiin koirien kanssa Kuusisessa meren rannalla katsomassa, miltä näyttää jäätilanne. Jään päällä ei ollut ollenkaan lunta vaan kirkasta jäätä silmänkantamattomiin. Kolme nuorukaista veteli luistimilla Sapokan lahdessa ja rantaa pitkin kohti Katariinan niemeä. Joku koiranulkoiluttaja meni jäällä kaukana, mutta hänellä täytyi olla piikkikengät ja tieto jään kestävyydestä, sillä liukkaan näköistä oli. Itse en olisi niin kauas uskaltanut.

Pitihän sitä koiristakin poseerauksia ottaa, kun oli oikea kamera mukana. Nuo ylemmät napsin kännykällä.

                                                                Smile!

Samana iltana olisi ollut upea auringonlasku, mutta sitä minä en sitten älynnyt bongata, mikä otti vähän päähän, kun olen niin ihastunut auringonlaskuihin. 

Seuraavana päivänä mentiin Haminan hallille tekemään vähän toko- ja rally-treeniä Mollyn kanssa ja Greetta pääsi leikkimään pallolla. 

Ennen ja jälkeen treenin tehtiin saman lenkki ja koirat pääsisvät vähän riekkumaan irti, kun oli hyvä hankikanto.

Mollyllä lähti vallan lapasesta ja sitten Greettakin vähän innostui juoksemaan mukana.

Sillä reissulla lähdettiin vielä hienon sään innoittamana ja koska Haminassa olitiin, Lupinlahden lintutornille, jossa en ole koskaan käynyt. En kyllä Kotkankaan lintutorneja tiedä kuin yhden, ja sekin on aika hankalassa paikassa. Anyways, koirat jäivät autoon ja minä kiipesin kameran kanssa torniin. 

Tällaisia bongasin ( kaukaa)

Tässä vaiheessa vuotta laulujoutsen ja metsähanhi mahtuvat näin rauhassa lähekkäin syömään. Joutsen on hirmuinen siinä vaiheessa, kun se alkaa pesiä. Oikea tappaja. Mutta keväällä on vielä leppoisaa.

                                                 Tornin puolella aterioi tämä pariskunta.

   Sillan toisella puolella oli kolme joutsenta. Yksi pylly pystyssä ja pää veden alla.

                                          Viisaammat osasivat kertoa, että tämä on isokoskelo.

                                          Vasemmanpuoleisella kivellä seisoi harmaahaikara.

Hieno paikka kertakaikkiaan. Samana iltana vielä osuimme uuteen auringonlaskuun. Hallin metsästä kotiin lähtiessä tajusin, että nyt on hyvä tilaisuus saada kuvia ja paineltiin Kymijoen Siikakoskelle, jossa onnistui kuvaamaan viimeiset kauniit värit. 

                           Joki virtaa. Vesi ei ole enään niin korkealla, joten kuohut ovat maltilliset.

Seuraavana aamuna lähdettiin taas Haminaan. Tällä kertaa mentiin Kyllin kanssa treenaamaan mestarirallya. Tehtiin Tiia Hämäläisen rata, koska sekä Lotta että Molly ovat viikonloppuna menossa Koirakkona-halliin rally-kisaamaan kyseisen tuomarin radalle. Olen alkanut palkata seuraamista paljon enemmän kuin aiemmin ja ottanut palkkamerkkisanan Nami, jonka sanon, kun namipalkan saa. Mollyllahan on seuraaminen ollut se heikoin lenkki ( ympäristön jännittämisen lisäksi). Joten yritetään nyt sitä vahvistaa. 

Tässä Mollyn rata.

Ei se täydellistä ole, mutta ihan kiva suoritus. Peruutus on vielä melko hankalaa, mutta jatketaan treeniä. 

Greettakin sai tehdä radan. Minä olen nyt pitänyt sille jonkin aikaa tiukkaa kierrostenhallintakontrollia ja paljon jättämistreeniä. Se on osittain jo alkanut toimia. Minulla on pieni purkki, jota ravistan, jos alkaa kierrokset nousta. Ne yleensä nousevat rallyssa aina, kun pitää tehdä pyörähdys tai eteen tulo tai muuta irtoavaa. Niin nytkin. Kun päästiin vieressä pyörähdykseen, se kiljaisi. Olin valmiina ja purkki kolisi. Sen jälkeen aloitettiin rata siitä tehtävästä - ja kas, koko rata siitä eteenpäin muutamaa pientä piipahdusta lukuunottamatta sujui ihan tosi upeasti ja hiljaa. Tätä ei ole tapahtunut vuosikausiin. Toki palkkasin, mutta pelkkä palkka ei ole toiminut hiljentävästi. En minä ihmeitä odota, mutta jos pikkuhiljaa saataisiin edes treeneissä mieliala pysymään tuollaisena, voisi harkita kisaan menemistä, sillä yksi tulos puuttuu RTK4-koularista ja se olisi kiva saada. Mutta todellakaan ei ole kiirettä. Mennään, jos siltä tuntuu.

Mutta tässä siis Greetan rata. Se on hirmuisen taitava koira, kun se ei ole kierroksilla.

 

Tänään on sitten harmaa päivä. Mollyn pesupäivä, sillä edellisestä kerrasta on ziljoona vuotta. Villahousut ovat kilometrin mittaiset ( ai miten niin harrastan liiottelua) , mutta kasvattaja lupasi pääsiäisenä ne trimmata. Yritetään pärjätä siihen asti.