26.6.2017

Agitreeniä Greetan kanssa - ja rallya

Heinäkuu ja Klag lähenevät. Nyt on sitten oltava aktiivitreenaaja aina kun pystyy, että tulee jotain Kokkolan neljästä kisastakin.


Treenattiin me lauantaina rallyakin. Friida teki voi-luokan rataa ja Greetta avo-luokan rataa ilman hihnaa. Friidan radasta ei ole videota, mutta Greetan radasta on. Kunhan saadaan turhat istumiset ja pomput pois, niin hyvältä näyttää.






                                              Istu-seiso-kierrä koiran ympäri on hyvää
                                              treeniä tokoa varten myös.

                                              Sitten otus autoon odottamaan - ja rähjäämään,
                                              kun joku kehtasi kävellä ohi. Noloa, kun isot
                                              eivät tuota harrasta ikinä.

                                                   Mitäs noloa siinä? Minä vartioin.
                                               
                                                      Sitten kuvia Friidan radasta.





                                                            Oikealla seuraaminen alkaa
                                                           pikkuhiljaa sujua paremmin.

                                                         Puolen vaihto jalkojen välistä.


          Oli kyllä mukavat treenit ja sääkin suosi oikein hyvin treenejä. Rally on kyllä kiva laji sekin.

Ilmoitin Friidan ja Greetan Imatran toko-kokeeseen, mutta näyttää siltä, että se peruuntuu vähäisen osallistujamäärän takia.

Illalla vielä käytiin agitreeneissä.  Harjoiteltiin irtoamista ja valsseja. Minä en kyllä tiukkoja valsseja pysty Greetan kanssa tekemään. Toisella puoliskalla yhtäkkiä Greetta säikähti jotain (aidan takana muut treenit ja ehkä yllättävä ääni sieltä tai jotain. Mistä tuon koiran päävärkistä tietää?) ja meni toimintakyky. No, istuttiin hallissa sylikkäin ja katsottiin, kun Muru-koira alkoi treenata, pikkuhiljaa alkoi agi-moodi nousta pikkuneidille ja kun mentiin uudestaan, se teki kohtuullisen hyvin hommia. On se kyllä haasteellinen tyyppi.





23.6.2017

Juhannus


Eilen kävimme koirien kanssa kaupunkiasioilla ja kävimmepä samalla Sapokan vesipuistossa, jossa alppiruusut ja atsaleat ovat kauneimmillaan.  Koska kaikki ihmiset tuntuivat olevan kauppoja täyttämässä, Sapokassa oli vain muutama turisti ja me. Kelpasi ottaa valokuvia kauniista kukista - ja kyllä koiratkin joihinkin poseerauksiin "pääsivät" - totta kai.




                                                               Ihanat alppiruusut


                                       
                                                        Mehevän väriset atsaleat

 Sitten niitä poseja. Ei ole aina helppoa saada näitä otuksia katsomaan kameraan. Varsinkin Greettaa alkaa selvästi ahdistaa, kun liikaa pitää tuijotella.






                                         Tämä on nyt sitten vähän sinnepäin, vaikka Friida...     
                    
                                                                Alppiruusupose

                                                                 Putouspose


Poikkeuksellisesti emme lähteneetkään mökille juhannuksen viettoon. Vaan eipä näillä keleillä, kun lämmintä vaatetta saa tupata päälleen oikein urakalla, hirveästi mökki houkutakaan.  Tänä aamuna käytiin vähän koirien kanssa agsaamassa seurana Jaana ja setteri Muru.  Friida teki vähän rataa (siitä ei videota) Saaga vähän höntsäili hyvänmielen agsaa ja Greetan kanssa treeni jatkui. Kokkola ja Klag lähenevät ja Greetan kanssa meinaan mennä kaikki ykkösradat siellä (4kpl), joten onkin syytä harjoitella.



Tänä iltana menen iltaa istumaan Tajmadoralaan ja huomenna aamupäivällä treenataan rally-tokoa hyvällä porukalla. Sunnuntaina pieni visiitti Helsinkiin siskon luokse herkuttelemaan. Ei huono
juhannus olleenkaan.

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
Eino Leino




20.6.2017

Rollasiedätystä ja hyvää mieltä

Oltiin viime keskiviikkona Paimenportin pihanurmella KKS:n porukoiden kanssa vanhoja ihmisiä ilahduttamassa koiranäytöksellä. Paikalla olivat myös Kotkan Kaverikoirat. Sää suosi, joten ulkona oli mukava olla. Ensin meinasin ottaa pelkän Friidan mukaan, mutta sitten päätin napata myös Greetan messiin, kun arvelin paikalta löytyvän runsaasti rollaattoreja ja pyörätuoleja ja tuijottavaa yleisöä uudessa paikassa. Osallistuimme sekä toko- että agilitynäytökseen. Toko-koirakkoja oli neljä ja agikoirakkoja ehkä 7. Olin suunnitellut toko-radan, jossa on erilaisia toko-liikkeitä radanomaisesti. Greetan pidin visusti hihnassa, jos se vaikka saa paniikkikohtauksen ja häipyy.

                                                    Kansaa alkoi kokoontua.

                                            Friidan kanssa olimme ensimmäisenä vuorossa.

                                                                      Ai, miten hieno kontakti.
                                                                      Sitten kaukokäskyiltiin.



                              
                                                                             Noutoakin treenattiin.

                                                                          Laiskahko palautus

                                                                            Luoksetulo hypyn takaa


                                                                     Olinko hyvä hei?

                          Joitain koiria oli välissä tekemässä. Sitten oli vuorossa neiti Greetta.


                                                                        Vähän otusta jännittää.

                                                Merkin kierto hihnassa. Hui, joku tuolla kuvaakin.

                                                                   Tarkkaa kartoitusta ympäristöstä

                                                                            Kaukokäskyt onnistuivat

                                                  
                                                                Hypyssä jo tohdin irroittaa hinankin.





                                                                                       Hieno tyttö.
                                                       Kuvat otti Aurasen Kirsi kamerallani.
Kun alkoi agility, niin ei ollut Greetta köyhä, ei kipeä - eikä varsinkaan jännittynyt, vaan kierroksia täynnä.



                       
                  Nämä kierrokset kun saa vielä tokoon, niin eihän meillä mitään huolta ole.

Paljon hyvää palautetta saatiin kaikki ja hyvä mieli tuli joka tapauksessa. Monella vanhalla kun on joskus ollut lemmikki, muttei enää, joten on varmaan mukava katsoa koirien touhuja.

14.6.2017

Kesäkuun kuulumisia

Onpas onpas onpas....hidasta toimintaa päivityksissä.
No, vyötän kupeeni ja kerron, mitä kaikkea tässä välissä onkaan tapahtunut.

Aloitetaan Greetasta.





Greetan kanssa ollaan agilityssä käyty epiksissä. Harmittavasti on monta epistä jäänyt väliinkin, kun on ollut päällekkäistä menoa. Vielä pitää kovasti treenata, että oikeasti ollaan kisakunnossa, mutta hiljalleen yhteistyö paranee.  Irtoaminen kaipaa vielä kovasti harjoitusta.

Videolla eilisen treeniä.



Greetta kävi myös luonnetestissä Hollolassa. Kaksi pistettä jäi tulos alle hyväksytyn. Peruspisteet olivat 105, mutta kun Greetta ei lainkaan taistellut eikä puolustanut itseään ( oli hipihiljaa koko jutun ajan, vaikka on niin äänekäs muuten), joten siitä meni isot miinukset. Se, mikä luonnetestissä oli tosi hyvää, että toimintakykyä oli. Se tuli katsomaan kelkat ja tynnyrit ja vaatteet varsin nopeasti ja palautui. Laukauksia ammuttiin kolme ja kolmannesta se ei enää piitannut lainkaan. Hyökkäyksissä tuli istumaan minun jalkojeni väliin todeten, että hoida sinä ihminen hommat.  Kotona oli Greetta ihan tavallinen eikä mikään jäänyt päälle.

Paitsi että ehkä jotain kuitenkin, sillä viime viikonlopun oman seuran toko-kokeessa Greetan kanssa jouduttiin keskeyttämään, kun sitä alkoi niin hirveästi jännittämään. Luulen, että tilanne muistutti luonnetestiä, kun kuului kolinaa ja tuomarilla oli rolla ja kaikki ihmiset hiljaisessa hallissa tuijottivat. Pitää siis harjoitella häiriössä. Harmitti kyllä vietävästi, koska Greetta olisi kyllä aika hyvin handlannut alo-luokan hommat. Niinkuin näkyy. Video on otettu koetta seuraavana päivänä.


Viikkoa aiemmin oltiin Greetan kanssa Haminassa rally-toko-kisassa ja saatiin alo-tulos numero 2.
80 pistettä. Videossa näkyy, mistä pisteitä meni. Se halvatun talutin muun muassa. Vaikka Greettaa alussa vähän jännitti, niin kun vauhtiin päästiin, hyvin meni.



Friidan kanssa ollaan käyty joitakin toko-kokeita. 3.6. Haminassa tuomaroi Riikka Pulliainen. Koe oli nurmikentällä. Oli ehkä ihan älytön ajatus lähteä kokeeseen, kun ensin aamulla koirat autoon, sitten kevätjuhlaan, sitten kiireesti kokeeseen viime tipassa, ensimmäisenä suoritukseen eikä yhtään ehditty nurmella hengailla. Kiire näkyi suorituksessa ja nollia tuli useampi. Koska minun piti päästä jatkamaan matkaa ja aikataulu oli kireä, päätin keskeyttää ennen paikkamakuita. Eli kaksi keskeytystä viikon sisään tuli tehtyä, eikä ikinä ennen milloinkaan sellaista. Oijoi. Joka tapauksessa ajettiin Lappeenrantaan, haettiin isä, ajettiin Joensuuhun ylioppilasjuhliin ja illalla sieltä takaisin Lappeenrantaan isä viemään Toivokotiin ja vielä lopuksi haettiin Greetta kasvattajan luota ja mentiin kotiin. Kilometrejä tuli kiitettävästi, isot koirat kestivät reissun hyvin ja seuraava päivä meni kyllä ihan levätessä.

Viikkoa myöhemmin eli viime viikonloppuna Friida oli uudestaan omassa kokeessa Riikka Pulliaisen tuomaroitavana. Vihdoin saatiin tehtyä jo varsin onnistunut suoritus. Harmittavan lähelle jäi ykkönen, varsinkin kun tuli typeriä kämmejä, mutta silti olin valtavan tyytyväinen. 252 pistettä, kakkostulos ja toinen sija. Herkkua meille.  Riikka sanoi puhuttelussa, että hän katsoo oikein suopeasti hyvää sosiaalista palkkaa ja sitä sitten Friida sai. Toimi. 




Huomenna lähdetään Haminan porukoiden kanssa Riikan oppiin Mikkeliin. Josko saisin vinkkejä tuon seuraamisen parantamiseen ja liikkeiden välin virittämiseen.

Ollaan me hengailtu Kotkan puistoissakin. Ja muissa paikoissa. Kun kevät lähti käyntiin, niin kyllä alkoi upea kukkaloisto.

                                                 Kyminlinnan vallituksilla

                                                                   Jokipuistossa

                              Greetta kävi Haikun kanssa Sapokan ja Katariinan puistoissa.

Kotkan kolmasluokkalaiset olivat toukokuussa maalanneet heinäseipäitä ja ne oli aseteltu Katariinaan numeroiksi 1,0 ja 0 Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi.
                                                         
                                                      Majakanvartijat

Entäs sitten Saaga.

Olen pannut merkille, että Saagan peräpää on voimaltaan hiukan heikentynyt ja kömpelömpi. Kun korvat oli pakko joka tapauksessa nukutuksessa nyppiä ja putsata, niin varasin Anjalaan ajan myös hammaskiven poistoon ja selkäkuviin. Lisäksi olivat silmät alkaneet erittää, joten nekin menivät samalla reissulla.

Lääkäri katsoi ensin Saagan kulkua ulkona. Hän totesi, että oikea takajalka menee jotenkin väärin. Hän mietti, olisiko vika lonkassa. Mutta kun hän painoi Saagan alaselkää, Saaga kiljahti ja lääkäri totesi, että taitaa syy olla selälssä. Saagan selkä kuvattiin. Anjalassa on aataminaikainen röntgenlaite. Kaularanka ja keskiselkä olivat ihan ok, mutta alimpien selkänikamien välistä lääkäri löysi välilevytyrän. Liikkua kuulemma saa, Cartrophen-kuuri aloitettiin ja B-vitamiinia syötetään. Silmätulehdukseen tulivat tipat, korvat nypittiin ja oikeasta korvasta löytyi sauvabakteereja, joten korvatipatkin saatiin. Samalla pyysin Antepsinia ja kipulääkettä. Lääkäri hävisi jo seuraavaa potilasta hoitamaan, kun vähäiset hammaskivet poistettiin, joten minulle jäi kyllä epäselväksi, onko tilanne kuinka vakava ja joko kuoleman portit odottavat.

Saaga on ehkä vähän iloisempi ja reippaampi cartrophenin myötä. Eikä sillä ole varsinaisesti mitään sen suurempia vaikeuksia tehdä asioita kuin ennenkään. Silmät ovat paremmat, korvatippoja vielä riittää ja näillä mennään. Cartrophen-tyyppisiä suun kautta nautittavia "herkkuja" on olemassa, joten kun piikkikuuri loppuu, Saaga saa ruveta niitä popsimaan.

Eli olihan tässä kuukauden aikana sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.