Saaga sai viiden päivän Tylosin-kuurin, joka on meneillään. Maha on taas ok. Ehkä syytä olisi seuraavalla eläinlääkärikäynnillä vähän ultrata sitä mahaa varan vuoksi.
Amy, 4 kk, tuli keskiviikkoiltana melkein viikoksi hoitoon, kun omistajansa lähti näyttelyreissulle Liettuaan. Vähän illalla itketti, mutta aika nopeasti meni ohi, sillä onneksi oli jo ennestään tuttu paikka. Greetta alkoi jo ekana iltana houkutella leikkimään, eli Gee ainakin tunnisti vieraan heti.
Torstaiaamuna lähdettiin heti porukalla autoilemaan Haminaan. Koko joukko mahtui sovussa auton paksiin. Amy on tottunut automatkustaja ja pisti heti pötkölleen, kun auto lähti. Greetta ei yhtään ärissyt tai murissut, vaan sopuisasti sieti pikkukoiran lähellään.
Greetta treenasi rallya ja se oli kyllä todella ärsyttävän äänekästä ja rasittavaa. Johtuiko pennusta vai mistä se ääni, kun ollaan jo jonkin aikaa saatu aika kivoja ja vähä-äänisiä rallytreenejä tehtyä. Nyt tuli niitä vähä-ÄLYISIÄ.
Treenin jälkeen ajeltiin Haminaan koirapuistoon, joka onneksi oli tyhjänä. Kyllillä oli isovillakoiranpentu Lotta (5kk) mukana, joten tarkoitus oli saada pentusille vähän leikkitoimintaa.
Vaikka Amy vähän vingahteli, niin aika tasavahva pari nämä kaksi olivat. Minulla oli kamera mukana, mutta oli todella vaikea valo. Aurinko paistoi hyvin alhaalta hyvin kirkkaasti, eli jos kuvasi valon suuntaan, kuva ylivalottui ja jos valoa päin, kuvista tuli pimeitä, kun ei ehtinyt säädellä arvoja. Muutama hauska kuva tuli kuitenkin otettua tästä parista. Jossain koirahistoriikissa oli, että portugeesi on villakoiran esi-isä, ja jotain samaa näissä kyllä on. Kippurahännät 💕
Tyytyväinen pikkukoira lähti meille takaisin ja hyvin maittoivat sekä päiväuni että lounas sille tämän touhun jälkeen.
Hihnalenkit ovat sujuneet yllättävän hyvin. Amy on reipas, joskin vähän vastaantulijat saattavat pöhisyttää, mutta enemmän se jää tarkkailemaan uusia asioita rauhassa. Kolme talutushihnaa on silti ihan haasteellinen määrä, varsinkin kun Saaga kulkee takana, Amy seilailee puolelta toiselle ja Greetta sitten sen mukaan seilailee pois tieltä. Siksi ollaan käyty Amyn aidatulla kotipihalla useamman kerran, jotta Amy saa juoksennella irti. En ole uskaltanut sitä irti pitää aitaamattomilla alueilla varan vuoksi. Metsälenkillä Amylle laitoin flexin, kun Greetta oli irti. Se sai vapaampaa liikkumista silloin. Toimi hyvin.
Yhdellä käynnillä otettiin terassilla oikein porukkakuvakin. Haasteellista, mutta onnistui.
Hali hali!
Sitten Amy sai vähän palloleikkiä.
Greetta ei ulkona oikein uskaltanut Amyn kanssa edes yrittää leikkiä. Se vain kyttäsi minua ja voihki ja valitti, kun halusi, että minä leikkisin sen kanssa. Enkä leikkinyt. Saaga haisteli omaa tahtiaan ympäri pihaa ja hyppäsi sitten autoon odottamaan. Greetta kävi välillä autossa rauhoittamassa itseään. Viimeisellä pihakäyntikerralla se tänään jopa vähän juoksi Amyn perässä, kun pennulla oli selvästikin kertynyt energiaa hihnalenkkien jälkeen. Amy paineli häntä kaarella ja Greetta hetken aikaa kauempana perässä. Piti sitten viedä kotimatkalla pikku-Gee Jylpylle vähän palloleikkeihin.
Amy oppi erittäin nopeasti meidän lääkekäytännön. Kunhan se älysi, mitä ihmettä juusto on, niin johan se istui samassa rivissä aamuin illoin, kun Saaga sai lääkkeensä juustosiivun sisällä ja muut pelkät siivut tai pari. Nam, hyvää, sanoi Amy. Se itse syö vielä kolme kertaa päivässä ja kuppi tyhjenee nopeasti, kunhan on vieressä katsomassa. Jos lähtee pois, Amy tulee perässä ja neiti Gee kyllä on valmiina iskemään kupin sisältöön, jos mahdollista.
Amy on selvästikin hampaidenkäyttöiässä. Leluja on kiva purra. Se ei riko niitä (paitsi sen lateksikalkkunan, jolta amputoitiin raajat. No, ei sillä kukaan leikkinytkään.)
No, kerran oli tuhmuutta ilmassa. Luin lehteä ja oli hiljaista. Katsoin alaspäin ja kas,mitä neiti Amy olikaan tekemässä.
Pidin jonkin aikaa saarnaa siitä, saako mattoja syödä. No ei todellakaan, ja katuvannäköinen ipana nöyrästi kuunteli saarnan alusta loppuun. Eikä syönyt mattoa sen jälkeen kertaakaan.
Käsiä vähän yritetään hellästi kaluta, kerran oli lenkkari suussa tulossa vastaan, toisen kerran villasukka löytyi lattialta, mutta mitään niistä ei ole syöty. Ja onneksi talossa laillista purtavaa riittää yllin kyllin.
Lelulaatikko olohuoneen nurkassa tyhjennetään lattialle joka päivä ja lelu vaihtuu lennossa, kun on leikin aika. Ihanasti se osaa aivan yksin viihdyttää itseään,niinkuin videosta ja kuvista näkyy.
Greettaa ottaa päähän, kun se yrittää saada Amyn leikkimään kanssaan ja Amy leikkiikin vain leluilla ja yrittää houkutella Greettaa mukaan siihen. Kauhea dilemma. Sheltti ja portugeesi eivät aina puhu samaa kieltä.
Mutta kyllä leikkejäkin Greetan iloksi syntyi, vaikka sillä saattaa yllättäen käpy palaa kesken leikin. Haastava leikkikaveri.
Siinä missä Greetta on tarkkailija, Saagaa ei kauheasti pentu kiinnosta. Se huilailee pääasiassa.
Maailman söpöin nukkuva koira
Amy on tällä reissulla oppinut hyppäämään sekä sohvalle että sänkyyn. Ei se yöllä nuku sängyssä vaan lattialla, mutta käväisee vähän huomiota saamassa välillä käpertyen viereen. Sohvalla se voi pidemmän hetken pötkötelläkin.
Illalla, kun katselen telkkaria, makuujärjestys on tämä. Greetta kyttää, mitä Amy tekee, Saagaa ei kiinnosta ja Amykin rauhoittuu nukkumaan lopulta.
Amy on käytännössä sisäsiisti. Koko vierailun aikana sillä on vain kerran käynyt pissavahinko kuvassa näkyvälle koiranpatjalle. Kun n.kolmen tunnin välein vie sen ulos, se kyllä heti tekee pisut kuuliaisesti. Koiranpatjakin on jo pesty ja kuivamassa. Yöllä Amy nukkuu kahdeksan-yhdeksän tunnin yöunet. Mutta kun nousen, vien sen heti ulos pissalle. Tosi helppo pikku koira.
Lauantaina oli hieno pakkassää ja mentiin treeniporukan kanssa Jylpylle pitkästä aikaa rallaamaan. Koirat mukana paksissa tietenkin. Greetan kanssa tehtiin mestarirataa. Taas tuli ääntä, mutta kolmas kierros oli jälleen paras. Selvästikin koira alkaa komentaa, että antaisin sille namia. Edessäperuutus on Greetalla vielä aivan vaiheessa. Mutta muuten rata on ihan kivan näköistä työtä, varsinkin jos katsoo ilman ääntä.
Huomenaamuna Amy haetaan kotiin. Taas jatkuu helppo elämä kahden aikuisen koiran kanssa. Vaikka Amy on ihana pentu, ei tullut yhtään pentukuumetta eikä tunnetta, että olisipa kiva saada koiranpentu taloon. Isot osaavat olla keskenään kotona pidemmänkin ajan, jos on menoja. Ne hallitsevat talon tavat ja osaavat ottaa iisisti, kun ei ole toimintaa tarjolla. Nautin siis huomenna siitä.
