30.12.2015

Vuoden alussa uusin meiningein

Tänään käytiin ensimmäisessä tapaamisessa Homeetan koirakouluttaja Maria Seppäsen luona. Maria on vanha tuttu, sillä Saaga ja Friida oppivat agilityn alkeet Homeetassa ja olen käynyt useammassakin koulutuksessa siellä. Maria on myös pevi-ongelmakoirakouluttaja. Vaikkei meillä suuria probleemeja ole, olen ollut aika neuvoton, miten Greetan ärinähyökkäilyihin pitäisi puuttua. Epävarmuuttahan se on, ei mitään aggrea, ja toki joo olen puuttunut asiaan ja kieltänyt, mutta halusin saada enemmän asiaan perspektiiviä. Pevissähän yksi tärkeä pointti on vaikuttaa ihmisen toimintaan, jotta koiralla olisi selkeää ja täysi luotto, että ihminen hoitaa hommat, eikä koiran tarvitse. Täytin etukäteen lomakkeen, jossa kyseltiin kaikista koirista. Ja tänään oli ensimmäinen käynti, jossa olivat kaikki koirat mukana. Maria halusi nähdä, miten koirat tulevat ulos autosta, kulkevat laumana hihnassa jne. Sain ohjeeksi vahvistaa Saagan asemaa lauman johtajana lenkeillä niin, että Saagan haistelut ja muut odotetaan, muitten ei niinkään. Friida vähän säätää sähläilyllään lenkeillä ja varmaan vaikuttaa myös Greettaan.
Ensiksi tehtiinkin Friidalle pienimuotoinen luonnetesti. Rämisevä ämpäri, haalari ja kelkka. Minä olen ajatellut, että Friida on niin pehmeä, etten sitä uskalla luonnetestiin viedä, kun sille voisi jäädä traumoja. Ämpärin tiputuksessa vähän pomppasi ja häntä laski hetkellisesti. Tehtiin toinen kierros ämpärille, ja neiti lähti rehvakkaasti kohti, mutta vähän väisti. Ekalla kerralla lähti liikkeelle haistellen, mutta toisella jo haki jo katseella tukea minusta. Mutta toipui saman tien, mistä olin ylen yllättynyt. Sitten mentiin haalarille. Koira pomppasi taaksepäin eikä tullut lähelle, vaikka otin askeleen haalarin viereen. Vasta kun painoin haalarin maahan, tuli reippaasti haistelemaan. Eikä toisella kierroksella ollut moksiskaan. Kelkkaa haukkui koko ajan selkäni takana ja murisi ja yritti päästä pakoon. Kelkka tuli loppuun asti ja sitäkin pystyi haistelemaan, kun tervehdin kelkkahahmoa hihasta. Parasta oli se, että koira toipui tosi nopeasti näistä kaikista. Mutta kiire oli autoon. Greetalle ei tehty kelkkatestiä, mutta ämpäri ja haalari kyllä. Ämpäri säikytti, muttei toimintakyky mennyt vaan pystyi ohittamaan paikan toisella kierroksella. Haalarille sai houkutella vähän aikaa, vaikka painoin sen Marian ohjeiden mukaan heti alas. Toisella kierroksella Greetta halusi ehtiä haalarille ennen minua. Ihme juttu. Ja toinen hämmästyttävä juttu oli, ettei se haukkunut kertaakaan. Sen verran paineessa se kuitenkin oli, että kun Marian borderterrieri otettiin pihalle, pääsi Greetalta vain pieni pöhähdys eikä mitään rähinöitä. Se tutustui varovasti Mackeniin, joka teki selväksi, ettei se halua mitään pahaa.
Marian diagnoosi on, että minun pitäisi olla selkeämpi, koirien mielestä luotettavampi ja koirilla selkeämmät toimintaohjeet ja vaatimukset, joista pidetään kiinni. Nyt ei koirilla ole tarvetta ihan niin justiinsa kaikessa totella. Tai jotain sellaista. Kun minä muutun, Greetta ei tunne tarvetta pöhistä eikä Friida hössöttää.
Näin aluksi Friidalla ja Greetalla alkaa jääkausi. Mutta vasta uuden vuoden vaihtumisen jälkeen, kun en tiedä, miten Greetta paukkuihin suhtautuu eikä olisi reilua koiralle sellaiseen aikaan alkaa sitä ignooraamaan. Mutta uuden vuoden jälkeen huomaamattomuutta ja iholle tulemattomuutta nuorisolle. Saavat touhuta keskenään, mitä haluavat ja ekalla jaksolla hihnalenkeillä olla halutessaan kuin  ellunkanat. Huomiota ei heru kuin ruokaa annettaessa ja lenkille lähtiessä. Paitsi Saagaa saa paijailla. Sitä ei jääkausi koske. Viikon sisään menemme uudestaan Marialle opettelemaan hihnakäytöksen taitoja. Ja sen jälkeen ei hihnassa sikailu tai vetäminen ole sallittua.

Greetan puuhia

Eilen ja tänään treenattiin Greetan kanssa kahta keppiväliä. Keskittyminen on hakusessa, kun olisi hirvittävästi intoa. Mutta välillä aina onnistuu. Tänään jo saatiin kepit taas hivenen lähemmäs toisiaan. Käytiin muutenkin hallilla treenaamassa. Greetta teki muutaman kerran pussin niin, että Jaana piti suuta hiukan auki. Sitten kolme kertaa meni sukkana pussin läpi ilman pitämistä. Jes.
Tehtiin kontakteja ja keinua ja vähän hyppytreeniä, kääntymistä ja kiertämistä. Namipalkalla ei ihan niin kierroksilla ollut, joten lelua voisi nyt vähän rajoittaa.

Greetan eiliset keppitreenit tässä:



Toinenkin video pitää laittaa. Friida pötkötti sohvalla ja Greetta olisi niin halunnut, että se tulisi leikkimään. Sitkeästi jaksoi pikku-G yrittää, vaikka tällä kertaa ei saanutkaan Friidaa liikkeelle. Yleensä F on ihan helposti houkuteltavissa.


29.12.2015

Friida 6 vuotta



Vaikea uskoa, että pieni höttöpää on jo kuusivuotias ja että Saagan synnytyksestä on jo sen verran aikaa.  Saagalle tuli pentujen jälkeen yhtä ja toista terveysproblematiikkaa  ja  Friida ja muutama muukin pentu on aika höttöpäitä verrattuna järkevään äitiinsä. Mutta en päivääkään vaihtaisi pois.
Friida on ihana iloinen koiratyttö ja loistava harrastuskaveri. Aikuistumisen myötä on höttöisyys päässä rauhoittunut jonkin verran, mutta vuosia se on vaatinut. Mun rakas <3

Käytiin tänään porukalla Katariinan puistossa kävelyllä. Aurinko oli jo laskusuunnassa, vaikkei kello ollut vielä kolmeakaan. Mutta kevättä kohti ollaan onneksi menossa.

                                                               Lenkille lähtijät
                                                  Poseerausta laskevan auringon valossa

                           Juhlan kunniaksi käytiin palloleikeissä Jylpyn kentällä. Niin ihanaa Friidasta.



                                                    Seuraavaksi sitten seitsemän vuotta.

                                Onnea Freesia, Fanny, Cätlin, Pauli, Franklin, Jepson ja Renne.

28.12.2015

Joulu oli ja meni

Vietettiin joulua Lappeenrannassa. Eipä sielläkään lunta ollut. Viimeisinä päivinä sentään vähän pakkastakin. Mutta sisällä oli jouluista ja leppoisa tunnelma. Koirat saivat herkkuja, ja ne olivat tyytyväisiä oloonsa.
Eilen iltapäivällä palattiin kotitanhuville. Olipa ihana tulla viikon  jälkeen omaan kotiin. Koiristakin selvästi. Greetan kanssa käytiin aamulla vähän agsaamassa hallilla. Siitä se tykkäsi. Saaga sen sijaan ei ollut kovin ilahtunut siitä, että oli eläinlääkäripäivä. Saagan antibioottikuuri loppui joulun alla ja jatkoin korvien putsaamista ja Aurizon-lääkkeen laittoa, mutta havaitisin, että korva taas hiljalleen muuttui erittävämmäksi ja Saaga rapsutteli sitä. Siksipä en ollut yllättynyt, että uusi tulehdus oli taas alkamassa. Sauvabakteereja ja leukosyyttejä löytyi näytteestä. Ei niin paljon kuin aiemmin, mutta selvästi tulehdusta oli pukkaamassa. Marika-tohtori rypisteli otsaansa, sillä kovin monta lääkevaihtoehtoa ei ole tällaisiin vastustuskykyisiin pöpöihin. Saatiin uusi antibioottikuuri sekä huuhteluaine, jota laitetaan aamulla ensin korvaan ja 15 minuutin päästä Aurizon-antibiootti. Huuhteluaineessa on troppia, jonka pitäisi vahvistaa lääkkeen tehoa. Lisäksi illalla laitetaan hunajamömmöä korvaan, sillä hunajallakin on parantava vaikutus. Lisäksi otin Saagalle hypoallergeenista ruokaa, jotta voidaan selvittää, olisiko joku allergia syynä jatkuvaan tulehdukseen. Viikon päästä soitan lääkärille, onko huomattavaa parannusta tapahtunut. Mikäli ei, minun täytyy mennä Porvooseen putsauttamaan kunnon imulaitteella korva pohjia myöten. 
Saaga sai jo ensimmäisen annoksen tänään taas uutta ruokaa. Ja hyvältä tuntui maistuvan. Hiukan ottaa pattiin, että tilasin Zooplussalta ison säkin I/D-ruokaa, joka tuossa seisoo keittiön lattialla. 
Nyt peukut ja varpaat ja vaikka mitkä ylös, että Saagalle vihdoin alkaisi valo kajastaa tunnelin päässä. Itse se kyllä ei erityisen surkea ole. Tänäänkin paineli pallon perässä kentällä kovin reippaana. Onneksi.

20.12.2015

Vuoden viimeiset polskinnat

Eilen oltiin pienellä porukalla Hyvinkään koirauimalassa. Päätin, että otan mukaan vain sen koiran, jonka mielestä uiminen on huippukivaa, eli Friidan. Krisse otti Elmo-pojan, kun Manulla oli tikit eikä voinut uida. Kyllä täytyy sanoa, että yhden innokkaan koiran uittaminen on sitten helppoa. Friida toimi myös Elmon uittajana, sillä Elmo ihastui hirveästi Friidan naisellisiin suloihin. Kun Friida lähti uimaan, niin Elmo tikkana perässä. Onneksi Friida ei tuntunut ahdistuvan asiasta, vaikka välillä se vilkuilikin häntäheikkiin - ja välillä yritti jättää yllättävillä mutkilla ja suunnan vaihdoilla sulhasmiehen jälkeensä. Paljon uivat molemmat joka tapauksessa ja autossa oli paluumatkalla ylen rauhallista.


Kotikoirat olivat ihan tyytyväisen tuntuisia, kun palattiin kotiin. Käytiin vähän metsässä juoksemassa ja sitten ajettiin suoraan ruokakauppaan Karhulan torin luona olevaan Valintataloon. Piti vähän kuvata torin jouluvaloja ja aiemmin oransseja pilviä.



                                             Meheviä värejä, kun oli niin selkeä taivas.
                                             Rankan päivän jälkeen vähän poseerauksia.




                                                  - Mahtuiskos yksi pikkukoira tuolille?

                                                                       Mahtuu se.

15.12.2015

Kep-kep-kep-kep

Greetan kanssa treenattiin tuokio yhtä keppiväliä eilen. Tänään taas samalla lailla, eli minä seisoin paikallani ja käskytin Kepit ja Greetta haki välin, kunhan olin aikansa ensin räksyttänyt ja pomppinut. Ne on leikattu videosta pois. Mutta voi jo hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kun malttaa, niin jo osaa löytää keppivälin monesta suunnasta. Joten seuraavalla treenikerralla otetaan mukaan toinen keppipari.



Joulu lähenee. Onkohan ollut talossa kilttejä koiralapsia?

14.12.2015

Koulutusta ja treeniä

Oili Huotarin koulutus oli huippuhyvä. Näin, kuinka häiriötreeniä tehdään koiralle ja näin vahvistetaan sen varmuutta tekemisessä. Pitääpä kokeilla Friidan kanssa.
Friidan kanssa treenattiin merkitöntä merkkiä. Oilin mielestä ensin pitää opettaa suoraa eteneminen ja tässä olen kyllä samaa mieltä. Jos koira osaa mennä suoraan eteenpäin, se stoppaus on sitten helpompi juttu.  Samaa sanoi Oili kuin Nina Mannerkin, että pitää hommata selvästi näkyviä alustoja ja lähettää koira sinne. Palkataan jo suorasta lähdöstä ja ensin vähän viritellään, että: Missä eteen, missä eteen, jolloin koira alkaa jo hakea alustaa. Kun koira lähtee, heitetään pallopalkka sen yli samalla vapauttaen se. Ensin jo lyhyestä etenemisestä ja sitten yhä pitemmästä. Lähetetään eri suuntiin, jotta koira osaa ohjaajan suunnasta päätellä, minne alustalle mennään. Samaa tehtiin kolmella lelulla. Heitin kolme lelua eri suuntiin ja Friidan piti edetä haluamaani suuntaan. Eipä onnistunut suunnan vaihdos ekalla kerralla. Sitten taas otettiin alusta. Lopulta saatiin kaikki lelut haettua.
Lisäksi tehtiin treeniä, jossa koiran taakse jätettiin targetti ja se istui targetin eteen selkä targettiin päin. Minä menin jonkun matkan päähän ja kutsuin. Koira kiersi takaa, pysäytin ja sanoin: Missä eteen. Tarkoitus oli, että kun sitten lähettäisin koiran eteen, se menisi suoraan targetille. No kaarretta tuli, mutta sentään päätyi targetille. Puoli tuntia meni iloisesti näissä treeneissä.

Illalla treenasin Greetan kanssa kapulan pitoa. Nyt se jo nappaa kapulaa hampaillaan, mutta jos päästän irti, ote on sen verran löysä. että kapula putoaa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Samoin tänään treenattiin Greetan kanssa yhtä keppiväliä Jylpyn kentällä. Nyt en antanut yhtään apua, vaan tuijotin liikkumatta keppejä. Ränkyti, ränkyti, sanoi pikkuneiti ja pomppi ylös-alas. Mutta lopulta meni keppien välistä. Vaihdeltiin suuntaa ja aina lopulta saatiin oikea suoritus. Eli kyllä se tietää keppivälistä menon, mutta ei malttaisi, ei sitten millään. Huomenna otetaan uusiksi.

Tänä iltana oli Friidan agilitytreenit, mutta vein sinne Greetan. Reikäpää paineli sinne tänne ja räksytti, mutta kouluttaja sanoi, että kun koiralla välillä on oikea fokus, se menee tosi hyvin - eikä silloin hauku lainkaan. Mutta kun maltti on riisiryynin kokoinen, niin vauhdin hurma vie mukanaan. Enemmän saatiin kuitenkin tehtyä kuin arvelinkaan, joten siitä oli hyvä mieli.
Ja treenin jälkeen, kun oltiin jäähdytyslenkillä, näin upean tähdenlennon ja aavistuksen himmeistä revontulista. Oli tähtitaivas ja pikku pakkanen. Vähän talven henkeä siis. Hyvä niin, sillä joulu on jo aika lähellä.

Ai niin, tämä muisto pitää tallettaa itselle eilisillasta.
Nimittäin Greetalla oli iltalenkillä kaulassa kauko-ohjattava sitruunapanta, jotta jos  joku sellainen tulee vastaan, jolle Greetan mielestä pitää rähistä, niin voi piippauksella huomauttaa, ettei ole soveliasta. No, ketään ei tullut vastaan ja käytiin vähän syrjemmällä pissat tekemässä. Ei ollut onneksi pitkä lenkki. Kotona huomasin, että panta olikin tippunut. Lähdin kännykän taskulampun kanssa etsimään reitiltä. Ei löytynyt, ei millään. Kiukkuisena palasin kotiin, kun panta sentää oli satasen maksanut vehje. Sitten muistin sen piipparin. Lähdin uudestaan reitille ja painoin kauko-ohjainta. Ei kuulunut piipitystä. Vasta ihan kauimmassa kohdassa alkoi laitteen hento piip-ääni kuulua. Mitä lähemmäs pääsin, sen selvemmin kuului. Sitten jo taskulampun kanssa oikeaan suuntaan sohimaan - ja löytyihän se panta loppujen lopuksi ruohikon keskeltä. Olin oikein onnellinen.
Jos joku läheisten kerrostalojen asukkaista oli ikkunassa, mahtoi hän ihmetellä omistuista vaeltelijaa taskulamppuineen.:-)

11.12.2015

Korvahoito jatkuu

Olen ruikkinut Saagan oikeaan korvaan jo jonkin aikaa Canofitea, koska korva on erittänyt mömmöä. Lisäksi olen usean kerran viikossa putsannut korvaa. Koska hoito ei tehonnut, mentiin eilen Oiwalliselle Eläinklinikalle näyttämään tuota murheenkryynikorvaa.
Korvasta otettiin Saagan vastustelusta huolimatta näyte, joka tutkittiin. Näytteessä kuhisi sauvabakteereja, jotka ovat ikäviä siitä, että ne ovat hyvin vastustuskykyisiä joten kovin montaa lääkettä ei ole tarjolla. Saaga saikin taas Baytril-antibioottikuurin suun kautta kahdeksi viikoksi ja Aurizon-tipat. Lisäksi korvaa putsataan joka päivä. Tässäpä mukava jouluaskare. Joulun jälkeen mennään sitten korvakontrolliin näyttämään, mikä on tilanne.  Voi huokauksen huokaus. En olisi tätä enää tarvinnut, mutta minkäs voit. Onneksi Saaga on muuten ihan hyvässä kunnossa ja närästyskin on lähes loppunut I/D-ruoan myötä. Tämä antibiootti on vatsaystävällinen, joten maitohappoja ei tarvitse antaa lääkkeen kanssa.

Itse olen jo todella loman tarpeessa, mutta viikko vielä on jaksettava painaa.
Tänään on kuitenkin seuran pikkujoulut piristystä tuomassa ja sunnuntaina mennään Friidan kanssa Oili Huotarin toko-koulutukseen Haminaan. Jes.


10.12.2015

Agilitya treenaamassa - huokaus

Maanantaina oli meidän agitreeniryhmän omatoimitreenit. Meitä ei ollut kuin kolme, joten otin Friidan sijaan mukaan Greetan. Tehtiin ihan helppoja treenejä, mutta ei tuollaiset hyppy-putki-jutut mitään piisofkakkuja ole meille. Jään liian taakse, koira tulee ohi hypyn. Menen liian pitkälle, koira kiertää hypyn. Putkeen menokin on hyvin haasteellista, kun pitäisi mennä sopivalla vauhdilla suoraviivaisesti - siis minun - ja aika hiljaa, kun joku pikkuotus alkaa välittömästi ränkyttää, jos liikaa ääntä käyttää. Kyse on siis koiran kokemattomuudesta ja minun kykenemättömyydestäni. Mikä ihana yhdistelmä. Mutta me treenataan ja etsitään yhteistä säveltä.

Lisäksi harjoiteltiin etenemistä. Pikkukoiralle pitää harjoitella malttia pysymiseen. Aika hyvin se jo pysyy lähellä, mutta kun menee monen esteen päähän, niin varaslähtöjä tulee. Hypyt olivat 35 ja 30 cm korkuisia treeneissä. Helposti ylittyvät. Koska neiti on pieni medi, pitää hiljalleen hinata hypyt 40 senttiin. Mutta ei kiirettä.


9.12.2015

Tajmadoran pentusia kuvaamassa








Yllä olevat ovat seitsenviikkoisia pojan koltiaisia, jotka pääsääntöisesti jaksoivat pönöttää pöydällä vallan hienosti.  Jokainen on oman näköisensä ja erittäin reippaita lapsia kaikki.


                                                 
 Prada-tyttö oli jo lähtenyt kotiinsa emo-Odessan kanssa, mutta muut tytöt olivat vielä poseeraamassa


                                             Kismet oli vaikein saada pysymään paikoillaan.
                                               Mutta onnistuihan se kuitenkin lopulta.
                                                 Tytötkin ovat todella kauniita pentuja.

Sitten piti ottaa ulkona kuva pimeästä kaupungista ja sen jouluisista valokoristeista. Ovat hienoja.


    

5.12.2015

Eipä mitään mainittavaa

...siis meidän oman seuran agilitykisoista. Kaksi tulosta, mutta ei mitään järin hienoja ratoja. Mutta Friidalla oli kivaa, ja sehän on pääasia.

Koska Saaga ja Greetta jäivät kotiin, lähdettiin kisojen jälkeen vähän Jylpylle juoksentelemaan. Saagakin halusin palloleikkiä. Sillä oli hyvät fiilikset.












Friida ja Greetta painelivat tuhatta ja sataa pallojensa kanssa.





Greetan Pomppa-takki saattaa sittenkin olla sille vähän liian iso. Pitää vissiin ommella ne jalkakuminauhat, kun ainakin vauhdissa takki alkaa keikkumaan sinne ja tänne.







Lopuksi otettiin Greetan kanssa vähän keppitreeniä. Tehtiin lähetyssuunnan vaihtoja.  En tiedä, teenkö oikein ja pitisikö minun olla enemmän paikoillani, mutta Greetta tuntuu lähtevän paremmin liikkeelle, kun menen vähän oikeaan suuntaan. Videossa ei ole läheskään kaikkia epäonnistumisia. Saahan nähdä, milloin kepit ovat valmiit - vai tulevatko ollenkaan.


Kotkassa ei ole tippaakaan lunta. Sen sijaan vettä satelee raikuen. Tässä siis joulukuun viidennen päivän poseeraus ilman talvihenkisyyttä.

                                Hyvää itsenäisyyspäivää!

27.11.2015

Agilitya Greetan kanssa - ja jes!

Keskiviikkona kävin Greetan kanssa treenaamassa hallilla vähän agilitya.
Tuloksena oli monia karkaamisia ja ohituksia ja putken löytämättömyyttä - ynnä kaksi näykkäysjälkeä kädessä - mutta myös ihan onnistumisiakin. Minusta kasvaa vielä äärikärsivällinen - ehkä - tuon elohiiren kanssa. YouTubesta löytyi videoon ihan Greetan menoo sopiva musiikki.


Lisäksi ollaan 2x2 -menetelmällä ruvettu tekemään keppitreeniä. Eilen otettiin käyttöön toinen keppipari ja näitä nyt sitten treenataan pitkään. Ensin on tarkoitus saada kepit peräkkäin ja sitten vielä harjoitella erilaisia lähtökulmia. Sitten jonain päivänä lisätään kolmas keppipari. Saa nähdä, milloin.



Ja se JES!
Keskiviikkona ostamani I/D-ruoka toimii Saagalla tosi hyvin. Se tykkää siitä kovasti, saa vain sitä eikä muuta - eikä ole närästänyt kahteen päivään, joten Loseciakaan ei ole tarvinnut antaa. Ihan mahtavaa.

25.11.2015

Viisiviikkoiset poseeraavat

Odessan ja Lennartin pennut alkavat olla mitä suloisimmassa iässä, kun ovat viisiviikkoisia. Ja pian ne saavat portugeesitrimmit ja niistä tulee miniatyyrileijonia. Kävin tiistaina kuvaamassa pentuja. Kun ne ovat hiukan väsyneitä, homma sujuu kohtuullisen helposti.
Tässä pentupalleroiden kuvia:

                                                               Pojat

 

                                                    - Voi ei, se kuvaa vielä!





                                          Tämä yllä oleva tyttö on aivan ihanan näköinen.
                                                    Muut kolme tyttöä alla.


                                                     Poseeraus on niin rankkaa.
                                                   Tahdotaan täältä aitauksesta pois.





                                                 Ja taas uni maittaa.

Osa pennuista etsii vielä kotia.