16.7.2018

Yhdestoista kerta Kokkolan Klagissa

Viime vuonna oli vielä Friida matkassa mukana Kokkolassa ja oli tarkoitus tottakai, että tänä vuonna myös, mutta toisin kävin. Vähän se vielä suretti.

Joka tapauksessa taas oli tiedossa kesän kohokohta - ja yllätys yllätys, hellejakso päällä. Erittäin useinhan on Klagin aikaan ollut tosi lämmintä, Kokkolassa usein ukkostakin hellejakson takia. Olimme jo edellisenä vuonna varanneet mökin. Kun emme saaneet pienempää suihkullista mökkiä, olimme varanneet loma-asunnon ja tällä kertaa - vähän kalliimmasta hinnasta huolimatta - se oli oikea onnen potku, sillä mökissä oli ilmalämpöpumppu, joka auttoi pitämään mökin ja koirat viileinä ja me pystyimme nukkumaan tosi hyvin viileässä.

Saaga meni Suskulle hoitoon jo torstai-iltana. Hyvin sitä oli siellä hoidettu ja mummeli oli nauttinut elämästään helteen keskellä. Kiitos Susanna. Olen hellejakson ajaksi lisännyt Saagan kortisonimäärää. Helle on addisonkoiralle stressi ja kortisoni suojaa elimistöä stressiltä.

Me Greetan kanssa suuntasimme perjantaiaamuna kahdeksalta Tavastilaan. Pakkasimme Eijan kanssa auton, Greetta, Sabi ja Haiku hyppäsivät kyytiin ja reilun 550 km:n matka saattoi alkaa. Mentiin Eijan autolla, sillä uudessa Yetissäni ei ole veräjää eikä koiraverkkoa vielä. Matka sujui kolmen pysähdyksen taktiikalla.
                                         Kahvipaikka ja koirien jaloittelupaikka Hartolassa.

                                                              Pandalta matkaherkut

Kävimme kahvilla, Pandalla ja Kokkolassa kaupassa. Matka kesti kuusi ja puoli tuntia pysähdyksineen. Jyväskylän jälkeen alkoi auton ilmastointi temppuilla, mutta tuuletuslaitteiden avulla selvisimme kunnialla loppuun asti.Olimme kolmelta perillä Kokkola Campingissa.


Meidän asuntomme oli tuo paritalon oikeanpuoleinen osa. Oikein kaksi kerrosta. Virittelimme tälle pihan puolelle kompostikehikkoverkon, jotta koirat voivat vapaasti oleskella ulkonakin.

                                          Greetta, Haiku ja Sabi - reissukaverukset

Greetan ensimmäinen rataantutustuminen oli 16.30 joten rauhassa ehdin siihen valmistautua. Vähän jännitti leirintäalueen päällä oleva ukkossää, mutta vaikka odotellessa jyrisi kumeastikin, ei se Greettaa yhtään haitannut - onneksi.  Rata ei ollut mikään helppo ykkösen rata. Ritva Herrala tuomaroi. Greetta oli aivan tosi korkeilla kierroksilla matkan paikallaolon jälkeen. Eli hylkyhän siitä tuli, mutta oli radassa joitain ihan agilitylta näyttäviäkin kohtia.




Radan jälkeen tehtiin ruokaa rauhassa, sillä Sabin rata oli vasta ilta seitsemän jälkeen. Haiku ei kisannut Kokkolassa, mutta se oli mukana, jotta se saataisiin mitattua. Klagissa järjestettiin Sagin mittaustilaisuus. Nälkä olikin jo kova. Sitten lähdettiin vähän kävelemään ja tutkailemaan kolmosen rataaa.


                          Sillä aikaa kun Eija tutki rataprofiilia, tarkkaavainen yleisö seurasi Eijaa.
                  Sabilla oli tosi hyvä vauhti radalla, joten vaikka hylky tuli, niin hyvältä meno näytti.

Ratojen jälkeen lähdettiin koirien kanssa rannalle kävelemään ja kameraakin ulkoilutin samalla.








                                                              Aurinkokin alkoi laskea.

                             Kun koirat kävelytetty, nautimme hyvin ansaitut Fresitat terassilla.





Lauantaiaamu valkeni kauniina, lämpimänä ja aurinkoisena.  Greetan eka rata oli 9.40. Kaikissa kisoissa Greetta oli ensimmäinen lähtijä medissä. Etukäteen se harmitti, mutta eipä se varmaan suoritukseen sen kummempia vaikuttanut. Greetta oli yön levon jälkeen oikein innoissaan ja kierroksilla. Hylkyhän siitä taas tuli - mutta jälleen kerran radalla oli hyviäkin pätkiä. Tämäkään rata ei ollut mikään helpoin ykkönen ja rataa tuomaroi Katariina Virkkala.

Sitten nautittiin aamupalaa ja sen jälkeen olikin mittaustilaisuuden vuoro. Sekä Sabi että Haiku mitattiin ja molemmista tuli medejä, niinkuin odotettavissa olikin.


Eija kisasi Sabin kanssa alkuiltapäivästä, sitten syötiin ja neljän maissa oli Greetan vuoro taas mennä radalle. Tuomarina oli tällä kertaa Jari Suomalainen. Rata oli vähän yksinkertaisemman oloinen kuin aiemmat. Koska Greetta pysyi lähdössä tälläkin kertaa ( niinkuin kaikissa kisoissa, mikä on ihan huippu juttu) niin pääsin varsin pitkälle koirasta ja alku sujuikin oikein hyvin. Radalla tuli pyörimistä ja kielto kovasta liian aikaisesta keinukäskytyksestä. Se oli pakko tehdä, sillä lentokeinua neiti harrasti ekalla radallaan. Mutta saatiin kuitenkin tulos, mikä oli iloinen yllätys. Emme olleet palkintojen jaossa, kun ei tullut mieleenkään, että oltaisiin palkinnoilla, mutta kolmansiksi tultiin.


Palkintojen jaon aikana tehtiin Eijan kanssa retki Kahvila Sahaan, joka oli aika persoonallinen paikka.



                                      Hyvät kahvit ja piirakat nautittiin meren rannalla.
Suntinsuun rannalla oli paljon ihmisiä iltaan asti. Paljon uimareita oli uimarannalla, joten varmaankaan ei ollut sinilevää, niinkuin Suomenlahdella tuntuu olevan joka paikassa. On tuo camping-alue hienolla paikalla.





                  Haiku jäi kesken lenkin ihmettelemään uimareita, jotka nousivat vedestä ylös.


                                         Kännykkäkuvia auringonlaskun aikaan koirista.

Sunnuntaiaamuna oli aivan yhtä lämpöistä ja aurinkoista kuin muinakin aamuina. Greetalla oli taas rata 9.40 ja taas se oli yön levättyään intoa täynnä kuin ilmapallo ja hylkyisää menoa mentiin, kun se ei edennyt vaan pyöri ja hyöri ja komensi. No, tässäkin lähdössä se pysyi. Vasta sen jälkeen alkoi kierrostuttaa. Tiedänpähän mitä treenataan kotona.

Aamupalan jälkeen oli sitten aikaa Greetalla pussailla kasvattajaansa. Se niin rakastaa Eijaa, että yölläkin oli käynyt yläkerrassa pusuja antamassa.

Mökki piti luovuttaa klo 12 joten Eija vei auton varjoon kentän vierellä olevaan pieneen metsikköön, missä oli muitakin autoja ja telttoja. Koirille laitettiin kastellut froteemanttelit päälle ja hyvin ne siellä sen parituntisen pärjäsivät.

 
Eijalla ja Sabilla oli vielä yksi rata puolen päivän jälkeen. Sen jälkeen kävelytettiin koirat, haukattiin vähän suolaista ja sitten startattiin kotimatkalle. Ilmastointi toimi koko matkan. Juhuu!!

Hartolassa pysähdyttiin toisessa paikassa kerran koiria kävelyttämässä ja vähän evästä haukkaamassa.


Yhden pysähdyksen taktiikalla olimme Kotkassa 20.30 noin kuuden tunnin ajon jälkeen. Reipas kuski jaksoi polkea koko matkan.

Kiitos taas tästä kerrasta, Eija, Sabi ja Haiku. Klag #20 sujui tulosten suhteen vähän huonosti, mutta ei se mielialaan ja menoon vaikuttanut. Ensi vuonna uudestaan. Mökkikin on jo varattu.

Tässä Greetan radat.



10.7.2018

Voittajaluokkalainen ja korvasairas

Käytiin siis sunnuntaina Kouvolassa rally-toko-kisassa. Tuomarina oli sama Taru Leskinen, joka oli myös KPHn kisoissa viikkoa aiemmin.
Sää oli mukavan pilvinen, hieman hautova, muttei helteinen. Rataprofiilikin oli oikein kiva.


Greetta oli aika rento odotellessa, mutta kyllä se jotenkin aina vähän hyytyy, kun tietää, että suoritus alkaa. Greetta teki kuitenkin tosi hyvän radan. Kolmen pisteen virhe tuli liikkeessä istu-koira eteen- takaakierto-istu. En yhtään tiedä, mikä virhe tuli. Loput virheet tulivatkin minulle liikkeessä Istu-seiso-kierrä koira. Kumarruin liikaa nostaessani koiraa ylös. Siitä 3 p. Ei olla kovasti tätä treenattu suorempana, joten nyt napstahti. Lisäksi tein ihan perusmokan, kun palasin koiran viereen. Pysähdyin kyllä, mutta liian lyhyeksi aikaa. Siitä kymmenen pistettä. Eli koira sai 97 pistettä ja minä 84. Olisihan ollut ekstrabonus saada RTK2 noilla koiran pisteillä, kun oli selvästikin koiran paras avo-rata, mutta ihan tyytyväinen olen joka tapauksessa.  Nyt me sitten tauotetaan rally-kisat, koska voittajaa pitää treenata kunnolla.

Syksy onkin aika hyvin varustettu koulutusten osalta. Greetta menee syksyaikaan kerran kuussa Mannerin agitreeneihin ja rally-treeneihin. Vaikka kukkaroon vähän käykin, niin hyvä on saada loistokouluttajalta vinkkejä voittaja- ja varmaan vähän mestariluokan kuvioihinkin. Kun lisäksi Greetta pääsee Haminan toko-ryhmään kerran viikossa treenaamaan, niin ei ainakaan koulutuksen puutteesta voi johtua, ettei edetä.

Saaga viikonloppuna ravisteli päätään ja kapsutti korvia. Heti tajusin, että pitkä terveen jakson jälkeen on korvatulehdus iskenyt. Siispä eilen mentiin eläinlääkärille tutkimuksiin. Vähän jännäsin, mitä siitä tulee, kun Saaga on taistellut tosi paljon, kun korvia tutkitaan, koska sitä on niin paljon tutkittu ja varmaan on kipeääkin tehnyt.

Odotushuoneessa Saaga teki näin.

Meni saman tien penkin alle turvaan. :-)  Mutta tuli kuitenkin Teemu-tohtorin huoneeseen. Teemu sai kuin saikin näytteet ja vielä katsottua korviinkin eikä tarvinnut rauhoittaa. Alkavaa tulehdusta löytyi ja nyt Saaga on parin viikon Canofite-kuurilla. Josko se sillä menisi ohi,

Minä vein eilen konttiin rally-kylttitelineitä. Liekö siellä ollut ampparipesä ja niskaan tuli joku pörisemään, Kun ulkona huitaisin niskaan päin, niin vihulainen pisti niskan yläosaan oikein kipeästi. Kaverit facessa kehottivat ottamaan kyytabletteja ja joitain vanhoja löysinkin. Oli ehkä viisas juttu. Vähän omituinen olo oli pitkään illalla, mutta meni sitten ohi. Eipä ole amppari kuin kerran aiemmin pistänyt minua ja kyllä sattuu.

Käytiin Greetan kanssa Ruissalossa treenaamassa Kyllin ja Katin kanssa tokoa. Kun tultiin autoon, Greetta hyppäsi vahingossa kohti Katin autoa ja siellä olikin veräjän portti raollaan. Katin koirat syöksyivät Greetan päälle. Minä karjuin niitä pois. Greetta vain kyyristeli eikä yhtään ärissyt. Mitään ei Greetalle käynyt ja kun mentiin uudestaan treenaamaan, yllättävän vähän sille oli jäänyt tuosta traumoja. Nukan kanssa saattoivat istua samassa paikallaolossa ilman erityisiä paineita. Hyvä niin.

5.7.2018

Muistojen tiellä

Satuinpa näin myöhään illalla kurkistamaan vanhaan Saagalandia-blogiini. Vieläkin harmittaa, miten sieltä teknisen vian takia kaikki kuvat katosivat, koska laitoin niitä paljon sinne blogiin ja ne kuvat olivat olennaisia tekstin kannalta. Mutta eipä hyödytä inistä. Tämä Bloggeri on onneksi pelannut hyvin ( ja hän koputti puupäätään varmuuden vuoksi). Luin sellaisenkin kirjoitetun asian, että Frida on espanjaksi tähdenlento - ja huokaisin syvään. Niinhän Friida sitten loppujen lopuksi olikin.
Luin Friidan pentuajasta juttuja ja nauroin monille tarinoille. Olinpa minä aktiivinen blogin kirjoittaja silloin. Haaveena on tehdä valokuvakirja teksteineen Friidan elämästä. Kuviahan on aivan järkyttävä määrä, mutta koska ne ovat kovalevyillä ja levykkeillä, niin eipä tule katsottua. Siksipä se kirja olisi tärkeä saada aikaan jossain vaiheessa. Ja miksei mummeleistakin. Joskin niistä kuvat ovat albumeissa. Siihen aikaan vielä tein valokuvakansioita. Negatiivitkaan eivät ole alkuajoista tallella. Mutta Assi ja Elsa ansaitsisivat jonkinlaisen kootut mummojutut - teoksen. Ja kun tuon vanhan blogin teksti sentään on tallella, voi sieltä poimia parhaita paloja niidenkin elämästä.
Lisäksi blogista löytyi äidin kirjoittamia kommentteja. Hän sai vanhoilla päivillään tietokoneen, ja kun pääsi sen kanssa sinuiksi, seurasi aktiivisesti muutamia kavereideni blogeja - ja Saagalandiaa myös ja oli hämmentävän innokas kommentoijakin. Niiden löytäminen lämmitti mieltä. Äidin ääni 💓 Äidinkin kuolemasta on jo kaksi ja puoli vuotta. Terveisiä sinne pilvenreunalle.

Ai niin, pitää tähän laittaa asia, joka ei liity edelliseen tekstiin, mutta joka toi paljon hyvää mieltä. Friidan kanssa oltiin Haminan evl-toko-ryhmässä treenaamassa ihan mahtavan porukan kanssa. Ja nyt me taidamme Greetan kanssa päästä sinne myös. Kyllin ja Katin kanssa treenattiin tänään Ruissalon nurmella. Greetta teki ruutua ja kiertoa. Purkin kolina tuntuu auttavan äänen käyttöön. Porukassa on niin paljon hauskempi treenata - ja ihmishäiriö on Greetalle todella tärkeää. Tänäänkään se ei jännittänyt kumpaakaan ihmistä, mutta häiriö he ovat välillä silti. 

1.7.2018

Rally-toko-kisa jälleen helteisellä KPHn kentällä

Toko-koe oli tuolla kentällä kauheassa helteessä ja aikamoinen dejavu-tunne tuli, kun taas oli todella kuuma. Toki tuuli viilensi, muttei yltänyt kentälle asti. Greetalle on tullut sterkkauksen jälkeen paksu turkki ja liekö sillä ollut hiki, kun se taas alkoi juuri tällä kentällä kesken radan äännellä. Tästä meni kokonaisvaikutelmasta -3 pistettä.
Muutenkin neitikoira ei kauheasti kiinnittänyt katsettaan meikäläiseen vaan katseli itään ja länteen ja sinne sun tänne. Se sitten näkyi suoritusvarmuudessa. Esim. liike, jonka uusimme KAKSI kertaa, on Greetalle aivan helppo ja se osaa sen hyvin. Muttei sitten malttanut. Ja kun uusin tämän liikkeen kaksi kertaa, niin en sitten voinut uusia spiraalia, jossa myös tuli Greetalla häröilyä. Huokaus. Joka tapauksessa saatiin sentään tulos, 78 pistettä, vaikkei se ihan hirveästi lämmittänyt, kun tiedän, mitä olisi voinut tulla.

Alla meidän ratamme.


Ensi viikonloppuna lähdemme joka tapauksessa metsästämään viimeistä avo-tulosta ja koularia. Sitten jääkiin rally kisatauolle, sillä voittajaa pitää treenata kunnolla.