30.8.2016

Mökkeilyä ja sukulaisia

Viikonloppuna mentiin moikkaamaan isää Lappeenrantaan. Isä oli jo aiemmin esittänyt toiveen, että pääsisi mökille marjoja ja sieniä keräämään. Hän kun on ennen vanhaan ollut innokas marjastaja ja sienestäjä. Autossa hän haaveili, että ainakin litran keräisi. No, ei siitä litraa tullut, mutta joitain desilitroja kuitenkin ja isä onnellisena vaelteli mökkitontilla poimurin kanssa, vaikka tasapaino onkin haasteellisessa maastossa vaikea säilyttää. Ja löytyi tontilta kanttarellejakin.

Koirilla oli kivaa, koska vaikka oli kovin tuulinen sää, oli ilma ihan lämmin.

                                                            Kanttarelleja, nam.

                                               Vielä kukkivat siskon istuttamat kukat.

                                                                   Luontoretkeläiset






                                        Mulautin Greetan uimaan laiturilta. Hyvin polskutti.


                                                        Saaga herkutteli rantaheinällä.

                                                            Friidakin kävi uimassa.




                                   Veteen oli jo tippunut kuivuneita lehtiä. Henkäys syksyä.

Sunnuntaiaamuna tavattiin Friidan veli Franklin ja melkein Greetan ikäinen Meega-portugeesi.
Käytiin vähän juoksentelemassa. Greetta ensin hengaili, mutta lopulta alkoi vähän leikkiäkin Meegan kanssa.

                                                          Meegaa vähän jännittää Friida.

                                                               Meega ja Franklin



 
Marita jakoi välillä herkkuja ja kenenhän koirat ne siellä nokka pystyssä kerjäävät. Saaga oli kaikkein sinnikkäin jalkojen juuressa istuja ja tuijottaja. Kun yhden kerran annettiin, kannatti pysytellä hoodeilla, josko vaikka saisi pian uudestaan herkkua.

                                                                  Meega ja varjo  

                                       Meegan leikkiin kutsu ensin vähän jännittää Greettaa.

                                                   Mutta sitten se lähtee leikkiin mukaan.

                                                                  Ja Saagakin!!!

                                                            Ryhmäposeeraus

Tänään Greetta kävi fysioterapeutilla saamassa ohjeita selkälihasten vahvistamiseen. Vappu Alatalo hyppytekniikkakurssilla sanoi, että selkälihakset ovat liian heikot, jotta kannattaisivat koiraa hypyn ajan, vaikka pomppu hyvä onkin. Siispä Greetta sai käsittelyä. Keskiselässä oli pikkujumia. Liekö rönynnyt jossain. Aika hyvin antoi Greetta käsitellä itseään, joskin se pomppaili pystyyn, kun huoneen ulkopuolelta kuului äkillisiä ääniä. Saatiin jumppaohjeita, joita ryhdytään tekemään. 


25.8.2016

Tokotreeniä

Friidan kanssa ollaan nyt reipastuttu treenaamaan sitä meidän murheenkryyniä, kierto-hyppyhässäkkää. Kiertohan sujuu oikein mallikkaasti, mutta kun lisää hypyt, niin johan ne ovat häiriöksi. Muutaman kerran pitää mennä hypyn luo, josta kutsun pois. Tänään lopulta oli ne kapulatkin häiriönä, ja koira kävi kiertämässä kartion ja tuli vauhdilla takaisin. Se paluujuttukin pitäisi treenata erikseen, sillä Friida on autuaasti näköjään sen unohtanut. Ehkä auttaisi, jos päässä olisi ponnari eikä tukka silmillä, kuten tänään.

Tänään alkoivat kesätauon jälkeen Greetan toko-treenit. Meidät on jaettu kahteen ryhmään, aloittelijapennut ensin ja sitten viime talven treenanneet. Tässä koko ryhmä, paitsi että meidän vieressä oleva Nuppu-saksanseisoja tuurasi Dolly-mäyräkoiraa. Kiva rotukirjo: sheltti, mäyräkoira, schapendoes, aussi,bokseri, setteri, novascotti ja beauceron.

Greetta teki paikkamakuun tosi hyvin, vaikka ympärillä oli levotonta. Seuruukin sujui käännöksineen yllättävän hyvin. Liikkeestä maahan menossa pitää kädellä näyttää se maahan meno, mutta sitä pitää yrittää häivyttää pois. Luoksetulossa ei ollut ongelmaa. Kävin palkkaamassa istumaan jäämisestä.
Greetta ei välitä muista koirista kentällä, vaikka on irti. Se tekee nakkipalkalla tosi mainiosti hommia.

Kiva, että tokokausi alkoi taas todenteolla kesän laiskottelun jälkeen. Toivottavasti Friidan kanssa mahdumme Haminan treeniryhmään, kun meidän oma ryhmä lopetettiin.

Treeni 22.8.


Ollaan niin epäsuhtapari, minä hitaine jalkoineni ( eikä vielä polvikaan tykkää juoksemisesta) ja Friida-kiituri korkeine kierroksineen. Mutta koutsi lohdutti, että olettehan te jo edistyneet, kun jo teitte useamman esteen peräkkäin. Juu, niin ollaan. :-)  Mutta edistyminen menee hyvin pienin askelin. Vaan mihinpä meillä on kiire. Josko ensi kesänä voitaisiin taas kisaamista kokeilla. Ehkä.

24.8.2016

Pikku paimen

Sunnuntaiaamupäivällä Friida lähti Maijan kanssa Lappeenrantaan kisaamaan piirimestiksiin ja me Saagan ja Greetan kanssa suuntasimme ensin Porvooseen hakemaan kyytiin Greetan velipoika Vilin ja Tiinan. Sitten auton nokka suuntasi kohti Someroa ja Woollandian tilaa, jossa annetaan paimennuskoulutusta. Kyseessä oli oikein shelttipaimennuspäivä, joten muitakin shetlantilaisia oli paikalla. Greetan sisko Novakin oli ollut siellä aamupäivällä, mutta emme ehtineet nähdä sitä ollenkaan.

                             - Jaahas, mihinkäs meidät on oikein tuotu, ihmettelevät koirat.

                                              - Taas näitä noviiseja. Bääää-ääää-äää.

Paimennus tapahtui kahdessa erässä, jotta koirat saivat välillä sulatella ja huilata.  Koira laitettiin pitkään liinaan ja lähdettiin kulkeamaan kohti lampaita. Greetta oli vähän sitä mieltä ensin, että aika hurjia otuksia lampaat ovat, mutta sitten lähti tepsuttamaan niiden perässä, ei kovin kaukana minusta kuitenkaan.










                                                    Välillä liina sotkeutui jalkohini.
 Tauon jälkeen Greetalta otettiin liina pois, koska se ei osoittanut ylikierroksia, ei haukkunut tai syöksähdellyt lampaiden perään.  Minun piti mennä lauman luo, ohjata sitä edestä ja yrittää pysyä eri puolella kuin Greetta, mutta eihän se onnistunut. Greetta jätetiin istumaan, kun minä menin laumalle ja sitten se piti kutsua sieltä seuraamaan. No, ei kukaan ole seppä syntyessään, lammaspaimenesta puumattakaan ( tarkoitan siis itseäni).









Jotenkin tuntuu, että nuo lampaat takanamme supattelevat meistä aika halventavia kommentteja keskenään.  Greetta oli sitä mieltä, että ihan oli korkea aika poistua.

                                                        Mun pikku paimen <3
Vili-veli sen sijaan aloitti paimennuksen erittäin reippaasti ja rohkeasti. Alku sujui oikein mallikkaasti, mutta välillä nousivat kierrokset, jolloin veli alkoi haukkua ja syöksähdellä.  Mutta kun Tiina vähän jarrutteli, niin sitten taas vähän aikaa sujui oikein hienosti.







         Vili sai yhden lampaan ajettua eroon laumasta ja se on vähän kielletty juttu.



                                       Vähänkö on tämä paimenpoika itseensä tyytyväinen.

                                                                  Hiki tuli.

Kotimatkalla olikin autossa rauhallista sakkia. Saaga ei paimentanut, mutta hengaili mukana, kun olisi ollut kotona pitkä päivä. Ihan hyvin rouvakoira viihtyi shelttiseurassa.

Friida oli piirimestiksissä tehnyt hylyn ja hyvän vitosradan. Se tuli kotiin vähän meidän jälkeemme väsyneenä, mutta tyytyväisenä.