27.9.2021

Meinasi aivan unohtua

 Onnea pikkupeikkotyttö, rakas tanhupallo ja alati iloinen jellonalapsi. 

Oili Huotarin koulutus

 Unohtuipa raportoida näyttelyhuumassa. että Greetta oli Oilin toko-koulutuksessa viime tiistaina. Tehtiin meidän aika kahdessa osassa, sillä Willen pikkupentu tarvitsi huilausta välillä. Ollaan sovittu, että Molly ja Moi vuorottelevat niin, että molemmille tulee lyhyet pätkät. Eikä se ollut huono juttu Greetallekaan.

Ensin katsottiin Greetan peruutusta. Motoriikkani oli vaikeuksissa ja horjahtelin, kun piti hitaasti jalkoja liikuttaa taaksepäin. Mutta idea on se, että Greetta lähtee vasemman jalan mukana taakse päin ja pysähtyy jalan viereen riittävän taakse seisomaan. Sitten vedän oikean jalan vasemman viereen, otan ensin sillä askeleen ja sitten vasemman jalan liikkuessa Greetta lähtee taaksepäin riittävän pitkälle taas seisomaan. Näin tehdään askel kerrallaan. Joka pysähdyksestä palkka. Siinäpä sitä sitten. Idea on siinä, että koira oppii seuraamaan sitä vasenta jalkaa ihan vieressä. 

Toisella pätkällä halusin ohjeita uuden ohjatun noudon opettamiseen, nimen omaan siihen keskikapulaan. Koska Greetta kiihtyy leluista, tehdään namikupeilla ensin ja läheltä. Joka kupissa on nami. Koira läitetaan seisomaan selkä namikuppeihin päin. Sitten lähetetään käskysanalla ( Oililla NAPPAA) taakse. Pitää miettiä, käytänkö tuota vai keksinkö oman sanan. Kun suunnat alkavat olla varmat, laitetaan kapulat. Keskikapulan taakse namilätkä, ja nami on aina syötävä ennen kapulan ottamista ( mielentila nääs) ja pitää opettaa jollain sanalla koira palaamaan tiukalla käännöksellä ohjaajan luo. 

Koska meillä ei ole tällä hetkellä mitään asiaa mihinkään kisoihin ( paitsi Marjut saa mennä agikisoihin Greetan kanssa ja se on eri juttu), niin meillä on aikaa harjoitella näitäkin juttuja.


26.9.2021

Molly näyttelyissä

Olinpa ilmoittanut Mollyn kahteen pentunäyttelyyn. Ne olivat molemmat meidän seuran hallilla, joten matka ei ollut pitkä. Lauantaiaamupäivällä pesin ja föönasin pikkuneidin. Tunti siihen meni. Eija oli viikkoa aiemmin trimmannut pyllyn ja tassut, joten aika nopea oli toimitus. Molly makasi jo varsin nätisti pöydällä, kun kuivattelin kerros kerrokselta sen turkkia. Enää se ei pelkää föönin ääntä, niinkuin pienenä, kun se sitä säikähti. Sen turkki oli varsin takuton ( hyvä minä) joten kampaaminen ja harjaaminen menivät mainiosti. 

Mentiin hallille lauantaina noin yhden korvilla. Päätin viedä Mollyn halliin katselemaan, miltä touhu näyttää. Se oli minun sylissäni ja ensin tärisi, mutta sitten se rauhoittui ja ihan rentona katseli koirien ja ihmisten touhuja. Mollyn kanssa mentiin kehään yksin, kun ei ollut muita jellonia. Molly kulki häntä tötteröllä ja pöydälläkin oli ihan nätisti. Näin tuomari Maija Lehtonen lausui Mollysta:

Molly oli siis ROP-pentu ja sai kunniapalkinnon (KP).
Odoteltiin pitkään isoa kehää. Ryhmäkehässä oli paljon koiria ja Mollya jännitti, kun lähellä takana oli koira, mutta varsinaiset kävelyt se teki ihan reippaasti. Ei sijoituttu. 

Näyttelypäivän jälkeen oltiin molemmat ihan naatteja. Onneksi oli valmista ruokaa ja telkkari tarjosi aivoille viihdeohjelmia.

Sunnuntaiaamuna herättiin kahdeksalta ja lähdettiin ulkoilemaan. Sää oli vallan mainio ja aurinkoinen. Kävin vähän Mollyn turkkia läpi, mutta kaikki oli hyvässä kunnossa, joten mitään pesuoperaatioita eivät esim.tassut tarvinneet. Starttasimme hallille vähän ennen kymmentä. 

Jetta Tschokkinen oli tällä kertaa tuomarimme. Menimme kehään ja teimme kierroksen. Tuomari käsitteli Mollya kauniisti. Vähän se ämpyili hännän koskettelusta, johtuen varmaan siitä, että sillä on parhaat päivät juoksussa. Mutta rennosti se liikkui kehässä ja  sain se tällä kertaa aika hyvin seisomaankin. Jälleen kerran Molly oli ROP-pentu ja sai KP:n ja eikun ryhmäkehää odottelemaan. Näin tuomari lausui:

Olin erittäin mielissäni tuosta : Esitetään hyvin. Se kun oli minulle se kaikkein jännittävin juttu, että osaanko esittää löwcheniä oikein ja varsinkin saanko Mollyn seisomaan hyvin. Tämä tuomari tykkäsi Mollysta selvästikin enemmän kuin edellisen päivän tuomari.


 Nyt meillä on kahdet ruuusukkeet ja pokaalit. Näyttelytähdellä on tukka silmillä. 

Ryhmäkehässä Molly oli ihan rento.  Meidät valittiin ensin kuuden parhaan joukkoon ja sitten Mollystä tehtiin ryhmän 9 neljänneksi kaunein koira eli RYP-4. Aijai, miten hienoa!

Molly kantoi häntäänsä pitkät pätkät seisonnassa ja tuijotti namia kädessäni varsin pitkään. Minä olen hyvin keskittyneen näköinen. Molly seisoo kuvassa tosi nätisti.

Torvisen Eija oli katselemassa näyttelyä ja otti meistä ylemmät kuvat ja vähän videota  sekä yksilö- että ryhmäkehässä. Piispan Tarja oli ottanut eilen pienen pätkän ryhmäkehästä myös. Eli seuraavassa vähän kehätoimintaa.


Viikonloppuna oli Mollyn suku pärjännyt hienosti näyttelyissä myös. Isä Tikru oli Palangassa perjantaina ROP, emo- Kitty lauantaina samassa paikassa ROP ja sisko Dolly oli tänään Eckerössä ROP-pentu. 

Kyllä näyttelyt ovat rankkoja. Väsyneitä oltiin, mutta lähdettiin ulkoilemaan koirien kanssa ja vähän palloleikkejä leikkimään. Huomenna tehdään kunnon lenkit. 

JK: Paula Paronen oli ottanut meistä hienon posen. Koirakin seisoo tosi tyylikkäästi.




24.9.2021

Auringonkukkapelto, Sapokan värikäs puisto ja Mollyn eka tunnarikokeilu

 

 Lähdettiin eräänä aurinkoisena päivänä tällä viikolla Husulaan, jossa oli auringonkukkapelto. Sieltä oli yksi ja toinen ottanut kuvia koiristaan. Vinkkinä oli, että tuoli mukaan . Sinne sit kera koirain ja jakkaran.  Maa oli vähän epätasaista eivätkä koirat arvostaneet jakkaralla istumista, mutta tuoli pysyi pystyssä ja koiratkin olivat ihan söpösti, joten nyt on kuvat otettu.




 

Toinen värikäs kohde, jonne mentiin sitten seuraavana päivänä, vaikkei niin aurinkoista ollutkaan, oli Sapokan puisto. Sinne on tehty tosi hienot istutukset ja muutenkin siellä oli oikein värikästä. Siispä kamera ja koirat mukaan ja taas menoksi.



                                Eräs Molly tulkitsi kehut vapautukseksi, mutta palautettiin rivistöön.



















                                              Ihan tosi hieno paikka joka vuodenaikana.

Tänään päätin aivan ex tempore, että kokeillaanpas, mitä Molly ajattelee tunnarista. Pikkukoirahan on erittäin innokas nenän käyttäjä, joten tuumasin, että saattaisi yhden kapulan löytäminen jo luonnistua. Ensin laitoin helppoihin paikkoihin. Viimeinen oli vaikeampi ja tuuli sen verran, että senkin takia hajun löytäminen oli vaikeampaa, mutta pikkukoira tajusi, että nenää pitää käyttää ja löysi kuin löysikin oman. Hieno aloitus.


Huomenna ja ylihuomenna sitten ollaan vakavan paikan edessä, kun on kaksi pentunäyttelyä. Hui!

20.9.2021

Ruskaa, retkiä ja merkittäviä tapauksia Mollyn elämässä

 Aloitetaan niistä merkittävistä.

Neiti Mollylla alkoi viime viikolla, tarkalleen sanottuna perjantaina 17.9. juoksut. Sisarellaan alkoi jonkin verran aiemmin, joten osasin jo odottaa, varsinkin kun Molly oli alkanut tämän tästä nuoleskella peräpäätään. Aika hyvin se hoitaa siivouspuolen itse, joten en ole pitänyt housuja. Mutta yöllä sängyssä pitää olla housut, koska se nukkuu sängyssä ja jää muuten länttejä. 

Toinen merkittävä asia on, että Molly on ollut jo jonkin aikaa sisäsiisti. En nyt vannomaan mene, etteikö voisi satunnaisesti jotain tapahtua, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että koira pystyy pidättämään ja tajuaa, että hädät tehdään ulos. Greetta oli sisäsiisti jo viisikuisena, mutta tällä meni vähän pitempään. Ilahduttavaa kuitenkin.

Mollylta jää nyt Oilin treeni väliin. Toki siellä voisi olla housuissa, mutta vasta ryhmän viimeisenä ja Heli oli jo suurella vaivalla saanut aikataulun laadittua. Aikataulussa meillä on aika keskellä porukkaa. Siispä mennään Greetan kanssa sitten. Onneksi on vaihtokoira.

Sitten muutamia ( hmmm. muutama lienee vähättelyä) koirakuvia.

Käytiin Jokipuistossa. Greetta oli niin räyhäkällä päällä, että joutui jäämään autoon ja lähdin vain Mollyn kanssa. Sain siitä oikein söpöjä kuvia.




Jokipuistosta lähdettiin metsäkävelylle purkamaan liikaa energiaa. Metsä on viehättävä sammalkumpuineen. Molly on kuin pieni peikkolapsi sammalen päällä.



Teemme metsäkävelyn nykyään hihnalenkkinä, jotta Greetta malttaisi haistella ja olisi sieluntilaltaan rauhallisempi. Se kyllä toimii. Molly on luonnostaan tosi innokas haistelija ja metsässä kaikenlaisia hajuja riittää. Tekee hyvää molempien päälle. Kävelyn jälkeen aina puretaan energiaa palloleikeillä. Silloin saa rallatella menemään, mutta  Greetta ei saa palloa, ennenkuin on maassa ja hiljaa. Se on vaikeaa, kun kierrokset kasvavat joka heitolla, mutta onnistuu kuitenkin.


                                                                 Kaverukset

Lisää retkikuvia.

Katariinassa syrjemmällä on erään rakennuksen seinällä paljon graffiteja ja kapteeni Haddock maalauksena. Sinne vei tiemme. Molly harjoitteli tukka silmillä liikkumista, kun näyttely lähenee eikä tukka saa olla kiinni. On se kuiin yksi Putouksen muinaisista hamoista, Sanna Raipe, jolla oli tuollainen nenän yli menevä otsatukka.

                                                           Muutama Jokipuistopose


Molly kävi lauantaina kasvattajalla trimmissä ja nyt sitten se on näyttelykunnossa ensi viikonloppua varten. Käytiin sunnuntaina näyttelytreenissäkin ja ihan hyvinhän se meni. Häntä tötteröllä se paineli ringissä  eikä juuri jännittänyt muita koiria. Kun kummassakaan näyttelyssä ei ole muita löwcheneitä kuin Molly, sillä on koko kehä käytössä, kun juostaan rinkiä eikä tarvitse muita pälyillä.


Sitten vielä itselle muistoksi ruskakuvia. 

Nämä kuvat ovat Fuksin puiston luota.








Ja nämä Jokipuistosta.










       Eikä ruska ole edes vielä kunnolla tullut. Mutta kauniita ovat eri punaisen sävyt.