31.3.2014

Sairastupa vol.4

Tänään taas töiden jälkeen surautettiin Saagan ja Friidan kanssa Kouvolaan. Univet oli jälleen määränpää ja tarkoituksena Saagan korva-nielutarkastus ja mahdollinen nielurisojen poisto. Sitten edellisen käynnin on Saagan ruokakertojen määrä vaihtunut kahteen kolmen sijaan ja määrää vähennetty. Ei ole ollut mitään huonontavaa vaikutusta koiran oloon tällä, joten voidaan kyllä aika suurella varmuudella sanoa, ettei Saagan vatsassa mitään vikaa alunperin ollutkaan. Painoa oli jo vähän pudonnut tämän ansiosta.

Lääkäri kyseli  Saagan kuulumiset, kuunteli sydäntä, otti kuumeen ja haisteli korvat. Hyvältä näytti. Sitten piikki koiran kankkuun ja vein sen aulaan kuukahtamaan. Se kuukahtaminen käy sitten varsin äkkiä. Lääkäri sanoi, että hän katsoo koiran nielun ja tulee sitten kertomaan, poistetaanko vai ei ja kuinka kauan operaatio kestää. Konsultoituaan toistakin lääkäriä hän saapui pian paikalle ja kertoi, että molempien mielestä oli viisasta poistaa risat, koska ne eivät olleet normaalikokoiset vieläkään. Pari tuntia sanottiin menevän aikaa.

Sittenpä me Friidan kanssa lenkkeilimme ja tapoimme aikaa siihen asti. Mikäs ollessa, kun oli hieno sää ja aurinko paistoi.

Ennen kuin Saaga minulle palautettiin, menin juttelemaan lääkärin kanssa. Hän näytti minulle poistetut risat, jotka näyttivät vaaleanpunaisilta toukilta. Ne olivat kaksinkertaiset verrattuna normaaleihin risoihin ja punottavat. Eivät terveen näköiset. Silloin kun hoito aloitettiin, ne olivat olleet nelikertaiset. Ei ihme, että Saagaa vähän maiskuttelutti. Haavat kurkussa oli poltettu eikä ollut mitään tikkejä. Niinkuin ihmisille risojen poiston jälkeen, Saagallekin kehotettiin antamaan jäätelöä kurkkukivun lievittämiseksi. 3-4 päivää se syö vain kylmää ja pehmeää ruokaa. Ja jäätelöä, jos haluaa. Antibioottikuuri annetaan varmuuden vuoksi myös ja muutaman päivän ajan kipulääkettä.

Ja jotta antibiootti ei aiheuta korviin mitään hiivaa, pitää kerran päivässä ruiskauttaa korviin Canofitea kuurin ajan. Korvat olivat hyvässä ja siistissä kunnossa. Alakäytävän tila oli laajentunut, eli kaiketi siellä oli ollut turvotusta. Hiukan oli käytävän perällä ollut mömmöä, joka imettiin pois. Tärykalvot olivat aivan ehjät. Nyt sitten pitää viikoittain korvia pestä ja huolehtia karvojen poistosta säännöllisesti. Josko säästyttäisiin zepp-leikkaukselta ja uusilta tulehduksilta.

Ne veriarvot, jotka olivat olleet ali tai yli,  olivat jo lähellä normaaliarvoja. Eli hyvään suuntaan mennään. Lääkäri epäili, että Saagalla on voinut olla matoja, sillä loiset usein vievät esim. hemoglobiinin alas . Siispä vielä kerran annan antibioottikuurin jälkeen matokuurin. Kyllä minä nyt tämän opin, että madottaa pitää säännöllisesti.  Myönnän, että siinä on ollut paljon parantamisen varaa.

Vielä kerran menemme kontrollikäynnille parin-kolmen viikon kuluttua. Silloin tutkitaan vain nielun tilaa.Huomenna ja perjantaina soitan Univetiin ja kerron koiran voinnista. Ja ennen kesää tutkitaan vielä kerran Saagan veriarvot. Josko se sitten olisi siinä ja voitaisiin todeta koira terveeksi.

Melkoinen jakso tämä on ollut. Onneksi ei mahassa ollutkaan mitään. Onneksi on koiralla vakuutus, ettei kaikki ole mennyt omasta pussista.

Kun Saaga nyt on doupattuna jälleen, ei meillä ole mitään asiaa rally-toko-kisoihin sen kanssa. Todella harmillista, sillä se on kyllä selvästi Saagan laji.

Niinkuin TÄSTÄ videosta näkyy. Treeni on viime sunnuntailta. Toinen palkaton treeni ja Saaga on todella varma ja innostunut hommasta. Mutta ehkä me vielä keretään.

Kisaamaan menemme sitten hömppästiina-Friidan kanssa, joka on kyllä innokas, suorastaan yliyrittävä välillä. TÄSSÄ Friidan treeniä.

Näin kevään kynnyksellä ulkona on helppo ja hauska treenata tätäkin lajia hyvällä porukalla.

28.3.2014

Hatsiiii, köh köh ja trööt

Äänet kuvaavat meikäläisen viikonlopun alun oloa, sillä flunssa on iskenyt oikein tsunamin tavoin. Viime viikonlopun kurkkukipu, joka jatkui koko viikon, muovautui perinteiseksi flunssaksi, ja tässä sitä ollaan. Pöh.  Koirilla ja itsellä rauhaisa viikonloppu tiedossa.

Mutta tiistaina - kurkkukivusta huolimatta - mentiin agilitymöllikisoihin hallille.
Friida oli vähän löysä, mutta radat olivat hauskat, joten kannatti lähteä joka tapuksessa.

FRIIDAN MÖLLEILYÄ

Onneksi tälle viikonlopulle ei ollut mitään kisasuunnitelmia. Toivottavasti ensi viikonloppuna olo on toisenlainen, kun lähdetään Lappeenrantaan sukuloimaan ja samalla kisaamaan.

Terveempiä päiviä teille muille.
Trööt!

25.3.2014

Rallallaa

Sunnuntaina mentiin taas tauon jälkeen porukalla hallille tekemään rallytokoa. Onhan meillä kisat lähestymässä, niin kai tässä vähän pitäisi reenaillakin ennen sitä. Olin netistä tulostanut Ruuhosen Suvin alokasluokan radan. Suvi tulee meitä huhtikuussa kouluttamaankin. Ihan mahtava juttu.

Enivei, rata siis tehtiin ja sen tehtäviä treenattiin koirien kanssa. Päätin, että tekisin radat kisanomaisesti koirien kanssa läpi. Siis hihnassa ja palkatta. Hihnan käyttö on aina ollut minulle haasteellista. Esim. alokasluokan toko-kisoissa tuntui, että hihna on aina tiellä. Nytkin normi nahkahihna oli ihan liian pitkä ja hankala. Pitää ottaa lyhyempi hihna seuraavaan treeniin.

Videoevidenssiäkin tuli meidän harjoituksista. Minä kuvasin muut ja muut kuvasivat Friidan ja Saagan suoritukset. Ne ovat tässä.

SAAGA 

FRIIDA

Onhan tuossa vielä työsarkaa, Saagalla pyörityksissä ja Friidalla etenkin peruutuksessa. Mutta ei pahan näköistä ollenkaan, sen mitä minä mitään lajista ymmärrän.

Saaga teki viimeisenä ja saimme yleisöäkin, kun halliin alkoi kerättyä näyttelyharjoituksen väkeä. Kiireesti korjasimme törpöt pois ja muutkin tavarat tieltä. Vein autoon kamat ja lähdin ajelemaan Jylpylle, jotta koirat saisivat ulkokentällä vähän juoksennella. Ilmeestäni olisi varmaan saanut hyvän kuvan, kun avasin paksin ja tajusin, että siellä on vain yksi koira, Friida. MISSÄ ON SAAGA?  Hetken piti kelata, mutta sitten muistin, että laitoin Saagan seinustalle kiinni, kun alettiin hallia raivata. Kun pois lähtiessä sielläkin suunnalla oli paljon väkeä, en nähnyt koiraa ja kun vielä juttelin jonkun kanssa, niin rouvakoira jäi halliin tönöttämään. Paha minä. Tuli kyllä morkkis. Moottori ulvoen - melkein - kiidin hallille takaisin. Siellä makasi Saaga seinän vierellä rauhallisena. Se oli katsellut näyttelyharjoituksia, välillä vilkaissut ovelle, mutta ei sillä hätää ollut ollut, vahvapäinen koira kun on.

Heidi oli laittanut kännykkääni kuvan unohdetusta raukasta. Vahinko vain, kännykkä oli kotona.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saaga oli hyvin anteeksiantavainen.

Illalla mentiin vielä Saagan kanssa toko-treeneihin hallille. Saagalla oli ihan hyvä vire tekemiseen. Väärää kapulaa se tunnarissa maisteli ja kerran jumitti luoksetulossa, mutta muuten oikein hyvää työtä teki koira. Friida oli autossa mukana ja hain sen tekemään ruudun. Kuinka ollakaan, ruutu on taas palautunut muistiin. Askelien ottamisen estin sillä, että kun huusin ODOTA ja koira kääntyi, välittömästi kehuin sitä, ja Friida pysähtyi niille sijoilleen. 

Kun treenien jälkeen mentiin pienelle jäähdyttelylenkille ja palattiin sitten hallin pihalle, yksi vaaleahko koira kiisi ohjuksena ohi suoraan auton paksin eteen. Se oli vissiin päättänyt, ettei sitä ainakaan sillä kertaa jätettäisi heitteille. Eikä jätettykään. Mun mussu. <3

22.3.2014

Voihan ruutu!

Kraak, kraak, kuului kurkusta aamulla - eikä sitten paljon muuta. Kurkku ei ollut kipeä, mutta ääntä ei oikein kuulunut. Jes, ja tokokisat tulossa. Pikkuhiljaa aamun aikana raakkuminen muuttui hyvin barrywhitemaiseksi bassoääneksi. Tuttu soitti - ja oli hetken aikaa ihan hiljaa, miettiessään, minne oli soittanut, kun mörisin nimeni luuriin.
Friida ei saanut aamuruokaa, kun ennen yhtätoista lähdettiin hallille katsomaan, milloin on oma vuoro. VOI-luokkalaisia oli 7 ja meillä taas numero 1.  Onneksi kylmä ilma kirkasti ääntä, joten kun oma suoritus alkoi, ääni kulki jo kohtalaisesti.
Paikkamakuussa Friida meni suoraan lonkka-asentoon. Siinä se makasi hienosti koko ajan, mutta asennosta tuomari sakotti puoli pistettä. Pisteitä siis 9,5.
Seuraamisessa täyskäännökset olivat huonot. Minun askelmerkkini ja Friidan liike eivät oikein natsaa tässä, joten taidan muuttaa täyskäännöksen sellaiseksi, että käännytään samaan suuntaan molemmat. Vähän huuhailua oli koiralla välillä reitin varrella. Pisteitä 7.
Liikkeestä istumisesta 9. Oikein jees.
Luoksetulossa Friida teki molemmat stopit ja tulos oli 9. JEE!
Sitten tuli ruutu. Eilen ei käyty treenaamassa ja torstai-iltapäivän pikaruututreeni oli ihan ok. Ruutu on ollut tuossakin paikassa, missä se oli tänään, mutta kas, eipä löytynyt vaan Friida teki ihan omiaan. Liekö alkuviikon sulkeiset painostaneet vielä mieltä. Joka tapauskessa nollille meni ja se kyllä harmitti, sillä Friida on ollut ruudussa tosi hyvä.
Noudot olivat vähän laiskanlaisia. Hyppynoudossa Friida kolautti vähän hyppyä. 8. Metskusta 8,5.
Tunnistusnoudossa Friida löysi jo omansa, muttei luottanut itseensä vaan haisteli kaikki ja meni vielä haistelemaan merkkikuutionkin. Sitten se palasi, otti pahus vieköön väärän, tiputti ja toi omansa. Niinpä liike meni nollille.
Kauko-ohjauksessa eteni. Tuo, että heti alussa tehdään seiso istu, oli  haasteellinen ja sitä pitää harjoitella. Matka oli vielä Friidalle liian pitkä. Kiltti tuomari antoi pisteitä sentään 5.
Kokonaisvaikutelma 8.
Yhteispisteet 190 eli kaksi pistettä kolmostuloksesta jäätiin.

Koska Friida osaa ruudun ja tunnarin, olisi ainakin kakkostulos ollut tänään täysin mahdollinen, jos ne liikkeet olisivat menneet normaalin tason mukaan.

Kevään myötä pitää laajentaa ruutureviiriä eri paikkoihin. Ja nyt pitää myös ruveta bongailemaan, missä tulevaisuudessa olisi muualla kisoja. Oman seuran kisoja on vasta vuoden lopussa.

FRIIDAN TOKOILU löytyy tästä.

19.3.2014

Ja taasha myö

--treenattiin.

Kävin virittelemässä ruudun hallille eri paikkaan kuin yleensä. Sitten vasta koirat sisälle. Ensin tein molempien kanssa tunnarin. Friida ei tällä kertaa maistellut mitään väärää, vaan toi keralla oikean. Leppoisa vauhti mennen tullen, mutta siihen ei nyt puututa. Oikean tuominen ilman maistelua on tärkeintä. Saagalla meni tovi enemmän oman paikantamiseen, mutta kyllä sekin oman löysi  ja -narsk,narsk - pureskeli innoissaan kapulaa palautuksessa.

Sitten se ruutu.
Ensin kaukaa lähetys. Friida pysähtyi, mutta otti pari askelta. Ei tullut palkkaa. Otettiin lähempää. Kehuja heti pysähdyttyä. Auttaa seisahtumisessa. Sitten nakin pala maahan ja vähän kauempaa lähetys. Aika hyvä. Lopuksi vielä kaukaa lähetys, nakki ruudussa. Ihan kohtalaisen hyvä suoritus. Pitää vielä treenata niin, että heittää palloa yli ruudun palkaksi. Silloin ei kannata lähestyä vaan odottaa paikallaan. Koko liikekaaviota emme treenaa. Kyllä se sen toivottavasti osaa.
Saaga teki taas kerralla hyvän ruudun.

Liikkeestä istumiset onnistuivat tänään Friidalta heti. Tehtiin kaksi kertaa.

Kaukokäskyjä tehtiin takapalkalla. Friida hieman kääntyy vinoksi, kun tietää, että palkka odottaa. Hieman teputtelua, mutta ei pahaa etenemistä. Sama Saagalla. Tehtiin useita toistoja samaa liikerataa, ja Saagalla kierrokset nousivat. Se alkoi tarjoilla seuraavaa liikettä ilman lupaa. Saatiin kuitenkin onnistumisia. Kaukokäskyt ovat kyllä hitsin vaikea liike.

Luoksetulon pysäytyksiä takapalkalla molemmilla. Hiukan ennakointia havaittavissa, mutta Friidalla ihan kohtuullinen suoritus. Saagakin lähti ihan mukavasti liikkeelle.

Täsmätreeni jatkuu.

18.3.2014

Voi ei se osaa

Nimittäin käytiin tänään tuolla hallilla pitkästä aikaa omissa treeneissä ja sen huomasi. Friida valuu ruudussa. Perhana!!! Sen varma pysähdys onkin muuttunut käännös-askel-askel-askeleeksi, jolloin ollaan ruudun etuosassa ja maahan mennessä koivet tulevat ruudusta ulos. Ensin hermostutti, mutta eihän se auta. Siis palattiin lähelle ja targettiin. Pentukoulusta opittua targetille latomista harrastettiin.  Matkaa vähän pidennettiin ja sama uudestaan. Yhden kerran lopuksi tauon jälkeen kaukaa ja kehu heti, kun koira kääntyi. Otti yhden askeleen, mutta pysähtyi. Hupsistaheijaa. Nämä ovat niin kovin "ihania" yllätyksiä juuri toko-kokeen alla. Tällä viikolla tulee vielä käytyä hallilla muutaman kerran vahvistamassa jo opittua. Ruutuun menemisessähän ei ole ongelmatiikkaa.

Saaga meni ruutuun varmalla tyylillä, kävi maahan heti, odotti ja tuli vierelle vauhdilla. Ihan intona oli tyyppi.

Liikkeestä istuminen on myös Friidalle edelleen arpomista. Olen ottanut sille merkiksi liikkeestä rintaan taputuksen ja sanon samalla istu, ennenkuin liike alkaa. Mutta silti minulle tarjotaan seisomista välillä.

Saaga istuu tosi nopeasti ja hyvin. Se osaa. Hitto, että se on vielä sairaslomalla. Olisi niin kiva mennä sen kanssa kisaamaan. Olo olisi paljon varmempi. Tehtiin Saagan kanssa vielä yksi hyppynouto. Vain yksi, koska palautus tuli hyvällä laukalla. Hyvä palkka siitä ja kamalasti kehuja.

Friidan hyppynouto on hyvä. Piste.

Luoksetulon seisomaan pysätystä treenattiin molempien kanssa takapalkalla. Ihan kohtuulliset suoritukset. Seisominen kun on se heikompi lenkki, kun pysäytys tapahtuu kauempana.

Mitähän tästä vielä tulee?

17.3.2014

Omat agilitykisat sunnuntaina

Kisattiin Friidan kanssa omassa hallissa sunnuntai-iltapäivänä ja illan suussa.
Ensimmäisen radan oli suunnitellut ja ajan määrittänyt Anne Savioja. Siimeksen Pertti tuomaroi. Ihanneaika oli tosi tiukka. 40 sekuntia. Medeissä tuli tosi pieniä ihanneajan alituksia tosi nopeillakin koirilla. Tehtiin pitkästä aikaa tulos. Puhdas rata, mutta reilu kolme sekuntia yliaikaa. Friida meni kuitenkin koko ajan vauhdikkaasti, mutta eihän se mikään bordercollie ole. Olen rataamme tosi tyytyväinen joka tapauksessa.

Loput radat oli suunnitellut ja tuomaroi Pertti Siimes.

Toisella radalla Friidan vauhti oli laimeampi kuin ekalla. Rima tipahti, enkä tarpeeksi pontevasti edes yrittänyt saada Friidaa putkesta kääntymään, joten hylky tuli.

Kolmannella radalla Friida oli taas hyvävauhtinen. Se jätti viimeisen keppivälin tekemättä. En havainnut tätä, kun keskityin renkaaseen vientiin. No, en ehkä kuitenkaan olisi alkanut virhettä korjata, kun meno oli ihan hyvää. Radassa olisi ollut nollaradan ainekset, joskin ihanneaika oli jälleen aika tiukka, 43 sekuntia ja esteitä oli kuitenkin 21. Eli ei välttämättä oltaisi päästy ihanneaikaan tässäkään. Hyvä fiilis radan jälkeen joka tapauksessa.

TÄSSÄ FRIIDAN RADAT.

Kiva oli Friidan kanssa mennä ratoja. Seuraavan kerran kisataan agilitya huhtikuussa Lappeenrannassa.

Saagalle on tämän kuun loppuun tilattu lääkäriaika. Saas nähdä, lähtevätkö nielurisat silloin. Ainakin siihen olen valmistautunut. Pitääköhän ostaa pakkaseen jäätelöä. Eivätkös risapotilaat saa jäätelöä syödä?

15.3.2014

Friida kisaamassa

Käytiin tässä Lappeenrannassa kyläilemässä ja samalla kisattiin Friidan kanssa kolme agilitykisaa Lappeenrannan hallissa. Teimme perinteisen tuloksen, kolme hylkyä. Huokaus.

Ensimmäinen ratapiirros on tässä.
Teimme puhdasta rataa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle, A:lle asti. Olin A:n vasemmalla puolella ja jatkamassa matkaa pituuden vasemmalle puolelle. Sivusilmällä näin, että Friida teki kontaktin ja kutsuin jatkamaan matkaa. Koska pituus oli suoraan edessä, en edes kuvitellut, että Friida päättäsikin valita viereisen hypyn. Mutta niin vain kävi, että Friida käänsi suuntaa ja hylkäytti nollaratamme viime metreillä. 


Hyppyradalla tuli jossain vaiheessa vitonen, mutta rata hylkäytyi siinä vaiheessa, kun mentiin putkeen 16 ja olisi pitänyt saada koira kääntymään hypylle 17. Ei onnistunut. Koira suhahti putkesta kuin Naton ohjus korvat kaakossa ja meni suoraan toiseen putkeen. Siitä siis hylky. Kandeisko harjoitella putkijarrutus, vai mitä?


Viimeisellä agilityradalla nollaa pukkasi taas. Pussin jälkeen olin hypyn 18 takana ottamassa koiraa ja lähdin pyörittämään sitä hypylle 19. Vaan Friida lähtikin hypylle 3 täyttä vauhtia niin, että yleisökin kohahti.

Mitä tästä opimme. Kun koira kuumuu radan edetessä, on pakko pitää napakkaa katsekontaktia ja käskytystä tämän tästä, jotta se muistaa, että ollaan samalla radalla YHDESSÄ tekemässä töitä.

Tärkeintä oli, että joka kerta Friida tuli intopiukeena voittajafiiliksissä maaliin.

Sairastupapäivitystä ja hyvän mielen kuvia

Onpas taas vierähtänyt tovi viime päivityksestä. Yritän reipastua tässä asiassa.
Saagan tilanteesta täytyy raportoida. Tässä välissä käytiin kolmannen kerran Saagan kanssa kontrollissa Univetissa. Saaga pistettiin taas unten maille ja korvat, nielu sekä verinäytteet tutkittiin.
Edelleen oli toisessa korvassa vähän hiivaa ja tulehduseritettä. Tärykalvon reikä oli enää millin kokoinen. Veriarvot ovat edelleen parantuneet. Nielurisat eivät ole ihan normaalin kokoisiksi palautuneet eivätkä välttämättä palaudukaan. Siispä korvalääkitys jatkuu. Saimme nyt Canofite-tippoja. Lisäksi saimme tosi hyvää puhdistusainetta, joka on sen verran lientä, että sillä on helppo saada korva täyteen ja sitten voi kunnolla purskuttaa korvaa puhtaaksi. Kontrolli määrättiin kuukauden päähän ja silloin sitten poistetaan nielurisat, jos ne eivät ole normalisoituneet. Ja mikäli Saagalla korvatulehduskierre jatkuu, niin  sitten harkitaan samanlaista zepp-leikkausta kuin muinoin Elsalla, jolla poistettiin korvien ylärustot alakäytävän tuuletuksen parantamiseksi.  Jotta tältä vältytään, sovittiin kasvattaja-Eijan kanssa säännöllinen kuukausittainen tapaminen korvakarvojen poistamiseksi. Kun karvoja on vähemmän, on helpompi korvia putsatakin ja puhdistusaine menee syvemmälle. En siihen zepp-hommaan ole kovin innostunut, koska hinta on pitkälle yli tuhat euroa. Eli kaikkemme tehdään, ettei sitä tarvita. Mutta jos on pakko se tehdä, niin sitten tehdään.

Saaga punnittiin. Muutama kilo on tullut lisää painoa, sillä en ole osannut tarpeeksi hyvin jakaa ruokia kolmeen ateriaan vaan olen antanut liikaa. Päätin palata kahteen ateriaan päivässä ja vielä annosta pienentää siinäkin. Saagan vaiva ei sitten kuitenkaan ole minusta ollut mahasta johtuva vaan korvat ovat olleet kaiken pahan alku ja juuri. Eikä koiran olossakaan ole mitään muutosta tapahtunut, vaikka ruokaa tulee vain kaksi kertaa päivässä.

Paitsi että oli Saagalla kolme päivää kestävä ripuli. Mutta se oli joku pöpö, koska Friidakin oli päivän löröllä. Arvelen, että koska Saaga on niin pitkään ollut lääkkeillä, sen suolisto on herkempi ja siksi tauti jatkui pitempään. Nyt se on onnellisesti ohi kuitenkin.

Se, mistä tietää, että Saagalla on hyvä olla, on leikkiminen. Saaga leikkii muiden kanssa ja spurttailee metsässä laukkaspurtteja. Se ei lakkaa minua ilahduttamasta.

Kuvia metsälenkiltä, jossa oltiin schappekavereiden kanssa. Saagaakin leikitytti. Saaga näyttää kuvissa entistä paksummalta, kun sen turkki on ihan ylipitkä ja vielä ruskeakin. Kun Saagan turkki pitenee, se tummenee ja on aika hassun näköinen. Ei Saaga oikeasti noin pullea ole. Friidakin on aika turjake, sillä sen villahousut ovat jo ylipitkät. Huhtikuun puolella Eija-kasvattaja lupasi ajaa molemmat koirat ja Friidallekin taitaa kesäksi tulla lyhyt tukka. Aletaan kasvattaa sille uutta turkkia sitten. Mutta nyt metsään.

Friidan kampaus länässä ja turkki täynnä metsäryönää, mutta hauskaa oli - ihan kaikilla. Kuvat saa suuremmiksi napauttamalla.

Ja vielä eilistä leikkiä Jylpyn kentällä, missä oli jo kuiva keli. Turnuturkki-Saagan ja Villahousuhipsteri-Friidan palloleikkiä. Huomatkaa Turnuturkin mielenkiintoiset korvat. :-)


Tänään sitten satoi lunta ja kenttä peittyi valkoiseen, mutta eiköhän se taas pian sula.

2.3.2014

Vantaalla kisaamassa

Kolmen kuukauden kisatauon jälkeen tuli ilmoittauduttua Vantaalle kisaamaan, kun huomaisin JAUn sivuilta, että maksit aloittavat.  Eija ja eurasier Jymy lähtivät myös kimppakyytiin, joten matka sujui mennen tullen rattoisasti. Eija kävi mennessä yhden geokätkönkin bongaamassa. Kun pääkaupunkiseudulle suuntaa kisaamaan, tietää, että maksikoiria on paljon. Ja niin nytkin. Maksikolmoisia oli yli 85 ja Friida kisasi numerolla 83 eli aivan lopussa. Ei kiva tuollainen odottelu, mutta onneksi Vuokkoset Areena on semilämmin sisätila. Kisat alkoivat klo 8, joten herätyskello soi ennen viittä ja baanalle lähdettiin ennen kuutta. Saaga lähti mukaan turistiksi, koska oli tiedossa pitkä päivä.

Tuomarina oli Ritva Herrala ja hänen teemansa olivat kaikenlaiset takaakierrot. Friida otti erityisesti ensimmäisellä radalla teemakseen väärät päät putkea, joten hylky tuli. En viitsi jälkipolville laittaa edes videota tästä näkyviin, vaikka sellainen onkin olemassa.

Toisella radalla hylkyiltiin myös. Eka virhe tuli kepeiltä, kun Friidalla meni rytmi sekaisin ja otettiin kepit uudestaan. Hylky tuli, kun Friida hyppäsi takaisin päin yhden hypyn, vaikka yritinkin sitä pyörittää hypyn takaa. Sitten se loikkasi puomin alastulon, josta rauhoitin tilanteen ja mentiin oikeaan päähän putkea. Hyvällä säkällä olisi voinut olla nollaratakin.

Kolmannella radalla mentiin puhdasta rataa melkein loppuun. Yritin ehtiä perjättämään koiran putken jälkeen, mutta en ehtinyt, kun Friida syöksyi ohi ja väärään päähän putkea. Jälkiviisaana tietenkin tajusin, että olisi pitänyt vain jatkaa hypyn vasemmalta puolelta, kun se vei koiran aika kivasti väärän putken pään ohi. Mutta jälkiviisaus on turhaa. Hylky tuli, että hympsähti, mutta paikoin oli oikein hyvä ja vauhdikas rata joka tapauksessa. Takaakierrot kyllä Friidaa hidastavat selvästi. Ja sehän jo tiedettiin, että minä se vasta hidas olenkin.

Eli ei kauhean vakuuttava kisakorkkaus, mutta kivaa oli joka tapauksessa. Alla linkki kahteen viimeiseen rataaan asiasta kiinnostuneille.

FRIIDAN KAKSI RATAA

Treeniä kisojen jälkeen


Eilen oltiin kisaamassa kolmen kuukauden tauon jälkeen agilitya Vantaalla. Siitä kisaraporttia myöhemmin. Mutta tänä aamuna oli sitten Mannerin koulutusta ja sinne lähdettiin kahdeksan jälkeen. Vähän kisapäivä painoi väsymyksenä itsellä ja vähän koirallakin, mutta kyllä me onneksi selvittiin aika kunnialla tästäkin radasta.

Friidan alku meni tosi hienosti, kun se irtoaa kivasti. Lähetin sen putkeen ja menin putken neljä loppupäähän ohjaamaan koiran nelosputkelle. Näin säästyi askelia ohjaalta ja vauhti säilyi koiralla.  Putkesta kahdeksan piti käydä vähän koiraa hakemassa, jotta minun liikkeeni säilyi ja Friidan vauhti myös. Kymppihypyllä aloitin hyvissä ajoin valssin, että koira kääntyi kohti putken 11 oikeaa päätä. Taas pystyin Friidan lähtettämään kaukaa ja näin pääsin pinkomaan puomille. Ollaan pidetty kontaktillapysymissulkeisia eilen Vantaan kisapaikalla, kun Friida meinaa pompata perään, kun juoksen sen ohi, kun se on kontaktille pysähtynyt. Ei pompannut tänään kertaakaan. Takaakierto hypylle 14 jäi ensin lyhyeksi, mutta kun riittävästi hypyn vasemmalle siivekkeelle, ei ollut ongelmaa. Persjättö hypyn 15 jälkeen oli mulla liian hidas, mutta koira korjasi. Tehtiin myös takaa leikkausta ja sekin toimi. A:lle Friida jäi taas odottamaan, kun tein persjätön A:n jälkeen ja kutsuin putkeen. Menin vähän lähemmäs putken loppupäätä ottamaan koiraa vastaan ja niin Friida kääntyi aika tiiviisti oikeaan suuntaan. Pituuden jälkeinen takaakierto sujui hyvin ja persjättö sen jälkeen. Vedin koiran pakkovalssilla hypyn 23 yli, mutta tein sen hitaasti ja koiran vauhti hiljeni. Kokeiltiin myös japanilaista ( persjättö sekin)  ja toimi kyllä myös, ehkä tällaiselle hiturille paremmin kuin pakkovalssi. Leijeröin puomin, kun Friida meni keppejä eikä se tullut kepeiltä pois vaan teki loppuuna ja meni kaukaa ohjattuna putkeen, joten ehdin mennä putken pään oikealle puolelle ja loppuohjaus oli helppo. Siihen nähden, etten ole mikään taitava tai nopea ohjaaja, homma toimi radalla ylllättävänkin kivasti. Friida on vähän  huvittava, kun se saa pallopalkkaa. Se häviää pallon kanssa jonnekin syrjänurkkaan, ettei siltä aarretta vietäisi. Kerran se meni väliaidan taakse hallin pimeään puoliskoon. Kutsuttaessa tepsutti pallo suussa takaisin. Pallo on aarre.

                                                                          Sitten lepo.