30.6.2021

Miss Sieväpylly

Yö meni nukkuessa ja oma tunne-elämäkin on yllättävän balanssissa. Ehkä surin ja mietin tätä Saagan lähdön aikaa  niin pitkään, että kun se on tapahtunut, ei suru enää ole niin suuri. Varsinkin kun tiedän, miten oikea-aikainen Saagan lähtö oli. Hei hei, rakas kulta siellä pilven reunalla. Kyllä minä sinua silti paljon muistelen, samoin kuin tytärtäsi ja niitä kahta vanhinta.

Tänään Mollylta lähtivät villahousut. Aika pitkät ne jo olivatkin. Eija ne trimmasi. Vähän pikkuneiti pöydällä tanssahteli, mutta aika nätisti sentään se antoi karvansa ajella.  Tässä muutama perhepotretti sekä yksi kuva trimmatusta Mollysta.


                                                         Tässä poseeraa paljaspylly.-Molly.


                                                                       Hymyilyttää


                                                          Molly ja Kitty-äiti


                   Perhekuva: Molly, Kitty ja Dolly - niin soma kolmikko.

Sitten mentiin Hannelen ja Nellin kanssa kuumalle Jylpyn kentälle rallaamaan. Kun Hannele seisoi kentällä ja tuijotti, Greetta kehitti oikein kisamoodin ja haukuskeli, mutta tehtiin rata kahdesti kuitenkin.

29.6.2021

Saagaa ei enää ole


 Tänään oli Saagan lähtöpäivä. 

Sen askel oli jo hidas, se ei halunnut pitemmille kävelylle ja oli kömpelömpi ( varmaan johtui selässä olevasta vaivasta) ja se nukkui paljon. Ruoka maittoi, pylly keikkui, kun sitä rapsutti ja muutenkin rapsutukset kelpasivat,   eli mieli oli kuitenkin virkeä. Näkö kuitenkin huononi huononemistaan ja se oli ahdistunut viime verikokeissa ja lupasin sille, ettei enää verikokeita ikinä oteta. Niinpä reilu viikko sitten varasin Saagalle eutanasia-ajan. Halusin, että voidaan vielä juhannus viettää yhdessä, kun ei  mitään akuuttia ollut kuitenkaan ja hyvä niin. Viikon aikana vahvistui käsitys siitä, että todella oli Saagan lähdön hetki.

Tänään oli Saagan aika täysi. Mentiin Oiwalliseen, jossa kaikki koirani ovat saaneet lempeän lähdön. Vähän Saaga vastusti ensin, kun eläinlääkärin tuoksu tuli nenään, mutta nöyrästi mentiin meille varattuun huoneeseen. Levitin fleecepeiton lattialle ja siihen kävi Saaga kiltisti makaamaan hiukan läähätellen. Marika-tohtori tuli laittamaan rauhoitusaineen ja saimme jäädä huoneeseen kahden odottelemaan Saagan vaipumista syvään uneen. Vaikka minua itketti välillä, se oli kaunis rauhaisa hetki. Minä silittelin Saagaa koko ajan ja puhelin sille,vaikkei se mitään kuullutkaan. Hiljalleen se vaipui syvempään ja syvempään uneen. Sitten saapui Marika laittamaan sen yliannoksen, joka pysäyttää sydämen. Hiljalleen ruisku tyhjentyi ja koira oli poissa. 

Teemu ja Marika kantoivat Saagan fleecepeitossa autoon ja minä vein sen saman tien Pihkoon eläintuhkaamoon, jonne Saaga jäi peitossaan lavetille makaamaan. Ensi viikolla saan tuhkat mökille haudattavaksi. Vasta kun auto kääntyi pois pihalta, minä repesin itkemään huutoitkua. Siinä kohtaa tuntui, että sydän repeää. Mutta se kesti vain lyhyen hetken ja rauhoituin. Kotona annoin koirien haistella käsiäni ja lähdettiin sen jälkeen pienelle kävelylle. 

Viimeinen portugeesini on poissa. Olit upea koira, Saaga, niin varma, luotettava ja vahvapäinen. Olit Mollylle hyvä ison koiran malli, kun Greetta vielä sille irvisteli. Nyt kun Greetta ja Molly ovat väleissä, työsi on siinä suhteessa tehty. Portugalinvesikoira on kuitenkin elämäni rotu. Vahingossa tuli ensimmäinen ja kaikki neljä olivat aivan huippuihania yksilöitä.

Kiitos Saaga kaikesta. 💓  Minulla on sinua kova ikävä jo nyt. 💔

20.6.2021

Voi Greetta, minkä teit

Perjantaina Greetta lähti matkoille. Se lähti Marjutin kanssa  Kuopioon seniori-Suomen Mestaruus-kisoihin. Mukana olivat Marjutin koira Terra ja Marika Tovan ja Fiollan kanssa. Matkaan liittyi myös geokätköilyä. 

Olipa outoa olla vain kahden koiran kanssa kotona. Greetta kyllä osaa ottaa tilansa meidän huushollissa. Ainakin oli hiljaisempaa, kun ei kukaan haukahdellut. 

Kisapäivä oli lauantai. Täällä kotona lähdin Greetan kasvattajan Eijan ja Mollyn kanssa Varissaareen retkelle. Helle on ollut aika kova, joten oli tosi kiva lähteä merelle. Samalla tietenkin seurasimme tuloksia Tolleri.netistä ja livestreamiakin tuli vilkuiltua. 

Molly oli ensimmäistä kertaa vuoromoottorissa eikä sillä ollut ongelmia. Se kökötti sylissä koko pienen merimatkan, katseli kiinnostuneena kaikkea ympärillään ja sitten oltiinkin jo perillä.

Lähdettiin kävelemään rantoja pitkin. Paljon oli lintuja ja linnuilla poikasia, joita pysähdyimme katselemaan.

                                                        Kalliolla kukki kaikenlaista.


Meri oli sangen tyyni eikä kovin suurta tuulen suomaa viilennystä saatu. Onneksi oli Mollylle mukana vesikuppi ja vettä, jota se joikin hanakasti. Reippaasti se marssi paikasta toiseen ja löysi suuhunsa kaikenlaista kasvillisuutta ja linnunkakkaa.


Istahdimme kalliolle katselemaan merta. Edessä näkyi myös Katariinan Meripuisto.



Samalla seurasimme live streamia ja  näimme, kuinka Marjut ja Greetta tekivät hienon nollaradan. Greetalla oli oikein hyvä vauhti radalla, mikä oli upea juttu, kun oli kyse isosta kisasta ja hallissa pyöri kaksi rataa vierekkäin.  Katselimme muutaman muunkin tutun radan. Sitten lähdimme kohti ravintola Vaakkua, jossa oli tarkoitus lounastaa.

Tilauksen aikana Molly oli pylvääseen sidottuna ja sai vettä. Pöytämme oli varjossa ja kivilaatat viileät, joten Mollylla oli varmaan hyvä olla.

Tarjosin Eijalle ja itselleni valkoviinit ja nostimme maljan Marjutin ja Greetan hienon radan kunniaksi.

Molly siirtyi ruokailun ajaksi pöydän alle. Siellä se tyytyväisenä makaili ja lopulta otti pienet unet.

Tilasimme molemmat päivän kala- annoksen ja oli se kyllä oikein herkullinen annos.

                                                                         Krooh!

Sitten menimme odottelemaan tuurin tuloa. Se oli vähän myöhässä, mutta ei paahduttu kuitenkaan.
Kotina katsoin live streamista Greetan hyppyradan. Pientä hämminkiä oli, mutta nollarata tuli tästäkin ja kahdella nollalla noustiin tuloslistassa todella korkealle:

84 osallistujan joukosta Greetta oli VIIDES!!!

En olisi ikinä uskonut, että näin hienosti menisi. Marjut on loistava ohjaaja, mutta myös tehnyt töitä Greetan kanssa, mikä on näkynyt treeniratojen kerta kerralta paranemisena. Aika huikea juttu!

Tässä ovat radat ( Marika kuvasi)


 

-------

Greetta saapui äsken kotiin. Se oli väsynyt, koska koko päivän oli ollut ulkoilemassa tai autossa. Molly oli tapansa mukaan heti oven takana odottamassa. Greetta meinasi tehdä u-käännöksen, mutta en antanut sen palata käytävään. Nyt se on lähinnä syönnin jälkeen irvistellyt Mollylle,  ja meni piiloon nukkumaan.  Huomenna on uusi päivä ja varmaan pirteämpi koira.


14.6.2021

Tokoilua Mollyn kanssa

 Otsikko lupaa paljon, mutta täytyy sanoa, että on niin eläväinen ja herneen kokoisen keskittymiskyvyn omaava kaveri, että on aika haasteellista. Sivulle tulo on vielä aivan mahdotonta. Mutta lattialla istuen kaukokäskyjen liikeratojen opiskelu on ollut Mollyn mielestä todella hauskaa. Namia tulee tiheästi ja kaukot on Mollyn mielestä siisti temppu. 

Tänään sitten laitoin videokameran jakkaralle, otin Greetan vertaistueksi ja tehtiin porukalla kaukokäskyjä. Minä seisoin ekaa kertaa Mollyn edessä. Pentu on ihanan tohkeissaan ja yllättävän hyvin malttaa olla paikoillaan kuitenkin siskon mallin mukaan. Antaa toivoa, että ehkä me muutakin saadaan opiskeltua. 

Eli tässä Mollyn ensimmäinen toko-video:


Toukokuun alun Kelpo vierailu

 Kun on jäänyt laiskalta päivittäjältä Mollyn elämää päivittämättä, niin laitetaanpa nyt tämä hauska vierailu Kelpo-ystävämme luokse. Kelpo on westie, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, kunhan se ensin malttaa rauhoittua yli-innokkuudesta. Molly ihan alussa oli sitä mieltä, että mennään pois, mutta sitten se tajusi, että Kelpo on kiltti poika ja hyvät juoksuleikit lähtivät käyntiin. Tässä kuvasatoa siitä käynnistä.

                                          Tässä vaiheessa vielä Molly suunnitteli pois lähtöä.

Mutta sitten löytyi yhteisiä kiinnostuksen kohteita pihamaalta  - ja siitä syntyi juoksuleikki.






Molly löysi Kelpon pallon. Meillä on samanlainen ja pallon on Mollyn mielestä huikean kiva. Kelpo halusi pallonsa takaisin, mutta pikkutytön kintut olivat ketterämmät.

Kelpo päätti, ettei aio mitään kilpajuoksua harrastaa ja rupesi pienelle lepotauolle.


                                              Pienen huilin jälkeen jaksaa taas painaa täysii.







                                              Oli kiva vierailu. Varmaan leikitään toistekin.

13.6.2021

Miss Molly

 Molly on ollut meillä yli kaksi kuukautta. Se on todella hurmaava pikku koira. Tahtotilaa löytyy, joten ei varmaan ihan helpolla meidän harrastamisen alkaminen suju. Se on sangen rohkea, ei huimapää ja vähän vieraat ihmiset jänskättävät, varsinkin jos he kumartuvat päälle. Mutta ei Molly heitä pelkää. Jos joku kyykistyy ja antaa namia, niin kyllä Mollysta kaverin saa. Jos Greetta (!!) menee ensin, niinkuin on välillä käynyt minun hämmästyksekseni, niin Molly kyllä menee heti perässä. 

Käytiin Valkealassa muutaman kerran pentukurssilla. Olipa se huono. Odotin paljon enemmän, mutta ei siellä mitään muuta tapahtunut kuin että isommat poikapennut alkoivat kiusata myös Mollya ja Dariaa ja niitä sitten piti työnnellä pois. Pikkutytöt sitten pysyttelivät ihmistensä jalkojen välissä. Vähän ne haistelivat kentän reunoja, mutta eipä siinä muuta sitten tehtykään ekalla kerralla. Eikä paljoa enempää tokallakaan. Kolmannelle kerralle emme menneet. 

Venäjän bolonka Daria on saman henkinen Mollyn kanssa, ehkä vähän rauhallisempi ja  varsin saman kokoisiakin ne ovat. Käytiin Katariinassa kävelemässä. Siellä oli paljon ihmisiä, pyöräilijöitä, lapsia, muita koiria. Pennut olivat tosi reippaita eivätkä hämmentyneet tai pelästyneet. Katselivat vain uteliaina. Otin  posekuvia pikkutyypeistä. Molly on poseeraamisessa jo aika pro.

                                     Tässä tytöt menevät rinta rinnan uusiin seikkailuihin.

                            Ankkuripaikalla uiskenteli pari joutsenta, mutta eivät ne kiinnostaneet.


                                                                 Kukkaposet


                                           Molly tykkää vedessä lutraamisesta, niinkuin näkyy.




                                    Lutraamisen jälkeen olisi oikein kiva riehua, mutta Daria ei alkanut.


                                                       Ihailitiin sitten yhdessä kukkasia.
                                                    Eiköhän me vielä tavata kesän aikana.

8.6.2021

Ei ollut vielä Saagan aika - ja muita hyviä uutisia

Käytiin Saagan kanssa viime perjantaina verikokeessa, kun tsekattiin kaliumin ja natriumin tilanne uuden lääkkeen laittamisen jälkeen. Ensimmäistä kertaa Anjalassa käynnin aikana Saaga alkoi vapista, kun se oli nostettu pöydälle. Se tajusi, että taas verta otetaan ja iski stressi. Näytteen ottaminen oli tosi hankalaa, kun se ämpyili eikä suonta meinannut löytyä mistään. Pidin lujasti kiinni ja jossain vaiheessa Saaga romahti makaamaan pöydälle. Niin saatiin näyte otettua lopulta. Mutta koville otti. 

Kaliumin ja natriumin suhde oli hiukan päälle 32, joten seuraavalla kerralla lääkeannosta hiukan piennetään. Maksa-arvot olivat koholla ja Anna-Maija arveli sen johtuvan kortisonin lisäämisestä. Kun vein koiraa autolle, huomasin, että sen takajalat toimivat kömpelösti. Ajattelin, että ne olivat pöydällä kiinni pitäessä olleet huonosti ja puutuneet enkä sen enempää miettinyt. 

Kotona jalkojen heikkous kuitenkin jatkui. Kun Saaga yritti nousta portaat laukalla ylös, sen voimat eivät riittäneet ja se jäi roikkumaan rappusiin. Etenkin vasen takajalka vaikutti heiveröiseltä. Kun koira kääntyi, jalka toimi kuin humalaisella. Kun jalkaterä jäi hetkeksi ylösalaisin, se ei heti sitä korjannut, eli oli jotain tuntopuutosta.  Sängylle se ei päässyt hyppäämään. Minä otin yhteyttä Anna-Maijaan ja sain ohjeen seurata tilannetta, pitää koiran levossa ja antaa kipulääkettä. Viikonloppuna tilanne hiukan helpotti, mutta vasen takajalka oli edelleen heikompi. Porrastekniikka parani ja koira menee niitä ylös rauhallsesti. Autoon taas pystyi kerta toisensa jälkeen loikkaamaan paremmin. Alussa piti auttaa. Eilen soitin kuitenkin ajan lääkäriin ja ajattelin, että selkä tarvitsee kuvata. Facebook sopivasti muistutti, että vuonna 2017 juuri kesän alussa Saaga oli kipuillut selkäänsä ja kuvattaessa havaittiin hännän ja selän liitoskohdassa välilevyn pullistuma. Mietin, onko pullistuma uusiutunut.  Päätin, että jos selästä löytyy jotain kamalaa, Saagaa ei herätetä nukutuksesta, vaan se saa lähteä muiden luo.

Tänään sitten mentiin lääkärille. Auton takapenkillä oli ostamani fleecepeitto siltä varalta, että tämä olisi Saagan viimeinen matka.  Kassin sivutaskussa oli Dentastix-pötkö siltä varalta, että koira tulee vielä kotiin.  Anna-Maija katsoi Saagan kävelyä ja oli huojentunut, että Saaga käyttää molempia jalkojaan. Hänkin huomasi heikkouden vasemmassa jalassa. Hän kävi selkää läpi ja löysi kipeät paikat. Hän ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi kuvata selkää, sillä mitään erityisen pahaan viittaavaa ei ollut nähtävissä.  Saaga sai B-vitamiinia ja kipulääkkeitä kahden viikon kuurin. Se käy vain hädät tekemässä ulkona, muttei sen enempää. Kun kuuri on ohi, pitää pyytää Saija hieromaan Saaga. Nythän on ollut pitempi tauko siinä asiassa. 





Tiedänhän minä, että Saagan lähtö voi tulla koska vain, mutta olen niin iloinen, ettei se päivä ollut vielä tänään.  

Sitten se hyvä uutinen numero 2:


 Se selviää tästä. Vihdoin päästiin erikoisvoittajaluokkaan.

Ei se rata kaunis ollut. Ääntä riitti ja häröilyä. Mutta saatiin joka liikkeestä pisteitä. Täytyy myöntää, että itku tuli ilosta, kun palkintojen jaossa kuulin, että saatiin kuin saatiinkin ykköstulos ( nippa nappa). Ei niin, että meillä evl-luokassa menisi jotenkin huipusti paremmin, mutta ollaanpahan siinä luokassa kuitenkin. Ja on suunnitelmia kokeenomaista lisätreeniä porukalla,  ja sitä treeniä Greetta nimenomaan tarvitsee. Palkatonta kokeen läpi käymistä. 

Laitanpa meidän vinkuradan kuitenkin näkyviin, vaikkei se kaunista katsottavaa olekaan. Paikkiksesta tuli kuitenkin kymppi. Sitä ei ole videolla. 

Eli parin päivän sisään ensin itkin ilosta, sitten itkin surusta ja taas itkettää, mutta hyvästä mielestä, koska Saaga on vielä täällä.