23.9.2013

Mikä on menestyksen vastakohta

Oliskos se epämenestys - tai jotain?

No, viime aikoina meillä on ollut vähän tuollaista epää enemmänkin. Siis erilaisilla areenoilla.
Virallisissa agikisoissa ei olla oltu, mutta oman seuran knock out-kisoissa, joissa päästiin toiselle kierrokselle, jolloin ohjaajalta hermo ja ohjaus pettivät - ja siihen loppui se kisa. Oli kyllä ihan kiva katsella parvekkeelta, kun kaksi koirakkoa rinnan teki samaa rataa.

 Saagan jääkausi väheni, kun menimme perjantaina Pirttilän kentälle vähän tutustumaan paikkaan ja tokoilemaan. Emme me kaikkia liikkeitä tehneet, mutta kaikki ne, jotka tehtiin, Saaga teki hyvällä vireellä, sillä vihdoinkin se sai huomiota. Toiveet jo heräsivät, että tokokoe voisi sujua oikein hyvinkin.

Viime lauantaina oli mölliagi-kisat, sekä agirata että hyppyrata. Friidalla molemmissa lähtö tökki. Ekalla radalla kesti jonkin aikaa, ennenkuin se pääsi vauhtiin. Mutta pääsi sentään. Minun tarkkaamattomuuteni takia tuli hylky.  Toisella radalla Friida lähti epävarmana ohi ekan hypyn tulemaan luokse. Kävin viemässä sen takaisin lähtöön ja laitoin istumaan, josta sitten hylky. Muuten oli ihan vauhdikas rata.

Lauantai oli aika sateinen päivä, mutta haettiin kisojen jälkeen Paso Pasanen juoksemaan meidän tyyppien kanssa. Vaan Paso oli sitä mieltä, että hänen kanssaan pitää ihmisen leikkiä pallolla, kun aina ennenkin on leikitty. Joten ei siitä koirien leikistä tullut mitään, vaikka Saagakin jopa yritti saada leikkiä alkuun.



                               Friidalla sen sijaan oli pallo, eikä sitä mikään Paso kiinnostanut.

                                              - Hmm, arvasinhan, että se pallo on täällä.

                                                      -Tittidii, mullon pallo, mullon pallo.

- Minä olen niin ooonnellinen tästä pallosta.

                                            - Minä suorastaan lennän tämän pallon kanssa.
                                            Saaga päättää yrittää tavoitella tätä oranssia autuutta.

-  Eihän tästä mitään tule.  

                                                            - Höh, pidä sitten pallosi.


                                                                    Paso the Pallomän.

        Sitten alkoi sataa rankasti, joten kiireesti pakkasin koirat autoon ja kiikutin Pason kotiinsa.

Vihdoin tuli se toko-kisasunnuntai. Menimme hyvissä ajoin kentälle. Saaga ei ollut saanut aamupalaa  ja illallakin kevyesti ruokaa. Olin keittänyt broilerinsydämiä, joilla hiukan vain virittelin koiraa, että tuo tajuaisi, että palkka on hyvä.

Ja mitä tekee Saaga? On löysääkin löysempi koko kisan ajan. Seuraamisessa se välillä löntystää         ( häntä heiluen) perässä. Välillä paikkakin löytyy, mutta Saagaksi tosi heikko esitys.
Liikkeestä istuminen on ollut jo pitkään pomminvarma. No, kesken kävelyn Saaga rupesi ravistelemaan, eikä istunut edes toisesta käskystä vaan jäi seisomaan.  Että nolla sitten siitä pomminvarmasta. Luoksetulossa Saaga teki molemmat stopit, mutta valui molemmissa. Lähti sentään ekalla kutsulla. Ruutuun Saaga menee sellaisella hömpsötyslaukalla, käy heti makaamaan ja liike menee hyvin loppuun asti. Tuomarin mielestä näytin liian vahvasti kädellä käskyn lisäksi, verottaa siitä pisteen ja Saagan vauhdista toisen pisteen. Kasi sentään saatiin. Hyppynoudossa ravipalautus. Metskussa taas vähän leikittelyä ja tuplakäsky, mutta toi se sentään sen. Tunnarissa ravilla meno ja paluu. Saaga löysi kyllä oman. Kaukokäskyissä useampi käsky, mutta saatiin armosta vitonen. Eipä olleet fiilikset kovinkaan korkealla, kun kehästä poistuttiin. Neuvoton olo suorastaan. Saatiin sentään kolmostulos, mutta kun koira oikeasti osaa paljon paremmin, niin ottaa aivoon, kun se ei kahdessa kokeessa ole sitä näyttänyt.

Tänään lähdettiin omalle kentälle treenaamaan. Taas oli broiskusydämiä mukana ja laitettiin yhdessä Saagan kanssa herkkua kulhoon ja jätettiin näyttävästi kontin nurkalle. Tehtiin ensin seuraamista. Voi miten hienosti Saaga seurasi. En päästänyt sitä purkille vaan tehtiin vielä istuminen. Sekin meni täydellisesti. Sitten Saaga sai viivana syöksyä herkkua hakemaan. Samalla lailla tehtiin hyppynoutoa, noutoa ja tunnaria sekä ruutua. Tavoitteena on, että se kauempanan oleva houkutteleva palkka saa koiran vireen pysymään pitempään. Ja myös ruvetaan aina tekemään liikkeitä sarjana eikä yksittäisistä liikkeistä palkata kuin satunnaisesti. Kisassa viedään jonnekin nurkkaan palkkarasia yhdessä, ja katsotaan, onko siitä hyötyä koko kisan ajan.

Friida oli tänään ihan ääliö. Se ei sunnuntaina päässyt paljoa riekkumaan, joten energiaa oli yllin kyllin. Sillekin laitettiin purkki nurkalle - ja sehän sekoitti pikkuneidin pään aivan totaalisesti. Kaukokäskyt menivät aivan pelleilyksi ja muutenkin alkoi savu nousta korvistani alta aikayksikön.
Ja sehän ei ole oikein hyvä mielentila tokoilla, joten lopetettiin ja lähdettiin ajelulle Kumparepuistoon. Halusin ottaa koirista muutamia poseerauskuvia hienoissa maisemissa.

Ensin kyllä pitää kiivetä korkealle.


Välillä voi tulla jo alaskin päin, kun emäntä on hidas. 

                                                           Maisema Karhulaan päin.

                                          ...ja merelle. Ei ole vielä kovin paljon ruskaa.

                                                            Sitten lähdettiin alas päin.

                   Saaga ei oikein tykkää Friidan rajusta riehumisesta ja tulee minun luokseni turvaan.
                   Pikkutyyppi jatkaa sitten omia menojaa rinteessä ylös ja alas.


Kumparepuistossa on toinenkin mäki, jossa mahallaan oleva nais(?) hahmo halaa rinnettä. Liekö joku äiti-Maa-hahmo vai mikä lie. Joka tapauksessa tytöt laitettiin istumaan hahmon pyllyn päälle.

Siinä ne nököttävät kylki kyljessä ja katselevat maisemia.

Kutsu on käynyt. Ei vissiin ihmetytä, kumpi ei tottele.

Kukkulan kuningattaret.

19.9.2013

Nyt jo vähän puhutaan

Tänään loppui treenitauko Saagan osalta. Käytiin Pirttilän kentällä kera Tiinan ja Oivan treenaamassa, sillä sunnuntaina on siellä toko-kisat. Koska tässä ei kauheasti olla seurusteltu viime aikona Saagan kanssa, niin oli se aika tohkeissaan. Tehtiin paikallamakuu, seuruuta, ruutu, kaukokäskyt, istuminen ja luoksetulo.

Nyt edelleen jatkuu niukka huomiointi, jotta vire sunnuntaiaamuna olisi mahdollisimman hyvä. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.

13.9.2013

Eyes - check - knees - check!

Käytiin äsken seuran hallilla, jossa oli koirien silmäpeilaus ja halutessaan saattoi tarkistaa myös polvet ja sydämen. Sydän jätettiin nyt oman onnensa nojaan, mutta silmätarkin halusin ja polvien tutkimisen myös. Kun Friida kävi lonkka- ja kyynärkuvissa, ei tutkivalla lääkärillä ollut polvienlausumisoikeutta. Siksi polvet tutkittiin vasta nyt.  Niinhän siinä kävi kuin oletinkin, näiltäkin osin Friida on oikein terve tyttö. Jes!

Jos tuota pääkoppaa tutkittaisiin, niin mitähän sieltä sitten löydettäisiin. Meinaan eilen tokotreeneissä Friida teki sen taas. Nousi paikallamakuussa seisomaan ja haistelemaan. Eipä oltu Imatran kokeen jälkeen paikallamakuuta otettu ja kas, suoritus oli yhtä kehno. Näin nopeasti sortuu varma liike. Auts. Makuutin Friidaa hallin nurkassa, kun muut treenasivat. Ekalla kerralla nousi kohta seisomaan, mutta mätkähti maahan, ennenkuin ehdin ulkoa sisään. Kuuli vissiin, kun muut kantelivat minulle. No, aloitettiin uudestaan. Poistuin hallista, muut treenasivat omiaan ja Friida makasi. Nyt meni hyvin alusta loppuun ja palkaksi tuli hyvät palloleikit.

Metallinoudossa näytti tyyppi, että oli katsonut Imatralla äidistään mallia. Friida kiirehti kapulan luo, mutta ei nostanut sitä vaan jäi tuijottelemaan minua. Uudesta käskystä toi. Tämä sama virhe tehtiin kaksi kertaa. Voi elämä!!!

Onneksi ruutu oli hieno, tunnari tosi varma, hyppynouto jees ja liikkestä istuminen sujui hyvin. Kyllä se siis jotain osaa. Kun tavoitteeksi voittaja-luokan korkkaamiseen voisi asettaa jonkun alkutalven oman seuran kisan, on syytä ruveta taas ahkeraan treeniin näiden molempien kanssa.

Ai niin, Saaga hierottiin tänään. Pikkuhiljaa alkaa selkä ja niska olla ihan kelpo kunnossa.

12.9.2013

Pois

Pois-sanaa käytetään täällä sisätiloissa silloin tällöin. Varsinkin työhuone on pyhä alue. Friida (, jolle ei sana edes ole tarkoitettu) pötkii rivakasti toiseen huoneeseen. Saaga ottaa askeleita oven suuntaan, mutta jää oven suuhun katselemaan. Pois-sana uudestaan saa sen vetäytymään vähän kauemmas oven suusta. Vasta kolmannella se häipyy näköpiiristä. Sitkeä sissi. (Ja juuri selän taakse katsoessani molemmat makaavat täällä. - POOOOIS!)

Nyt ei olla sitten treenattu, ei juuri Friidankaan kanssa. Tänään olisi tarkoitus Friidan kanssa mennä hallille tokoilemaan. Sen sijaan metsälenkkejä ollaan tehty ahkerasti. Niistä tykätään kaikki.

Alussa kun Saagaa ei huomioitu, se meni pötköttämään muualle. Nyt se välillä yrittää saapua häntä heiluen luokse huomiota saamaan. Sorry, ei tällä viikolla. Välillä vaikea muistaa itselläkin, ettei kosketa. Sentään saan vähän Friidaa lällytellä.

8.9.2013

Kisailemassa Imatralla

Tänään oli aikainen aamuherätys, sillä lähdimme Windylän väen kanssa Imatralle agiliitämään. Starttasin kotoa 6.15 ja Tavastilasta jatkoimme Eijan autolla kohti Imatraa.  Luokkajärjestys oli maksi-medi-mini joka kisassa, joten kerrankin päästiin samalla kyydillä. Myös jääkautinen otus pääsi mukaan, sillä olisi tullut aivan liian pitkä kotipäivä sille muuten.

Tuomarina toimi Sami Topra. Ensin oli kaksi agilityrataa ja lopuksi hyppyrata. Agilityradat olivat tosi leppoisia profiililtaan. Minä vain sössin kummallakin radalla putkiviennit tosi lahjakkaasti. Ensimmäisellä radalla olin sijoittunut vielä oikein hyvin putkeen vientiä varten, mutta kun en ottanut koiraa haltuun, niin väärään päähän meni. Muuten rata meni tosi hienosti ja vauhdikkaasti ja olisi ollut nollarata ilman tätä hassia.

Toisella radalla suunnitelmani mutkaputkelle oli aivan tuhoon tuomittu. Koiralta vauhti pois, mutta kun en itse liikkunut lainkaan, niin koira teki vapaavalintaisen putken. Ihan oikein minulle. Puomin ylösmenossa Friida ei osunut kontaktille ja kepeillä se kompastui ja tuli pois. Tehtiin uudestaan ihan reippaasti. Viimeisellä putkella jälleen sain Friidan väärään päähän. Että silleen. Kannattaisikohan ruveta harjoittelemaan niitä hasteellisempia putkeen vientejä?

Ilma lämpeni helteiseksi. Päivä oli ollut pitkä. Friida oli hyppiksellä jo selvästi väsynyt ja hitaampi. Rata oli haasteellisempi ja hylkyjä tuli aika rutkasti. Me teimme kyllä puhtaan radan, mutta yliaikaa tuli reilusti.  Mutta saatiin siis tulos sentään.

Kotona oltiin aika myöhään. Koirat eivät olleet aamulla saaneet ruokaa, joten lastasin kupit täyteen ja kumpikin tyhjensi annoksensa suurella hartaudella.

TÄSSÄ FRIIDAN RADAT

7.9.2013

Haaste

  Minulle tuli haaste Helenan blogista Konkkaronkan kuulumisia. Haaste kuuluu näin:

 Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla, 

 ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.

                                              Tässä meidän kesämuistojamme:

                                               Loma

                                                                    Ystävät

                                                                        Rakas
                                                      
                                                                    Liito


                                                                    Helle

                                                                       Muisto

                                                                Riemu

         Nyt sitten haastan seuraavat blogit ( pakko ei ole, mutta ei tämä ollut paha tehtävä.)

                                           ELÄMÄÄ VAUVAN JA KOIRIEN KANSSA 

                                          AAMU JA TUULI

                                         HAVANEESIT JA PORTUGEESI

                                         IITU JA SIIRI

                                         MARTTA MÄYRÄKOIRAN ELÄMÄÄ

                                         HÄSTÄNGENS

                                         HEPSIN HÖPSÖTYKSIÄ 2
                                         

Mykkäkoulu jatkuu

                                        Oikein sopiva kuva otsikkoon, eikö olekin.

Saaga ei nykyään pääse sohvalle, jos minä olen siellä, niin sitten kun poistun paikalta, pitää heti käyttää tilaisuutta hyväksi. Itse asiassa Saaga ei ole ollut mitenkään ahdistunut tästä jääkaudesta. Kyllä se välillä tulee häntää heilutellen luokse, varsinkin kun syön jotain, mutta kun sanon Pois, niin tyyppi kääntää selkänsä ja menee muualle. Loppujen lopuksi meillä on eletty aika lailla jääkausihenkisesti ennenkin. Koiria ei ihan hirveästi lällytellä, vaan ovat olleet omissa oloissaan pääsääntöisesti. Varsinkin Saaga on itsenäinen otus. Eli ei tämä ole minulle eikä Saagalle suurta tuskaa tuottanut.

Ainoa vähän pahempi paikka on Saagalle ollut se, ettei se saa tulla sänkyyn nukkumaan. Se on aina nukkunut siellä, joten nyt on ollut vähän vaikeaa. Koska tiedän, että kun nukun, se taatusti tulisi sänkyyn, niin olen laittanut kompostikehikon oviaukkoon ja eteisen puolelle Saagalle paksun koirapetin. Ekana iltana se piippaili verkon takana. Eilen se kävi nukkumaan nopeasti, mutta aamulla haukahteli muutaman kerran. Esitin nukkuvaa sen aikaa ja nousin vasta, kun oli hiljaista. Mutta kun olin noussut ja petannut sängyn, niin oitis kävi näin.

                                       - Oi ihanaa mun rakas rakas sänky. Hali hali hali.

Kai tämä on sallittua, kun en itse sängyssä makaa.

Sain Katilta tarkempia ohjeita, ja johan helpotti, kun luin, että ulkona saa koiraa käskyttää ja kehua kohtuudella. Esim autosta tulot ja autoon menot tapahtuvat käskyllä, ja ne ovat onneksi luvallisia sanoa, Vaikka Saaga hihnalenkillä on aika asiallinen, joskin aika omaehtoisesti määrittää vauhtinsa, välillä se itsepäisesti alkaa kiskoa kohti mielenkiintoisia hajuja. Tämä on meidän yksi koulutuskohteemme.

Ensimmäinen viikko on siis pelkkää huomaamattomuutta sisätiloissa. Toisella viikolla voi koiraa kieltää tarpeen vaatiessa. Kolmannella viikolla saa koiraa alkaa jo huomioda. Nyt kun emme voi treenata sattuneesta syystä, jää mielenkiinnolla nähtäväksi, miten sujuu tokokisa Haminassa 22.9.

6.9.2013

Meillä ei puhuta

Saaga on tällä hetkellä minulle melkein ilmaa. Sen kanssa ei seurustella eikä iholle päästetä. Jos se pyrkii samalle sohvalle, ei käy laatuun vaan käsken pois. Ruokaa saa, lenkille pääsee, mutta huomiota ei anneta. Melkein kuulee, miten sen pää välillä raksuttaen miettii, mitä hittoa tämä nyt oikein on.  Saa miettiä.

5.9.2013

Varjoja ja vastarintaa


                                                      Portugeesistä jää hauskat varjot maahan.

Saaga on ruvennut kovapäiseksi. Ei rouvakoiraa aina ollenkaan huvita totella, kun käsketään. Yhtäkkiä korvat eivät toimi eikä ymmärryskään. Näin ei käy joka kerta,  mutta yllättävän usein kuitenkin.  Ja se on ihan sanomattoman ärsyttävää.

Olen tulkinnut asian niin, että kun Assista aika jätti, on rouvakoira tajunnut, että nyt olisi mahdollista kohota aika monta askelmaa arvoasteikossa. Ja siksi se testaa. Pienissä asioissa tosin, mutta testaa kuitenkin. Sitten ollaan hirveän synkeitä, kun komennetaan.

Jos osaisin, pitäisi juuri nyt sille jääkauden. Täydellisen huomaamattomuuden jakson palauttaakseni rouvakoiran normaalille paikalleen. Pitääpä kysyä Katilta neuvoa.

                              Onneksi pikkuneiti Hömppä on yhtä kiltti ja kuuliainen kuin aina.