Mollyn polvioperaatio

Operaatioon valmistautuminen aloitettiin jo tiistai-iltana, kun vein toko-treenien jälkeen Greetan hoitoon kasvattajalleen Eijalle. Näin pystyin rauhassa keskittymään Mollyn toipumisen ensimmäisiin päiviin ja Greetta sai viettää laatuaikaa Eijalla.

Keskiviikkoaamuna herättiin jo kuudelta. Mollyn kanssa tehtiin aamukävely eikä se saanut ruokaa, enkä minäkään syönyt mitään vaan otin vähän evästä matkaan. Starttasimme 6.45 kohti Sipoota. Mollyn piti olla paikalla 8.15. Mentiin sisään eläinlääkäriasemalle ja Molly otettiin vastaan. Minulle kerrottiin että Molly on leikkausjonossa kolmantena ja että joskus iltapäivällä sen voi hakea. Olin kuvitellut, että aiemmin ja olin suunnitellut meneväni siskoni luo Käpylään odottelemaan, kun sinne on lyhyempi matka. Mutta päätin sitten ajella kotiin odottamaan. Kyllä aika meni hitaasti. Mitään ihmeellistä en saanut aikaan, kun hermostuneena odotin soittoa. Ei minua leikkaus sinänsä jännittänyt vaan se anestesia.  Jotain pitää aina jännittää. 

Soitto tuli kahden maissa. Kaikki hyvin, leikkaus ohi ja Molly on heräilemässä. Starttasin saman tien kohti Sipoota. Ajo sinne kestää noin  1h15min. 

Leikkauskertomus:

Jalkaan tehtiin toimenpide, jossa sääriluun etureunaa siirrettiin ulospäin polvilumpion suoran siteen asennon korjaamiseksi ja ulkosyrjän tukirakenteiden kiristys. Sääriluunpää kiinnitettiin uudelle paikalleen kirurgisilla  nauloilla. Toimenpide tehtiin yleisanestesiassa. Polvilumpion kulku-ura oli hyvän mallinen. Leikkauksen yhteydessä annettiin epiduraali ( selkäydin) puudutus. Jalat voivat olla tästä syystä heikot tämän illan, Virtsaamista on seurattava, Mikäli ongelmaa, olkaa yhteydessä. Polvessa on haavateippi, joka poistetaan kahden päivän kuluttua.Polvissa on sulamattomat iho-ompeleet, jotka poistetaan 10-14 päivän kuluttua, Koiralla pidetään kauluria tikkien poistoon asti. Glucosamiinia ja omega 3- rasvahappolisää suositellaan. Kylmähoitoa leikattuun polveen voidaan aloittaa tänä iltana. Kylmäpakkausta pidetään noin 10 minuuttia 8 tunnin välein 2-3 vuorokauden ajan, Jumppa kolme vuorokautta leikkauksen jälkeen voidaan aloittaa.  Liikunta rauhallista seuraavan kuuden viikon ajan, Tulisi välttää riehumista sekä ukona että sisällä.  Jne.

 Leikkauksen hinta oli 1320e eikä vieläkään ole kuulunut vakuutusyhtiön päätöstä, maksavatko vai eivät.  Olishan se kiva. 

Molly oli vielä aivan pökkyrässä, kun sain sen mukaani. Extreme warmer-takki oli laitettu päälle, ettei pikkuista palella nukutuksen jälkeen. Laitoin Mollyn kevythäkkiin kaulureineen kaikkineen. Hiukan piippausta kuului matkalla, mutta se kuulemma ei johdu kivusta vaan sekaisesta olosta. Eikä kestänyt kauan. Kotiin tultua Molly oli kännissä ja vähän sätky, jos jalkaa yhtään hipaisi. Kolmella jalalla se könkkäsi sen, mitä jaksoi liikkua.
 

                                              Kotiin tultua potilas oli aika pöllyssä aineista.

Kun vielä keskiviikkoiltana oltiin häkissä tillin tallin, niin torstaina oli potilas jo ihan iloisella mielellä ja varsin reipas. Äkkiä käy toipuminen pikkueläimiltäkin.

Annoin illalla ekan kylmäkäsittelyn. Löysin pakkasesta viinipullon viilentimen ja se olikin hyvä väline, koska se on taipuisa. Kun laitoin ekan kerran sen pyyhkeen sisällä polven päälle, Molly kiljahti ja pomppasi, mutta kun otin Mollyn jalkojen väliin ja asetin viilentimen uudestaan, se makasi ihan tyytyväisenä kymmenen minuuttia. Maha murisi hirveästi, kun se ei koko päivänä ollut saanut ruokaa. Sen jälkeen lähdettiin vielä ulos kokeilemaan, josko pissa tulisi ja hetken aikaa kolmella jalalla koikkelehdittuaan Molly onnistui hiukan leikattuunkin jalkaan varaamalla kyykistymään pissalle.  Annoin kotona ensin kädestä märkäruokaa ja sitten kupista. Hiukan Molly jo sitä söikin. Itse oli ihan naatti kaikesta jännityksestä ja huolesta, joten mentiin nukkumaan yhdeksän jälkeen. Olin suunnitellut nukkuvani lattialla olohuoneessa, mutta laitoin kuitenkin Mollyn sängyn viereen kevythäkkiin ja oven kiinni ja itse pääsin omaan sänkyyn nukkumaan. Ihanaa. Molly nukkui häkissään ihan levollisesti.

Pikkukoira piippasi josku kahden ja kolmen välissä yöllä. Lähdettiin ulos. Molly ei tehnyt pisua. Sisään tultua annoin sille ruokaa, jota se aika hyvin söikin ja sen jälkeen Metacam.-kipulääkettä. Palasimme nukkumaan. Seuraavan kerran koira piippasi kuuden jälkeen. Taas mentiin ulos ja nyt tuli pisukin.  Molly oli jo selvästi virkeämpi. 

Yhdeksän maissa ulkoilimme vähän pitemmälle. Ei mitään jättilenkkiä kuitenkaan. Pikkuisen enemmän Molly välillä varasi myös oikealle jalalle ja onnistui tekemään kakankin. Jes! Nämä pisut ja kakat ovat tärkeä asia leikkauksen jälkeen. Sitten taas saimme molemmat vähän aamupalaa ja aamuinen ryytymys muuttui vähän virkeämmäksi oloksi. Raivasin enemmän avointa tilaa olohuoneeseen, ettei Molly juutu kaulurista tuolien alle. Annoin äsken kylmäkäsittelyn ja koira nukahti sen aikana. Aika liikkistä.

Kauluri on Monnyn mielestä vähän ärsyttävä, mutta jos sen ottaa pois, niin kuono menee nopeasti tutkimaan haavaa. Se sai purutikun syödä ilman kauluria, sillä kaulurin kanssa syömisestä ei tule mitään. Kiltisti Molly antaa kaulurin laittaa päähän joka kerta. Tilasin netistä sille haalarin, jotta voisi luopua kaulurista. Saa nähdä milloin tulee ja onko sopiva.

Morelius-reissu, palloilua ja retki meren jäälle

Aloitetaan palloilusta, joka on ollut harrastuksemme koko talven. Hankiaisella on ollut hyvä kiitää pallon perässä silloin, kun on maa koppurainen ja jäinen muuten. Kävin kurkkaamassa taannoin Jylpyn kenttää. Siellä oli melkein reiteeni asti lunta, mutta erittäin napakka hankiainen ja tyttökoirat saivat vuorotellen juosta pallon perässä, sillä aurinkoista säätä ei kannata haaskata, vaan pitää olla kamera mukana.

Ensi Greetan tyylinnäytteitä.

Tämä on hauska kuva, joka kertoo siitä miten tehokas jarruttaja Greetta on kovassa vauhdissa.

 Sitten joutui Greetta harmikseen autoon ja karvaturjake Molly pääsi pallon perään painelemaan.

                               Mollysta on aina hauskaa tapporavistella palloa, kun se palauttaa sitä.

                                                                   Bad hair day

Jäällä ei olla käyty kuin yhden kerran. Mentiin Santalahden rantaa pitkin ja koirilla oli hauskaa. Itsekin nautin kevätaurinkoisesta säästä.

Seuraavana päivänä Molly pääsi kasvattajan luo trimmiin ja pitkät villahousut hävisivät taas hetkeksi.

Sitten se käynti Sipoon pieneläinklinikalla Mikael Moreliuksen luona. 

Kerroin Mollyn taustat. Sitten Morelius käsin tutki Mollyn polvia ja siitä otettiin myös röntgenkuvat nukutuksessa. Molly pötkötteli sylissäni nukahtaessaan ja se kuukahtikin aika nopeasti. Odottelin autossa, kunnes minut kutsuttiin takaisin sisään. Mollylta kuvattiin jalkojen luut ja lonkat. Lonkat olivat ihan hyvät ( jee!) ja muutenkin polvet ja sääriluut sun muu luusto oli oikein siistiä, joten mitään pahaa ei polvien liikkuminen ole ehtinyt aiheuttaa. Sanoin, että jos mahdollista, haluaisin, että polvet operoidaan nyt, kun koira on nuori ja toipuu varmaan nopeammin, jotta koiralla olisi terve loppuelämä. Morelius oli samaa mieltä, että leikkaus kannattaa tehdä nyt, Ensin se heikompi oikea polvi ja sitten myöhemmin vasen. Hän kaivoi kalenterinsa esiin ja tarjosi tulevan viikon maanantaita tai keskiviikkoa. Vähän häkellyin, että näin pian. Mutta toisaalta, hyvähän se, että saadaan homma käyntiin. Molly siis menee ensi keskiviikkona operoitavaksi. Ohjeet jatkosta saan sitten operaation jälkeen. Hinta on yhdestä polvesta 1400e-1600 e. En tiedä, korvaako vakuutusyhtiö mitään näistä. Toivotaan. Mutta vaikkei, niin polvet on korjattava. 

Molly oli kyllä aika hönössä iltaan asti. Kuudelta kirkastuivat silmät, kun vihjattiin ruoasta ja kuppi tyhjenikin alta aikayksikön. 

Greetalle on hoitopaikka kasvattajalla tiistai-illasta torstai-iltaan, jotta ehdin Mollya hoitaa leikkauksen jälkeisen päivän rauhassa.

Mollyn rally ja muut suunnitelmat

Vähän on Mollypainoitteista tämä blogi nykyään, mutta pikkuneiti on nyt enemmän ajatuksissa kuitenkin. Tänään oltiin Maijun rally-koulutuksessa pikkuneidin kanssa. Teemana olivat putki, hyppy ja  hyppysarja.  Täytyy todeta, että varsin hyvin menivät kaikki. Hyppysarja sekä oikealta että vasemmalta vietynä ei tuottanut Mollylle yhtään hankaluuksia, vaikkei se ole ennen oikealla puolella mennytkään. Reipas pikku tyttö.

Tiistaiksi varasin Mollylle ortopedin ja polviröntgenin Sipoon eläinlääkäriin Moreliukselle. Hän on monien kehuma spesiaisti ja kuvista nähdään, missä mennään ja tarvitaanko operaatiota. 

Jotenkin oma mieli on vähän alakuloinen, vaikkei varsinaisesti ole mitään syytä. Oliskos kevätväsymys tai jotain.

Molly-juttuja

 Mollyn lupaavasti alkaneet agilitytreenit loppuivat sitten lyhyeen. Käytiin jonkin aika sitten eläinlääkäri Jaana Pätilän silmä-sydän-polvitarkissa. Silmät ja sydän olivat oikein ok,mutta molemmissa polvissa patellaluksaatio ( arvo 2 ) eli polvilumpiot liikkuvat ja ne saa helposti pois paikoiltaan. Silloin ei käy niin raju liikunta kuin agility on.

Onhan agilitysta luopuminen haikeaa, mutta onhan meillä noita harrastuksia. Tuloksen jälkeen huomaisinkin kerran, kuinka Mollyn oikea jalka meni sivuun ilmaan ja se vähän nykäisi sitä, oletettavasti siksi, että saisi lumpion paikoilleen. Varmaan on tehnyt satunnaisesti muulloinkin, mutta en ole älynnyt tarkkailla. 

Suuri huoli ovat siis polvet ja niiden mahdollisimman hyvässä kunnossa pysyminen. Mentiinkin viime perjantaina Kouvolan AitoVetiin Katja Räty-nimiselle fysioterapeutille saamaan ohjeita polvien vahvistamiseen. Molly oli kyllä hirmuisen reipas ja nopeasti asioita älyävä pikkukoira. Tehtiin mm. sellaista liikettä, jossa koiran takajalat ovat tasapainotyynyllä ja etujalat korokkeella. Nostettiin ristikkäisiä etu- ja takajalkoja. Kun nostettiin oikeaa takajalkaa, Mollyn oli vaikeampi pysyä pystyssä ja keskivartalo kaareutui tasapainon pitämiseksi. Vasen takajalka oli vankempi. Eli näitä nostoja pitää tehdä, samoin matalien esteiden yli menemistä hitaasti, välillä istuttaen, jotta joutuu vähän pomppaamaan yli.

Kunhan tässä jumpataan, haluan viedä Mollyn spesialistille ja polvikuviin. Jos vain mahdollista, ainakin sen oikean polven haluaisin korjauttaa, mieluiten molemmat. Kun on nuori koira, jolla ei varmaan mitään hirveitä nivelrikkoja vielä ole, niin voisi toipua nopeasti. Mutta katsotaan sitten, mitä tuleman pitää. Onneksi pikkutyyppi painaa ziljoonaa lumella ja on iloinen itensä koko ajan.