29.11.2013

LKP


Vähän on takki tyhjä tästä viikosta, mutta nyt onneksi on taas päästy viikonlopun viettoon. Ah!

Ollaan harjoiteltu kaukokäskyjä tämä viikko ilman käsiapua sekä Saagan että Friidan kanssa. Friidan kanssa toimii ihan äärettömän hyvin. Hallilla tänään oli kovat kierrokset palloleikin jälkeen ja seisomaan nousussa oli hieman etenemistä, mutta seisomasta istumaan Friida menee hyvin.  Saagalla toimii myös käsimerkittömyys. Molemmat koirat ovat selvästi tarkempia, kun ei ole muita apuja. Seisomasta istuminen ei Saagalla vielä ole hyvä, mutta sitä liikerataa pitää vain hinkata miljoona kertaa.

Kun Saaga taas tokokokeessa lähti luoksetuloon  vasta toisella käskyllä, päätin kokeilla Mannerin vinkkiä. Vinkki oli toiselle koiralle kaukokäskyihin, mutta meinaan soveltaa sitä Saagalle luoksetuloon. Kyseessä on kahden targetin systeemi. Koiran takana kera palkan on toinen ja minun takanani toinen - ja sielläkin palkka. Aloitetaan siitä, että ihan pelkällä makuullakin on odotusarvoa ja koira vapautetaankin ilman yhtään kutsua takaan olevalle targetille. Näin nostetaan vireystilaa ja valmiutta liikkeelle lähtöön. Välillä kutsutaan läpijuoksuna luokse ja vapautetaan ohjaajan takana olevalle palkalle.  Välillä pysätytetään, ja koira saa palata lähtöpaikkatargetille. Eli se ei voi tietää, mitä tapahtuu  milloinkin, mutta palkka tulee joka tapauksessa, oli suunta mikä vain. Katsotaan, tepsiikö Saagan laiskotteluun.

Ollaan joka päivä käyty hallin metsikössä lenkillä, satoi tai paistoi. Tehdään yleensä pari kierrosta pienempää lenkkiä. Koirat tykkäävät tosi paljon ja koska maasto on epätasaista, saavat hyvää liikuntaa. Friida lutraa ojissa ja Saaga syö multaa.  Eilen olivat mukana lenkillä Marikan schapendoesit Ada, Ikwil ja Tova sekä Jaanan setterimuori Tessa.  Oli pilvinen pimeä päivä, joten kuvat eivät kovin häävejä ole, mutta näkyypä, miten hauskaa on niin Saagalla kuin Friidallakin.  

Kivien päälle kiipeily on todella pop portugeesi- ja schappe-rintamalla. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran aiemmalla yhteislenkillä kehua ja palkita namilla kiville kiipeämistä - ja sen jälkeen yhteislenkeillä tämän tästä joku/jotkut kiipeävät kivelle ja tuijottavat vihjaavasti.

                             Saagakin välillä kiipeää, mutta on enemmän maanläheinen tyyppi.

Marikan koirista vanhin on Ada, joka välillä suorastaan tekee vierelläni toko-seuraamista saadakseen nameja. Ja haukkuen komentaa, jos ei ole vähään aikaan herkkuja tippunut sen ahnaaseen kitaan.
                                                      Iksu ja Friida - kivellä jälleen

                           Loppupotretti:  Saaga, Friida, Ikwil, Ada, Tova, Tessa

                                           Ja sitten läks Friida. Tova aivan pian perässä.

24.11.2013

Tokokokeessa ja koulutuksessa

Meidän Saaga meni sitten mahavaivoista huolimatta eilen toko-kokeeseen. Tuomarina oli oikein kiltti Harri Laisi ja liikeenohjaajana vaimonsa, joka pisti liikeet nopeasti eteenpäin. Joka on oikein hyvä juttu.

Saaga paastosi perjantai-illan, eikä ruokaa herunut lauantaiaamunakaan. Oliko hyötyä? NO EI!
Tyyppi oli vetelä koko kisan ajan - eli olo ei ollut paras mahdollinen.
Voittajaluokan paikallamakuun ( kymppi tuli) jälkeen yksilösuoritukset alkoivat tunnarilla. No, Saagahan löysi oikea kapulan. Meni ravilla, palasi ravilla - ja sai ysin. Ei kyllä pureskellut kapulaa, mistä eksrapojot minulta.  Sitten oli vuorossa liikeestä istuminen, jonka Saaga, oikea mestari istumisessa, nollasi jäämällä seisomaan. En tarkistanut, kun luotin, että osaa. Että silleen. Sitten tehtiin ruutu, jonne Saaga meni laiskalla laukalla, kävi heti makaamaan ja tuli sivulle asiallisesti. Tästä kymppi, Sitten taidettiin lähteä seuraamaan, ja siellähän Saaga sitten iloisesti jättätti. Kerran käskytin ylimääräistä, mutta surkea esitys - kahdeksasta pisteestä huolimatta. Sitten tehtiin hyppynouto, jossa vauhti ei päät huimannut. Tulokseksi kuitekin 9½. Tästä mentiin luoksetuloon. Saaga ei ollut kuulevinaankaan ekaa kutsua, mutta toisesta lähti ja aika kivasti pysähtyi. Vitonen kuitenkin tulokseksi.  Metallinouto oli oikein laiska. Tulos 7½. Lopuksi kaukokäskyt, jossa lopussa yksi ylimääräinen käsky - ja Saaga nousi ihan omaehtoisesti istumaan ennenkuin lähdin sitä kohti lopussa. Voi sikapossu! Yhteisvaikutelma 9 ja pisteitä 244. Jos olisi tyyppi tehnyt edes sen istumisen niinkuin osaa yleensä, olisi ykköstulos tullut, mutta nyt sitten kakkostuloksella lähdettiin kotimatkalle vahvasti päähän ottaen.

Tänään oltiin Friidan kanssa Nina Mannerin toko-koulutuksessa. Friidan kanssa toivoin vinkkejä kaukokäskyihin, kun tyyppi tuppaa etenemään niissä. Takapalkkaa jatketaan edelleen ja käsiohjaus jätetään pois. Koiran pitää kuunnella, mitä sanotaan, eikä haaveilla kädessä olevasta palkasta. Liikkeestä istumisessa ohjaaja menee eteenpäin jalalla ohjaten.

Seuraamisessa eripituisia pätkiä virettä yllä pitäen ja perusasentotreeniä, sillä Friida on oppinut siinä keulimaan. Hihnaseuraamista ja puuttumista sikailuun tiedossa. Nina Manner on ihana kouluttaja ja ohjaa todella kivasti.

19.11.2013

Pohdintaa

Viikonloppuna olisi toko-kisat omassa hallissa. Olen Saagan sinne ilmoittanut. Mutta mutta. Se ei vielä ole kunnossa. Ei se mitenkään sairaan oloinen ole, mutta lääkekuurin jälkeen se välillä maiskuttelee sitä närästystä. Ja kun treenattiin, se tekee silleen semi-iloisesti, mutta ei vauhdikkaasti, jonka oletan merkitsevän, ettei olo ole paras mahdollinen.  Saaga aloitti viikonloppuna syömään Orjenin 6 fish-ruokaa, jota väittävät mahaystävälliseksi. Tiinan vinkistä on nyt otettu vaarin ja Saaga saa useamman pienen ruoka-annoksen päivässä. Ruokaan ja rytmiin tottuminenkin varmaan vie aikansa. Seurataan tilannetta. Olisi ihana, jos närästykset jäisivät uuden ruoan myötä
pois ja koira olisi ylen iloinen itsensä. Mutta mikäli näin ei käy, pitää viedä Saaga Kouvolaan Univetiin jatkotutkimuksiin. Meidän oman lääkärin varusteet eivät sellaisiin tutkimuksiin riitä.

Vielä on muutama päivä aikaa miettiä kisa-asiaa. Jos Friidan kaukokäskyt olisivat pidemmällä, veisin sen Saagan tilalla, mutta kun ne ovat vielä niin vaiheessa, ei ole mitään järkeä sitäkään tehdä.


Vaikka Saaga onkin kuvassa tuollaisen haikean näköinen, ei se mikään varsinainen potilas kyllä ole. Eilenkin innostui painelemaan metsässä schapendoes Tovan perässä. Mutta silti - tehoja puuttuu.

Neiti Riidanen sen sijaan on kyllä tuli ja leimaus nykyään. Agilityradalle lähtiessä se on aivan kiihkoissaan, käyttää hampaita hihaan ja menee sellaista kyytiä, että meikäläinen on kyllä suurissa vaikeuksissa ohjaamisessa. Ihanaa!  

13.11.2013

On se jännä

Nimittäin se, että kun Friidan kanssa ottaa toko-luoksetuloa, niin silloin kun se pysähtyy seisomaan,. se ei tee sen jälkeen maahan menoa ja silloin kun se tekee maahan menon, se ei tee seisomista. OMG!
Harjoitus jatkuu edelleen.  Saagan luoksetulot olivat tänään löysiä. Maha ei vieläkään ole kunnossa, vaikka kyllä parempi. Kuuri loppuu parin päivän päästä. Pitäisiköhän Saagan nielu ja maha tähystää?

12.11.2013

Suvun vanhin

Käytiin isänpäivää viettämässä Lappeenrannassa ja samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös toista sankaria, koirasuvun tämän hetken vanhinta, juuri 15 vuotta täyttänyttä Mariusta. Ja tietenkin samalla myös Friidan velipoika Franklinia, joka asuu samassa taloudessa. Sää oli suosiollinen. Lähelle koirien kotia oli rakennettu kentälle kaukalo, jonne koirat pääsivät riekkumaan. Siihen nähden, että Marius on jo iäkäs - ja palliton - kyllä se tyttöjen päälle ymmärtää.

                                       Älli ja Tälli eli Franklin ( seisoo) ja Friida (makaa)
                           Marius jahtaa tyttöjä. No sen kerran, kun on tyttöjä kerran jahdattavissa.

                                                     Saagaa vähän naurattaa.



Eritoten Saaga oli Mariuksen mielestä aika ihastuttava daami. Saaga ei ihan haltioissaan tästä huomiosta ollut, mutta ei kovin pahasti sanonut. Meni vain pois.

                                                 Haistelutuokio hännät kippuralla

                                                          Ja sitten taas juostaan.

                                                                  Ota kiinni jos saat.

                                           Franklinilla onkin toinen lelu.
                        Vetreä vanha herra huomasi, että nuorempi nainen on lähimaastossa.

                                              - Voi ei, kiljaisi Friida ja pomppasi ylös.

                                                          Mutta pallolelua ei jätetä.            




                                        - Joko taas jonkun nenä on minun pehvassani!!!

                                                              Velipoika saa kyytiä.


                                                           Elämä on välillä liian rankkaa.



                                                              Taas lepotauon paikka.



                                                            Franklinin loikka

                   Marius hiukan suunnittelee jotain Saagan takana - mutta Saaga lähti pois murahtaen.
                  - Naiset ovat aika tosikkoja, tuumailee Marius pettyneenä.

                                                        Namijako alkaa.




                                                  Synttärisankari on aikas tyytyväinen.
Kaukalon seinät puhtaaksi
                                                   Näkyiskö hyvän näköisiä pimuja?

Oli kiva taas nähdä ja hauskaa, että pappa-Marius sai mieluisan lahjan, kun tytöt tulivat sen kanssa leikkimään. Vanha herra oli kuorsannut pitkät unet kotona lähtömme jälkeen.

                                                          Saagakin oli kyllä aika poikki.

Sunnuntaina meillä Friidan kanssa oli omalla hallilla Nina Mannerin agilitykoulutus pitkästä aikaa.
Rata oli tämän näköinen:


Täytyy sanoa, että näytti pahemmalta kuin oli. Friida oli hirmu hyvässä treenivireessä. Ensimmäinen kinkkisempi paikka oli pussista kepeille käännös. Näet vaikka sain Friidan lähetettyä putkeen nro 12 ja otettua etumatkaa, niin en ollut vielä pussin kohdalla, kun koira sujahti täysiä ohi ja läpi pussin todella pitkälle. Valssilla ja äänen käytöllä sain sen lopulta kohtuullisen hyvin käännettyä kepeille. Toinen vaikea paikka oli pituuden jälkeinen putken pää. Friida kun lukitsee edessä olevan putken suun tavattoman helposti. Lopulta kun riittävän kaukaa lähetin Friidan hypylle 17 ja juoksin pituuden ja putken välistä kohti putken suuta, sain koiran käännettyä. Mutta monta kertaa piti yrittää. Mutta muuten ei paljoa tarvinnut hinkata, kun Friida toimi niin mainiosti.

Oikein ihana liitohauva <3