21.2.2020

Kehitystä agsassa ja tunnarissa

Nyt kun Greetta sietää sen, että olen katsomassa Marjutin ja sen agilitytreenejä, olen päässyt kuvaamaan heidän yhteistyötään. Eilen meni taas hienosti. Ja mikä parasta, kun tulin treenin jälkeen alas, Greetta käväisi pikaisesti minun luonani ja meni heti takaisin Marjutin luo paljon innostuneempana hänestä. Olin iloinen tästä välinpitämättömyydestä. Tärkeysjärjestys olla pitää.

Tässä rata. Kielto keinulta tuli, kun Marjut sanoi Kiipee eikä Keinu. Greetta on tässä yllättävän tarkka.  Shelttipyörähdys putken edessä meni Greetan piikkiin. Mutta ihanaa menoa.


Tänään mentiin Jylpylle. Tehtiin ensin tunnari. Laitoin kahden metrin päähän ison määrän tunnarikapuloita joiden joukkoon oma.
Ekalla kerralla Geellä oli niin paljon kierroksia, että olisi ollut syytä kutsua heti pois. Se otti vääriä ja voihki, mutta löysi oman. Ei herkkuja, pieni lievä kehu vain. Toinen kerta oli jo parempi, pientä ääntelyä lukuunottamatta. Heti koira kuitenkin rupesi haistelemaan. Oma löytyi ja tästä palkka. Kolmas kerta oli paras ja hiljaisin. Oikein hyvä palkka.

                                   

                                                           Sitten leikkiä päälle.

Kävin vielä iltapäivällä Greetan kanssa hallilla vähän agsatreenaamassa. Kyllä sen kierrokset nousevat tosi korkealle kattoon, kun se tekee minun kanssani. Ihan hiki tuli siitä huudosta. On niin hyvä, että laji on ulkoistettu. Marjutin kanssa Greeta on järkevämpi.

20.2.2020

Tänään treenattiin taas

Ihana sää, aurinko paistoi, mentiin halliin treenaamaan yhtä ja toista.

Treenattiin edessä peruutusta.


Sain äsken hyviä ohjeita kavereilta, jotta propellikädet ja koiran eteen seisomaan jääminen vankistuisivat.

Treenattiin myös toko-juttuja:


Ja lopuksi vastoin parempaa tietoani tein vähän agilityjuttuja. Greetta oli aivan kierroksilla kanssani.
Niin että laitoin vain onnistuneimmat palat ja karsin runsaasti huonoja pois. Mutta tulipahan tehtyä.
Taas niin tajusin, ettei minusta ole agsaamaan kipeine, kömpelöine koipineni. Onneksi on Marjut olemassa.


19.2.2020

Kovia tuulia ja hyviä treenejä

Eilen oli kaunis, joskin tuulinen päivä. Tuulta ollaan saatu koko rahan edestä näin meren äärellä asuessa. Onneksi kerrostalon pihan männyt on kaadettu, ettei tule oksayllätyksiä auton päälle, niinkuin on useita vuosia sitten tapahtunut minun autolleni.

Siis kaunis päivä. Lähdettiin Katariinan meripuistoon. Hyvä, että laitoin loimen Saagalle, sillä tuuli oli aika vilakka, vaikka ulkona oli useita plusasteita.

Otettiin merenrantaposeja ja monta hyvää kuvaa koirista tulikin, kun oli aurinkoinen sää.




                                         Nämä kaksi ovat kyllä minun suosikkejani.


          Kun ei ollut muumitalossa lapsia leikkimässä, joutuivat karvakaverit siinäkin poseeraamaan.

                                              Olivat hyvin ilahtuneita tästä mahdollisuudesta. ;-)

                                   - Kauhea jano tuli, totesi Saaga, mutta onneksi oli lätäköitä.

Greetta on treenannut agsaa Marjutin kanssa useamman ja yhteistoiminta on ollut jo hienoa. Nyt on siedätetty sitä, että minä olen mukana treeneissä. Sekin on alkanut onnistua. Viikonloppuna Gee pääsi Kim Kurkisen koulutukseen. Jännitys iski, kun piti odotella oven suussa lähtöä. Yllätyin tästä, sillä Greetta on ollut Marjutin kanssa oikein reipas treeneissä jo. Mutta kyllä pikkukoira toisella osuudella lämpeni, vaikka rata olikin varsin haasteellinen sen taidoille. Huomenna on taas treeni-ilta ja sunnuntaina Gee pääsee Timo Rannikon koulutukseen Marjutin kanssa. Näin tulee monenlaisista paikoista ja kouluttajista kokemusta.

Tässä pätkä Marjutin ja Greetan menoa koostettuna.



Me olemme treenanneet rallya ja tokoakin, jälkimmäistä vähemmän. Rallyn edessä itsenäisesti peruutusta Gee on joutunut tekemään aina ennen kuin pääsee syömään. Siinä ollaan edistytty. Tokossa tehtiin kotona vähän tunnaria lattiatasossa. Aika nopeasti älysi, että pitää heti alkaa haistella, mutta hyvinkin lyhyeltä matkalta kierrokset nousivat aika lailla ja laulattaa. Ongelma ei ole löytymisessä vaan siinä, ettei malttaisi aloittaa haistelemaan ja rauhassa järjestelmällisesti etsiä.

Tehtiin viime viikolla kahdestaan tokoa Haminan hallissa. Tehtiin ruutuun menoa. Purkin ravistelulla ja kiellolla kutsuin pois, jos tuli ääntä. Liike on ihan hyvä, jos muistaa olla hiljaa. Kierrossa sama juttu. Hyppynouto sujui oikein hyvin ja kapulan palautus hypyn kautta, kun olin lähellä hyppyä.

Tässä videokoostetta edellä mainituista.



Eilen sitten toko-ryhmätreeneissä otettiin vaikeuskertoimia.

Ongelmakohtia löytyi useita:
1. Greetta ei pystynyt kiertämään useammasta kartiosta koottua kiertoa vaan meni välistä.
    Koska uusien sääntöjen mukaan kierto tulee olemaan tällainen laajempi, on syytä ruveta siedättä-
    mään koiraa asiaan hetioitis.
2. Greetta ei pysty kovin hyvin menemään hyppyjen ohi kiertämään kartiota. Saati jos vielä on     
    noutokapulat.  Eli kovasti treeniä tähänkin, kun tulevassa voi-luokassa pitää pystyä ohittamaan
    hypyt ja palaamaan hypyn kautta.

Koska ollaan keskitytty vain ja ainoastaan ääneen, niin ei me olla treenattukaan noita hyppyjä, mutta kun ääniongelma on vähenemään päin, aletaan lisätä näitä häiriöelementtejä mukaan.

Omana treeninä otin nurkassa tunnarin, jossa oli todella paljon kapuloita. Tehtiin useamman kerran. Alussa koira toi oikean useamman kerran, mutta  sitten kerran väärän. Sen jälkeen otin enää yhden oikean tuomisen ja lopetin. Yllättävän hyvin koira kuitenkin toimi, kun ympärillä oli treenaavia koiria ja ääntä.  Tehtiin myös peilin ääressä peruutusta vieressä ja se meni useamman kerran aika hyvin. Vähän piti muistuttaa paikasta, mutta suureksi osaksi koira osasi hyvin pysyä lähellä ja mennä melko suoraan taaksepäin. Jes!

Tänään käytiin Kyllin kanssa Haminan hallissa tekemässä rallya. Toin mukanani Hannele Pirttimaan mestariluokan radan. Greetta teki sen to-del-la hiljaa. Ihan huikea suoritus. Oli siellä virheitä, mutta viis  niistä. Se äänettömyys oli parasta ikinä. Video tulee myös tästä.  Saagakin teki radan. Se oli tohkeissaan ja jotkut muuvit olivat liian vaikeita, mutta kyllä mummosta rally-koira edelleen löytyy.

Greetan mestarirata ( hiljainen sellainen)


Saagan mestarirata ( innokas sellainen)

12.2.2020

Kummallinen talvi

Kyllä ei ole lumella meitä hemmoteltu monena talvisena päivänä tällä kertaa. Otsikkokuva on otettu  tammikuun lopussa ja yhtä lumipyryä lukuunottamatta sangen saman näköistä keliä on ollut koko ajan. Luonto alkaa herätä kevääseen. Joku on nähnyt siilin heränneen talviunilta ja se on kyllä huonompi homma sille siilille. Punkit varmaan hiovat kynsiään valmiina tarrautumaan uhreihinsa. Meidän yläkerrassa asuvalla nuorella Jakke-koiralla tuli viime kesän alussa borrelioosi ja monen antibioottikuurin jälkeen liikkuminen on vieläkin vaikeaa, vaikka veriarvot alkavat jo olla ok. Ihan hirveä tauti. Meillä menivät Seresto-pannat roskiin syksyllä, kun koirat olivat käyttäneet niitä jo kaksi vuotta. Pitäisi tilata uudet ja laittaa ne jo koirille hyvin aikaisin keväällä, että karvakorvat ovat turvassa. Lisäksi Kiinassa alkanut ja epidemiaksi levinnyt koronavirus huolettaa oman perheenjäsenen takia. Huolestuttava on suunta monella tapaa.

Greetan kanssa ollaan treenailtu kohtuullisesti. Purkki-palkinto-systeemi on kyllä auttanut aika paljon äänen käytön suhteen. Gee on selvästikin tajunnut syy-yhteyden purkin äänen ja oman äänen välillä. Ollaan alettu treenata aktiivisemmin rallyn mestariluokan ratoja. Edessä peruutus etenee, mutta matkaa pitää saada lisää. Vähän suunnittelen, että yrittäisin saada paikan Espooseen maaliskuun alussa, mutta pitää vielä vähän harkita. Toko-liikkeissä on vielä paljon hiomista. Tavoitteena on toukokuun alun toko-koe omassa hallissa.

Saagan maha on ollut ok Tylosin-kuurin jälkeen. Se on mainio mummeli. Toissapäivänä aamulenkin ja aamiaisen jälkeen jossain vaiheessa olin lähdössä koirien kanssa ulos ja Geen kanssa treenaamaan. Saagaa ei yhtään huvittanut. Vaikka huidoin kädellä, että tule tule, niin ei koira liikahtanutkaan makuuhuoneen sängyn päältä. Vasta kun laitoin portin kiinni, se tuli odottamaan portin taakse purutikkua, nappasi sen ja syöksyi takaisin makuuhuoneeseen. Tehtiin sitten Greetan kanssa  treenireissu. Hyvä, kun Saaga osaa kertoa, haluaako vai ei. Se saa päättää - pääasiassa.