18.1.2015

Vihdoin

Eilen kävi Greetta esittäytymässä vanhemmilleni Lappeenrannassa. Uusi paikka, hissitalo, uudet ihmiset. Hiukan jännää, mutta ei liikaa, vaan häntä oli nopeasti pystyssä, kun pikkuneiti tutkaili tarkkaan joka sopen. Yhtään pisua ei tullut isän ja äidin lattioille, yhdet kakat kyllä. Onneksi lattialle, ei matolle. Meno- ja paluumatka sujuivat omassa boksissa nukkuessa. Mitään piippauksia ei kuulunut. Reipas reissukaveri - eikä onneksi tule autossa mitään huonoa oloakaan.

Isot koirat jäivät kotiin ja ystäväni Marika kävi ne ulkoiluttamassa. Kun puoli kuuden maissa saavuimme takaisin, oli isojen ja pienen tervehdys todella sydämellinen. Saaga etenkin haisteli Greetan tarkkaan selvittääkseen, missä sitä oikein oli oltu. Liekö tämä ero ja jälleennäkemisen riemu ollut sytykkeenä siihen, että illalla olohuoneessa Saaga alkoi yhtäkkiä kunnolla leikkimään Greetan kanssa. Tähän astihan se on ollut vain ylen ystävällinen ja ulkopuolinen tarkkailija. Mutta nyt se rupesi leikkimään - ja Greetta oli niin onnellinen.  Saaga on ennenkin leikkinyt pienien koirien kanssa samalla lailla. Minni-kääpiömäyräkoira ja Tuisku-cotton ovat saaneet leikkitädin kanssa riehua. Eli Saaga osaa.





Leikki jatkui vielä jonkin aikaa näiden videoiden jälkeenkin. Kuvan taso on huono, kun valon määrä olohuoneessa oli vähäinen, mutta ei voinut käydä lamppuja sytyttelemässä, ettei leikki olisi häiriintynyt.

Friidakin välillä yritti mukaan, mutta kutsuin sen pois, kun pikkukoiralle on reilumpaa, että leikitään vain yksi kerrallaan. Sitä paitsi Friida ei vielä osaa noin rennosti leikkiä. Se ei tajua, että pitää maahan mennä, kun toinen on pieni vaan yrittää sisälläkin kutsua juoksuriehuleikkeihin. Mutta ehkä yhteinen tapa leikkiä löytyy niilläkin kahdella. Ja ulkona yhteinen rakkauden kohde on lujaa juokseminen, joten niitä leikkejä varmaan tullaan näkemään, kunhan Greetalla jalat kasvavat.

Puskan takaa eilen tuli aamulenkillä tapaus, kun pikkupaimen yhtäkkiä rähähtäen lähti ohiajavan auton perään. Onneksi oli hihnassa ja syöksy pieni. Kohta tuli toinen auto takaa ja sama juttu tapahtui. Silloin jo aloin kieltää. Kun koira katsoi minuun, kehuin välittömästi.  Tänä aamuna kielsin jo tuijottamisesta ja kehuin, kun katsoi minuun. Yhtään syöksyä ei tapahtunut, vaikka selvästi olisi tehnyt mieli. Paimenkoira- Greetta saa luvan sammuttaa nopeasti tämän taipumuksensa autoja kohtaan. Eli toivotaan autovilkasta lenkkikeliä. :-)

16.1.2015

Ensimmäinen rokotus ja muuta mukavaa

Greetta sai tänään ensimmäisen rokotuksensa. Mentiin Haminan Animagiin, kun samalla oli Saagan korvien jälkitarkistuskin. Rokotus on ison tytön merkki. Odotushuoneessa Greetta istui kyllä ihan tyytyväisenä sylissä ympärilleen katsellen ja pussaili välillä minua. Vaaka kertoi, että pikkuinen painaa 3,6 kiloa (siinä mukana valjaiden paino). Lääkärin pöydällä Greetta seisoi varsin levollisena ja kun minulla oli nami kädessä, se ei edes huomannut, että jotain pistettiin niskaan. Sirukin löytyi vaivatta. Kuukauden päästä on siten vahvisteen ja rabieksen vuoro.

Saagan korvalääkkeen lopetin viikonlopun jälkeen. Korvat olivat oikein siistit. Niistä otettiin myös näytteet pikaviljelyyn, eikä hiivaa ollut. Jatkamme edelleen nyppimistä ja putsausta. Toivottavasti ruokakin on sellainen, ettei hiivaa ala syntyä.


 Kotona Greetta on kova tyttö leikkimään itsekseen. Jos leikin sen kanssa, Friida änkeää mukaan ja haluaa, että sen kanssa leikitään. Friida on käynyt heiluttelemassa narulelua Greetan nenän edessä ja antanut sen vähän vetääkin. Kyllä niistä vielä hyvä leikkipari tulee. Aikansa se ottaa, kun Friidan pitää olla niin kauhean iso Greetan silmissä.

Tällä viikolla ollaan melkein joka päivä käyty hallin metsässä Marikan ja schapendoestyttöjen kanssa lenkillä. Välillä on ollut pakkasta ja välillä raskasta suojalunta. Mutta hyvin on Greetta muiden perässä sinnitellyt.



Hommasin Greetalle tällaisen villapuvun, kun se hupullinen villatakki oli niin älytön. Tämä puku on ollut oikein hyvä vaate ja sopii Greetalle oikein hyvin. Tätä on käytetty, kun pakkasta on ollut enemmän. Tokihan se kohta taas kasvaa ja puku jää pieneksi, mutta on minulla vielä jemmassa Friidan pentuloimi. Josko sen kanssa sitten lopputalvi pärjättäisiin.


                                   Tämä video on oikein suojasäiseltä retkeltä. Hauskaa oli.

Friidan kanssa käytiin torstai-iltanan toko-treeneissä. Saijan avulla tehtiin evl-ruutua ja ohjattua noutoa. Ruudussa on pakko merkin takana olla palkka. Muuten Friida lähtee oikomaan suoraan ruutuun. Ohjatussa Friida helposti bongaa väärän. Mutta kun sitä liikettä ollaan harjoiteltu aika vähän, tuntuu, että homma eteneen kuitenkin. Naksu auttaa Friidaa keskittymään, samoin oikein ajoitettu pysäytyskäsky. Aikaa seuran tämän vuoden ekaan toko-kokeeseen on reilu kuukausi. Olisi kiva päästä sinne testaamaan, missä vaiheessa evl-liikkeitä ollaan. Mutta ahkerasti pitää treenata, jotta tohdin kisaamaan mennä.


                                            Kaverukset samalla sohvalla

12.1.2015

Murut metsässä - ja Tessakin

Lauantaina oli aivan mahtava keli, ja tehtiin Greetan kanssa treffit metsään Jaanan, Murun ja Tessan kanssa. Koska halusin ottaa kuvia tapaamisesta, jäivät isot koirat kotiin. Ja hyvä niin. Pariinkin otteeseen kiisi polulla motocross-pyöriä, joten ei tarvinnut naarata kuin yksi pieni koira turvaan.
Muru on täyttänyt jo 13 viikkoa eli on kaksi viikkoa vanhempi ja reilusti korkeampi kuin Greetta, mutta kyllä pikkukoiraparilla oli aivan loistavat sielujen sympatiat koko ajan. Kahdeksanvuotias Tessa kulki omia reittejään, mutta välillä kävi moikkaamassa pieniäkin ja se on ylen ystävällinen koira kyllä kaikille.
Kuvia tuli otettua paljon ja ihan hirmuisen hauskoja otoksia olikin. Niistä on nyt karsittu - on, on - tähän joukko, jotta tekin voitte hurmaantua pentukoirien leikeistä.

                                        Puitteet ja sää olivat aivan ihanat.

Ja sitten pentuleikkeihin. Greetta vilauttelee hampaita, jos tuntuu, että muuten jää alakynteen ja Muru pamauttaa tassulla pikkutytön hankeen noin huvikseen.  On ne hauskoja.  Näihin saisi meheviä kuvatekstejä, mutta antaa kuvien tällä kertaa puhua puolestaan.

























                                      Sitten muutama kuva myös Tessasta ja pennuista.





                                               Tessa ja Muru ovat myös loistopari.





                         
                                              Kiitos seurasta tytöt.



Kotonakin on jo vähän leikkiä yritelty. Friida tarjoaa lelua ja Saaga kutsuu leikkiin. Shelteillä ja portugeeseilla on vissiin vähän eri murre, kun vielä kunnon leikkiä ei ole syntynyt. Greetta kunnioittaa jonkin verran isoa kokoa, vaikka pomppiikin isoja vasten estoitta. Mutta kun jompi kumpi iso yrittää leikkiin, Greetta peruuttaa. Mutta kyllä se tästä. Ulkona lenkillä Greetta painattaa täyttä laukkaa isojen perässä reippaasti. Puolen tunnin metsälenkkin tuolla maavaralla on täyttä työtä, mutta lujaa mennään.

Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa jotain treenin tapaista hetki olohuoneen lattialla. Pitihän se ikuistaa.


6.1.2015

Muru

Viime lauantai oli Greetalle tosi vaihtelevainen päivä, kun meillä kävi paljon mukavia ihmisiä kylässä. Ystäväni Virve saapui aamutuimaan. Siskon perhe poikkesi matkalla Lappeenrantaan kahvilla ja loppuiltapäivästä saapuivat rally-ryhmän naiset suunnittelemaan porukalla mahdollisia epävirallisia kisoja. Yhdellä heistä oli mukanaan setterinpentu Muru, joka on vain hiukan vanhempi kuin Greetta. Laitoin isot keittiön puolelle, että pienet saisivat telmiä sydämensä pohjasta. Ja kyllä niillä hauskaa olikin.
















Pentuleikki on kyllä ihanaa.  Ja vaikka Muru olikin kooltaa isompi, ei se kyllä menoa haitannut. Greetta on sinnikkään pomppivainen ja pärjää kyllä.

Ja kun Muru lähti, oli Greetta kyllä ihan valmis unten maille.

Isoista koirista sen verran, että sen jälkeen kun Saagalla alkoi uusi koiranruoka, se ei ole maiskutellut kertaakaan eli tämä ruoka ei aiheuta mitään närästävää oloa. Jes!