Merta katselemassa Kuusisessa

 Tosin ei näkynyt kuin jäätä ja sinne ei kyllä uskalla mennä. Mutta on tämä talvi ihanan kaunis tällä hetkellä ja Kuusis-reissulla ei edes tuullut, joten oli helppo rannalla liikkua. Kuvia siis tältä päivältä tässä.

Oli rannalla kiertämässä muutama muukin naisihminen, kameran kanssa tai ilman.

Tämä naishahmo on kyllä jotenkin viehättävä tuossa kiven päällä merelle tuijottaessaan.

Saagalla on joka kuvassa ihan samanlainen ilme. Kun se ei näe kuin hahmoja, se keskittyy vain hahmoon eikä ympäristöön sen kummemmin. Vähän tuollainen surullisen hahmon ritari itsekin.

Jokipuistokuvia ja Oilin koulutusta

 Laitetaanpas nyt ensin ne Jokipuisto-kuvat, jotka otin viime lauantaina. Silloin ei vielä ollut iskenyt talvinen kurittaja eli melkoinen lumimyräkkä. Ihan kiitettävästi oli lunta joka tapauksessa, että talvelta näytti. Ketään ei ollut puistossa meidän lisäksemme. Ei haitannut.

Saaga on niin huonosti nukkuneen näköinen tummine silmänalusineen. Kun silmät erittävät, niin ne värjäävät aluskarvat, vaikka niitä useamman kerran päivässä pyyhin. Söpösiä tyttöjä kuitenkin. 

Sitten iski myräkkä maanantaina. Ja jatkui eilen suuremmalla teholla. Liikenne oli aika lailla vaikeuksissa. Huotarin Oili kuitenkin ajeli Lahdesta Haminaan kouluttamaan ja sinne mekin sitten eilen iltapäivällä suuntasimme. Otin aikaa ja ajelin pienempiä teitä pitkin rauhassa.

Oilin kanssa aloitettiin hyppynoudolla. Hain vinkkejä varastamiseen. Oili liikkuroi. Minä heitin metallikapulan, Oili sanoi käsky, minä odotin, että Greetta katsoo minua ja sitten se sai kädestä palkan ja maahan heitettynä useita. Ei noutoa. Tätä tehtiin useamman kerran. Viimeisellä kerralla namien maasta noudon jälkeen se vauhdista lähetettiin noutamaan kapula ja siitä palkka. Tähän tarvitaan liikkuri, koska se nostaa Greetan kierroksia lisää, mutta varmaan toimiva tapa saada malttia.

Sitten tehtiin hässäkän kiertoa. Aloitettiin siitä, että kahden hypyn väliin lähemmäs koiraa laitettiin kartio. Greetta meni useamman kerran hypyn, vaikka sille näytettiin kartio. Sitten se alkoi tajuta. Ääntä kyllä tuli. Kartiota vietiin koko ajan kauemmaksi ja Greetta kyllä kiersi sen ihan hyvin. Ei lähetetty perusasennosta, joka nostaa kierroksia lisää. Kun laitettiin namikuppi meidän taakse ja vapautettiin heti kierron jälkeen sinne, jäi ääni pois. Sitäkin kuulemma kannatta koittaa, että laittaa nurin perin olevan kupin kartion taakse sille puolelle, josta koira tulee kierrettyään. Kupin päällä on nami ja sekin pitää syödä, ennenkuin pääsee takapalkalle. Pitää vahtia, ettei se mene suoraan kupille. Pitää kiertää kartio ensin. Jos ei vielä riitä saamaan äänettömäksi, niin voidaan laittaa kupin lisäksi useita nameja maahan ja ne on kaikki syötävä. Apuri on tässä tärkeä, että hän katsoo, että kaikki on syöty. Mikäli ei, ohjaaja käy vaatimassa syömisen. Näin muutetaan mielentilaa alemmas. 

Tunnaria ei ehditty, mutta kerroin, että Greetta on alkanut tehdä tunnaria rauhallisemmin, kun kapuloita on todella monta epämääräisessä muodostelmassa ja minä en lähetä perusasennosta vaan olen enemmän tunnarien vieressä ja näytän, että etsi. Koirakin on lähellä tunnareita. Tätä kehitetään eteenpäin niin, että etukäteen teen kolme tunnarialuetta, myös omat, valmiiksi halliin. Koira haetaan, kävellään hengaillen ja kun tullaan ekan kohdalle, lähetetään koira etsimään kapulaa. Kun tuo oman, hyvä palkka . Lähdetään hengailemaan eteenpäin ja tullaan toiselle tunnarille. Sama juttu siinä - ja kolmannessa.

Pitää kokeilla tätäkin. Into treenaamiseen alkaa taas selvästikin nousta, kun on jotain ohjeita olemassa.

Greetta ja sisko

 Eilen illalla käytiin porukalla treenaamassa Linnoituksen koirakeskuksen pienessä hallissa rallya. Se halli on todella aika pieni mestariluokan radoille. Mutta kun Strömforsin hallin sunnuntaiaika meni jollekin vakiovuorolaiselle, niin ei voi valittaa. Koitetaan pärjäillä. Siellä on kapea käytävä, jossa oli hyvä treenata edessä peruuttamista. Greetta tuppaa menemään siinä liikkeessä vinoon vasemmalle, mutta kun oli kapea tila, se meni varsin suoraan ja reippaasti taaksepäin. Edessä pysäytyksessä se joko istuu tai menee maahan, vaikka pitäisi seisoa. Nyt kokeilin kerran suoraan vauhdista taaksepäin lähtemistä. Sillä kerralla toimi. Pitää testata uudemman kerran asiaa. 

Tänään sitten on satanut kuormittain lunta. Auto on pysytellyt pihassa koko päivän, kun ei ole ollut minnekään tarvetta mennä. Greetta hierottiin yhdeltätoista. Se oli varsin rento, mikä kertoi siitä, että kroppa on melko hyvässä kunnossa. Näin totesi Saijakin. Hyvä niin. Kuukauden päästä taas uusi hieronta ja varasin myös Saagalle ajan. Sitä ei ole aikoihin hierottu, joten ihan varan vuoksi on hyvä tsekata, onko mummon kroppa edelleen hyvässä kunnossa. 

Tänään kävivät kylässä Greetan kasvattaja Eija  ja Greetan pikkusisko Tanka ( sama emo, eri isä). Pitihän neideistä sisaruskuvia ottaa. Tässä niitä.

                                                                            Nappisilmät. 

Huomenna sataa reippaasti lisää lunta. Äsken kävin kaivamassa auton tämän päivän lumien alta, että huomenna on vähemman töitä sen esiin saamisessa. Nimittäin iltapäivällä pitää ajella Haminaan Oili Huotarin toko-koulutukseen. Ei taideta tehdä mitään voittajajuttuja vaan pyydän vinkkejä eteenmenoon ja hyppyhässäkkään. Josko kadonnut toko-motivaatio tästä lähtisi uuteen uljaaseen nousuun.

Lunta

                                                                  Vihdoinkin lunta.

 

Mietteitä vuoden vaihduttua

 Mitäpä jäi käteen viime vuodesta? 

Greetan kanssa painittiin kaikenlaisten kierrosongelmien kanssa edelleen ja varmaan sen loppuelämä. Se on sen luonto ja mitään ihmenappia ei ole, josta painamalla sen saisi toisenlaiseksi. Sitä on tosi vaikea hyväksyä, mutta niin se taitaa olla. 

Rally-tokossa ollaan kerran viikossa syksyllä treenattu mestariluokan ratoja. Onneksi Kyllikki on hyvä kaveri siinä, varsinkin kun Olli nousi voittajaluokkaan. On ihan hyvä treenata suoraan mestariratoja, kun niissä on enemmän oikealla seuraamista ja tulee nekin temput saman tien opiskeltua. Lisäksi ruvettiin Hannelen, Tuovin ja Marjutin kanssa käymään loppusyksystä Strömforsissa. Tuovi ja Marjut treenaavat myös mestariluokkaa ja Hannele treenaili Nellin kanssa koiratanssijuttuja. Nyt vuoden vaihteen jälkeen meillä on maaliskuun loppuun asti sunnuntaisin vakiovuoro Haminan Taitohallissa. Josko tänä vuonna päästäisiin kokeilemaan mestariluokkaa oikein kisoissakin, kunhan korona alkaa hellittää. Suuria toiveita ei Greetan valioitumiseen tässä lajissa ole tuon äänekkyyden takia, mutta kyllä se RTK4-koularin aina onnistuu saamaan. Joka tapauksessa on ihanaa, että on säännöllisiä treenikavereita tässä lajissa.

Joulukuun ryhmä- toko-treenit ovat olleet tauolla - ja vuoden alusta ainakin tammikuun loppuun. Samalla omatoimitreenit tokossa jäivät tauolle myös. Jotenkin se puserrus, jolla yritettiin saada voittajaluokan ykköstulosta - ja epäonnistusttiin, vei mehut. Mutta kohta taas tormistutaan ja aletaan hinkata. Oman seuran kokeita on maaliskuussa ja huhtikuussa ( jos korona antaa myöten) ja maaliskuun kokeeseen olisi tarkoitus mennä taas kokeilemaan. Olkoon se voittajaykkönen meidän tämän vuoden tavoite. Niin lähellä se on ollut, että on se realistinen, jos koiran pää vain kestää.

Marjut ja Greetta ovat nyt loppuvuodesta käyneet varsin säännöllisesti treenaamassa agilitya ja ihan kivasti on yhteistyö sujunut välin notkahduksen jälkeen. Minä en ole ollut treeneissä mukana. Enkä ole yhtään tehnyt agitreenitä hallissa Greetan kanssa, ettei koiralle tule epävarmuutta siitä, kumpi on agi-ihminen. Kunpa niitäkin kisoja voisi taas päästä tekemään.

Saaga on edelleen keskuudessamme. Kaikki taudit huomioiden silti ihan virkeänä ja iloisena. Koska olen jo viime vuoden aikana monet itkut itkenyt varmana siitä, että koiran elinaika on lopussa, ja sitten onkin tullut hyviä verikoetuloksia, yritän olla ottamatta enää stressiä niistä asioista. Jos koiran olo selkeästi lähtee laskuun, vien sen kokeisiin, mutta pitää tulla selkeä muutos. Olen tällä hetkellä ihan optimistinen siitä ajatuksesta, että Saaga vielä elää toukokuuhun ja täyttää 14 vuotta, mikä olisi aika huikea juttu. 

Uutta Vuotta vaihdoimme ystäviemme luona. Ihana Kelpo-westie antoi Greetan olla omissa oloissaan alkuinnostuksen jälkeen ja Saagankin sitten, kun Saaga sanoi kerran rrrräyh! Kelpo olisi niin mielellään leikkinyt tyttöjen kanssa, mutta ei näistä ollut leikkijöiksi. Saaga ei kuule ilotulituspaukkuja, joten sillä ei ollut ongelmaa, mutta Greetta välillä vähän kuunteli ja haukahteli. Sisällä se kuitenkin oli varsin rento. Ulkona se kävi valjaissa pari kertaa. Toisella kerralla, kun oli hiljaisempaa, se pystyi pissaamaan, mutta toisella kerralla se halusi sisään, kun oli niin paljon ääntä. Kotiin tultiin yhden maissa ja pauke jatkui ulkona kahteen asti aika kovana. Mutta ei Gee erityisen paljon niitä kuunnellut.
Tuolla mielentilalla ollaan vietetty kaikki sen uudet vuodet, mikä on ihan jees. Ei yltiöstressiä sillä kuitenkaan.Oli mukava ilta.