27.7.2016

Mitäs Saagalle

Ennen Klagia loppuivat Saagan korvatipat. Se vähän rapsutteli välillä korvaa ja ravisti päätä. Klagin jälkeen oli sitten Porvoossa eläinlääkärin korvakontrolli.

Molemmista korvista otettiin taas pumpulipuikolla näyte. Myös siitä terveestä. Näytteitä tutkittiin pitkään ja hartaasti. Vasen korva oli terve - ja JIHUUU - oikea korva oli myös terve. Kuulemma näytteessä oli paljon hilsesoluja, jotka lääkärin mielestä varmaan kutittavat  korvaa. Liekö Apoquel-lääkkeestä kuitenkin siis ollut apua, vaikka olinkin epäileväinen. Saaga jatkaa Apoquelia edelleen. Korvaa putsataan edelleen. Mutta nämä ovat ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja toivottavasti pöpöt pysyvät pois.

Korvan terveys näkyy Saagassa vauhdikkuutena. Metsälenkillä se spurttailee oikein kunnolla. Yhtenä päivänä se innostui menemään juoksemaan vetiseen mutaojaan eikä tullut pois, vaikka karjuin. Kaikesta näkee, että sillä on hyvä olla ja hauskaa. Satunnainen kuurokorvaisuus siis annetaan anteeksi.  Pessimisti ei pety,joten en hämmästyisi, jos korva taas alkaisi oireilla, mutta toivotaan, että ei kuitenkaan.

Mun rakas rakas rakas Saaga <3

Näistä palloleikki kuvista näkee, että Saagalla on hyvä olo, sillä ei se pallolla leiki, kun sillä on korva kipeä.








Mahtuu se suuhun ihan hyvin.

                                                Saaga ja schapendoespentu Fiolla

Metsän kaunotar

Yhtenä iltana koiralenkille lähtiessä puoli yhdentoista maissa huomasin taivaalla aivan upeita pilviä. Ihan kuin taivas olisi liekeissä. Ei voinut muuta kuin palata kotiin hakemaan kameraa ja lähteä ajelulle pilviä kuvaamaan.





Vaikuttava näky.

26.7.2016

Klag 2016

Heinäkuun puolen välin perinne jo kohta kymmenettä kertaa on Klag, agilitytapahtuma Kokkolassa.
Eijan ja koirien kanssa ollaan sinne yhdessä menty. Tänä vuonna meillä oli loistosäkä, sillä saimme peruutuksen takia uuden suihkullisen mökin varaamamme perusmökin sijaan. Ja se oli todellista luksusta.

Saaga jäi Minnan ja Fiian luo hoitoon. Kiitos vielä kerran. Se pääsi mökille tyttärensä ja Figon kanssa. Se sai loikoilla pehmeillä tyynyillä. Siis loistoreissu silläkin. :-) 

Yleensä ajamme Kokkolaan Jyväskylän - ja Vaajakosken Pandan myymälän- kautta, mutta tällä kertaa oli pitempi reitti. Nimittäin Greetan äiti Sabi oli alottanut juoksunsa ja se vietiin Tampereelle miehelään. Sieltä suuntasimme kohti Kokkolaa vain kolmen koiran kanssa.

Rivissä toinen vasemmalta on meidän mökkimme.Suihkulähdelammen rannalla oikein. Kun vielä rakensimme kompostikehikoista aidan, niin johan oli mukavat oltavat.

                                                           Greetta - vahtikoira

                                                Hännän asennosta huomaa, että on Tilanne.

                                                                  Friida vahtii välillä.

                                 Saapuessamme olivat ensimmäiset kisat jo täydessä käynnissä.

                                            Mummo-Windy vahtii itään ja Greetta länteen.

                                             Windy on niin sävy sävyyn lattian kanssa.

                                                   Koko lauma tähystelemässä

                                               Kivaa olla taas täällä, tuumaa Friida.

                                                      Iltapalaa oleskelutilassa.

Windyllä ja Friidalla oli vielä illalla kisat. Olin ostanut kisakirjan ja sain Greetan mittaukseen perjantai-iltana. Hilpi Yli-Jaskari tuli mittaamaan. Hän päivitteli, miten rajalla Greetta on. Mittasi ja mittasi. Hän laittoi kirjaan Greetan mediksi, mutta sanoi laittavansa koiran kiertoon. Onneksi paikalla oli myös muita tuomareita, joten seuraavaksi paikalle tuli Reetta Pirttikoski. Hän mittasi ja mittasi, päivitteli, miten rajalla Greetta on - ja sai Greetasta minin.  Reetta näki, että lähellä oli tuomari Jari Helin asuntoautonsa luona. Minä kävin kysymässä, voisiko hän tulla mittaamaan. Jari teki työtä käskettyä. Mittasi ja mittasi ja päivitteli, miten rajalla koira on. Neljä mittausta, puolet oli miniä ja puolet mediä. Viides mittaus ratkaisee, hän sanoi, mittasi ja sanoi selvä. Meni telttaan kirjaamaan tuloksen, tuli ja onnitteli. Greetta jäi miniksi. Tuomari sanoi, että 34,9 cm. Juuri näkyi 35 cm merkkiviiva mitasta, joka on medin alaraja. Koiran puolesta pitää olla iloinen - ja vaikka medi olisi ollut karvan verran helpompi minulle, niin ei niin paljon kuitenkaan, ettenkö suo Greetalle mahdollisimman terveellisiä hyppykorkeuksia.

Friidan rata oli hyvä hylky. Vitonen oli alla, kun minä jäin kontaktille pähkäilemään, miten jatkan ja koira päätti minun puolestani. Muutenkin meillä oli oikein hylkyisää menoa. Hyviä hylkyjä kolme ja yksi oikea hurlumhei-rata.   Greettakin teki kaksi rataa, mutta se oli sellaista säätämistä ja pätkissä menemistä, ettei meillä ole kisaradoille asiaa vielä piiiiiitkään aikaan. Mölläreissä voidaan kokeilla.

Lauantaina saapuivat Vaasan pojat Roki (Windyn poika) ja Nuka emäntänsä Helin ja isäntänsä Teron kanssa. Heli kisasi Rokin kanssa ja Nuka on Greetan tyyppinen kuumakalle, joten sekin vielä treenaa.

                                                Nuka oli kiinnostunut Friidasta.

                                                               Roki

                                                             Nuka


                                                         Nuka on oikea temppumestari.



 
Windy on vielä kymmenestä ikävuodestaan huolimatta loistokunnossa ja oli lauantai-aamun medikisan neljäs. Hieno suoritus, kun medejä oli yli 60.

                                                             Terassikyylääjä Greetta
                                                 Pitihän ne perinteiset posetkin ottaa



                                                        Hienosti poseeraavat kaikki.

                                                     Ja lopuksi Heli jakaa herkkuja.

                                                                          Siskokset


                                                       Lauantain ilta-aurinko laskee.

Sunnuntaina kisattiin kaikki vielä yhdet kisat. Väliaikoina pakattiin auto ja puolen päivän jälkeen startattiin kohti Kotkaa Jyväskylän kautta. Sabi pääsi myös sunnuntaina kotiin muulla kyydillä.
Peukut, että pikkupupseja olisi tulossa.

Kiva oli taas reissu, vaikkei meille tuloksia tullutkaan. Ensi vuodeksi on taas mökki varattu. Valitettavasti taas se perusmökki, mutta jonossa ollaan, jos vaikka yhtä hyvä säkä kävisi kuin tänä vuonna.
                                                      Kiitos matkaseurasta, Windylän väki.


9.7.2016

On se vauhdikas

Oi ja voi. Lähdettiin katsomaan. miten sujuisi rata möllikisoissa. Siis Greetan kanssa - ja Friidankin.
Mölliradat eivät olleet minusta mitään mölliratoja vaan aika vaikeita haasteellisine kulmineen, mutta ei meidän yhteistyökään hirveän pitkällä radalla pelitä vielä lainkaan. Ääniherkkä Greetta käy komentamaan ja kiljumaan minulle joka hypyn jälkeeen, joten eteneminen oli aika hirveää. Nyt sitten valtavasti kaduttaa, että tuli ilmoitettua se Klagiin kahdelle radalle. Voi jestas, mikä surkea esitys siellä nähdäänkään. Mutta olkoon sitten niin.

Tässä video Greetan toisesta radasta, joka oli hippasen parempi kuin se hyppyrata. Ja heti perään Friidan rata, jonka Friida sössi kepeillä ja minä keinulla, kun en muistanut mennä keinun oikealle puolelle. Tällä hetkellä minulla on vielä riesana selkäkipu ja hirmuisen kipeät jalat, joten meno on vielä heikompaa kuin normaalisti. Mutta siellä taaperretaan joka tapauksessa.


Tänään sitten metsälenkin jälkeen mentiin Jaanan ja setteri Murun kanssa hallille vähän lyhyempiä pätkiä  treenaamaan. Ja lyhyemmät pätkät sujuvatkin vähän paremmin kuin eiliset hirvitykset. Kontakteille jääminen on vielä vaiheessa aika lailla ja muitakin heikkouksia on, mutta osaa se sentään jotain, kun ei tehdä liikaa kerralla.


Vielä on edessä aikamoine taival, ennenkuin ollaan yhteistyössä yhden kisaradan verran.