Ei ihan kuukautta mutta melkein on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Päivät ovat rullanneet tasaiseen tahtiin eteenpäin lumettomassa ja yhä pimenevässä loppuvuoden säässä. Ollaan treenailtu Greetan kanssa rallya, tokoa ja nose workia. Marjutin kanssa agsa kulkee yhä paremmin. Eli siis kaikki hyvin treenirintamalla.
Saaga on voinut varsin mainiosti, mitä nyt vasen silmä taas on ruvennut erittämään kyynelnestettä. Mutta viime yönä sitten sen maha oli sekaisin. Useamman kerran aamuyöstä lähdimme ulos, kun eka kerralla hätä tehtiin oven eteen sisälle. Aamulla oli kyllä erittäin ryytynyt olo. Mietin, mistä mahtoi johtua tämä mahavaiva. Kun Saaga muutaman kerran lähti levosta ontuen liikkeelle, annoin sille parina päivänä yhden kipunapin. Oliko se syynä? Vai Strömforsista ostettu lampaannahkarulla? Oliko se liian vahvaa mummelin mahalle? Vaikea sanoa, mutta kunnon pöpö on kyseessä kuitenkin. Aamulla Saaga myös oksensi antamani raejuusto-canicur-pöperön. Päivemmällä päästiin jo ulos tekemään hädät, mutta yhä edelleen aika ruikulikakkaa tulee. Ja toisen kerran Saaga oksensi iltapäivällä. Äsken annoin veden ja raejuuston seassa taas Canicuria. Toivottavasti se nyt pysyy sisällä ja rauhoittaa mahaa ja suolistoa.
Itse olen ollut aivan zombiena tämän päivän. Ihana päästä illalla nukkumaan.
Ja sitten onkin jouluaatto.
Lauantai ole vaiherikas päivä.
Ensin mentiin aamulla Oili Huotarin toko-koulutukseen. Viimeksi Oili oli meille aika inhottava, joten vähän jännitti, mitä tällä kertaa. Mutta oltiin ekoja ja Oili oli ystävällinen ja saatiin hyviä ohjeita.
Aiheena meillä olivat kaukokäskyt. Greetalla on hieman levottomat jalat seiso- istu-vaihdossa ja seiso-maahan-vaihdossa. Ensinnäkin kaukomme olivat läheltä tehtynä jo varsin oivalliset Oilin mielestä, mutta hänkin kyllä tiesi sheltin jalat. Joten aloitettiin laatikkojumppa.
Koira laitettiin ensin istumaan aivan laatikon viereen. Sitten vedettiin koira seisomaan etujalat laatikolla. Ja työnnettiin istumaan taas niin, että koira keri etujalat taaksepäin ja takajalat olivat paikoillaan. Toinen treeni oli se, että koira istui laatikon päällä. Sitten vedettiin seisomaan niin, että koiran etujalat olivat maassa ja työnnettiin taas taaksepäin, että koira keri itsensä ylös etujalkojen avulla ja takajat olivat paikoillaan. Lisäksi kaukoissa voisi käyttää pientä koroketta, joka on minullakin ollut mielessä. Nyt vain täytyy kehittää se oikea, jossa takajalkojen on hyvä olla paikoillaan. Esim.silikonipatalappu on kuulemma hyvä, mutta joku muukin nihkeä käy vallan mainiosti.
Muita ei ehditty seuraamaan, sillä oli kiire. Piti mennä hallille katsomaan, milloin on möllikisoissa Greetan ratojen vuoro. Nimittäin Greetta oli Marjutin kanssa ilmoitettu sekä mölliagiin että kilpailevien agiradalle. Kahdelle radalle, jotta nähtäisiin kestääkö pää. Kun kauan sitten edellisessä möllikisassa pää ei kestänyt toista, vaan alkoi liikaa jännittää. Kisojen alku oli myöhässä, joten käytiin hakemassa Nelli-koira meille hoitoon, mentiin meille hakemaan Greetalle häkki, vietiin häkki ja koira ilmohuoneeseen odottamaan ratoja ja mentiin kotiin.
Riemulla ei ollut rajoja, kun alkoi tulla videoita kisoista. Vaikkei tuloksia tullut, niin radat tehtiin hienosti ja vauhdikkaasti. Keinu toisella radalla vähän jänskätti ( Seuran keinu oli ollut rikki ja piti pahaa ääntä, ja Greetta oli sitä säikähtänyt. Harmi sinänsä, kun olin saanut treenattua sille tosi varman keinun.) Mutta kaksi rataa - ou jees!
Syy, miksi Nelli oli meillä hoidossa, oli se, että Hannelen Kiira-koira oli saanut sairaskohtauksen, ja koska Hannelen mies Keijo oli yksin kotona kolmen koiran kanssa, otin Nellin meille, ettei se sählää siellä ja Keijo voi keskittyä potilaaseen.
Nelli teki perinteiset yltiötervehdykset Saagalle, joka lopulta kyllästyi ja sanoi erittäin napakasti, että ei. Nelli kiljaisi, ja sitten oli rauha maassa. Saaga sai ihan rauhassa nukkua lattialla Nellin leikkiessä ja kuorsata sohvalla. Jossain vaiheessa kun Saaga lähti liikkeelle, Nelli taas lipoi sen suupieliä, mutta Saaga katsoi ylöspäin ja poispäin ja odotti, että pikkuneiti lopettaa. Lopettihan se. Kyllä Nelli on kovasti rauhoittunut jo. Läheneehän se viittä kuukautta. Vielä sen kita napsaa, kun tekisi mieli vähän haukata, mutta ei sitten kuitenkaan. Nellin lempinimi on nykyään Baby Shark. Se on ollut aika napakka purija ja kun käytiin Strömssissä omissa treeneissä Hannelen, Nellin ja Greetan kanssa, koiratanssin tuoksinassa Nelli napakasti nappasi Hannelea reidestä. Musiikkina oli tuo Baby Shark-biisi.
Meillä on paljon leluja korissa ja selkeästi oli vaikea valita. Mutta kivasti Nelli touhuili omiaan ja kun lähdettiin Nellin ja Saagan kanssa lenkille, pikkukoira kulki oikein kauniisti hihnassa eikä härkkinyt Saagaa yhtään, kun tein selväksi jo eteisessä, että se on TO-DEL-LA-KIN kiellettyä. Hauska pikkukoira se kyllä on. Greetta inhoaa sitä. Kun Gee tuli kotiin möllikisoista ja huomasi, että Nelli on talossa, se irvisteli sille ja piiloutui pimeään makuuhuoneeseen.
Kiira-koiralle koitti taivasmatka eilen. Osanottoni Hannelelle ja Keijolle.
Ai niin, piti vielä kirjoittaa tämän päivän kartionkiertotreenistä.
Greetalla on nykyään aivan kuppi mennyt nurin kartion kierrossa ja se metelöi aivan tautisesti hirveillä kierroksilla sitä tehdessään. Äsken mentiin kahdestaan Jylpyn kentälle. Laitoin kartion keskelle kenttää ja ensin vähän seurautin Greettaa sen ympäri. Kyllä piti tämän tästä vilkuilla kartioon päin. Ja kun käännyttiin sitä kohti varsin läheltä ja käskin pienellä äänellä kiertää, tuli sellainen meteli ja huuto, että oksat pois. Olin aivan hiljaa, en kieltänyt enkä komentanut. Koira sivulle ja uudestaan. Meteli lisääntyi, Greetta jäi maistelemaan kartion kärkeä, lähti omille teilleen pitäen meteliä. En sanonut mitään. Selkeästi se tiesi, että pieleen meni, mutta kierrokset veivät mennessään. Yritin pelkällä käsimerkillä, mutta ei auttanut. Hain autosta geelipallon ja menin seisomaan lähelle kartiota. Greetta tuli viereen istumaan ja kun oli siinä hetken hiljaa istunut, naksautin ja annoin namin. Sitten käskin kiertämään. Kun oli ohittanut kartion hiljaa ja paluumatkalla, kehuin ja heitin pallon ja sitten leikittiin kovasti. Otettiin uudestaan. Koira sai tulla sivulle, kun oli valmis, hiljentyi, sai naksun ja namin, käskyn ja lähti kiertämään. Saimme useita hiljaisia toistoja. Palkkasin heti, kun oli paluumatkalla. Suurin älämölö on tullut kartion takana paluumatkan alussa, vaikka usein ääni on alkanut nykyään mennessä. Joka hiljaisesta suorituksesta tuli kehua, namia ja palloleikkiä. Tätä tulemme jatkamaan. Greetan pitää oppia ihan itse laskemaan kierrokset niin, että pystyy tekemään hiljaa. Silloin siitä on iloa tokossa myös. Varmaan tämä kestää aikansa, kierroskoirasta kun on kyse, muttei meillä ole kiire. Treenataan rauhassa. Kuitenkin matkaa pitää lisätä aika lailla, että se pystyy evl-kierron tekemään. Ja matka tuo kierroksia lisää. Mutta jos koira oppii sen, että rauhoittumalla pääsee ja äänettömyydestä saa palkan, niin luulisi sen jäävän sen mieleen toisto kerrallaan paremmin.
Saagan silmä joskus aiemmin eritti kyyneleitä niin paljon, että ne tahmeutuivat mustaksi mömmöksi silmän ymärille. Syynä oli se, että kun koira vanhenee, myös sen naama alkaa kuivua ja silloin voi luomi kääntyä sisään päin. Saagalla oli näin käynyt. Onneksi sarveiskalvo oli ehjä. Mutta tilanne meni ohi ja on silmä on pitkän aikaa ollut aivan rauhallinen. Kunnes nyt taas alkoi silmä erittää. Vaikka ei voinut olla kyse tavallisesta silmätulehduksesta, kun ei tullut mitään vihreää mömmöä, päätin viedä koiran Oiwalliseen eläinklinikkaan näytille. Mikä oli viedessä kun klinikka on muuttanut lähelle, noin viiden minuutin ajomatkan päähän.
Marika-tohtori tutkaili silmän ja totesi, että luomen alla oli kolme hentoa ripseä, jotka ärsyttivät silmää. Saaga antoi ne ottaa pois ilman, että sitä piti rauhoittaa. Nyt sitten tiputellaan viikon ajan kolme kertaa päivässä antibioottitippaa silmän rauhoittamiseksi. Korviin kurkattiin.Ne ovat karvaiset, mutta siistit ja karvojahan ei voi alkaa nyppiä kuin nukutuksessa, joten ne saavat olla. Kaihimuutokset ovat varmaan vähän lisääntyneet, koska tällä viikolla huomasin hassun käytöksen. Oltiin lähdössä ulos. Laitoin Saagalle loimen ja se teki perinteiset alkujuoksut työhuoneen ja olohuoneen välillä. Laitoin työhuoneen ovella hihnan kaulaan. Greetta oli jo valmiina. Saaga tuli eteisen puolelle, mutta pisti jarrut pohjaan. Se ei meinannut voida astua mustalle eteisen matolle. Se ei oikein varmaan hahmottanut, mikä se matto on, onko se musta aukko vai este vai mikä. Tämä on kuulemma yleistä kahin lisääntyessä. Ja kuinka monet kerrat Saaga on sen maton päältä kulkenut ja sisään tullessa ei ole ikinä mitään ongelmaa. Mutta otin maton pois ja laitoin vaaleamman tilalle. Josko se ei olisi niin jännittävä.
Kun kerta lääkärissä oltiin, pyysin, että Marika katsoisi Greetan hammaskivitilanteen. Sen hampaita ei harjata. Kerran oltiin muutama vuosi sitten siinä EmmiPet-putsauksessa, jossa ei menty ientaskuihin. Mutta ei ollut hampaissa hätää. Hiukan takahampaissa kiveä, mutta ei muuten mitään, joten ei ole syytä hammaskivioperaatioon. Hyvä näin. Olin ajatellut, että jos on tarvetta, niin samalla nukutuksella sitten voisi Greetan selän kuvata virallista spondyloosilausuntoa varten. Sitä kun ei lausuttu aiemmin, kun selkä kuvattiin. Greetta oli silloin alle kaksivuotias, joka on lausuntoikä. Selkä oli kyllä aivan priima.
Koska Saagalla on jo ikää, on syytä juhlistaa myös saavutettuja puolia vuosia. Eli tämä ihana mummeli täyttää 12,5 vuotta tänään. Saaga on aika reipas jolkottajatyyppi, joskin se kyllä kertoo, milloin sitä lenkki kiinnostaa ja milloin ei. Tänä aamuna tehtiin oikein pitkä aamulenkki. Pimeässä sitä ei kauheasti kävely kiinnosta. Varmaa osittain siitä syystä, että sillä on jo samentumaa silmissä ja näkö sitten huonommin toimii pimeän aikaan. Eilen illalla se piipitteli ja taas huolestutti, kun se oli saanut ruoan ja lääkkeet ja käyty iltapissallakin. Mutta kun mentiin ulos, Saaga teki uudet pissat, joten piipityksen syy taisi olla se, koska kotiin tultua Saaga hyppäsi sänkyyn, kiertyi kerälle ja alkoi koisata. Huh helpotus!
Juhlakuvaus tehtiin jo eilen, koska oli kaunis sää. Mentiin Jokipuistoon, jossa on jo todella marraskuun värejä eli eri sävyisiä ruskeita, mutta löytyi aurinkoinen paikka ja muutama muunkin värinen kasvi, joten kuvat sankarittaresta onnistuivat oikein mukavasti.
Muutama kuva piti ottaa kaarisillallakin.
Saaga 💖💓
Tässä vielä video parin päivän takaa. Saagakin sai tehdä rally-treeniä Haminan hallissa ja kun kerran namia on tarjolla, niin johan mummeli on innoissaan. (ihanat Kyllikin kommentit 😍)
Tänään lähdettiin päivällä Lahteen rally-toko-kisoihin. Kyydissä olivat Marjut ja cockeri Judy, jotka myös tulivat kisaamaan voittajaluokkaan. Rata ei ollut pahin mahdollinen, mutta aika tyypillinen tälle tuomarille eli paljon pyöritystä. Sekin oli haasteellista, että ei ollut paljon pysähdyksiä vaan mentiin koko ajan eteenpäin ja sehän siitä seurasi, että Greetalla oli kierrokset huipussaan jo aika alussa. Ääntä siis saatiin kuulla pitkin rataa aika lailla.
Videokin on tulossa, kunhan saan sen purettua ja ladattua tuubiin. Yhden tehtävän uusin, kun koira jäi jotenkin taakse. Siitä -3. Ennen maalia istumisen jälkeen jätin taas koiran oman onnensa nojaan ja se luikahti taakse, josta kymppi, kun en uusinut. Eli minun tarkkaamattomuudestani tulivat nuo 13 miinusta. Sen sijaan Greetan piikkiin meni se -5 pistettä ääntelystä. Mutta saatiin kuin saatiinkin tulos, 82 pistettä ja koulutustunnus RTK3. Huh helpotus! Judy sai myös toisen voittajaluokan tuloksen.
Nyt sitten aletaan treenata mestarijuttuja ja samalla miettiä, miten saadaan ääni pois. Siinäpä pulmaa kerrakseen.
Seuraavana aamuna:
Tässä on se rata. Kun katsoo ilman ääntä, se näyttää suorastaa hyvältä radalta. Yllättäviä hypähdyksiä väärälle puolelle. Pitää siis olla erittäin tarkkana. Mutta se ääni - huokaus.
Hups, vaihdoin pohjavärinkin ihan jouluiseksi. Saas nähdä, jaksanko katsoa jouluun asti. Onhan vasta marraskuu alkamassa.
Mutta siis tänään tapasimme pikku-Nelliä pitkästä aikaa ja sain ihailla sen taitoja Haminan hallissa. On se todella oppivainen ja taitava pikkulikka jo nyt. Loistava työntekovire ja mikä into! Sanokaa minun sanoneen - Hannelesta ja Nellistä kuullaan vielä.
Greetta teki oman rally-treeninsä. Sitten mentiin porukalla pienelle metsälenkille. Ja pitihän niitä poseja yrittää. Totta kai. Kun kerran kamerakin oli mukaan otettu. Vaan kyllä on haasteellista saada yksi pentu, yksi melkein kuuro vanha koira ja yksi ei niin pennuista eik kuvaamisesta tykkäävä sheltti katsomaan kameraan. Juu, ei onnistunut.
Tästä tuli se lähinn paras. Saaga katsoo Hannelea, jolla on namit ja Greetan korvat kertovat, mitä mieltä se on koko kuvaussessiosta.
Huomenna tulee Nelli meille iltapäiväksi hoitoon. En kertonut Greetalle. 😆
Vaikka kellon kääntö talviaikaan tuppaa lisääntyneen pimeyden takia väsyttämään, niin tuo pieni lumivalkoinen ilmiö maassa kyllä antaa valoa pimeyteenkin. Rapsakka pikkupakkanen ja satunnaiset aurinkoiset tunnit ovat paljon parempi vaihtoehto kuin raskas pilvimassa ja sade. Koiranomistaja tykkää.
Greetan kanssa käytiin tänään Haminan hallilla vähän rallaamassa Kyllin kanssa. Kyseessä oli tosin alokasluokan rata, mutta senhän voi tehdä sekä oikealla että vasemmalla seuraten. Ensin vähän leikin pallolla Greetan kanssa ja sehän onnistui tyhjässä hallissa. Radalla yritin muistaa kieltää jokaisen vinkaisun ja pahemmat ääntelyt saivat keskeytyksen aikaan. Mutta noin yleisesti radat olivat melko kelpoiset. Tällaisista treeneistä se toivottavasti lähtee hiljaisempi elämä myös kisatilanteessa. No, ensi lauantaina kisataan Lahdessa ja tuskinpa se siihen ehtii vaikuttaa, mutta josko tauon ja omien treenien jälkeen joskus kevätpuolella.
Eilen oli toko-treenit ja sielläkin yllättävän hyvin sujui. Ääntelyä oli aika vähän, tosi ympäröivä häiriö ( toinen koira leikki äänekkäästi omalla hallipuoliskalla) aiheutti keskittymisen häröilyä. Naksusta on Greetalle kyllä apua, kun se tietää palkkaa ja silloin voi pinnistellä pysymään oikeassa tehtävässä. Tehtiin ohjattua noutoa niin, että kapula oli hyvin lähellä. Silloin ei tullut haukkua, kun Gee kapulan nousi. Tai no kerran tuli, eikä se silloin saanut kapulaa hakea. Silloin helpotettiin ja mentiin lähemmäs. Eteen menossa matka on olennainen tekijä. Kun ollaan riittävän lähellä, voi eteen mennä levylle hiljaa. Pikkuhiljaa sitten matkaa pitää pidentää.
Tänään Saija hieroi molemmat tytöt. Saagalla oli keskellä selkää jumipaikka, mutta sen sai Saija auki. Muuten mummo melkei kuorsasi välillä nautiskellessaan hoidosta. Se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Kun lopussa venytellään jala ihan pitkiksi ylös ja alas päin, se venyy kyllä tosi pitkälle.
Greetta myös oli oikein hyvä. Joku jumi löytyi siltäkin keskiselästä, mutta muut aiemmat jumipaikat olivat nyt oikein hyvässä kunnossa. Kuukauden päästä Greetalla on uusi aika ja joulun alla molemmat saavat hieronnat.
Ensi lumen aikaan ulkoilutin koiria Jylpyllä ja kameraakin. Tonttutytöt ovat niin samiksia Helsitarin villamantteleissa. Sain tuolla reissulla joulukorttikuvankin otettua. Lokakuussa, ohhoh!
Greetta täyttää tänään viisi vuotta. Se on jo aika iso ikä. Viidessä vuodessa on ollut paljon ilon ja onnistumisen hetkiä, rakkautta ja hellyyttä, mutta myös paljon harmitusta, ymmällään oloa ja uupumusta ongelmatilanteiden äärellä. Neljä portugeesia eivät yhteensäkään tuottaneet näitä jälkimmäisiä tunteita lähellekään saman verran kuin tämä yksi pieni otus. Rakas ja raivostuttava. 💓
Toivotaan, että tuleva viisivuotisjakso olisi edes hiukan helpompi.
Otettiin synttäriposeja pari päivää sitten. Tässä näitä.
Jokipuistossa
Eilinen Greetan toko-koulutus meni taas ihan plörinäksi vääränlaisten kierrosten takia. Olin tosi alla päin kotiin tultuani. Ystävän kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että on tauon paikka. Ei ihan kaikesta. Greetta saa tehdä Marjutin kanssa agsaa ja minun kanssani nose workia, joka on sen itsenäistä puuhaa. Mutta toko ja rallytoko jäävät tauolle marraskuun alun jälkeen. Käydään ne Lahden rally-kisat, joihin ollaan ilmoittauduttu ja treenataan siihen jonkin verran. Tokoa ei tehdä ollenkaan. Keskitymme sen sijaan eri paikoissa leikkimiseen, ensin keskenämme, sitten pienessä häiriössä, jotta rentoutuminen kansanjoukoissa olisi helpompaa. Ja sitten vain olla möllötetään. Täydellinen tauko on joulu- ja tammikuun. Sitten aletaan taas vähän kerrallaan treenata. Yhteenkään kokeeseen en ilmoita, ennenkuin on vähän parempi tilanne.
Käytiin tänään hyvät lenkit koirien kanssa. Saagan vein välillä pois. Sitten jatkettiin Lenen ja Greetan kanssa. Lähdettiin vielä autolla hallin metsään. Lopuksi Lene pääsi ensin halliin juoksemaan, ja kyllä se juoksikin. Selkeästi hihnalenkit vaativat totista irrottelua. Taidetaan mennä huomennakin hallille vähän juoksentelemaan. Greetan kanssa aloitettiin palloleikki. Hyvin sujui hallissa. Katsotaan, miten kehitellään leikkiä eteenpäin.
Olen pannut parina päivänä merkille, että Saaga käy juomassa enemmän. Tänä aamuna oli pissat ulko-oven edessä, varmaan Saaga. En ole kuullut, kun se on ilmoittanut, että pitäisi päästä. Ja aamulla se kolisteli makuuhuoneen kuppia saadakseen vettä. Tätä täytyy nyt seurata. Maksa-arvot ja urea-arvot olivat hiukan koholla viime verikokeissa ja juuri tätä juomista käskettiin seuraamaan. Onko oikeasti huolen aihetta vai oliko poikkeustilanne. Jos tilanne jatkuu, pitää mennä verikokeisiin .
Voi huoli ja murhe!
Tämä tässä on Nelli. Se on rotua schapendoes ja on näissä kuvissa ehkä kahdeksan viikkoa vanha. Nelli on käynyt meillä hoidossa sillon tällöin, jotta isot bouvier-siskot saavat olla rauhassa, kun emäntä ja isäntä ovat töissä. Nimittäin Nellillä on energiaa. Se on rohkea. Se ei lainkaan ota itseensä, kun joku isompi sanoo sille jotain rumaa. Sillä on terävät hampaat.
Saaga osoitti Nellille heti, ettei ole kiinnostunut. Ei Nelli siitä masentunut, koska voi keksiä omaakin kivaa. Kuten kiipeilyn. Ja sillä kyllä lanttu leikkaa.
Nelli halusi päästä jakkaran päälle. No ei päässyt.
Jakkaran vieressä oli iso muovilaatikko. Hirveästi ponnistelemalla sen päälle Nelli kyllä pääsi,
ja TADAA----
Jakkara on valloitettu. Kun se oli kerran tehty, ei jakkara ollut enää mielenkiintoinen ja saattoi ryhtyä muihin puuhiin.
Kuten lelulla leikkimään.
Välillä oli pakko ottaa pieni huili, hyvin pieni kuitenkin, että taas jaksoi puuhailla.
Saaga pötkötti sohvalla tarkkaillen tilannetta. Sinne ei Nelli vielä pääse, onneksi. Saaga oli valinnut Kun en ole huomaavinani sinua, niin sinua ei ole - taktiikan. Aika hyvin se ensimmäisellä kerralla puri Nelliin.
Mutta vähän tylsä oli vanha täti Nellin mielestä, kun se ei yhtään leikkinyt. Piti siis keksiä omaa kivaa lisää.
Koiranpatjan kanssa saattoi puuhailla kaikenlaista hauskaa.
Nelli oli myös mukana kaikessa, mitä minä aloin puuhata.
Mutta missä oli Greetta?
Greettaa inhotti ja jännitti ipana niin paljon, että se katsoi parhaaksi häipyä olohuoneesta muualle eikä pistänyt nenäänsäkään lähelle Nelliä. Mutta ei hätää! Nelli löysi sen piilopaikan. Missään ei ole pikkusheltti turvassa.
Lopulta loppui Duracell Nelliltäkin. Saaga oli hyvin huojentunut, sillä senkin paristot olivat loppuun uupuneet.
Greetasta puhumattakaan!
Vaikka koirista ei ollut lapsenhoitajiksi, niin Nelli oli oikein mukava hoitolapsi ekalla kerralla. Sen verran työläs, että ei pentukuume yhtään iskenyt. Onneksi.
Kiitos vierailusta, Nelli.
----
Lene-kuulumisia:
Eilen koirat pötköttelivät olohuoneessa. Lene sohvan edessä pitkällään. Greetta meni lähemmäs varovasti vähän nuuhkaistakseen, ja Lene kävi taas huutaen sekä Greetan että Saagan päälle. Vain syöksy ja ääntä, mutta molemmat säikähtivät taas ihan kamalasti. Lene ei ole aggressiivinen, mutta taitaa olla kovasti epävarma vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa ja epävarmuus purkautuu näin. Mutta en halua, että omat koirani omassa kodissaan joutuvat varomaan ja jännittämään. Siksipä nyt eletäänkin porttielämää. Omat ovat aina sisällä eri puolella porttia kuin Lene. Yön Lene nukkui olohuoneessa portin takana. Vähän se välillä piippasi, mutta suuren osan yöstä varmaan nukkui ihan hyvin. Illalla se oli eteisen puolella portin takana ja omat saivat pötköttää rauhassa sohvalla, jonne ne eivät Lenen aikana uskaltaneet mennä. Lenkit tehdään yhdessä. Ne sujuvat ihan hyvin ainakin toistaiseksi. Siunatut portit!
Käytiin eilen Kantolahden yksärillä. Oli tietenkin ollut pakkasta yöllä ja vielä aamulla, joten ei kauhean kiva lähteä ajelemaan melkein kahta tuntia Nurmijärvelle. Mutta lähdettiin ennen kahdeksaa ja maisemathan aurinkoisella pakkasäällä ovat mitä upeimmat. Saagakin pääsi turisteeraamaan. Onneksi moottoritiellä oli rauhallista ja siinä on muutekin kivempi ajella huonolla kelillä, joten kunnialla päästiin perille.
Ensin vähän juteltiin Greetan problematiikasta, ja kerroin erityisesti haluavani apua siihen koeääntelyyn. Mutta kun Greettaa alussa selvästi jännitti uusi tila, päädyttiin tekemään harjoituksia, millä ympäristöhäiriötä saadaan pienemmäksi. Eli kun koira näkee häiriön, muttei vielä ahdistu, se palkataan häiriöstä poispäin. Kun koira rentoutuu, sitä vielä rentoutetaan jollain tempulla esim. edessä pyöräytyksellä. Joo, tämä oli ihan hyvää settiä ja oikein hyvä tapa toimia, ja tulen varmaan käyttämään sitä treeneissä ja uusissa paikoissa kyllä. Mutta niin pitkälle ei sitten päästy, että mitään apua oltaisiin saatu siinä ääniongelmassa. Eli varmaan pitäisi mennä vielä toisenkin kerran. Huokaus! Joka tapauksessa ei mennä syksyllä, sillä nyt ovat tauolla kisat ( sitä yhtä jo maksettua rally-kisaa lukuunottamatta) ja treenataan noita Jarin ohjeita hyväksi käyttäen ja toko-liikkeitä myös, sillä sekin on tarpeen.
Mentiin nimittäin eilen iltapäivällä Oilin koulutukseen. Aiheeksi olin ottanut zetan. Greetta osaa ne asennot, mutta alkaa veikkaamaan, kun liike esim. otetaan uudestaan. Greetta otti häiriötä, äänteli, varmaan oli väsynytkin, seurasi ensin huonosti ja saatiin huutia siitä, ettei koira osaa liikettä eikä saa koko liikettä tehdä. Vain paloja. Olen kyllä osaamisesta eri mieltä, mutta toki on järkevää treenata paloja ja saada lisää varmuutta paikalla pysymiseen ja seuruuseen ja ehkä sitä kautta vähän äänettömämpään tekemiseen. Mutta aika masentava olo oli sen koulutuksen jälkeen kyllä.
Illalla kuuden jälkeen saapui meille viikoksi hoitoon Lene-portugeesi. Ihan outo minulle ja minun koirilleni. En tiedä, oliko hoitoon otto edes järkevää, mutta portugeeseja on ennenkin ollut hoidossa ja ovat yleensä helppoja tapauksia. Lenekin on varsin kiltti tyttö. Viisivuotias. Niinkuin aina hoitokoirat, alussa hössötti ja vähän sitä itketti ja se meni ovelle makaamaan. Annoin kassistaan puruluun ja se alkoi sitä syödä. En tiedä, mikä tilanne oli, mutta varmaan se luuhun liittyi. Oletan, että luu oli jäänyt lattialle ja Saaga meni haistelemaan ja Lene ei tykännyt. Eteisessä kuuluui kovaa ärinää ja haukkumista, minä syöksyi karjuen kohti eteistä, Saaga tuli vastaan silmät pyöreinä ja Lene mielisteli luu suussa minua, minkä ehti. Mitään ääntä kummempaa ei ollut tapahtunut kuitenkaan. Luu laitettiin laukkuun takaisin ja kaikki muutkin luut on laitettu turvaan. Ei enää tallaista. Greetta kulki pitkin seiniä ja murahteli. Todella rentouttava alkuilta siis. Mutta kyllä tilanne illan mittaan rauhoittui. Lene kävi välillä makaamassa ulko-oven edessä ja tuli välillä huomiota hakemaan. Yöksi laitoin makuuhuoneen eteispätkän päähän kompostiverkon niin, että oltiin kaikki samalla puolella ja Lenellä peti eteispätkällä. En nimittäin halunnut, että se makaa yöllä ulko-oven edessä, kun Hesari kopsahtaa aamuyöllä luukusta. Muutama hoitokoira on saanut sydiksen siitä hyvästä ja kiva on herätä haukkuun ja yrittää koira vaientaa nopeasti, kun asutaan kerrostalossa. Nyt ei tullut reaktiota lehden tuloon lainkaan.
Yö meni oikein hyvin. Nukuin tosi pitkät unet ja koirat myös. Aamulla mentiin porukalla lenkki, Lene pissi molempien tyttöjen pissojen päälle ja sitten mentiin syömään. Lenelle ei maistuneet kuin Naturiksen ruoan päältä. Saa nähdä, miten iltaruoan kanssa käy. Lenekin laitettiin riviin eteiseen makaamaan ja odottamaan ruokaa. Ei meinannut ensin tajuta, mutta sitten ymmärsi, ettei saa tulla keittiöön luvatta. Iltaruoalla tehdään taas sama juttu. Greetta on jo ihan hyväksynyt Lenen. Ei murise eikä pörise. Toki ei myöskään ota kontaktia, mutta osaa elää rauhallista rinnakkaiseloa. Lene vähän pienesti pörrää välillä Saagalle, joka ei edes kuule pörräystä. Pitää olla tarkkana, ettei mitään muuta tule. Käytiin Lenen ja Greetan kanssa metsälenkillä ja hyvin meni hihnalenkki näiden kahden kanssa, vaikka Greetta ei voinut ymmärtää, ettei sekään päässyt irti. En uskalla vierasta koiraa pitää irti, sillä niin paljon olen lukenut siitä, että hoitokoirat karkaavat syystä ja toisesta. Lene ei irti pääse.
---
Jälkikirjoitus: Lene söi ison kupillisen ruokaa. Aamun ja illan annoksen. Hyvä juttu. 👍
Minä olen niin jäljessä päivityksissä, että hohhoijaa sentään. Mutta laitetaan jotain tähän nyt kuitenkin.
Smart Dog-testi
Greetta kävi 13.9. Katriina Tiiran tekemässä SmartDog-testissä, joka oli laajin kolmiosainen Kognitio-niminen testistö. SmartDOG KOGNITIOsisältää osat ELEET, MUISTI ja ONGELMAja kesti noin puolitoista tuntia.Greetta jaksoi koko testin yllättävän hyvin.
Tällaisen kokonaisarvion se sai, tämä minun taitava koiratypykkäni <3
KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA
Greetta on aluksi pelokas vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole
suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Aluksi myös testivälineet
hieman pelottivat, mutta sitten Greetta pääsee vauhtiin, eikä pelko enää
estä työskentelyä. Greetalla on loistava työskentely motivaatio, ja
erinomainen keskittymiskyky. Sylinteritestissä Greetta
osoittaa hyvää itsehillintää, mutta muistitehtävässä Greetta kiihtyy
todella paljon, ja sen on vaikea odottaa. Sanoisin että aluksi pelokkuus
jarrutti kiihtymistä, ja lopussa kun pelko ei enää ole läsnä, näkyy
Greetalla kiihtymistaipumusta. Greetta lukee täysin virheettömästi
ihmisen eleitä, mikä on todella harvinainen suoritus. Koira ei ole
niillä kuitenkaan johdettavissa harhaan (huijaus -osio), mikä sekin,
yhdistettynä hyvään eleiden lukuun, on harvinaista – Greetta käyttää
koko ajan aivojaan. Greetta ratkaisi tilaan liittyvän ongelman pienen
miettimisen jälkeen – kuten myös loogisen päättelyn tehtävän, joka on
testin vaikein. Greetta on mahdottomassa tehtävässä enemmän ihmiseen
tukeutuva ongelmanratkaisija, mutta sillä on käytössä myös itsenäinen
ongelmanratkaisustrategia. Greetta pystyy myös selkeästi matkimaan
ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, vaikka laite ihan
vähän onkin jännittävä. Greetalla on selkeästi lähes kaikissa osiossa
keskiarvoa parempi suoritus – ainoastaan Muisti tehtävässä kiihtyminen
heikentää muistia, ja se saa vain keskiarvoisen tuloksen 2 oikein.
Mainio, erinomaisella työhalulla varustettu koira, jolla on myös jonkin
verran pelokkuutta sekä voimakasta kiihtymistaipumusta – tämä on aika
harvinainen yhdistelmä.
Jokaisesta osiosta oli myös erillinen arvio. Osa Itsehillintä KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetalla on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Greetalla tämä oli 80%. Osa ELEET KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti saaden 100% ELEET osuudesta oikein! Hyvin harva yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä ominaisuus vahvana. Tähän saakka vain 26 on tehnyt vastaavan suorituksen! Osa ONGELMANRATKAISU V-aita KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Tehtävä tuotti hieman vaikeuksia Greetalle, mutta koira ratkaisi sen 3 min määräajan puitteissa (85 sekunnissa). Koira pyytää apua ihmiseltä, mutta ratkaisee tehtävän lopulta itse. Osa ONGELMANRATKAISU Mahdoton tehtävä KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (61%). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyrkii myös ensin itsenäiseen ratkaisuun (35%). 4 % koira tekee muuta Osa MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta muisti oikein kaksi (lyhintä) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on suunnilleen keskimääräinen suoritus tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa – Greetta kiihtyi jo harjoitteluosiossa, ja on todella kiihtynyt ja innokas. Odotus on hieman levoton ja myös ääntä (vinkuu) kuuluu hieman. Osa SOSIAALINEN OPPIMINEN KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Greetta koskettaa oikeaa nappulaa selkeästi ihmiseltä mallista katsoen. Tämä testikin kertoi Greetan hyvät puolet ja heikkoudet. Hyviä puolia nopea oppiminen ja pitkäjänteisyys. Huonona puolena pelokkuus ja kierrokset, jotka purkautuvat äänenä. Ja nämä jälkimmäiset näkyivät viime viikonlopun toko-kokeessa että rally-kisassa. Aivan hirveästi ääntä molemmissa sekä keskittymättömyyttä, kun pitää hallita koko tila vaarojen varalta.
Tässä toko-koe ensin. Ei me oltaisi edes kolmostulosta ansaittu, mutta tuomari oli erittäin kiltti pisteissään. Tosin toisenlaisena päivänä Greetta olisi kyllä saanut jopa kakkostuloksenkin.
Rally-kisa oli Koiraklubilla Kouvolassa. Käytiin ensin vähän tutustumassa odotustilaan ja koiralla oli oikein hyvä moodi. Tehtiin muutamat temput ja vein koiran autoon. Kun alkoi oma vuoro lähetä, mentiin odottelemaan ja silloin alkoi Greetan kierrosluku nousta. Se tajusi, että kohta mennään. Käytännössä koko rata oli voihketta ja valitusta ynnä keskittymättömyyttä minuun. Greetta ylitti takana kehänauhan ja siitä tuli hylky, mutta ei me pisteille oltaisi päästy kuitenkaan, kun virheitä tuli niin paljon. Mikä harmittaa ihan hirveästi, kun rata oli kiva ja Greetta kyllä hallitsee temput. Tänään sitten käytiin Kyllin ja villapoikien kanssa Haminan hallilla treenaamassa rallya. Olli on vasta alo-luokkalainen tässä lajissa ja mekin teimme alo-rataa. Ajatuksena mielentila. Käytännössä en puhunut koiralle ollenkaan. Metelin määrä oli varsin pieni. Virheistä ei välitetty vaan mentiin eteenpäin.
Saagakin sai tehdä vähän hyvän mielen rallya. Mummokulta tykkäsi. 💓
Päätin, etten ilmoita Greettaa oman seuran toko-kokeeseen vaan nyt keskitymme mielenrauhaan ja hiljaisuuteen. Siihen eväitä toivottavasti saamme ensi viikolla, kun mennään Nurmijärvelle Jari Kantoluodon yksityiskoulutukseen.
Tänään mentiin illan suussa Strömforsiin nose-workia tekemään. Ryhmä tulee jatkumaan maanantaisin ja olen ihan innoissani siitä.
Tehtiin ulkoetsintä ( kerran tehty) ja autoetsintä ( ihan uutta) sisäetsintä (uutta myös tuollaisena sokkona) ja laatikkoetsintä, joka on tutuin.
Ulkoetsinnässä haju oli laitettu pylvään päähän, joten Greetta ei sinne ylettynyt eikä sitä ole opetettu nousemaan mitään vasten hajua näyttääkseen. Mutta alkuhämmennyksen jälkeen se alkoi etsiä aluetta ja lopulta löysi myös sen oikean pylvään. Kun kouluttajan kehotuksesta nostin Greettaa, että se näyttäisi paremmin, se ei ymmärtänyt yhtään, mitä pitää tehdä. Mutta hyvä alku.
Seuraavaksi marssittiin autolle. Pikkuisen piti kannustaa Greettaa haistelemaan autoa, kun ei se sitäkään ikinä tee. Mutta lähti menemään ja työnsi kuononsa pontevasti yhteen renkassa olevaan koloon. Minäkin olin näistä etsinnöistä niin hämmentynyt, että kouluttajan piti sanoa, että koira on oikeassa paikassa.
Sitten oli tauko. Sen jälkeen siirryttiin sisätiloihin. Ensin oli laatikkoetsintä. Huoneessa oli lattia täynnä laatikoita, mutta Greetta rupesi reippaasti haistelemaan, koska laatikkoetsintä on tuttua. Ok, haisteli se myös huoneessa olevaa nojatuolia, mutta siirtyi pian takaisin laatikkoihin ja selvästi pysähtyi oikean laatikon kohdalle.
Lopuksi mentiin varastotilaan, josta yksi nurkka oli rajattu etsintään. Pienen pyöriskelyn jälkeen Greetta ryhtyi haisteluhommiin ja lopulta haisteli lapiota siihen malliin, että kysyin, onko se oikea paikka ja olihan se. Sisäetsinnät kestivät 26 sekuntia ja 27 sekuntia eli nopeaa toimintaa pikku-Geeltä.
Nyt vain pitäisi saada aikaan sellainen ilmaisu, että minä ymmärrän koiran ilmoittavan löydöstä. Hilkka-kouluttaja suositteli nenäkosketusta. Sellainen siis pitäisi vissiin opettaa.
Ensi viikolla ei päästä noseen, mutta sitten taas. Olisiko parin viikon tauolla nenäkosketuksen opiskeluaika.
Lauantaina olivat Haminassa rally-tokon piirimestaruuskisat. Meidän rally-porukka oli kysynyt Koiranystäviltä, sopisiko meidän edustaa seuraa joukkueellamme. Ja sopihan se, kun seurassa ei varsinaisesti ole rally-toko lajina. Ei ollut kilpailevia ryhmiä tähän hommaan.
Greetta siis lähti voittajaluokan kisaan. Tuomarina radalla toimi Kirsi Petäjä.
Ja kas, ääntelystä huolimatta toimimme radalla varsin hyvässä yhteistyössä. Peruutuksen alun istumista en huomannut, josta tuli turha kymppi ja ääntelystä kaikkiaan 8 virhepistettä, mutta muuten selvittiin pienillä virhepisteillä ja lopputulos oli 77/100 ja kolmas sija. Jes!
Olin aivan poikki, kun kotiin päästiin, mutta ennen nukkumaan käymistä piti auto pakata tämän päivän menoa varten. Takapenkin selkänojat alas ja kaksi häkkiä sinne. Kyytiin olivat tulossa Marika, koiransa Fifo ja Tova sekä Greetta ja Saaga. Matka oli kohti Imatran toko-piirimestaruuskisoja.
Aamulla kello seitsemän jälkeen starttasin hakemaan kamuja. Keli oli mainio ja matka sujui tyhjillä teillä sujuvasti. Kisapaikka oli iso urheilukenttä ja ympärillä oli hyvät koirien ulkoilutusmaastot. EVL ja voittaja alkoivat samaan aikaan, koska oli kaksi kenttää ja kaksi tuomaria. Greetta pääsi siis sangen nopeasti hommiin.
Päivän teema oli ääni. Eri voimakkuuksista piippausta oli kuultavissa ärsyttävässä määrin.
Paikkis meni vielä hyvin. Saatiin 9,5 siitä. Liikeet oli sekoitettu epäjärjestykseen. Tunnarilla alettiin. Video kertokoon meidän suorituksemme.
Greetta siis valitsi oikean tunnarin ja alkoi tuomaan sitä, mutta epävarmuus iski. Jos silloin olisin kutsunut koiraa, oltaisiin varmaan jotain pisteitä saatu. Ei auta kuin harjoitella lisää.
Ruudun olisi pitänyt olla helppo, mutta kummaa kävelyä ja tuplakäsky maahan menoon vei pisteitä. Ohjatussa noudossa on ollut ongelmaa vasemman hakemisessa, eli ei yllättänyt, kun lähti oikealle. Lisätreeniä siinä. Kaukokäskyt eivät vielä kestä matkaa, mutta yllättävän hyvät silti, vaikka nollille menikin. Seuruu oli paikoin hyvää, paikoin meni muualle katsomiseksi. Hyppynoudossa varasti, joten turhaa pisteiden menoa, kun osaa sen ihan hyvin. Ällässä ei kuunnellut kunnolla käskyjä. Ollaan näitä kyllä treenattu. Kun keskittyy minuun, osaa ihan hyvin kaikki vaihdot.
Jos tähdet olisivat olleet oikeassa asennossa, oltaisiin saatu tulos, mutta tänään jäätiin 146 pisteeseen.
Kuukauden päästä on omat kisat. Silloin pitää olla meno jo varmempaa. Tunnin päästä pistä hakemuksen Kouvolan rally-kokeeseen, josko saataisiin viimeinen voittajatulos sieltä.
Kun oli niin kaunis ilma,niin taas suunnattiin kameran kanssa Katariinaan.
Tuuli tuiversi nuoremman poseeraajan turkkia rannalla. On ne kilttejä kuvattavia.
Agilityn SM-kisojen aikaan ystävämme schapendoes Ikwil tuli kylään. Iksu on ennenkin ollut meillä. Niin söpö mummeli, joka on rauhallinen muulloin paitsi kun on ruoka- ja herkkuaika. Iksu on tunnettu siitä, että kotonaan sen jäljiltä tavaroita työpöydältä tippuu keittiössä, kun se tekee tarkistuksia, olisiko ruokaa alati nälkäiselle mummokoiralle tarjolla. Meillä oli sen verran hyvä valvonta, ettei tätä ilmiötä nähty.
Koirien kanssa lähdettiin retkelle Kumparepuistoon tällä kertaa.
Korkealla ollaan. Takaa siintää Suomenlahti ja Kumparepuiston ihmisfiguuri.
Iksu tuli perjantai-iltana ja lähti sunnuntai-iltana kotiinsa.
Seuraavalla viikolla oli -tadaa - Saagalla vihdoin trimmausaika.
Nokka pystyssä voi poseerata siistin turkin kanssa. Turkki on ohuenlainen ja selkään on ilmestynyt
ruskeita karvalänttejä, joita tulee koko ajan lisää. Mutta ei ole muuten hätää mitään.
Greetastakin on saatu söpösiä kuvia.
Retkien jälkeen lepo maistuu. (Uuden objektiivin testailua)
Mutta siis treenistä.
Greettahan siis on sekä rally-toko- että toko-piirimestaruusjoukkueissa. Rally alkaa sujua, jos koiran pää kestää, mutta tokossa on vielä yhtä ja toista hinkattavaa. Tämän takia otetaankin viikonlopun koe maksullisena harjoituksena. Yritetään parhaamme, mutta ei petytä, jos pieleen menee. Kaukokäskyt on heikoin lenkki, silllä matkaa ollaan treenattu ekaa kertaa vasta tänään, koska sekin pitää treenata. Vähän on etenemistä havaittavissa. Mutta saas nähdä, miten kokeessa. Tämä viikko on aikaa vielä tehdä täsmähiontaa.
