28.9.2015

Lappeenrannassa ja vähän muuallakin

Oltiin viikonloppuna Lappeenrannassa, jossa oli tosi kaunista ruskaa. Paljon oli puuhaa isän ja äidin asioissa, mutta ehdittiin me koirien kanssa vähän lenkkeilläkin. Kamera oli pakko ottaa mukaan, kun oli niin ihania värejä.







 Minun syyskoirani

                                                                
Illalla näkyi isän ja äidin parvekkeelle esteettömästi superkuu ja kerrankin onnistuin ottamaan kuusta tosi hyvän kuvan. Tosi harmi, että maanantaiaamuyönä oli Kotkassa pilvistä. Olisi nähnyt superkuuauringonpimennyksen, jos pilvet eivät olisi olleet esteenä. Mutta oli tämä superkuukin hieno.


Koirat eivät mistään superkuusta piitanneet. Saaga pötkötteli mukavilla paikoilla ja Greetalla oli energiaa, joten se haastoi vuorotellen kumpaakin isoa koiraa leikkiin. Se oli myös tosi kiinnostunut Saagan korvista ja sai pari kertaa kyytiä Saagalta, kun ei varoittavia murahduksia uskonut.

Koirien leikkiä viikkoa aikaisemmin:



Lauantaina käytiin Friidan kanssa kisaamassa kolme rataa Hilpi Yli-Jaskarin radoilla. Olipa kivoja ratoja. Ekalta radalta saatiin tulos ja kahdelta muulta hylky. Olivat kuitenkin hyviä hylkyjä, joten haitanneeko tuo, ettei tuloksia tullut. Friidalla oli radalla hirmu kivaa ja se starttasi hyvällä vauhdilla joka kerta. Ekan radan jälkeen se puraisi minua olkapäästä, jolloin vanha college-takki ja alla oleva pitkähihainen paita reikiintyivät. Käsivarsi säästyi.

Sunnuntaiaamuna ajelimme Kouvolaan, jossa oli KSSKK:n järjestämä rally-koulutus. Kirsi Petäjä koulutti meillekin voittajaluokan oikeallaseuraamisen saloja. Ihan tosi tosi vaikeaa on varsinkin Friida saada pysymään sivulla. Se poikittaa ja menee kauemmaksi tai tulee eteen. Tai puikahtaa vasemmalle puolelle. Saaga oli tässä suhteessa paljon järkevämpi. Mutta töitä on tehtävä paljon, ennenkuin uskalletaan voittajaluokan kisoihin mennä kokeilemaan. Josko keväällä sitten.

                                         Treenin kolmas osa: hyppysarja, temppuja ja putki.

Kouvolasta ajeltiin kentän kautta kotiin. Piti Greetankin saada vähän riehua - ja Friidan myös. Palloleikillä saa suurimman puhkun purettua.









Tänään sitten töiden jälkeen mentiin metsälenkille ja löysin yhden mysteerigeokätkönkin. Koirat saivat purkaa viikonlopun energialatauksia Tovan, Iksun ja Adan kanssa. Saaga ei syönyt aamulla kun hiukan ruokaa, mutta iltapäivällä meni sitten koko kuppi tyhjäksi. Hiljalleen alkaa sen ruokailu normalisoitua ja minä voin huokaista helpotuksesta. En kyllä vielä uskalla yrittää tarjota sitä Eukanuba-ruokaa. Antaa nyt tilanteen rauhoittua.

27.9.2015

Parempaan suuntaan menossa

Saaga ei vieläkään syö normaalisti, mutta kuitenkin on jo kahtena päivänä syönyt kupillisen koiranruokaa.  Frolicit maistuvat ja koiranherkkukanafileet. Mutta esimerkiksi aamulla ruokakuppi ei houkuttele yhtään. Pääasia kuitenkin että koira syö jotain . Onneksi suun kautta annettava antibiootti loppui tänään.

Kun olen valvomassa, Saaga saa olla ilman kauluria. Ei se juurikaan yritä rapsutella korviaan. Kaksi kertaa päivässä putsataan korvia ja laitetaan rasvaa. Antepsinia annan vielä illalla.

Mutta ihan hyvään suuntaan ollaan menossa. Viikko sitten ruokaongelmat alkoivat ja nyt on jo paljon valoisampi mieli.

25.9.2015

Lisää lääkitystä - ja syömättömyys jatkuu

Eilen ajeltiin siis Porvooseen jälleen hakemaan Saagalle korvalääkettä. Korvanpesuaineeseen laitettiin lääkelitkua ja tällä sekoituksella kaksi kertaa päivässä pyyhitään oikeaa korvaa ja välillä ruiskautetaan korvan sisällekin. Vasenta korvaa pyyhitään tavallisella pesuaineella. Lisäksi saatiin voidetta, jota kaksi kertaa päivässä levitetään tikkialueelle.

Syömäongelmat jatkuvat edelleen.
Eilen aamulla Saaga söi muutaman nokareen raakaa jauhelihaa. Päivällä lenkillä se innostui syömään useita kourallisia Frolicia metsälenkillä. Kotonakin se söi vähän Frolicia kupista, mutta ei sitten muuta. Tänä aamuna Saaga kelpuutti muutaman banaanin palan. Se tulee innokkaasti luokse ja ottaa, jos ottaa, mutta parin palan jälkeen se nuuhkaisee ja peruuttaa istumaan. Ei voi syödä. Tosi surullista katsottavaa ja huoli on suuri. Promaxia ruiskutin aamulla suuhun ja tänään ostin apteekista NutriPlus-geeliä, jota annoin myös. Saaga söi yhden metvurstin viipaleen palan painikkeeksi.

Onneksi Saaga juo ja onneksi sillä on vararavintoa kropassa vielä. Katsotaan, miten viikonloppu sujuu.

23.9.2015

Tikit poissa ja lääkitys jatkuu

Tänään ajeltiin Saagan kanssa töiden jälkeen Porvooseen. Aamulla olisi saanut antaa vähän ruokaa, mutta eipä Saagalle edelleenkään juuri maistunut mikään pöperö.
Pieniruokaisuus oli ohjeena sen takia, jos vaikka Saaga pitäisi rauhoittaa tikkien poiston ajaksi. Mutta ei sitä rauhoitettu. Hiki virtasi, kun pidin sitä paikoillaan. Molemmissa korvissa oli paljon tikkejä. Lopulta kumminkin kaikki tikit olivat poissa ja ryönät ja ruvetkin sulateltu Betadine-liuoksella. Lääkärin mukaan korvat olivat jo aika siistit, mutta antibioottikuuri syödään loppuun joka tapauksessa. Puhuin Saagan ruokahaluttomuudesta. Saaga sai Antepsin-tabletteja illalla annettavaksi ja ohjeen, että korvia piti joka päivä putsata.  Korvista otettiin näytteet pumpulipuikolla.

Kun pääsimme kotiin, tuli puhelu, että oikeassa korvassa oli vielä bakteereja. Siispä menemme huomenna taas Porvooseen hakemaan korvapesuaineen sekaan tehtyä lääkeliuosta, jolla oikeaa korvaa hoidellaan. On se hyvä, että on tuo moottoritie, jota pitkin Porvooseen huruuttelee alle tunnissa. Saaga söi kotona kädestä vähän raakaa jauhelihaa eikä sitten muuta. Katsotaan, miten huomenaamuna ruoka maittaa. Painoa oli ainakin pudonnut kilon verran tällä paastolla.

Saaga rukka.

22.9.2015

Syksyinen Lappeenrannan vierailu ja ruokaronklaus

Viime viikonloppuna pitikin yllättäen lähteä Lappeenrantaan. Perjantaina sateli, mutta lauantaina alkoi sää suosia. Koirat pääsivät vähän juoksentelemaan, minä kuvasin syksyn värejä ja löysin yhden geokätkönkin.

                                                Hyviä tuoksuja löytyy luonnosta




                                                                           Ja sitten---

                                                                      - Mikä se oli?

                                      -Hälyytys hälyytys, väy väy, tuolla liikahti jotain, väy väy.

                                                    - Ai missä muka? Ei näy mitään.
                                                    - Ihan varmasti näin jotain!!!

                                                        - Oot kyllä oikea blondi.

                                                        - Aina ei voi olla oikeassa.

                                                  Sitten hiukan syksyn värejä tallennettuna.










                                                                 Lauritsalan kirkko
Perjantaina ennen lähtöä hain postista Saagan Eukanuba Sensitive Digestion- ruoat, joita se söi
perjantaina ja lauantaina ihan hyvällä halulla. Sunnuntaiaamuna sitten ei kelvannut. Rouvakoira haistoi ja käänsi katseensa pois. Ajattelin, että sillä on huono olo. Vaan ei se sitä ollut. Se päätti, että uusi ruoka on ihan paskaa ja kamalaa. Ei syönyt illallakaan. Eilen maanantaina illalla se söi puoli annosta, kun laitoin sekaan veteen liotettua maksamakkaraa. Tänään aamulla kelpasi koko desilitran annos. Vaan ei äsken, kun tarjosin ruokaa. Tahtojen taistelu on menossa näköjään toden teolla. Ja Saaga on aina ollut ahneista ahnein ja syönyt kaikkea. Outoa.

Huomenna sitten mennään Porvooseen tikkien poistoon. Saas nähdä, minkä lausunnon korvat saavat.


14.9.2015

Elämä voitti

Eilen vielä Greetta oli vaisu ja nukkui jossain pöydän alla. Välillä kävi yökkimässä limaa ja illalla vielä teki ulos ripulikakatkin.  Neljältä heräsin siihen, että Greetta yökki ja hyppäsi sängyltä lattialle. Vaan muutama tunti kaiken muuttaa voi. Aamulla pikkuneiti oli jo ihan pirteä ja touhukas. Annoin sille kuppiin raejuustoa, kun se selkeästi odotti ruokatarjoilua. Ja kas-  neiti huimaisi huiviin koko kupillisen ja kollasi isojenkin kupit varan vuoksi.  Töiden jälkeen metsälenkillä oli erittäin energinen otus. Annoin vielä raejuustoa ja siihen sekaan laitoin veteen lietettyä BioPakt-jauhetta.  Hyvin kelpasi.  Tämä mahajuttu taisi olla tässä.

Saaga on jonkin aikaa ravistellut korviaan. Onneksi kauluri estää raivokkaimman ravistuksen. Korvat- varsinkin oikea- erittävät jotain ruskeaa ja selvästi korvia kutittaa ja siksi ravistelua. Olen putsannut laimennetulla Betadinella korvia useamman kerran päivässä eikä se tunnu tekevän kipeää. Haavatkin ovat sangen siistit. Soitin eläinlääkärille, voisinko laittaa Canofitea korviin. Josko se auttaisi kutinaan. Sain luvan. Näillä mennään. Acanaa en ole enää antanut vaan ihan muita ruokia sitä Eukanubaa odotellessa.

13.9.2015

Sukulaistapaaminen, agilitytreeni ja yrjötautia

Eilen oli mukava lauantai.
Friidan veli Franklin ja pikkusiskonsa Meega tulivat Kotkaan käymään. Meiltä oli vain Friida tapaamiskunnossa, kun Saagalla on tuo korvahomma ja Greetalla juoksut. Mutta onhan siinä ihan riittävästi, kun Friidakin pääsi palloilemaan. :-)
Tavattiin Jylpyn kentällä.  Friidan piti ensin tehdä Meegalle selväksi, että hän on iso ja aikuinen narttu. Vähän ällö tuo kyykytys, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Sitten oli kaikilla ihan mukavaa.

                                                    Meega alistuu ja Friida pätee.







                                             Franklin nautiskelee hajumaailmasta.

                                              Hännän asennosta näkee pallon omistajan.


                                                Meegalle kelpasi narupallokin


                                                   Välillä piti pitää juomapaussi.
                                       Franklin ja Meega intoutuivat leikkimään keskenään.




                                                                     Hauska pari

                                           Franklinin piti tuoksutella myös siskon peba.

                                                 Hirrrveä hiki myös Friidalla.

                                          Meegan onnenhetki. Friidan pallo lentää sille.

                                                                  Kiireesti hakemaan

                                            Pallon omistaja haluaa omansa takaisin.

                                              
                                        Narupallolla syntyi jo ihan yhteisenkin leikin alkua.
                                        Meegaa vähän jännitti, mutta uskalsi tarttua leluun, kun
                                        Friida selvästi näytti vihreää valoa.


                                                      Franklin ja Meega vauhdissa

                                  Oli kiva tavata. Lappeerannassa sitten seuraavan kerran.

                                          Iltapäivällä oli sitten Mannerin Ninan treenit.
  Rata näytti piirroksessa kovin kovin hankalalta. Mutta onneksi ei livenä ollutkaan ihan niin paha.


Meillä hinkattiin eniten kohtaa 14-17. Kerkesin hyvin persjätölle hypyn 12 jälkeen, mutta vein kovin huolimattomasti takaakiertoon hyppyyn 14. Siis loppujen lopuksi ihan helpossa paikassa tyrin. Toinen, jota hinkattiin oli 22-24.  Sylkkäriä en ole paljon treenannut, joten sitä piti hinkata. Mutta koira kulki hienosti  heti, kun tein oikein.

Halli oli kuuma, mutta hyvin jaksettiin koiran kanssa.  Oli loisto treeni.  Eija liimasi vielä kerran Greetan korvat ja samalla mitattiin pikkutyttö. Tämän hetken tulos näyttäisi olevan 36 cm. Eli pikkumedi. Onneksi medi on hyppykorkeuksiltaan pikkumedillekin ihan inhimillinen, joten ei haittaa. Tuskinpa tuo enää kasvaa kuitenkaan.

Aamulla Greetta rupesi yököttelemään. Paha olo jatkuu välillä vieläkin eikä edes raejuusto maistunut. Pikkuinen viisaasti pitää paastoa. Liittyneekö juoksuihin vai mikähän mahan on sekoittanut.
Saaga rupesi ravistelemaan päätään lenkillä kovasti. Oikea korva oli aika dramaattisen näköinen kun jostain oli vähän vuotanut vertakin. Kun pyyhin korvan, ei se niin pahan näköinen sitten ollutkaan. Korva on erittänyt mömmöä ja se varmaan kutitti. Putsasin senkin pois. Nyt meinaan pitää lenkilläkin kauluria, etteivät korvat pääse läpsymään liikaa. Tähän asti olen ottanut kaulurin lenkillä pois eikä se ole aiheuttanut mitään ravistelureaktioita . Kun Saaga aamulenkillä yritti hirveästi syödä heinää, annoin sillekin aamupalaksi vain raejuustoa ja laitoin sekaan kurkun paloja. Kummasti nekin maistuivat.

Saagan veljen omistaja kertoi, että heidän koiransa saivat Acana-ruoasta korvamömmöjä. Meillähän on ollut nyt koirilla Acanaa. Friidan korvat ovat aivan ok, mutta liekö Saagalla kuitenkin osittain on tuo korvamömmöily ruokaperäistä. Tosin on siinä ollut muutakin sillä korvat ovat ennen Acanaakin oirehtineet. Santoksella on myös siskonsa tapaan ollut närästystä ja nyt kun syö Eucanuban sensitive digestion- ruokaa, koira on ollut ihan ok. Olen tilannut Saagalle samaa ruokaa. Ja Friidallekin tilasin Orijen-säkin eli vaihdan varan vuoksi sillekin ruokamerkin. Siihen asti kun ruoka tulee, annan Saagalle muuta kuin nappulaa. Katsotaanpa sitten, auttaako ruoan vaihto.

Ai niin, käytiinhän me perjantaina oman seuran kisoissa tekemässä kolme hylkyä. Hylyt menivät minun piikkiini, kun ekalla radalla en ehtinyt loppusuoralla lopussa ohjaamaan ja muilla radoilla olin helpoissa paikoissa taitamaton. Friidan piikkiin menivät ekalla ja tokalla radalla keppikiellot ja kolmannella radalla minä ohjasin huonosti A:lle, josta kielto. Mutta silti olin ratoihimme tosi tyytyväinen. Hyviä hylkyjä kuitenkin omasta sössimisestä huolimatta. Friidan eka rata oli vähän laiska, mutta muilla radoilla se oli jo hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi kisaamme Lappeenrannassa.

Kisavideo tässä: