Lappeenrannassa ja vähän muuallakin

Oltiin viikonloppuna Lappeenrannassa, jossa oli tosi kaunista ruskaa. Paljon oli puuhaa isän ja äidin asioissa, mutta ehdittiin me koirien kanssa vähän lenkkeilläkin. Kamera oli pakko ottaa mukaan, kun oli niin ihania värejä.

 Minun syyskoirani

                                                                
Illalla näkyi isän ja äidin parvekkeelle esteettömästi superkuu ja kerrankin onnistuin ottamaan kuusta tosi hyvän kuvan. Tosi harmi, että maanantaiaamuyönä oli Kotkassa pilvistä. Olisi nähnyt superkuuauringonpimennyksen, jos pilvet eivät olisi olleet esteenä. Mutta oli tämä superkuukin hieno.

Koirat eivät mistään superkuusta piitanneet. Saaga pötkötteli mukavilla paikoilla ja Greetalla oli energiaa, joten se haastoi vuorotellen kumpaakin isoa koiraa leikkiin. Se oli myös tosi kiinnostunut Saagan korvista ja sai pari kertaa kyytiä Saagalta, kun ei varoittavia murahduksia uskonut.

Koirien leikkiä viikkoa aikaisemmin:

Lauantaina käytiin Friidan kanssa kisaamassa kolme rataa Hilpi Yli-Jaskarin radoilla. Olipa kivoja ratoja. Ekalta radalta saatiin tulos ja kahdelta muulta hylky. Olivat kuitenkin hyviä hylkyjä, joten haitanneeko tuo, ettei tuloksia tullut. Friidalla oli radalla hirmu kivaa ja se starttasi hyvällä vauhdilla joka kerta. Ekan radan jälkeen se puraisi minua olkapäästä, jolloin vanha college-takki ja alla oleva pitkähihainen paita reikiintyivät. Käsivarsi säästyi.

Sunnuntaiaamuna ajelimme Kouvolaan, jossa oli KSSKK:n järjestämä rally-koulutus. Kirsi Petäjä koulutti meillekin voittajaluokan oikeallaseuraamisen saloja. Ihan tosi tosi vaikeaa on varsinkin Friida saada pysymään sivulla. Se poikittaa ja menee kauemmaksi tai tulee eteen. Tai puikahtaa vasemmalle puolelle. Saaga oli tässä suhteessa paljon järkevämpi. Mutta töitä on tehtävä paljon, ennenkuin uskalletaan voittajaluokan kisoihin mennä kokeilemaan. Josko keväällä sitten.

                                         Treenin kolmas osa: hyppysarja, temppuja ja putki.

Kouvolasta ajeltiin kentän kautta kotiin. Piti Greetankin saada vähän riehua - ja Friidan myös. Palloleikillä saa suurimman puhkun purettua.

Tänään sitten töiden jälkeen mentiin metsälenkille ja löysin yhden mysteerigeokätkönkin. Koirat saivat purkaa viikonlopun energialatauksia Tovan, Iksun ja Adan kanssa. Saaga ei syönyt aamulla kun hiukan ruokaa, mutta iltapäivällä meni sitten koko kuppi tyhjäksi. Hiljalleen alkaa sen ruokailu normalisoitua ja minä voin huokaista helpotuksesta. En kyllä vielä uskalla yrittää tarjota sitä Eukanuba-ruokaa. Antaa nyt tilanteen rauhoittua.