13.2.2019

Jo on kelejä pidellyt

Olipas karmeiden kelien jakso tässä pitkän aikaa. Raskasta märkää lunta, jota satoi hurjat määrät. Tiet olivat surkeassa kunnossa, kun aurauskalustot eivät millään ehtineet joka paikkaan koko ajan. Metsään ei ollut asiaa, kun lunta oli niin paljon ja Greetan energiaa piti purkaa palloleikeillä hallin pihalla.





                                                Aina valmiina palloilemaan, tuumaa Greetta.
                                          Sisällä on niin pitkästyttävää, toteaa Greetta myös.





                                     Kyllä minulle uni maittaa vaikka kuinka, toteaa Saaga.

Mutta eilen paistoi aurinko, ja jokunen päivä sitten myös eikä tänäänkään näytä hullummalta, joten  josko pahin myräköinti olisi vähäksi aikaa ohi. Aurinko on niin mieltä lämmittävä juttu.

                                                          Häikäistyneiden poseeraus.

                                                         Loik loik pallon perään.




                                                  Syöksylaskua vallilta alas - ilman palloa.


Näet heitin pallon liian pitkälle ja se putosi tuonne oikealle syvälle vallin alle. Greetta komensi minua, kun minä ehdotin, että se voisi käydä palloa etsimässä. Mutta kävi se ja löysin vihreän geelipallonsa. Onneksi. Muuten olisi pallo jäänyt sinne.


Vaan ollaan me Greetan kanssa treenattukin. Käytiin Jessican toko-koulutuksessa. Greetta oli parempi kuin edellisellä kerralla. Saatiin hyviä vinkkejä treenaamiseen. Haaveena on päästä oman seuran voittaja-kokeeseen huhtikuun puolivälissä. Saa nähdä. Voi olla liian aikaista. Greetan selkeästi yksi isoja ongelmia on liikkuri, joka häiritsee sen sielunelämää. Siis tarvitaan paljon liikkurointia liikkeissä.Oli todella hyvä koulutus.

Ollaan käyty myös Marikan kanssa hallilla vähän treenaamassa. Yhtenä päivänä tehtiin kartion kiertoa niin, että oli sekä kapulat että hypyt. Aloitettiin hyppyjen tasolta. Mentiin askel askeleelta taaksepäin. Namin laitoin aina eteen ennenkuin lähti. Luvalla otti ja lähti kiertoon.
Viimeisellä kerralla kaukaa Greetta vähän koukkaili kapuloita kohti, mutta meni kuin menikin kierron.

 Eilen tehtiin eteen menoa ja ruutua. Greetta oli aivan agilitymoodissa. Siirrettiin vähän aitaa, että tulisi pitempi matka ruutuun. Aitaan jäi rako. Kun tehtiin eteen menoa, Greetta koukkasi raosta agilitypuolelle. Kun tehtiin uudestaan, Greetta lähti suoraan kohti ruutua. Kolmannella kerralla onnistui. Ruudun pitkä matka vähän hämäsi, mutta sinnekin meno ja jääminen onnistui kolmannella kerralla. Kun tein voittajakävelyn ruutua kohti ja pois, niin Greetta kaksi kertaa teki varaslähdön. Sitä pitää paljon palkata näköjään.

Illalla oli vielä toko-treeni. Omana treeninä tehtiin liikkuroitua seuruuta ja jättöjä. Lisäksi tehtiin luoksetulon stoppia, joka onnistui lyhyemmältä matkalta. Mitään takatargettia en nyt laittanut.

Ohjattuna treeninä oli ohjatun noudon suunnat. Nouto ei ole Greetalle ongelma. Ääntä tulee, kun se lähtee kauemmaksi. Harjoiteltiin noutoa lähietäisyydeltä. Silloin Gee oli hiljaa.Lisäksi sanoin aina, kun oli tulossa takaisin Sivu-käskyn, ettei koukkaa takaa vaan tulee suoraan sivulle.

Agsaa ei olla tehty. Minua ei motivoi, kun ollaan niin epäsuhta pari ja toisaalta Greetan kierrokset nousevat niin korkealle, että ei saada järkevää treeniä aikaiseksi. Ehkä keväällä sitten.


1.2.2019

Hiljaiseloa koirilla, noin suurin piirtein

Eipä tässä mitään erityisen merkityksellistä olla koirien kanssa tehty, kun lunta ja lumisadettakin tuntuu riittävän ihan yllinkyllin tehden liikkumisen hankalaksi. Toko-treeneissä ollaan käyty, kotitreeniä vähän yritelty, mutta oman aikani kotona on vienyt remontinpoikanen. Olen maalannut eteisen vähän aiemmin. Se oli karsean näköinen. Friida muinoin rei'itti seinät pureskelemalla lasikuitutapettiin aukkoja. Sitten jossain vaiheessa revin tapetit pois ja sillä tiellä on eteinen ollut. Nyt seinät on hiottu ja maalattu. Olen tyytyväinen tulokseen, vaikkei täydellinen olekaan, kun en ole mitään tällaista ikinä tehnyt. Nyt pari päivää olen makuuhuoneen kahta seinää käsitellyt. Kun kauan sitten täällä tehtiin remontti, laitatin seinään kauniin sinisen paperitapetin. Iso virhe. Kun sänky oli seinän vieressä ja koirien koivet osuivat seinään, joka kynnen veto näkyi. Sitten joku koira/jotkut koirat tekivät tapettiin isomman reiän ja jossain vaiheessa poistin siniset osuudet seinällä ja karu betonipinta on ollut näkyvillä. Nyt vihdoin kyllästyin siihen ja taas paklattiin ja hiottiin, pohjamaalattiin ja maalattiin. Ihan perusvalkoinen on, mutta siisti. Huonekalujen paikkaakin vähän vaihtelin. Nyt sitten pitäisi vielä saada sähkömies joitain töpseleitä korjaamaan ja joku poraustaitoinen laittamaan eteiseen naulakon ja makuuhuoneeseen isän ja äidin ryijyn.

Kaksi yötä nukuttiin olohuoneessa, kun maalit kuivuivat. Viime yönä sitten palattiin makuuhuoneeseen. Vähän mietitytti, miten Saaga, jolla on huonompi näkö, hahmottaisi uuden sängyn paikan. Mutta kyllä se sänkyyn löysi. Koti kuntoon ja tavaraa pois-projekti jatkuu vielä pitkään, mutta enää en pensseliin tartu - ainakaan pitkään aikaan.

Käytiin Greetan ja Saagan kanssa eläinlääkärissä. Greetan rokotukset vanhenevat helmikuun alkupuolella, joten piti ottaa uudet. Kolme vuotta ovat nyt onneksi voimassa. Greetta sai sekä nelosrokotteen että rabieksen samalla kertaa. Vein sen ensin lääkärin pakeille siltä varalta, että jotain oireita rokotuksista tulisi. Saagan vein lähinnä silmätarkkiin, sillä on vaikea sanoa, ovatko silmät normipunaiset vai kipeän punaiset. Saaga sai terveen paperit ja jatketaan lähinnä kosteutustipoilla tästä eteenpäin. Eikä Greettakaan ollut moksiskaan, kun autoon palattiin.

23.1.2019

Pakkasta ja silmävuotoa

Ollaan saatu nauttia auringosta ja  kirpakoista pakkaspäivistä. Yhtenä sellaisena lähdettiin kotiseuturetkelle, kun metsässä oli huonot polut eikä sinne viitsinyt lähteä kahlaamaan ja paleltumaan. Ensin suunnattiin Langinkosken maisemiin.







                                       
Haikea olo tuli kyllä, kun tätä kuvaa otti. Viime talvena käytiin myös Langinkoskella ja otettiin kuva samoilla portailla. Silloin oli Friidakin mukana.


                                                          Hieno valon ja varjon leikki


                                                        Puiden välistä näkyi hieno valo

Sitten matka jatkui Katariinan meripuistoon. Koska oli kova pakkanen, siellä oli todella vähän liikkujia. Yksi isompi reitti oli koneella ajettu, mutta muuten oli vain ihmisten tallaamia kinttupolkuja. Niitä mentiin.






                                             Eipä tehnyt mieli jäädä aurinkoa ottamaan.


Koska ei ollut ihmisiä paikalla, Greetta sai pinkoa polulla välillä vapaana. Mutta kun ihmisiä ilmestyi, niin se alkoi vähän pöhistä ja joutui taas hihnaan. Pöllö!







Hangella oli tällaisia lintujen siipien jäljellä. On tainnut joku pikkujyrsijä joutua surman suuhun, joko pöllön tai haukan kitaan. Mutta hienot ovat jäljet.


Hyvä oli kävelylenkki ja  kotona tyytyväiset koirat.

Saagan silmät ovat vähän vuotaneet ja kun niitä tarkemmin tutkin, niin luomet punottavat aika lailla.
Soitin siis eilen eläinlääkäriin ja saatiin apteekkiin pullo silmätippoja. Niitä piti eilen tiputtaa viisi kertaa ja tästä päivästä lähtien neljä kertaa päivässä. Toivottavasti menee niillä ohi.

Eilen toko-treenissä Greetta treenasi kiertoa pitkästä matkasta hypyt ja kapulat häiriönä. Kun alkuun päästiin, niin se alkoi sujua. Ensin vetivät hypyt kovasti puoleensa. Minulla oli takapalkkana targetlevy ja kun juoksi lujaa kierron jälkeen minua kohti, vapautui palkalle. Hyvin pelitti.

Ollaan myös ennen ruokakupille pääsemistä treenattu metallinoutoa kotona. On kyllä parantanut motivaatiota kapulan hakemiseen, kun tietää, ettei ruokaa saa, ennenkuin tekee kunnolla. Greetta on välillä varastanut kapulalle, mutta joutuu sitten tekemään uudestaan. Jos tulee iso ääni, joutuu tekemään uudestaan. Mutta kapulalla on selvästi jo merkitystä, vaikka edelleen ällöttävä onkin.

Ai niin.
Meillä alkoi nyt testi. Kun tuo Greetta on tuollainen alati valpas, ja pikkuisen ahdistunut kierroskoira, jonka on vaikea rentoutua varsinkaan ulkomaailmassa ja koska uutena vuotena se alkoi myös ahdistua raketeista, päätin kokeilla, miten vaikuttaa koiran eloon ja oloon.. Dorwes Herbs Vuohenjuuri-valeriaana on luontaistuote, josta kerrotaan seuraavaa: Lisää helposti hermostuvan koiran vastaanottavaisuutta ja helpottaa keskittymistä koulutustilanteessa. Niinpä tänään aloitettiin kuuri. Kaksi tablettia päivässä. Katsotaan, onko mitään vaikutusta. 

11.1.2019

Koulutuksessa

Tänään ajeltiin Greetan kanssa Strömforsiin Jessica Svanljungilta oppia saamaan. Heli ja Rosmo sekä Kylli ja Olli olivat myös mukana. Jokainen teki oman vuoronsa alussa kokeenomaisen setin.

Greetalla oli taas alussa eritoten Strömssi- ja vieras ihminen käskyttää-koomailua. Tämä näkyi seuruussa. Teki sen todella huonosti. Kunhan mukana hengaili. Ällässä oli temppuina seiso ja maahan. Seiso on Greetalla tosi varma, mutta se sitten istui sen osan. Maahan meni kyllä hyvin.
Ruutuun varasti (!!!) . Ikinä ei enne olen niin tehnyt. On tainnut neiti hyvin oppia sanan Käsky ja sen, että sen jälkeen pääsee vauhtiin. Ruutuun se meni reippaasti, mutta haisteli ruudussa olevaa teipin palaa, kun minä huusin odota. Meni maahan kyllä, mutta aika lähelle ruudun reunaa. Ohjaajan liikunta kohti ruutua ja poispäin ei hirveästi olla harjoiteltu. Koira nousi seisomaan, kun käänsin selkäni ja kutsuttaessa ajoi ohi. Näitä on vähän treenattu, enkä oikeastaan mistään ruutuun liittyvästä ole huolissani, vaikka se tekikin huonosti. Tunnarissa käännyttiin molemmat. Oli taas levällään useita kapuloita ( toinen kerta) ja vaikka Greetta selvästi merkkasi oman, ei se malttanut sitä kunnolla ottaa vaan jatkoi haistelemista, otti oman, pudotti ja jatkoi haistelemista, mutta lopulta toi oman lähelle. Niin vaiheessa tämäkin. Luoksetulossa Greetta teki taas hyvän stopin niin nopeasti, että liukui matolla eteenpäin. Lopputuleminen hitaammin, mutta laukalla. Ihan jees ottaen huomioon, miten vähän tätä on tehty. Suullinen käsky kyllä toimii oikein hyvin. Hyppynoutoa ei tehty eikä kaukokäskyjä, jotka ovat vasta alussa.  Sangen kaukana ollaan vielä mistään kokeen yrittämisestä tässä vaiheessa.

Tunnaria tehtiin hauskasti lopussa niin, että oma ja vieraat oli piilotettu puolikuun muotoisten merkkien alle. Merkeissä oli reikä ja Greetta haisteli ( nosework-tyyliin) reikiä ja selvästi löysi omansa. Sitten  paikkaa vaihdettiin ja hyvin löytyi taas. Sitten tuli muutama paljas kapula joukkoon. Greetta löysi oman kuitenkin. Kun omakin oli paljas - ja muutama muu - se oli vaikeaa.

Hohhoijaa! Töitä riittää kyllä. Aktiivisesti pitää treenata.
Huomenna menen kuuntelemaan Haminaan luentoa Koiran viretilasta. Kas, kuinka ajankohtainen aihe meille tämä onkaan.

10.1.2019

Kaikki hyvin taas

Lääkitys puri Saagalla nopeasti, yö meni aivan onnellisesti sikeästi nukkuen ja kuorsaten meiltä kaikilta ja päiväkin on sujunut hyvin. Viljelyssä ei mitään uutta tullut ilmi, joten tämä lääkekuuri syödään loppuun. Hyvä hyvä.

Käytiin Greetan kanssa Haminan hallilla tokoilemassa Kyllin ja Ollin kanssa. Tehtiin tunnari ( ilman nauhoja), ohjattu nouto, seuruuta ja luoksetulo stopilla.

Tunnarissa oli viisi kapulaa, jossa oma keskimmäinen. Olin lähellä enkä tehnyt alkukääntymisiä. Kierrokset olivat sangen kovat Greetalla heti alussa. Ensin se kävi katsomassa kapuloita ja tuli pois. Kun käskin uudestaan, meni, maistoi omaa, tiputti, mutta kun kerkesin kehua, otti oman ja toi minun lähelleni. Vielä se kapulan helposti pudottaa, mutta en ole siitä huolissani. Kunhan se ensin tajuaa tuon tunnariliikkeen varmaksi, ei tuomisessa pitäisi olla mitään ongelmia.

Ohjatussa noudossa ensin kiinnosti keltainen läpyskä. Otettiin uudestaan. Kolme kapulaa oli laitettu, keskimmäinen metallikapula ( Greetan inhokki). Koira meni silti sille. Kutsuin pois. Tehtiin uudestaan läpyskälle meno ja jäin lähemmäs. Otin askeleen  kapulan suuntaan ja lähetin. Sitten Greetta lähti oikealle kapulalle ja toi sen. Tehtiin vielä toiseen suuntaan. Silloinkin Greetta meni ensin metallia katsomaan. Kun otettiin uudestaan, hyvin haki kapulansa. Liian kaukana eivät kapulat saa olla sivu- eivätkä taka-suunnassa vielä.

Seuruussa Kylli käskytti. Tein niin, että ensin sanoin lähdössä Sivu, pidin pienen tauon ja sitten vasta lähdin. Tauon aikana Greetta kohotti katseensa ja kontakti pysyi paremmin. Itse en katsonut sitä lainkaan, joten en tarkkaan tiedä, miten meni, mutta tuntui, että hyvin koira piti paikan ja Kylli sanoi, että varsin hyvä suoritus. Nämä liikkurointijutut ovat meille tosi tärkeitä ja se, että joku katsoo päältä ja teettää useamman kerraan sellaisia asioita, jotka menevät huonommin.

Luoksetulo tehtiin liikkeenä. Greetta jäi makaamaan, kutsuin ja huusin Seis. Siihen pysähtyi upeasti. Loppumatka tuli vähän hitaammalla laukalla. Pitää vielä paljon käyttää takapalkkaa, jolle vapautetaan, mutta myös etupalkkaa, ettei vauhti hyydy. Ja tosi paljon läpijuoksua.

Pienen kotihuilin jälkeen lähdettiin kaikki hallin metsään lenkille. Ennen lenkkiä tehtiin Greetan kanssa agilitya. Maltti oli yksi treenattava ja oma rittävän aikainen käskytys. Pitää pitää Gee tosi hyvin sivulla hallinnassa, kun on välisiirtyminen, ettei se pääse rallattelemaan omiaan ja nostamaan kierroksiaan kattoon asti. Kierrokset kun nousevat kattoon joka tapauksessa, kun koira alkaa tehdä rataa.

9.1.2019

No höh - ja talven ihmemaa

Kerkesihän sitä yhden päivän olla ilahtunut terveestä mummokoirasta. Iltayöstä ja yöllä Saaga halusi useamman kerran pissalle. Kolmen jälkeen nukuttiin sitten ihan tyytyväisinä. Aamulenkillä näin, että Saagan pissassa oli verta. Se lenkki loppui lyhyeen ja palasimme kotiin soittamaan eläinlääkärille Anjalaan. Sain kehotuksen ottaa pissanäyte ja tuoda se, jotta voidaan ottaa pikanäyte ja viljellä myös.
Ensimmäinen yritys isolla purkin kannella epäonnistui. Saaga meni pissalle sen verran syvään lumeen, että kun työnsin kannen sen pyllyn alle, siihen tuli pissan lisäksi lunta. Sitten odoteltiin tunnin verran ja tehtiin uusi yritys. Nyt saattelin Saagan tien toiseen reunaan, jossa oli aurattu ja sain kun sainkin pissaa, jonka kiireesti purkitin. Lähdettiin saman tien koko komppania ajelemaan Anjalaan pöpperöistä tietä, mutta jumalaisia maisemia sivumennen katsellen. Nyt on niin kaunista joka paikassa.

Pikatestissä stiksissä näkyi verta ja tulehdusta, joten Saaga sai saman tien pillerit mukaan. Ei ollut kallis keikka, vähän päälle 60 euroa koko juttu. Jos viljellyssä näytteessä näkyy jotain erikoista, tulee uusi lääke, mutta silti annettiin lääke mukaan, ettei koira joudu turhaan kärvistelemään vielä vuorokautta. Jo parkkipaikalla tungin tabletin suuhun ja tilanne on rauhoittunut ihan selvästi jo näin nopeasti. Saagalla ei juuri virtsiittejä ole ollut, joten toivon, ettei tämän jälkeen tulekaan. Sain Heiniltä hyvän vinkin aineesta, jota voi laittaa ruokaan ja joka ehkäisee virtsiittejä. Pitääpä käydä ostamassa.

Hetken huokaistiin kotona ja sitten lähdettiin ajelemaan Kotkan saarelle Sapokan puistoon oikein kamera kourassa, kun niin syyhytti näitä lumi-ihanuuksia kuvaamaan ja Sapokassa puita riittää.
Tässäpä saldoa siltä reissulta ja muutama muukin kuva.