Käytiin Greetan kanssa toissapäivänä Oiwallisella eläinklinikalla jälkitarkistuksessa. Antibioottikuuri loppui silloin ja päätin, että koska on ollut kyse varsin pitkällisestä vaivasta, en ota riskiä, että jotain jäisi minulta huomaamatta, vaikka peräpää jo hyvältä näyttikin.
Marika-tohtori tutki anaalit ( toisessa vähän massaa, mutta ihan normaalia) ja katseli perää. Hän havaitsi pientä punotusta, ja vaikkei antibioottia eikä voitelua enää jatketakaan, hän varan vuoksi antoi kortisonipistoksen vähän buustaamaan koiran oloa. Samalla reissulla ostin kipulääkelevyn, sillä huomasin kotona, että edelliset olivat vanhenneet. Aina pitää olla kipulääkettä kotona varan vuoksi. Greetta on ollut onnellinen ilman kauluria ja rauhallinen muutenkin peränsä suhteen, joten toivotaan, ettei mitään takapakkia enää tule.
Molly on onneksi ollut kaikin puolin terve ja karva kasvaa komeasti. Käytiin viime viikolla Haminan hallilla.
Tehtiin ohjatun noudon suuntia namikupeilla.
Lisäksi tehtiin perään yksi ohjattu nouto kapuloilla.
Tehtiin tunnaria. Ekalla kerralla huuhaili. Mikä lie haju vei keskittymistä pois, mutta löysi oman. On kyllä hyvä, ettei se maistele vääriä kuitenkaan. Toinen tunnari oli sujuva.
Lisäksi tehtiin kaikki jätöt. Molly helposti juuttuu edelliseen, ja kun edellisellä kerralla tehtiin paljon istumista, niin seisominen ei sujunut ollenkaan. Nyt tehtiin kaikki peräkkäin ja aloitettiin seisomisesta, niin ei ollut ongelmaa ollenkaan.
Hyppynoutoa tehtiin. Kapula pomppi minne sattuu, mutta tärkeintä oli eteen tulon vahvistaminen.
Ihan hyvä omatoimitreeni.
Viime perjantaina oli meidän treeniryhmän treeni Koirakkona-hallissa. Oli aivan karsea lumikeli. Halli oli mukavan lämmin. Kaksi koiraa treenasi samaan aikaan ja ihan kivasti Molly pystyi treenaamaan häiriössä. Pois lähtiessä käännyin hallin pihasta liian nopeasti ja auto ajautui sivuttain ojaan. Koska vauhti oli hyvin hiljainen ja lumi pehmeää, mitään ei käynyt koiralle, autolle eikä minulle, mutta pois en päässyt. Onneksi perässä ajoi tuntematon mieshenkilö ja treenikaveri Marianne, jotka saivat pökättyä autoa sen verran, että pääsin ulos. Sitten mies asettui ratin taakse ja me naiset työnsimme autoa pyydettyihin suuntiin. Hän saikin auton peruutettua tielle takaisin. Kiittelin vuolaasti avusta kaikkia. Kotiin ajelin tosi rauhallisesti, sillä keli oli edelleenkin ihan hirveä.
Tänään on lämpöasteita ja piikkikenkäkeli. Tänään mennään Citymetsään. Siellä ei ehkä ole niin liukasta.
Vuodenvaihteen lumettomuus vaihtui ensin pieneen lumipeitteeseen ja sitten paukkupakkasiin. Koirille paksut vällyt päälle ja pidemmälle kävelylle tossut jalkaan, sillä Molly nostelee kinttujaan todella herkästi. Tehtiin pikaulkoilu joen rannalle ja koirat saivat vähän juoksennella. Juostessa eivät tassut niin helposti palellu.
Pakkaspuita, sininenn taivas ja ihana valo
Eilinen oli siis pakkaspäivä. Käytiin Mollyn kanssa Haminan hallilla treenaamassa ja tänään taas uudestaan. Pitää hakea varmuutta avo-toko-liikkeisiin ja ei niitä saa kuin toistoilla. Nämä videot tältä päivältä.
Aloitettiin ruudulla. Ruudussa ei ole mitään targetia enää, enkä käynyt näyttämässä paikkaa, vaan koiran piti itse hakeutua riittävän taakse. Se on jo pikkuhiljaa alkanut onnistua. Lisäksi erillisenä treenataan voittaja-kävelyä ja vauhtia ruudusta tuloon haen lelulla.
Sitten tehtiin kierto mahdollisimman pitkästä matkasta. Jätin tietoisesti ruudun kartioineen näkyviin, mutta Molly ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan se teki hyvän kierron ja palasi oikein nättiin perusasentoon. Sitäkin ollaan treenattu paljon.
Sitten tehtiin hyppynoutoa. Ensin Molly tuli kerran alustalle eteen ja kaksi kertaa treenattiin ilman alustaa eteen tuloa. Ekalla kerralla olin liian lähellä hyppyä. Toisella kerralla tuli paremmin. Ja vaikka kapula meni kierron viereen, ei se häirinnyt yhtään Mollya vaan se keskittyi kapulaan.
Avo-kakeja ollaan tehty kaukaa. Tänään Molly hiukan eteni, mutta yleensä se pysyy paikoillaan. Viimeisenä oli seisomaan nousu, jossa myös eteni, mutta sekin on usein onnistunut paikoillaan.
Sitten tulin lähemmäs tekemään loppuja. Ihan alkuvaiheessa ollaan, mutta eipä ole kiirettä voittajaan, joten aikaa on. Paljon tehdään voi-kakeja ihan läheltä kotona.
Tunnari oli oikein hyvä.
Seuruuta tehdään pätkissä ja paljolla palkalla. Pitkissä matkoissa helposti jätättää. Minä huitelen kädellä ihan liikaa.
Lopuksi tehtiin luoksetulo, joka oli oikein nätti.
Greetan pylly on jo parempi.
Kun se oli viime perjantaina vielä varsin punainen ja kipeän näköinen
--- niin tänään punerrus oli jo paljon vaaleampi ja peräaukko pienempi.
Vielä Greetta on kotona ja autossa kauluri kaulassa ja housut jalassa, mutta selkeästi se on rauhallisempi eikä peppu sitä häiritse. Antibioottikuuri ja voitelu kaksi kertaa päivässä jatkuvat vielä tämän viikon. Toivotaan parasta, että sitten olisi tämä vaiva ohitettu.
Kuvakevennys Greetasta:
Greetta harrastaa kävelypissoja. On aina harrastanut. Tänä aamuna se teki todella piitkät pissat (tuotosviiva alkaa melkein kuvan ylälaidasta - toisen tumman kohdan vierestä - ja päättyy Greetan viereen). Taiteilija on tyytyväinen teokseensa. 😊
Uuden vuoden vaihtumista vietettiin kotona. Saatiin kutsu Fannin kotiväen mökille, mutta koska Greetta oli puolikuntoinen, päätin, että ollaan kotosalla.
Aamulla startattiin auringon noustessa Citymetsään, jonne olin varannut puolen tunnin ajan. Päätin, että päivän pääulkoilu on siinä. Oltiin paikalla jo noin puoli tuntia ennen, joten suoritettiin ensin kävelylenkki ja koirat tekivät hätänsä ennen aitaukseen menoa.
Pikkupakkanen ja upea taivas ja valo. Oli hyvä aika lähteä ulos.
Eipä Citymetsässä paljon juoksua harrasteta, sillä siellä on niin paljon toisten koirien hajuja, että kaikki aika meni jälkien haisteluun. No, siinä saavat aivotkin vähän puuhaa. Eikä lumesta ollut "haittaa", kun oli paljas maa.
Näistä tuli hauskat kuvat.
Ulkoilun jälkeen aamupala maistui kaikille. Toinen pienempi kävely tehtiin alkuiltapäivästä ja viiden jälkeen pissatin molemmat. Satunnaisia paukahduksia kuului, mutta eivät koirat reagoineet niihin kovinkaan paljon.
Kunnes kello löi kuusi ja alkoi ensimmäinen tykistökeskitys. Greetta otti paukut paljon rankemmin kuin Molly. Greetta oli levoton ja haukahteli ja kesti kauan, että se edes vähäksi aikaa rauhoittui. Mollykin alussa haukahteli, mutta sitten se otti iisisti. Välillä kuunteli, mutta oli paljon rennompi ja pystyi nukkumaankin. Onneksi välillä oli rauhallisempiakin hetkiä. Minulla oli verhot kiinni ja televisio kovalla. Tulipa erinäinen määrä talletettuja ohjelmia katsottua. Välillä tarjosin herkkuja, mutta pahoina paukkuhetkinä Greetta ei pystynyt syömään.
Molly makasi jaloissani sohvalla, Greetta välillä sohvan ja seinän välissä tai pöydän alla. Kun iski oikein ilkeä paukkusatsi, sekin hyppäsi sohvalle meidän viereen. Läheisyys tuo turvaa vanhalle koiralle.
Eivät ole ilotulitukset vanhoja koiria varten.
Aikaisempinakin vuosina, kun ollaan oltu kotona, on Greetta ollut levoton, mutta nyt enenevässä määrin. Ei se aivan paniikissa ole, mutta tarpeettoman hankalaa sillä oli. Mietin, että jos ensi uutena vuotena ollaan kotona, niin täytyy hommata sille rauhoittava lääkitys. Yli kahdeksan tuntia paukutusta on todella pitkä aika ,varsinkin kun paukut alkavat kuulua jo ennen kuutta ja aiempinakin päivinä oli jo satunnaisesti paukahdellut. Eikä paukuttelu kahdelta loppunut vaan jatkui yli kahden ja seuraavallekin päivälle. Surettavat luonnon eläimet, sillä linnut etenkin säikkyvät paukkuja ja valoja, samoin hevoset ja lehmät, joten varmaan myös metsän eläimillä on hankalaa. Menimme nukkumaan kahden maissa ja käytin koirat yöpissalla vielä neljältä. Silloinkin paukkui, joten kiire oli molemmilla kotiin. Koirat nukkuivat aivan kiinni toisissaan ja kyljessäni.
Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli varsin ihanan seesteinen. Satunnaiset paukut ulkoillessa eivät enää stressanneet kumpaakaan ja oli kaikin puolin leppoisa - ja lepoisa - päivä. Lunta satoi reilusti ja peitti paljaan maan. Oli kaunista.
Greetan antibioottikuuri loppui uuden vuoden aattona. Edelleen jatkoin suihkutusta ja voitelua. Perä oli edelleen punainen, vaikka olikin paremman näköinen kuin alussa. Päätin, että kun arki alkaa, soitan eläinlääkäriajan. Näin tein heti kymmeneltä ja sain ajan neljäksi.
Käytiin koirien kanssa metsälenkillä. Polkuja oli jo metsään syntynyt eikä lumi erityisen syvää ollut muutenkaan. Lumen alla näkyi jäätä, mutta vaikkei ollut piikkikenkiä, ei tuntunut liukkaalta, kun asteli rauhallisesti. Koirat olivat flekseissä ja se riitti niille.
Mentiin kaupan kautta kotiin. Neljäksi mentiin Oiwalliseen eläinklinikkaan. Marika-tohtori, joka aiemmin hoiti Greetan takatassua, otti meidät vastaan. Hän katseli Greetan peräpäätä ja koitti anaalit. Jälkimmäiset olivat tyhjät, mutta peräpäässä oli tulehdusta vielä. Greetta oli todella nätisti siinä pöydällä eikä pistänyt yhtään vastaan. Se sai taas antibioottikuurin. Tällä kertaa erimerkkisen ja pidemmän. Lisäksi se sai sitä samaan voidetta, jolla jalkapohjakin hoidettiin. Siinä on antibioottia, kortisonia ja steroideja. Kaksi kertaa päivässä voidetta levitetään eikä tarvitse suihkutella enää. Lääke imeytyy tosi nopeasti, sillä se reagoi ruumiinlämpöön. Greetalle laitettiin kortisonipistos. Ohjeeksi tuli, että jos ei viikossa tapahdu selvää paranemista, niin lääkäriin pitää ottaa yhteyttä. Nyt kädet ristiin, että vihdoin koira tulisi kuntoon. Greetta on ollut todella kiltti potilas, vaikkei ole toimenpiteitä rakastanutkaan. Soisi, että se vihdoin pääsisi kaulurista eroon.
On ollut pitkä tauko tässä blogissa. Jotenkin en ole vain saanut aikaiseksi, mutta koska tämä vuosi on viimeisillään, pitää päivittää loppuvuoden tapahtumia.
Kokeet ja treenit
Kävimme Mollyn kanssa kahdessa toko-kokeessa marraskuussa. Harmillisesti molemmat kokeet jäivät todelle lähelle ykköstulosta. Ekassa kisassa oli paljon koiria ja Molly loppupäässä. Se ei enää jaksanut keskittyä ja teki ihan tyhmiä virheitä. Joten pisteitä 250. Toisessa kisassa paikkaistumisessa ympärillä olevat koirat menivät maahan ja lopulta meni Mollykin. Saatiin 253 pistettä ja itsellä hirveä harmitus. Päätin, että toko-kokeet loppuivat tämän vuoden osalta siihen. Eli nyt ollaan treenattu rauhaisaan tahtiin avoa ja jotain voi-liikkeitä myös. Keväällä sitten yritetään saada ykkösiä avosta, sillä koularin haluaisin Mollylle.
Tässä viimeisimmät treenit eiliseltä päivältä.
Näillä treeneillä yritän vahvistaa Mollylla ruudun paikkaa ja nopeampaa pysähdystä.
Sitten hyppynouto. Olen vaihtanut kapulan palautuksen edessä tehtäväksi. Se sopii paremmin Mollylle ja on edistynyt. Etutarget vahvistaa paikkaa.
Sitten keirto. Sinänsä se ei ole ollut vaikea liike. Lähinnä perusasentoon tulo on vielä haasteellista. Koira jää helposti vähän vinoon. Tällä kertaa hyppyliike oli mielessä ja Molly kävi tekemässä sen. Onnistui kuitenkin seuraavilla kerroilla ja vauhti on hyvä.
Kaukokäskyissä olen ottanut pitemmän matkan. Lopuksi kaukaa vielä olen ottanut seisomaan nousun. On jo kohtalainen. Muut tehdään läheltä satunnaisesti. Takapalkka on koiran takana odottamassa.
Tunnari on jo varsin hyvä. Sekin tuodaan eteen.
Luoksetulossa loppuperusasento on helposti vino. Sitäkin treenataan.
Seuruuta ollaan tehty hyvällä palkalla erilaisin pätkin. Se kun on ollut aika surkeaa Mollylla. On se vähän parantunut, mutta paljon vielä tarvitaan treeniä, että se on riittävän sinnikäs pitempään palkattomaan seuruuseen.
Sitten vielä pari jättöä.
Eli töitä riittää, mutta turha kiire pois.
FANNI
Ystävien koira Fanni tuli meille hoitoon kolmeksi viikoksi, kun omistajat olivat pitkällä ulkomaan matkalla. Fanni on koirilleni tuttu jo entisestään, sillä vuosi taaksepäin Fanni oli meillä hoidossa samasta syystä ja ollaan vierailtu Fannin omistajien kesämökillä pariinkin otteeseen.
Sylipaikasta oli välillä vähän kilpailua, mutta kun ihminen oikoo koipensa, niin molemmat mahtuvat "syliin".
Molly haluaa aina ihan oman huomionsakin.
Mutta se on myös valmis jakamaan huomion. Tässä typykät makaavat illalla nukkumaan mennessä vatsani päällä. Fanni kävi sängyssä, mutta nukkui pehmopetissä yönsä ja aamulla sitten pomppasi sänkyyn tervehtimään.
Useimmiten aamulla lenkkeiltiin niin, että Fanni ja Molli tekivät ensin oman aamukävelyn ja Greetta sai omansa. Mutta päivällä tehtiin lenkit porukalla. Hihnat olivat välillä solmussa, mutta muuten hyvin sujui.
Greettakin suostui makaamaan Fannin kanssa samalla sohvalla ainakin välillä.
Fanni ja Molly sen sijaan olivat parhaimpia kavereita koko ajan.
Fannilla on upea hyvin hoidettu turkki ja minäkin sitä yritin parhaani mukaan kammata ja harjata. Joka-aamuinen homma oli laittaa tukka pois silmiltä. Fanni antoi kiltisti tehdä kaikki hoitotoimenpiteet kynsien leikkausta myöten.
Useamman kerrankin käytiin Citymetsässä porukalla. Siellä uskalsin pitää Fannia irti.
Mollylle ostin alesta kivan takin viileisiin syys- ja alkutalven säihin. Väri sopii sille täydellisesti.
Fanni nautti sylittellystä kovasti paljon. Onneksi sillä ei näyttänyt olevan yhtään koti-ikävä.
Lumitilanne on vaihdellut aivan hurjasti loppuvuonna. Välillä on lumetonta, välillä jäistä ja välillä ihan kunnon hankiakin. Käytiin kävelemässä kerran Kyminlinnan vallituksilla. Oli varsin kylmä pakkassää ja kaikilla piti olla lämmintä päällä.
Lumisade yllätti kun oltiin jo autolle menemässä.
Paljon meillä huilattiin eri paikoissa ja asennoissa.
Itsenäisyyspäivän aikaan piti ottaa kunnon koirapose kaikista. Onnistui.
Jälleen Citymetsässä
Omat koirat odottavat aina kutsua aamu- ja iltaruoalle eteisessä. Fanni ei tätä osannut, mutta malttoi istua odottamassa, kun laitoin keittiön portin kiinni. Normisti portti on aina auki. Hyvin kuuntelivat, kuka milloinkin pääsi omalle kupilleen. Järjestys ei ollut aina sama.
Sitten taas lepo maittoi.
Omat koirat matkustavat nykyään autossa kevythäkeissä. Otin veräjän pois, että häkit mahtuisivat. Näin jää tilaa omille tavaroilleni. Nyt siinä tilassa matkusti Fanni.
10.12. tehtiin Jylpyllä vähän juoksurallia. Ensin Fanni ja Molly saivat leikkiä, sitten sai Greetta palloilla. Kaikilla oli hauskaa.
Fanni haettiin kotiinsa 11.12. Sitä ennen oltiin otettu myös joulukorttikuvat. Hyvin onnistuivat nekin.
Kiitos käynnistä Fanni ja tervetuloa uudelleen.
Greetan terveystilanne
Greetta on aina ollut terve kuin pukki. Vuosi sitten joulukuun alussa käytiin lääkärillä, sillä vasemman takajalan anturasta oli pala pois ja anturan sisäosa tulehtunut. Hyvällä hoidolla parani. Samana päivänä kun Fanni lähti vein Greetan Oiwalliselle eläinklinikalle samasta syystä. Vasemman tassun sisäosa punotti. Anturan reunassa oli jotain röhelmää myös. Greetta sai antibiootit ja voidetta ja jalka tuli kuntoon. Tossua pidin jalassa ja vaikka se välillä löytyi lattialta, niin pääsääntöisesti tossu sai olla ihan rauhassa.
Olin lähellä joulua huomannut, että Greetta välillä veti pyllyä lattiaan. Joulupäivänä huomasin, että peräaukko punottaa. Yritin suihkutella perää ja koitin tyhjentää anaaleja onnistumatta. Greetalla ei ikinä ole ollut mitään anaaliongelmia. Tapaninpäivän aamuna pylly oli vielä pahempi ja soitin päivystävälle eläinlääkärille heti klo 8. Saimme ajan klo 9.30. Onneksi lääkäri oli Heinlahdessa Pyhtäällä eli matka oli lyhyt. Lääkäri ensin kokeili anaalit, ja oli sitä mieltä, ettei siellä mitään ole, mutta kun tyhjensi, tuli sisältä rakeista mömmöä. Greetta sai antibioottireseptin ja apteekista hain peräpukamavoidetta, jota laitettiin kolme kertaa päivässä perän suihkutuksen jälkeen. Sain ohjeen hakea antibiootin, jos parissa päivässä ei edistystä tapahdu. Hain jo seuraavana päivänä. Tänään menevät viimeiset tabletit, ja vaikka perä on vähän rauhoittunut, ei se ole vielä kunnossa. Eli uuden vuoden jälkeen mennään uudestaan lääkärille. Jatkan suihkutusta ja voitelua siihen asti. Onneksi Greetta on kiltti potilas. Pidän sillä puhallettavaa kauluria ja juoksuhousuja. Näin se ei pääse peräänsä nuolemaan.Inhoittava vaiva.
Voi toista reppanaa!
Sää ja Joulu
Kun Fanni lähti ollaan otettu leppoisasti ja ihmetelty säätä.
Välillä satoi lunta ja oli kaunis talvikeli.
Lunta satoi lisääkin ja oli oikea winterwonderland - hetken.
Sitten tuli lämpöaalto ja lumet alkoivat sulaa. Oli pääsääntöisesti erittäin liukasta ja harmaata tai loskaista,
Jouluaatto oltiin kotosalla. Pakolliset ulkoilut pluskelillä tehtiin.
Vanhoja joulukoristeitakin olin ottanut esille valojen lisäksi.
Aattoiltana pimeän tullen päätin, että mennään iltalenkille Haminaan, sillä Raatihuoneen valot olivat näkemättä. Oli loskaista ja sumuista, kun ajelimme Haminaan. Liikkeellä oli tosi vähän väkeä. Tallustettiin raatihuoneen ympärillä ja ihailin hienoa valaistusta. Haminalaiset osaavat tämän taidon.
Sitten ajettiin tyytyväisinä kotiin.
Joulupäivänä ajelimme Helsingin Käpylään sisaren perheen luo. Siellä söin oikein kunnon jouluaterian hyvässä seurassa. Siellä oli myös oikea joulukuusi, jonka edessä tytöt saivat poseerata.
Pimeän tullen ajelimme omaan kotiin jatkamaan joulun viettoa,
Hyvää Uutta Vuotta 2025 Toivottavasti se on paljon parempi kuin vuosi 2024.
