24.5.2019

Mökkireissu Nummi-Pusulaan

Lähdimme maanantaiaamupäivällä ajelemaan kohti Nummi-Pusulaa. Vanhalla opiskelukaverilla ja ystävälläni Päivillä on siellä kesäpaikka. Päivillä on kaksi schapendoespoikaa, Onni ja Neppu, jota emme olleetkaan nähneet aiemmin. Neppu on seitsemän kuukautta vanha. Sää oli mitä parhain. Navigaattori vei pikkuteitä ja ihan olin sen varassa ajellessani. Lopulta se vei minut metsäiseen umpikujaan. Hetken piti hengittää ja sitten tehtiin u-käännös. Onneksi juuri sivutieltä tuli metsäkone, jonka kuljettajalta saatoin kysyä neuvoa ja loppujen lopuksi pääsimme kunnialla perille. Ensi kerralla kyllä mennään ihan muun kuin navin opastuksella.


                                                                      Tämä on Neppu.


                                                                      Tässä on Onni.

Koirat olivat tosi tyytyväisiä päästessään pois autosta kahden ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen, vaikka ne nukkuivatkin koko matkan. Mörköikäinen Neppu oli aivan järkyttynyt Saagasta. Se haukkui hysteerisenä ja hyökkäili. Saaga yritti heilutella häntäänsä rauhassa ilmoittaakseen, ettei ole paha, mutta tämän tästä Neppu muisti, että Saaga on pelottava. Se pistettiin välillä jäähylle ja se auttoi hiljalleen. Mutta kun illemmalla vielä kerran pikkukoira oli hermoromahduksen partaalla, Saaga levitti hartiansa, hyökkäsi Neppua kohti ja ärisi. Se riitti. Nepun ei enää tarvinnut sinä iltana yhtään ottaa kantaa Saagaan vaan vietettiin rauhanomaista rinnakkaiseloa. Greettaa Neppu ei pelännyt eikä ottanut itseensä, kun se nuuhki Greettaa ja pikkuneiti sanoi grrrr. Neppu vissiin vaistosi, että Gee on samalainen hömelö kuin se itse.



Oli tosi kuumaa, vaikka oltiinkin veden äärellä. Laitoin Saagalle kastellun froteeloimen ja se osasi hakeutua varjopaikkoihin, kuten pöydän alle. Saagalla meni vatsa lörölle kuitenkin helteen takia, niinkuin edellisenkin helteen aikaan. Vanhan koiran elimistölle kova juttu.
 
 Rantaan oli tullut isot lautat kuusen tai männyn siitepölyä. Saaga kokeili, voisiko juoda, mutta ei sitten maistunut. Onneksi pihalla oli paljon vesikuppeja ja se hyvin osasi hoitaa omaa vesitasapainoaan.




Neppu ja Onni ovat innokkaita keskenään leikkijöitä. Greetta seurasi kiinnostuneena poikien touhuja. Näki, että mukaan teki mieli.



               Vähän se jo poikien perään syöksähtikin, mutta sitten alkoi vähän jännittää.
Kunnes toisena päivänä ne alkoivat Nepun kanssa vähän tunnustella leikin alkua toistensa kanssa.








Koska Greetta ei ole oikein kenenkään kanssa uskaltautunut leikkiin ennenkuin pitkän lämmittelyn jälkeen,niin tämä oli iso ihme ja vielä isompi ilo sekä minulle että pikku-Geelle. Voi että noilla kahdella oli kivaa. Kännykällä sain videoitakin otettua.



                                                                Leveä hymy ja hirveä hiki

                  Vanhempi osasto katseli ihan tyynesti nuorison menoa. Eivät menneet mukaan.

                                                   Illalla otettiin porukkapose mökin terassilla.




                               Aamuyöllä Saaga halusi pissalle. Aurinko oli jo nousemassa.


                                      
                                           Greetta-kukkaistyttö kiittää leikkikaveri-Neppua.
                                            - ja kaikki kiitämme ehtoisaa Päivi-emäntää.
                                            Oli kyllä todella rentouttava ja mukava vierailu.

                                    Kotimatkan teimme suorinta reittiä Päivin ohjeen mukaan.

16.5.2019

Syntymäpäivä

                             
                                            Saagalla on tänään syntymäpäivät.

Aamulenkin jälkeen sai päivänsankari herkkukakun ( Caesaria, juustoa ja kalkkunamakkaraa)
Ei meillä ikinä tällaisia herkkuja synttärinä tarjota, mutta koska ei voi tietää, onko tämä Saagan viimeinen syntymäpäivä vai ei, päätin mummelia ilahduttaa .

                                                  Tadaa, tässä se on. Ja hyvältä maistui.

Ensi viikolle on varattu kontrolliverikokeet alhaisen natriumin ja hiukan kohonneen maksa-arvon seuraamiseksi. Varasin sen ensi viikolle, että voidaan rauhassa iloita syntymäpäivistä. Kun ei koskaan tiedä, mitä ne tulokset näyttävät....

                                              Tänään kuitenkin juhlitaan!
                                                    Onnea, Saaga-kulta.


13.5.2019

Herraseurassa Katariinassa

Aamulla menin hammaslääkäriin - hyi - jossa saatettiin loppuun joulukuussa aloitettu juurihoito. Sitten oli sovittu treffit Jylpylle Kyllin kanssa. Näet hetken heikkomielisyydessäni lupasin kokeilla kisailemista villakoira Ollin kanssa. Ollihan on evl-luokkalainen. Muutaman kerran on kokeiltu ja yllättävän hyvin Olli tekee minunkin kanssani, toki hyvällä nami- ja lelupalkalla. Koe on sitten oma juttunsa, mutta katsotaan. Mitään odotuksia ei minulla ole, eikä ainakaan tällä hetkellä jännitäkään.

No, joka tapauksessa tänään treenattiin. Menin vähän etukäteen rakentamaan ruudun. Kun tein ruutua Greetan kanssa, saapuivat Kylli ja villakoirat Oiva ja Olli. Oiva loikki riemmuissaan kentälle kesken treenin ja Olli perässä. Greetta pötki kauhuissaan pakoon - onneksi minun luokseni. Se treeni meni kyllä aika häröilyksi, siis Greetan treeni, kun Greetan piti pälyillä, missä poikakoirat ovat. Ollin treeni meni jonkin verran paremmin, joskaan se ei heti löytänyt eteenmenopaikkaa enkä osaa sitä korjatakaan. Sitä korjaamista ei ole kuulemma edes treenattu. Eli herran huomassa se liike.

Treenin jälkeen lähdettiin kävelyretkelle Katariinan puistoon. Oli tarkoitus kahvitellakin, mutta kioski olikin kiinni. No, ei haitannut. Oli sen verran viileä sää, ettei kauheasti jätskiä edes tehnyt mieli.
Kävely nollasi sopivalla tavalla Greetan jännitteitä Villasen poikia kohtaan. Korvien asennosta kuvissa näkee, milloin alkoi olla jo rento meininki. Tokihan kamera piti ottaa mukaan, kun näin hienossa seurassa käveltiin.

Katariinassa on keskellä nurmikkoa iso yksinäinen puu, jonka ympärille on rakennettu penkki. Se on minusta todella viehättävä idea. Karvainen herrasväki asetettiin penkille poseeraamaan. Greetta nojaa kauas poispäin koirapojista. Saaga tönöttää tyytyväisenä. Onhan palkkaa tiedossa. Olli on korkeampi villakoirista, Oiva pienempi ( vaikka vanhempi).



Sitten mentiin ankkuripaikalle, josta saa heittää omaisen tuhkat mereen. Sinne kiviaidan päälle asetettiin koirat seuraavaksi. Nyt oltiin jo astetta lähempänä toisia. Greetta vetäytyi Saagan alle. Liekö siellä turvallisempi olo. Korvat ovat länässä edelleen.



Seuraavaksi menimme majakoiden pienoismallien luo. Greetta oli jo alkanut hyvin rentoutua kävelymatkan aikana.


Lopuksi menimme takana näkyvälle kalliorinteelle, jossa oli penkki, josta näkyi yli koko Katariinanpuiston. Vielä viimeiset kuvat sieltä.



                             Kiitos retkiseurasta, Olli ja Oiva  - ja tietysti Kyllikki.

10.5.2019

Jälleen yksi pois lähtenyt

Saagan veli Dali on lähtenyt sateenkaarisillalle. Santos-veli lähti jo jonkin verran aiemmin. Pentueessahan oli vain kolme pentua kaiken kaikkiaan. Koska Dali asui tässä lähellä, kävimme joitain kertoja veikkapoikaa tapaamassa Saagan kanssa ja voi kuinka hauskaa näillä kahdella olikaan.
Saaga kuvissa se vähän vaaleampi, vaaleampinenäinen ja permanenttipäisempi. Dalilla tumma nenä ja tosi tummat silmät.







                           Hyvää matkaa Dali. Oli ilo tutustua sinuun.

7.5.2019

Rallytreenit

Eilen illansuussa oli rallytreenit porukalla.
Tehtiin avo- ja voittaja-rataa. Saaga pääsi rallaamaan avoa ja oli sangen innokas jälleen. Se niin tykkää temputella.
Greetta teki Kirsti Petäjän voittajarataa. Ja voi pirulauta, millainen huuto ja mitkä kierrokset sillä oli.
Ei meinannut tulla mistään mitään. Kuvissa näyttää seesteiseltä, mutta oikeassa elämässä  ei radasta ensinalkuun meinannut tulla mitään. Toki syytän myös itseäni. Koira olisi pitänyt ottaa heti tultua hengailemaan ja katselemaan ja laskemaan etukäteen liikoja kierroksia. Mutta minulla oli kamera mukana ja kuvasin muita. Näin Greetta jäi tuuliajolle ja sen huomasi. Kuinka paljon etukäteishengailu olisi kierroksia laskenut, sitä en tiedä, mutta varmaan jonkin verran. Koska kaksi rallykisaa on tulossa reilun kuukauden sisään, on syytä skarpata ohjaajankin.

Mutta tässä kuvia treenistä. Heidi kuvasi kamerallani meitäkin, mikä oli kiva juttu. Saagan kuvia ei ole, kun en älynnyt kameraa tarjota. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

                              Kieli esillä tämän tästä, kun Greetta rauhoitteli itseään.