26.11.2019

Ai että, voi että

Lauantai ole vaiherikas päivä.
Ensin mentiin aamulla Oili Huotarin toko-koulutukseen. Viimeksi Oili oli meille aika inhottava, joten vähän jännitti, mitä tällä kertaa. Mutta oltiin ekoja ja Oili oli ystävällinen ja saatiin hyviä ohjeita.
Aiheena meillä olivat kaukokäskyt. Greetalla on hieman levottomat jalat seiso- istu-vaihdossa ja seiso-maahan-vaihdossa. Ensinnäkin kaukomme olivat läheltä tehtynä jo varsin oivalliset Oilin mielestä, mutta hänkin kyllä tiesi sheltin jalat. Joten aloitettiin laatikkojumppa.
Koira laitettiin ensin istumaan aivan laatikon viereen. Sitten vedettiin koira seisomaan etujalat laatikolla. Ja työnnettiin istumaan taas niin, että koira keri etujalat taaksepäin ja takajalat olivat paikoillaan.  Toinen treeni oli se, että koira istui laatikon päällä. Sitten vedettiin seisomaan niin, että koiran etujalat olivat maassa ja työnnettiin taas taaksepäin, että koira keri itsensä ylös etujalkojen avulla ja takajat olivat paikoillaan. Lisäksi kaukoissa voisi käyttää pientä koroketta, joka on minullakin ollut mielessä. Nyt vain täytyy kehittää se oikea, jossa takajalkojen on hyvä olla paikoillaan. Esim.silikonipatalappu on kuulemma hyvä, mutta joku muukin nihkeä käy vallan mainiosti.

Muita ei ehditty seuraamaan, sillä oli kiire. Piti mennä hallille katsomaan, milloin on möllikisoissa Greetan ratojen vuoro. Nimittäin Greetta oli Marjutin kanssa ilmoitettu sekä mölliagiin että kilpailevien agiradalle. Kahdelle radalle, jotta nähtäisiin kestääkö pää. Kun kauan sitten edellisessä möllikisassa pää ei kestänyt toista, vaan alkoi liikaa jännittää. Kisojen alku oli myöhässä, joten käytiin hakemassa Nelli-koira meille hoitoon, mentiin meille hakemaan Greetalle häkki, vietiin häkki ja koira ilmohuoneeseen odottamaan ratoja ja mentiin kotiin.

Riemulla ei ollut rajoja, kun alkoi tulla videoita kisoista. Vaikkei tuloksia tullut, niin radat tehtiin hienosti ja vauhdikkaasti. Keinu toisella radalla vähän jänskätti ( Seuran keinu oli ollut rikki ja piti pahaa ääntä, ja Greetta oli sitä säikähtänyt. Harmi sinänsä, kun olin saanut treenattua sille tosi varman keinun.) Mutta kaksi rataa - ou jees!


Syy, miksi Nelli oli meillä hoidossa, oli se, että Hannelen Kiira-koira oli saanut sairaskohtauksen, ja koska Hannelen mies Keijo oli yksin kotona kolmen koiran kanssa, otin Nellin meille, ettei se sählää siellä ja Keijo voi keskittyä potilaaseen.


Nelli teki perinteiset yltiötervehdykset Saagalle, joka lopulta kyllästyi ja sanoi erittäin napakasti, että ei. Nelli kiljaisi, ja sitten oli rauha maassa. Saaga sai ihan rauhassa nukkua lattialla Nellin leikkiessä ja  kuorsata sohvalla. Jossain vaiheessa kun Saaga lähti liikkeelle, Nelli taas lipoi sen suupieliä, mutta Saaga katsoi ylöspäin ja poispäin ja odotti, että pikkuneiti lopettaa. Lopettihan se. Kyllä Nelli on kovasti rauhoittunut jo. Läheneehän se viittä kuukautta. Vielä sen kita napsaa, kun tekisi mieli vähän haukata, mutta ei sitten kuitenkaan. Nellin lempinimi on nykyään Baby Shark. Se on ollut aika napakka purija ja kun käytiin Strömssissä omissa treeneissä Hannelen, Nellin ja Greetan kanssa, koiratanssin tuoksinassa Nelli napakasti nappasi Hannelea reidestä. Musiikkina oli tuo Baby Shark-biisi.



Meillä on paljon leluja korissa ja selkeästi oli vaikea valita. Mutta kivasti Nelli touhuili omiaan ja kun lähdettiin Nellin ja Saagan kanssa lenkille, pikkukoira kulki oikein kauniisti hihnassa eikä härkkinyt Saagaa yhtään, kun tein selväksi jo eteisessä, että se on TO-DEL-LA-KIN kiellettyä.  Hauska pikkukoira se kyllä on. Greetta inhoaa sitä. Kun Gee tuli kotiin möllikisoista ja huomasi, että Nelli on talossa, se irvisteli sille ja piiloutui pimeään makuuhuoneeseen.

Kiira-koiralle koitti taivasmatka eilen. Osanottoni Hannelelle ja Keijolle.

Ai niin, piti vielä kirjoittaa tämän päivän kartionkiertotreenistä.

Greetalla on nykyään aivan kuppi mennyt nurin kartion kierrossa ja se metelöi aivan tautisesti hirveillä kierroksilla sitä tehdessään. Äsken mentiin kahdestaan Jylpyn kentälle. Laitoin kartion keskelle kenttää ja ensin vähän seurautin Greettaa sen ympäri. Kyllä piti tämän tästä vilkuilla kartioon päin. Ja kun käännyttiin sitä kohti varsin läheltä ja käskin pienellä äänellä kiertää, tuli sellainen meteli ja huuto, että oksat pois.  Olin aivan hiljaa, en kieltänyt enkä komentanut. Koira sivulle ja uudestaan. Meteli lisääntyi, Greetta jäi maistelemaan kartion kärkeä, lähti omille teilleen pitäen meteliä. En sanonut mitään. Selkeästi se tiesi, että pieleen meni, mutta kierrokset veivät mennessään. Yritin pelkällä käsimerkillä, mutta ei auttanut. Hain autosta geelipallon ja menin seisomaan lähelle kartiota. Greetta tuli viereen istumaan ja kun oli siinä hetken hiljaa istunut, naksautin ja annoin namin. Sitten käskin kiertämään. Kun oli ohittanut kartion hiljaa ja paluumatkalla, kehuin ja heitin pallon ja sitten leikittiin kovasti. Otettiin uudestaan. Koira sai tulla sivulle, kun oli valmis, hiljentyi, sai naksun ja namin, käskyn ja lähti  kiertämään. Saimme useita hiljaisia toistoja. Palkkasin heti, kun oli paluumatkalla. Suurin älämölö on tullut kartion takana paluumatkan alussa, vaikka usein ääni on alkanut nykyään mennessä. Joka hiljaisesta suorituksesta tuli kehua, namia ja palloleikkiä. Tätä tulemme jatkamaan. Greetan pitää oppia ihan itse laskemaan kierrokset niin, että pystyy tekemään hiljaa. Silloin siitä on iloa tokossa myös. Varmaan tämä kestää aikansa, kierroskoirasta kun on kyse, muttei meillä ole kiire. Treenataan rauhassa. Kuitenkin matkaa pitää lisätä aika lailla, että se pystyy evl-kierron tekemään. Ja matka tuo kierroksia lisää. Mutta jos koira oppii sen, että rauhoittumalla pääsee ja äänettömyydestä saa palkan, niin luulisi sen jäävän sen mieleen toisto kerrallaan paremmin.

21.11.2019

Lääkärissä

Saagan silmä joskus aiemmin eritti kyyneleitä niin paljon, että ne tahmeutuivat mustaksi mömmöksi silmän ymärille. Syynä oli se, että kun koira vanhenee, myös sen naama alkaa kuivua ja silloin voi luomi kääntyä sisään päin. Saagalla oli näin käynyt. Onneksi sarveiskalvo oli ehjä. Mutta tilanne meni ohi ja on silmä on pitkän aikaa ollut aivan rauhallinen. Kunnes nyt taas alkoi silmä erittää. Vaikka ei voinut olla kyse tavallisesta silmätulehduksesta, kun ei tullut mitään vihreää mömmöä, päätin viedä koiran Oiwalliseen eläinklinikkaan näytille. Mikä oli viedessä kun klinikka on muuttanut lähelle, noin viiden minuutin ajomatkan päähän.

Marika-tohtori tutkaili silmän ja totesi, että luomen alla oli kolme hentoa ripseä, jotka ärsyttivät silmää. Saaga antoi ne ottaa pois ilman, että sitä piti rauhoittaa. Nyt sitten tiputellaan viikon ajan kolme kertaa päivässä antibioottitippaa silmän rauhoittamiseksi. Korviin kurkattiin.Ne ovat karvaiset, mutta siistit ja karvojahan ei voi alkaa nyppiä kuin nukutuksessa, joten ne saavat olla. Kaihimuutokset ovat varmaan vähän lisääntyneet, koska tällä viikolla huomasin hassun käytöksen. Oltiin lähdössä ulos. Laitoin Saagalle loimen ja se teki perinteiset alkujuoksut työhuoneen ja olohuoneen välillä. Laitoin työhuoneen ovella hihnan kaulaan. Greetta oli jo valmiina. Saaga tuli eteisen puolelle, mutta pisti jarrut pohjaan. Se ei meinannut voida astua mustalle eteisen matolle. Se ei oikein varmaan hahmottanut, mikä se matto on, onko se musta aukko vai este vai mikä. Tämä on kuulemma yleistä kahin lisääntyessä. Ja kuinka monet kerrat Saaga on sen maton päältä kulkenut ja sisään tullessa ei ole ikinä mitään ongelmaa. Mutta otin maton pois ja laitoin vaaleamman tilalle. Josko se ei olisi niin jännittävä.

Kun kerta lääkärissä oltiin, pyysin, että Marika katsoisi Greetan hammaskivitilanteen. Sen hampaita ei harjata. Kerran oltiin muutama vuosi sitten siinä EmmiPet-putsauksessa, jossa ei menty ientaskuihin. Mutta ei ollut hampaissa hätää. Hiukan takahampaissa kiveä, mutta ei muuten mitään, joten ei ole syytä hammaskivioperaatioon. Hyvä näin. Olin ajatellut, että jos on tarvetta, niin samalla nukutuksella sitten voisi Greetan selän kuvata virallista spondyloosilausuntoa varten. Sitä kun ei lausuttu aiemmin, kun selkä kuvattiin. Greetta oli silloin alle kaksivuotias, joka on lausuntoikä. Selkä oli kyllä aivan priima.

16.11.2019

Saaga täyttää puolivuosia



Koska Saagalla on jo ikää, on syytä juhlistaa myös saavutettuja puolia vuosia. Eli tämä ihana mummeli  täyttää 12,5 vuotta tänään. Saaga on aika reipas jolkottajatyyppi, joskin se kyllä kertoo, milloin sitä lenkki kiinnostaa ja milloin ei. Tänä aamuna tehtiin oikein pitkä aamulenkki. Pimeässä sitä ei kauheasti kävely kiinnosta. Varmaa osittain siitä syystä, että sillä on jo samentumaa silmissä ja näkö sitten huonommin toimii pimeän aikaan. Eilen illalla se piipitteli ja taas huolestutti, kun se oli saanut ruoan ja lääkkeet ja käyty iltapissallakin. Mutta kun mentiin ulos, Saaga teki uudet pissat, joten piipityksen syy taisi olla se, koska kotiin tultua Saaga hyppäsi sänkyyn, kiertyi kerälle ja alkoi koisata. Huh helpotus!

Juhlakuvaus tehtiin jo eilen, koska oli kaunis sää. Mentiin Jokipuistoon, jossa on jo todella marraskuun värejä eli eri sävyisiä ruskeita, mutta löytyi aurinkoinen paikka ja muutama muunkin värinen kasvi, joten kuvat sankarittaresta onnistuivat oikein mukavasti.


                                            Muutama kuva piti ottaa kaarisillallakin.


                                                           Saaga 💖💓

Tässä vielä video parin päivän takaa. Saagakin sai tehdä rally-treeniä Haminan hallissa ja kun kerran namia on tarjolla, niin johan mummeli on innoissaan. (ihanat Kyllikin kommentit 😍)


2.11.2019

Rallykisoissa


Tänään lähdettiin päivällä Lahteen rally-toko-kisoihin. Kyydissä olivat Marjut ja cockeri Judy, jotka myös tulivat kisaamaan voittajaluokkaan. Rata ei ollut pahin mahdollinen, mutta aika tyypillinen tälle tuomarille eli paljon pyöritystä. Sekin oli haasteellista, että ei ollut paljon pysähdyksiä vaan mentiin koko ajan eteenpäin ja sehän siitä seurasi, että Greetalla oli kierrokset huipussaan jo aika alussa. Ääntä siis saatiin kuulla pitkin rataa aika lailla.


Videokin on tulossa, kunhan saan sen purettua ja ladattua tuubiin. Yhden tehtävän uusin, kun koira jäi jotenkin taakse. Siitä -3. Ennen maalia istumisen jälkeen jätin taas koiran oman onnensa nojaan ja se luikahti taakse, josta kymppi, kun en uusinut. Eli minun tarkkaamattomuudestani tulivat nuo 13 miinusta. Sen sijaan Greetan piikkiin meni se -5 pistettä ääntelystä. Mutta saatiin kuin saatiinkin tulos, 82 pistettä ja koulutustunnus RTK3. Huh helpotus!  Judy sai myös toisen voittajaluokan tuloksen.

Nyt sitten aletaan treenata mestarijuttuja ja samalla miettiä, miten saadaan ääni pois. Siinäpä pulmaa kerrakseen.

Seuraavana aamuna:
Tässä on se rata. Kun katsoo ilman ääntä, se näyttää suorastaa hyvältä radalta. Yllättäviä hypähdyksiä väärälle puolelle. Pitää siis olla erittäin tarkkana. Mutta se ääni - huokaus.

31.10.2019

Koirien kuvaaminen on niin helppoa

Hups, vaihdoin pohjavärinkin ihan jouluiseksi. Saas nähdä, jaksanko katsoa jouluun asti. Onhan vasta marraskuu alkamassa.

Mutta siis tänään tapasimme pikku-Nelliä pitkästä aikaa ja sain ihailla sen taitoja Haminan hallissa. On se todella oppivainen ja taitava pikkulikka jo nyt. Loistava työntekovire ja mikä into! Sanokaa minun sanoneen - Hannelesta ja Nellistä kuullaan vielä.

Greetta teki oman rally-treeninsä. Sitten mentiin porukalla pienelle metsälenkille. Ja pitihän niitä poseja yrittää. Totta kai. Kun kerran kamerakin oli mukaan otettu. Vaan kyllä on haasteellista saada yksi pentu, yksi melkein kuuro vanha koira ja yksi ei niin pennuista eik kuvaamisesta tykkäävä sheltti katsomaan kameraan.  Juu, ei onnistunut.




Tästä tuli se lähinn paras. Saaga katsoo Hannelea, jolla on namit ja Greetan korvat kertovat, mitä mieltä se on koko kuvaussessiosta.

              Huomenna tulee Nelli meille iltapäiväksi hoitoon. En kertonut Greetalle. 😆

30.10.2019

Pakkasta ja vähän luntakin

Vaikka kellon kääntö talviaikaan tuppaa lisääntyneen pimeyden takia väsyttämään, niin tuo pieni lumivalkoinen ilmiö maassa kyllä antaa valoa pimeyteenkin. Rapsakka pikkupakkanen ja satunnaiset aurinkoiset tunnit ovat paljon parempi vaihtoehto kuin raskas pilvimassa ja sade. Koiranomistaja tykkää.

Greetan kanssa käytiin tänään Haminan hallilla vähän rallaamassa Kyllin kanssa. Kyseessä oli tosin alokasluokan rata, mutta senhän voi tehdä sekä oikealla että vasemmalla seuraten. Ensin vähän leikin pallolla Greetan kanssa ja sehän onnistui tyhjässä hallissa.  Radalla yritin muistaa kieltää jokaisen vinkaisun ja pahemmat ääntelyt saivat keskeytyksen aikaan. Mutta noin yleisesti radat olivat melko kelpoiset. Tällaisista treeneistä se toivottavasti lähtee hiljaisempi elämä myös kisatilanteessa. No, ensi lauantaina kisataan Lahdessa ja tuskinpa se siihen ehtii vaikuttaa, mutta josko tauon ja omien treenien jälkeen joskus kevätpuolella.

Eilen oli toko-treenit ja sielläkin yllättävän hyvin sujui. Ääntelyä oli aika vähän, tosi ympäröivä häiriö ( toinen koira leikki äänekkäästi omalla hallipuoliskalla) aiheutti keskittymisen häröilyä. Naksusta on Greetalle kyllä apua, kun se tietää palkkaa ja silloin voi pinnistellä pysymään oikeassa tehtävässä.  Tehtiin ohjattua noutoa niin, että kapula oli hyvin lähellä. Silloin ei tullut haukkua, kun Gee kapulan nousi. Tai no kerran tuli, eikä se silloin saanut kapulaa hakea. Silloin helpotettiin ja mentiin lähemmäs. Eteen menossa matka on olennainen tekijä. Kun ollaan riittävän lähellä, voi eteen mennä levylle hiljaa. Pikkuhiljaa sitten matkaa pitää pidentää. 

Tänään Saija hieroi molemmat tytöt. Saagalla oli keskellä selkää jumipaikka, mutta sen sai Saija auki. Muuten mummo melkei kuorsasi välillä nautiskellessaan hoidosta. Se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Kun lopussa venytellään jala ihan pitkiksi ylös ja alas päin, se venyy kyllä tosi pitkälle.
Greetta myös oli oikein hyvä. Joku jumi löytyi siltäkin keskiselästä, mutta muut aiemmat jumipaikat olivat nyt oikein hyvässä kunnossa. Kuukauden päästä Greetalla on uusi aika ja joulun alla molemmat saavat hieronnat.

Ensi lumen aikaan ulkoilutin koiria Jylpyllä ja kameraakin. Tonttutytöt ovat niin samiksia Helsitarin villamantteleissa. Sain tuolla reissulla joulukorttikuvankin otettua. Lokakuussa, ohhoh!


26.10.2019

Greetta on jo viisivuotias


Greetta täyttää tänään viisi vuotta. Se on jo aika iso ikä. Viidessä vuodessa on ollut paljon ilon ja onnistumisen hetkiä, rakkautta ja hellyyttä, mutta myös paljon harmitusta, ymmällään oloa ja uupumusta ongelmatilanteiden äärellä. Neljä portugeesia eivät yhteensäkään tuottaneet näitä jälkimmäisiä tunteita lähellekään saman verran kuin tämä yksi pieni otus. Rakas ja raivostuttava. 💓
Toivotaan, että tuleva viisivuotisjakso olisi edes hiukan helpompi.

Otettiin synttäriposeja pari päivää sitten. Tässä näitä.
                                                            Jokipuistossa




                                                                Kotona
                                                  


                                                     Minun rakkaat koirani  💕