Puuhakasta elämää, etenkin Mollylla

 Koska toko-koe oli lähetymässä, piti ennen sitä tehdä vielä kenraaliharjoitus. Tein kaikki liikkeet Haminan hallissa ja Molly sai palkkaa joka liikkeen jälkeen. Haminan halli on pieni, joten täysimittaisia liikkeitä ei oikein onnistu saamaan. Ja kaukokäskyt ovat vielä vaiheessa etenkin matkan suhteen, mutta olin kohtuu tyytyväinen tähän kehitysvaiheeseen.

Käytiin pari päivää ennen agilityn möllikisaa treenaamassa etenkin keppejä. Kyllä ne koko ajan kehittyvät.

Perjantaina 24.4. oli agilityn möllikisat Kotkan hallissa. Olin ilmoittanut Mollyn mölleimpään luokkaan, jossa on vain hyppyjä ja putkia. Vähän taisi typykkää jännittää, kun vauhti oli alussa aika hiljainen, mutta loppua kohti parani eikä se tehnyt virheitä. Noin pitkää rataa ei olla tehty ja välimatkatkin olivat aika suuret Mollylle, mutta ihan hyvä suoritus näillä taidoilla kuitenkin.

Olin edellispäivänä tilannut netistä VetaPetistä Nutrolin Senioria ja Trikem Hyaluronia pullot, kun olivat vähän alennuksessa, ja möllikisapäivänä olivat jo lähikaupassa. Nopeaa toimitusta.

Sitten tuli toko-kisa-päivä. Mollyn oli tarkoitus aloittaa, koska halusin viedä heti koiran kotiin, kun suoritus on tehty ja sitten palaisin hallille talkoilemaan kehäsihteeriksi alempiin luokkiin. No, ei oltu ensimmäisiä vaan viimeisiä, koska pienten koirien mitoilla mentiin eikä ollut muita pieniä koiria kisassa. HuomasinMollysta, että edellisestä toko-kisasta oli pitkä aika, kun se kehään mennessä ( ilman hihnaa - sitä ei ole riittävästi treenattu sitäkään) oli vähän huuhaileva eikä seurannut vierellä. 

Liikejärjestys oli tämä.

Yksilöliikkeet siis kahdessa osassa. 

Ensin oli paikkis.

Molly suoritti muuten oikein hyvin, mutta ennakoi ylösnousua, vaikka oli eka ylösnousija. 

Mollyn ensimmäinen yksilöpätkä oli vallan huuhaata. Kaukoissa se ehkä hämmentyi siitä, että olin niin kaukana, joten se teki ihan omituisia ratkaisuja. Sitten mentiin hyppyhässäkkään. Se ei havainnut kartioita vaan lähti minne sattuu. Nollahan siitä tuli. Lähetin sen kuitenkin vähän lähempää kiertämään ja se teki liikeen loppuun asti aivan kelpo tavalla. Ja kun tuo kartion bongaus on sillä ollut varsin varma. 

Lopuissa liikkeissä oli useammassa yhtä ja toista pientä häröilyä. Seuruussa se ei ollut sinnikäs, ja alkoi jossain vaiheessa vähän jätättää. Luoksetulossa vähän ennen sivulle tuloa se bongasi seinän vieressä naulauslevyn ja sitä piti mennä katsomaan. Ruudussa se pysähtyi ensin ruudun eteen eli tarittiin toinen käsky. Sitäkään se ei ole ikinä tehnyt. Tunnarissa haki oman, mutta pysähtyi matkalla pureksimaan. Eli paljon kummallista häröä.

Siis niinkuin tiesinkin, vaiheessa ollaan, mutta kyllä se osan liikkeistä osaa treeneissä paljon paljon paremmin. Saatiin kuitenkin kolmostulos, koska kiltti tuomari. 

Koska kesällä toko-kokeet ovat yleensä aina ulkona, me emme kisaile tokoa, vaan käytämme ajan treenaamiseen. Syynä se, että Mollylla on huono kuumuuden kesto.  Ja treenaamme KKSn hallissa, jotta saamme harjoitusta oikeilta etäisyyksiltä.

Vein Mollyn kotiin ja palasin kiireesti kehäsihteerihommiin. Olin varsin naatti illalla. Yritin mennä ajoissa nukkumaan, koska sunnuntaiaamuna piti herätä aikaisin. Olin menossa Haminan agilitykisoihin ratahenkilöksi. Herätys kello seitsemän korvilla.

Aamulla näytti tältä:

Lunta oli tullut reilusti ja autossa oli tietenkin kesärenkaat. ( onneksi uudet) Mutta ei voinut muuta kuin startata vähän ennen kahdeksaa. Onneksi isot tiet olivat vähän paremmassa kunnossa ja ihan kunnialla pääsin pelipaikoille. 

Olin siis rakentamassa ratoja ja nostamassa pikkumini-mini-medin kolmen kisan aikana rimoja. Yksi hauska tapaus sattui. Marjo ja parson Kuula toisella radalla tulivat läheltäni. Kuula yllätti. Sillä on taipumus kuulemma tällaiseen.

Sain märän pusun suoraan nenääni. Sitten saas rata jatkui. Kyllä huvitti. Kaikki tapahtui todella vauhdilla. Kolmannella radalla olin poispäin kääntyneenä eikä Kuulan enää tarvinnut tulla suutelemaan. 😚

Lähdin ennen yhtä kotiin aika naattina. Mutta koirat piti heti viedä lenkille. Onneksi lumi oli jo paljon sulanut,

Sama puu aamulla ja illalla. Molemma värikuvia.

Lähdettiin vielä myöhemmin iltapäivällä Eijan ja koiriensa sekä Mollyn ja Greetan kanssa KKSn hallille vähän agsaamaan. Minun jalkani ja etenkin nivelrikkopolveni olivat aivan tönköt viikonlopun ahkeroinneista. Se näkyi kyllä agilityradallamme säälittävänä juoksuyritelmänä.

Sitten mentiin metsään vielä hyvälle lenkille ja koirat olivat oikein tyytyväisiä. Minä olin superväsynyt kaiken jälkeen ja menin ajoissa nukkuman.

Tänään sitten ei treenattu yhtään mitään. Käytiin tyttöjen kanssa Citymetsässä. Paljon oli haistelua ja vähän spurttailuakin. Se teki kaikille hyvää. Paitsi että minä en spurttaillut.

Haisteluosuus

Juoksuosuus

Treenii, treenii - tokoa nimittäin

 Ollaan nyt alettu toden teolla tekemään tokon tehotreeniä, sillä koe on jo reilun viikon päästä. Molly tekee mollymaiseen tyyliin, eli ei hirveä kiire minnekään. Yllättäen vaikeaksi on osoittautunut ohjattu nouto. Siis lähteminen noutamaan. Sen on selvästi vielä vaikea ymmärtää, että pitää lähteä taakse. Tarvitaan toinen käsky, ennenkuin se lähtee. Toinen nouto sitten sujuu paremmin. Tänään mennään taas treenaamaan. Olen jättänyt käännöksessä Mollyn tosi nopeasti seisomaan. Tänään kokeilen, että se tulisi lähemmäs minua, joten se on kuulolla paremmin ( ehkä) kun lähetän noutoon. Tänään kokeilen myös toisia kapuloita. Mollyn kapulat ovat keltaiset. Kokeilen myös vähän korkeampia valkoisia. Lähinnä siksi, että erottuisi paremmin koiran silmiin. Molly ei kyllä tykkää, kun vaihdetaan, mutta näitä se on joskus käyttänyt kyllä. Kokeilin Greetan vanhoja pieniä, jotka ovat tumman violetit. Sellaisen haki kyllä, mutta puri ihan hirveästi keskiosaa rikki. On hyvin pehmeää puuta selvästikin, joten ne jäävät käyttämättä. On tämä niin välineurheilua. 

Ruutu yllättäen tökki kivituhkahallissa. Lähetin useita kertoja. Välillä se jäi istumaan. Välillä se meni reunaan. Ihan kuin ei hahmottaisi ruutua. Laitoin läpinäkyvän kannen targetiksi. Sitten toimi. Kaukot ovat vielä vaiheessa. Tänään yritetään kymmenestä metristä. Eli ttyösarkaa riittää eikä odotuksia ole. 

Tässä meidän treenejä.

14.4. KKS

15.4.  Hamina

Ja vähän rally-läksyjen tekoa. Jenni Susi oli kouluttamassa ja me saimme vinkkejä sivuaskeliin edessä ja sivulla. Peruutusta targetille teki joku muu ja tuntuu Mollyllekin toimivan aika kivasti.

16.4. KKS

Lopuksi vähän kuvia koirien metsälenkiltä.

VOISITTEKO KATSOA KAMERAAN!!!

Kiitos.

Lääkärikäynti ja ensimmäinen rally-kisa

 Greetta on välillä hetken aikaa ontunut etujalkaa hoopersin jälkeen. Päätin, että on aika tutkia, missä mennään ja lähdettiin 1.4. aamutuimaan ajelemaan kohti Anjalan Eläinlääkäriasemaa. Greettaa vähän jännitti ja nukahtamiseen meni hetki, mutta kuukahti se kuitenkin.  Samalla nukutuksella oli tarkoitus paitsi kuvata etujalat niin myös poistaa hammaskivet. Ja tietenkin vanhalta koiralta otettiin verikokeet myös.

Niinkuin olin arvellutkin, vasemmassa kyynärässä oli nivelrikkoa. Oikeassakin oli, mutta vasta vähän. 
Olkanivelet olivat ok molemmissa jaloissa.

Vasen kyynärä...

....ja olka.

Oikea kyynärä...

...ja olka.

Hampaat olivat siistit, eikä ollut paljoa putsattavaa.

Verikokeiden tulos oli tässä:

Tuon virtsasta kertovan BUN -arvon takia ( epäilys, onko munuaisissa häikkää) lähti verinäyte Movetiin toisella tapaa testaamista varten. Se tulos oli viitearvoissa. Eli mummeli on ihan hyvässä kunnossa  tällä hetkellä. 

Jatkamme kerran kaksi viiikossa hoopersia, mutta kiinnitämme huomiota rataprofiiliin niin, että kaarrokset ovat laajat. Koska Greetta tekee lajia ehkä 10 minuuttia per kerta ja nauttii siitä suunnattomasti, niin niin kauan, kun ontuminen on vähäistä tai sitä ei ole, niin jatkamme lajia. 

Kävimmekin Eijan ja koirien kanssa tekemässä hallilla hoopersia ja agilitya.

Tässä Greetan taidonnäyte.

Mollykin sai tehdä. 

Mollyn agilitya ( keppiprojekti jatkuu)

 

Sitten se rally-kisa.

Se oli omalla hallilla. Tuomarina oli Kirsi Petäjä, ystävällinen, mutta tarkka. Rata ei ollut ihan helpoin.

Rata alkoi oikein mukavasti, mutta jalkojen välistä pujottelu ja edestä puolen vaihto eivät onnistuneet. Ja muitakin pieniä virheitä tuli. Mutta sitten lopussa minulle tuli aivopieruja. Edessä peruutuksessa en pysäyttänyt koiraa ensin seisomaan. Sitten se peruutti aika lyhyen matkan - ja MINÄ KUTSUIN SEN SIVULLE. Argh! Sitten kyltin19 jälkeen tuli viimeinen kyltti ennen maalia ja se tuli niin nopeasti, etten huomannut koko kylttiä ja mentiin ohi. Silloin vasta tajusin, että tuossa luki jotain. Mutta jatkettiin maaliin, koska tiesin, että meille ei tulosta ollut tulossa. Lähinnä nauratti oma töppäily. Vielä on paljon treenaamista meillä, mutta tulipahan avattua uusien sääntöjen kisakausi. 

Tässä meidän rata.

Hämmästys oli melkoinen, kun oltiin tuomarin suosikkeja. Nimenomaan Molly oli. Ohjaaja sai sapiskaa. :-)

Sitten vein koirat kotiin ja palasin loppupäiväksi alempien luokkien vastaavaksi koetoimitsijaksi. Kun puoli kuusi laitoin hallin oven kiinni, niin olin kyllä aivan naatti. Koirat silti pääsivät pienelle lenkille, saivat ruokaa niinkuin itsekin, ja uni maittoi kyllä makeasti kaikille.

Ostin tutulta nuuskumaton. Meillä on yksi sellainen ennestään. Eilen laitoin koirille iltaruoan sinne. Pelkät nappulat siis. Oli kyllä sinnikästä etsintää molemmilta.

Molly tuli sitten tuijottamaan, niinkuin se on iltaruoan jälkeen ruvennut tekemään, sillä se haluaa jälkiruokatikun. Kun on kerran saanut, niin aina pitää saada. Ja se on tosi sinnikäs - ja riemastuu, kun nousen antamaan.

Eilen myös käytiin Haminan hallilla  tekemässä uudestaan kisarata. Kyllä se vähän paremmin meni tällä kertaa.

Agilitya ja hoopersia

 Tänään mentiin hallille Eijan ja shelttien kanssa treenaamaan.  Ensin agilitypuolella treenasivat Tanka ja Molly keppejä. Tässä Mollyn suoritukset. Välillä oli jo vauhtia enemmän - ja muutaman kerran onnistuivat kepit ilman ohjureitakin.

Greetta ja Haiku tekivät hoopersia toko-puolella.  Molemmilla oli vaikka kuinka paljon kierroksia, joten ohiajoja tuli. Mutta lopulta Greetta teki molemmilla pätkillä ihan ok radat.

Ja metsäkävely päälle. Oli ihana ilma. 

Kesäaika alkoi, lumet ovat lähes hävinneet ja jännitys alkaa kohota

 

Vielä 13.3. oli metsässä näin paljon lunta. Siitä se sitten lähti sulamaan pois. Sitä mukaa kun lumi on alkanut hävitä, on linnunlaulu lisääntynyt. Sekös on keväällä ihanaa. Tänään kuulin autoradiosta, että tämä maaliskuu on ollut ennätyksellisen lämmin verrattuna aikaisempiin. Ja sen on kyllä huomannut. 

Kävimme tällä viikolla koirametsä Reviirissä Eijan ja hänen shelttiensä kanssa. Olin voittanut joskus sinne lahjakortin ja se piti käyttää kuun loppuun mennessä. Eli aika viime tippaan meni. 
Sää oli mitä mukavin. Pelto-osuus oli vähän löllö, mutta metsä oli lumeton ja kuiva.

Siinä missä muut koirat lähinnä haistelivat, Molly teki hurjia juoksuspurtteja ihan yksinään ja monta kertaa. Taisi olla kevätfiilikset silläkin.

Greetan äiti Sabi, joka kulkee kohti 16 ikävuotta, oli myös mukana retkellä. 

 Pellon peräosassa oli vähän jäätikköä ja sinne Molly suuntasi hetkeksi aurinkoa ottamaan ennen seuraavaa spurttia.

Sitten ihmiset kävivät kahville ja koirat alkoivat haikailla herkkuja hekin. Minulla oli koirille herkkutikut mukana, joten eivät jääneet ilman.

                                 Molly kerjuulla.

                                Greetta kerjuulla

                                 Sabi ja Tankakin kerjuulla,

                          

                             Haiku kiipesi oikein penkille päästäkseen lähemmäs herkkuja.

Lopuksi otettiin potretteja porukasta.

Ollaan käyty Haikun ja Greetan kanssa tekemässä Hoopersia. Tanka ja Mollykin ovat saaneet tehdä, mutta niiden kanssa ollaan enemmän keskitytty agilityyn. 

Seura järjesti kahden kerran Hoopers-koulutuksenkin. Siksi hallille ostettiin uudet hoopit, aidat ja putket. Greetta oli varsinkin toisella kerralla niin ylikierroksilla, ettei kovin pitkät radanpätkät onnistuneet. Se on alkanut pari kertaa ontua vasenta etujalkaa hoopersin jälkeen. Ontuminen menee nopeasti ohi, mutta olen tälle viikolle varannut Greetalle lääkäriajan,  Sen hammaskivet poistetaan ja samalla anestesialla kuvataan etutassut  ja yläselkä. Lisäksi haluan, että otetaan verikoe, koska koira kulkee jo kohti 12 ikävuotta. Mitä ei kyllä millään uskoisi, kun sen kierroksia katsoo. 

Saija kävi hieromassa Mollyn toisen kerran. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta vielä pitää jumpata ja varasin kuukauden päähän sille vielä hieronnan. 

Eilen ja tänään oli hallilla tokon liikkurikurssi. Molly oli eilen voittajaluokan harjoituskoirakko. Sille ei sopinut yhtään, että tehtiin yksi liike kerrallaan jokaisen koirakon kanssa eli väliin tuli taukoa. Sen vire laski ja kun kaiken kaikkiaan homma sen osalta kesti kaksi tuntia, niin se oli ihan uupunut, kun kotiin tultiin. Mutta osa voi-liikkeistä meni kuitenkin ihan mukavasti. Vauhti oli hitaan puoleinen.

Mutta aamulla taas oltiin ihan virkeitä, vaikka herättiin jo talviaikaa seitsemältä eli kello 8. 

Kahden jälkeen suunnattiin taas hallille. Tällä kertaa Molly oli evl-paikkis-koira ensin. Jas se onnistui erittäin hyvin alusta loppuun.. Molly oli ainoa avo-harjoituskoirakko. Se sai tehdä avo-liikkeet peräkkäin ja se teki ne hyvällä vireellä iloisesti. Olivat tuttuja liikkeitä.

Sitten vähän videoita toko-treeneistä, jossa jokainen teki valitsemansa liikkeet yksi kerrallaan.

  

Pääsiäismaanantaina on meidän oman seuran rally-toko-kisa ja Molly korkkaa siellä mestariluokan. Se pitää uudestaan mitata, koska se on 24cm säkäkorkeudeltaan ja se saa uusien sääntöjen mukaan 10 cm hyppykorkeuden. Nyt se on hypännyt 20sentin hyppyjä. Toki on selvinnyt niistä, mutta 10 cm on sille oikein hyvä. Ei odotuksia ole. Lähinnä katsotaan, kuinka kaukana ollaan tuloksesta. Kisan jälkeen pitää kiireesti viedä Molly kotiin, sillä olen alempien luokkien vastaava koetoimitsija loppupäivän.