Nyt kun Greetta sietää sen, että olen katsomassa Marjutin ja sen agilitytreenejä, olen päässyt kuvaamaan heidän yhteistyötään. Eilen meni taas hienosti. Ja mikä parasta, kun tulin treenin jälkeen alas, Greetta käväisi pikaisesti minun luonani ja meni heti takaisin Marjutin luo paljon innostuneempana hänestä. Olin iloinen tästä välinpitämättömyydestä. Tärkeysjärjestys olla pitää.
Tässä rata. Kielto keinulta tuli, kun Marjut sanoi Kiipee eikä Keinu. Greetta on tässä yllättävän tarkka. Shelttipyörähdys putken edessä meni Greetan piikkiin. Mutta ihanaa menoa.
Tänään mentiin Jylpylle. Tehtiin ensin tunnari. Laitoin kahden metrin päähän ison määrän tunnarikapuloita joiden joukkoon oma.
Ekalla kerralla Geellä oli niin paljon kierroksia, että olisi ollut syytä kutsua heti pois. Se otti vääriä ja voihki, mutta löysi oman. Ei herkkuja, pieni lievä kehu vain. Toinen kerta oli jo parempi, pientä ääntelyä lukuunottamatta. Heti koira kuitenkin rupesi haistelemaan. Oma löytyi ja tästä palkka. Kolmas kerta oli paras ja hiljaisin. Oikein hyvä palkka.
Sitten leikkiä päälle.
Kävin vielä iltapäivällä Greetan kanssa hallilla vähän agsatreenaamassa. Kyllä sen kierrokset nousevat tosi korkealle kattoon, kun se tekee minun kanssani. Ihan hiki tuli siitä huudosta. On niin hyvä, että laji on ulkoistettu. Marjutin kanssa Greeta on järkevämpi.
Ihana sää, aurinko paistoi, mentiin halliin treenaamaan yhtä ja toista.
Treenattiin edessä peruutusta.
Sain äsken hyviä ohjeita kavereilta, jotta propellikädet ja koiran eteen seisomaan jääminen vankistuisivat.
Treenattiin myös toko-juttuja:
Ja lopuksi vastoin parempaa tietoani tein vähän agilityjuttuja. Greetta oli aivan kierroksilla kanssani.
Niin että laitoin vain onnistuneimmat palat ja karsin runsaasti huonoja pois. Mutta tulipahan tehtyä.
Taas niin tajusin, ettei minusta ole agsaamaan kipeine, kömpelöine koipineni. Onneksi on Marjut olemassa.
Eilen oli kaunis, joskin tuulinen päivä. Tuulta ollaan saatu koko rahan edestä näin meren äärellä asuessa. Onneksi kerrostalon pihan männyt on kaadettu, ettei tule oksayllätyksiä auton päälle, niinkuin on useita vuosia sitten tapahtunut minun autolleni.
Siis kaunis päivä. Lähdettiin Katariinan meripuistoon. Hyvä, että laitoin loimen Saagalle, sillä tuuli oli aika vilakka, vaikka ulkona oli useita plusasteita.
Otettiin merenrantaposeja ja monta hyvää kuvaa koirista tulikin, kun oli aurinkoinen sää.
Nämä kaksi ovat kyllä minun suosikkejani.
Kun ei ollut muumitalossa lapsia leikkimässä, joutuivat karvakaverit siinäkin poseeraamaan.
Olivat hyvin ilahtuneita tästä mahdollisuudesta. ;-)
- Kauhea jano tuli, totesi Saaga, mutta onneksi oli lätäköitä.
Greetta on treenannut agsaa Marjutin kanssa useamman ja yhteistoiminta on ollut jo hienoa. Nyt on siedätetty sitä, että minä olen mukana treeneissä. Sekin on alkanut onnistua. Viikonloppuna Gee pääsi Kim Kurkisen koulutukseen. Jännitys iski, kun piti odotella oven suussa lähtöä. Yllätyin tästä, sillä Greetta on ollut Marjutin kanssa oikein reipas treeneissä jo. Mutta kyllä pikkukoira toisella osuudella lämpeni, vaikka rata olikin varsin haasteellinen sen taidoille. Huomenna on taas treeni-ilta ja sunnuntaina Gee pääsee Timo Rannikon koulutukseen Marjutin kanssa. Näin tulee monenlaisista paikoista ja kouluttajista kokemusta.
Tässä pätkä Marjutin ja Greetan menoa koostettuna.
Me olemme treenanneet rallya ja tokoakin, jälkimmäistä vähemmän. Rallyn edessä itsenäisesti peruutusta Gee on joutunut tekemään aina ennen kuin pääsee syömään. Siinä ollaan edistytty. Tokossa tehtiin kotona vähän tunnaria lattiatasossa. Aika nopeasti älysi, että pitää heti alkaa haistella, mutta hyvinkin lyhyeltä matkalta kierrokset nousivat aika lailla ja laulattaa. Ongelma ei ole löytymisessä vaan siinä, ettei malttaisi aloittaa haistelemaan ja rauhassa järjestelmällisesti etsiä.
Tehtiin viime viikolla kahdestaan tokoa Haminan hallissa. Tehtiin ruutuun menoa. Purkin ravistelulla ja kiellolla kutsuin pois, jos tuli ääntä. Liike on ihan hyvä, jos muistaa olla hiljaa. Kierrossa sama juttu. Hyppynouto sujui oikein hyvin ja kapulan palautus hypyn kautta, kun olin lähellä hyppyä.
Tässä videokoostetta edellä mainituista.
Eilen sitten toko-ryhmätreeneissä otettiin vaikeuskertoimia.
Ongelmakohtia löytyi useita:
1. Greetta ei pystynyt kiertämään useammasta kartiosta koottua kiertoa vaan meni välistä.
Koska uusien sääntöjen mukaan kierto tulee olemaan tällainen laajempi, on syytä ruveta siedättä-
mään koiraa asiaan hetioitis.
2. Greetta ei pysty kovin hyvin menemään hyppyjen ohi kiertämään kartiota. Saati jos vielä on
noutokapulat. Eli kovasti treeniä tähänkin, kun tulevassa voi-luokassa pitää pystyä ohittamaan
hypyt ja palaamaan hypyn kautta.
Koska ollaan keskitytty vain ja ainoastaan ääneen, niin ei me olla treenattukaan noita hyppyjä, mutta kun ääniongelma on vähenemään päin, aletaan lisätä näitä häiriöelementtejä mukaan.
Omana treeninä otin nurkassa tunnarin, jossa oli todella paljon kapuloita. Tehtiin useamman kerran. Alussa koira toi oikean useamman kerran, mutta sitten kerran väärän. Sen jälkeen otin enää yhden oikean tuomisen ja lopetin. Yllättävän hyvin koira kuitenkin toimi, kun ympärillä oli treenaavia koiria ja ääntä. Tehtiin myös peilin ääressä peruutusta vieressä ja se meni useamman kerran aika hyvin. Vähän piti muistuttaa paikasta, mutta suureksi osaksi koira osasi hyvin pysyä lähellä ja mennä melko suoraan taaksepäin. Jes!
Tänään käytiin Kyllin kanssa Haminan hallissa tekemässä rallya. Toin mukanani Hannele Pirttimaan mestariluokan radan. Greetta teki sen to-del-la hiljaa. Ihan huikea suoritus. Oli siellä virheitä, mutta viis niistä. Se äänettömyys oli parasta ikinä. Video tulee myös tästä. Saagakin teki radan. Se oli tohkeissaan ja jotkut muuvit olivat liian vaikeita, mutta kyllä mummosta rally-koira edelleen löytyy.
Kyllä ei ole lumella meitä hemmoteltu monena talvisena päivänä tällä kertaa. Otsikkokuva on otettu tammikuun lopussa ja yhtä lumipyryä lukuunottamatta sangen saman näköistä keliä on ollut koko ajan. Luonto alkaa herätä kevääseen. Joku on nähnyt siilin heränneen talviunilta ja se on kyllä huonompi homma sille siilille. Punkit varmaan hiovat kynsiään valmiina tarrautumaan uhreihinsa. Meidän yläkerrassa asuvalla nuorella Jakke-koiralla tuli viime kesän alussa borrelioosi ja monen antibioottikuurin jälkeen liikkuminen on vieläkin vaikeaa, vaikka veriarvot alkavat jo olla ok. Ihan hirveä tauti. Meillä menivät Seresto-pannat roskiin syksyllä, kun koirat olivat käyttäneet niitä jo kaksi vuotta. Pitäisi tilata uudet ja laittaa ne jo koirille hyvin aikaisin keväällä, että karvakorvat ovat turvassa. Lisäksi Kiinassa alkanut ja epidemiaksi levinnyt koronavirus huolettaa oman perheenjäsenen takia. Huolestuttava on suunta monella tapaa.
Greetan kanssa ollaan treenailtu kohtuullisesti. Purkki-palkinto-systeemi on kyllä auttanut aika paljon äänen käytön suhteen. Gee on selvästikin tajunnut syy-yhteyden purkin äänen ja oman äänen välillä. Ollaan alettu treenata aktiivisemmin rallyn mestariluokan ratoja. Edessä peruutus etenee, mutta matkaa pitää saada lisää. Vähän suunnittelen, että yrittäisin saada paikan Espooseen maaliskuun alussa, mutta pitää vielä vähän harkita. Toko-liikkeissä on vielä paljon hiomista. Tavoitteena on toukokuun alun toko-koe omassa hallissa.
Saagan maha on ollut ok Tylosin-kuurin jälkeen. Se on mainio mummeli. Toissapäivänä aamulenkin ja aamiaisen jälkeen jossain vaiheessa olin lähdössä koirien kanssa ulos ja Geen kanssa treenaamaan. Saagaa ei yhtään huvittanut. Vaikka huidoin kädellä, että tule tule, niin ei koira liikahtanutkaan makuuhuoneen sängyn päältä. Vasta kun laitoin portin kiinni, se tuli odottamaan portin taakse purutikkua, nappasi sen ja syöksyi takaisin makuuhuoneeseen. Tehtiin sitten Greetan kanssa treenireissu. Hyvä, kun Saaga osaa kertoa, haluaako vai ei. Se saa päättää - pääasiassa.
Saaga sai viiden päivän Tylosin-kuurin, joka on meneillään. Maha on taas ok. Ehkä syytä olisi seuraavalla eläinlääkärikäynnillä vähän ultrata sitä mahaa varan vuoksi.
Amy, 4 kk, tuli keskiviikkoiltana melkein viikoksi hoitoon, kun omistajansa lähti näyttelyreissulle Liettuaan. Vähän illalla itketti, mutta aika nopeasti meni ohi, sillä onneksi oli jo ennestään tuttu paikka. Greetta alkoi jo ekana iltana houkutella leikkimään, eli Gee ainakin tunnisti vieraan heti.
Torstaiaamuna lähdettiin heti porukalla autoilemaan Haminaan. Koko joukko mahtui sovussa auton paksiin. Amy on tottunut automatkustaja ja pisti heti pötkölleen, kun auto lähti. Greetta ei yhtään ärissyt tai murissut, vaan sopuisasti sieti pikkukoiran lähellään.
Greetta treenasi rallya ja se oli kyllä todella ärsyttävän äänekästä ja rasittavaa. Johtuiko pennusta vai mistä se ääni, kun ollaan jo jonkin aikaa saatu aika kivoja ja vähä-äänisiä rallytreenejä tehtyä. Nyt tuli niitä vähä-ÄLYISIÄ.
Treenin jälkeen ajeltiin Haminaan koirapuistoon, joka onneksi oli tyhjänä. Kyllillä oli isovillakoiranpentu Lotta (5kk) mukana, joten tarkoitus oli saada pentusille vähän leikkitoimintaa.
Vaikka Amy vähän vingahteli, niin aika tasavahva pari nämä kaksi olivat. Minulla oli kamera mukana, mutta oli todella vaikea valo. Aurinko paistoi hyvin alhaalta hyvin kirkkaasti, eli jos kuvasi valon suuntaan, kuva ylivalottui ja jos valoa päin, kuvista tuli pimeitä, kun ei ehtinyt säädellä arvoja. Muutama hauska kuva tuli kuitenkin otettua tästä parista. Jossain koirahistoriikissa oli, että portugeesi on villakoiran esi-isä, ja jotain samaa näissä kyllä on. Kippurahännät 💕
Tyytyväinen pikkukoira lähti meille takaisin ja hyvin maittoivat sekä päiväuni että lounas sille tämän touhun jälkeen.
Hihnalenkit ovat sujuneet yllättävän hyvin. Amy on reipas, joskin vähän vastaantulijat saattavat pöhisyttää, mutta enemmän se jää tarkkailemaan uusia asioita rauhassa. Kolme talutushihnaa on silti ihan haasteellinen määrä, varsinkin kun Saaga kulkee takana, Amy seilailee puolelta toiselle ja Greetta sitten sen mukaan seilailee pois tieltä. Siksi ollaan käyty Amyn aidatulla kotipihalla useamman kerran, jotta Amy saa juoksennella irti. En ole uskaltanut sitä irti pitää aitaamattomilla alueilla varan vuoksi. Metsälenkillä Amylle laitoin flexin, kun Greetta oli irti. Se sai vapaampaa liikkumista silloin. Toimi hyvin.
Yhdellä käynnillä otettiin terassilla oikein porukkakuvakin. Haasteellista, mutta onnistui.
Hali hali!
Sitten Amy sai vähän palloleikkiä.
Greetta ei ulkona oikein uskaltanut Amyn kanssa edes yrittää leikkiä. Se vain kyttäsi minua ja voihki ja valitti, kun halusi, että minä leikkisin sen kanssa. Enkä leikkinyt. Saaga haisteli omaa tahtiaan ympäri pihaa ja hyppäsi sitten autoon odottamaan. Greetta kävi välillä autossa rauhoittamassa itseään. Viimeisellä pihakäyntikerralla se tänään jopa vähän juoksi Amyn perässä, kun pennulla oli selvästikin kertynyt energiaa hihnalenkkien jälkeen. Amy paineli häntä kaarella ja Greetta hetken aikaa kauempana perässä. Piti sitten viedä kotimatkalla pikku-Gee Jylpylle vähän palloleikkeihin.
Amy oppi erittäin nopeasti meidän lääkekäytännön. Kunhan se älysi, mitä ihmettä juusto on, niin johan se istui samassa rivissä aamuin illoin, kun Saaga sai lääkkeensä juustosiivun sisällä ja muut pelkät siivut tai pari. Nam, hyvää, sanoi Amy. Se itse syö vielä kolme kertaa päivässä ja kuppi tyhjenee nopeasti, kunhan on vieressä katsomassa. Jos lähtee pois, Amy tulee perässä ja neiti Gee kyllä on valmiina iskemään kupin sisältöön, jos mahdollista.
Amy on selvästikin hampaidenkäyttöiässä. Leluja on kiva purra. Se ei riko niitä (paitsi sen lateksikalkkunan, jolta amputoitiin raajat. No, ei sillä kukaan leikkinytkään.)
No, kerran oli tuhmuutta ilmassa. Luin lehteä ja oli hiljaista. Katsoin alaspäin ja kas,mitä neiti Amy olikaan tekemässä.
Pidin jonkin aikaa saarnaa siitä, saako mattoja syödä. No ei todellakaan, ja katuvannäköinen ipana nöyrästi kuunteli saarnan alusta loppuun. Eikä syönyt mattoa sen jälkeen kertaakaan.
- Anteeks, anteeks, kauhiasti anteeks.
Käsiä vähän yritetään hellästi kaluta, kerran oli lenkkari suussa tulossa vastaan, toisen kerran villasukka löytyi lattialta, mutta mitään niistä ei ole syöty. Ja onneksi talossa laillista purtavaa riittää yllin kyllin.
Lelulaatikko olohuoneen nurkassa tyhjennetään lattialle joka päivä ja lelu vaihtuu lennossa, kun on leikin aika. Ihanasti se osaa aivan yksin viihdyttää itseään,niinkuin videosta ja kuvista näkyy.
Greettaa ottaa päähän, kun se yrittää saada Amyn leikkimään kanssaan ja Amy leikkiikin vain leluilla ja yrittää houkutella Greettaa mukaan siihen. Kauhea dilemma. Sheltti ja portugeesi eivät aina puhu samaa kieltä.
Mutta kyllä leikkejäkin Greetan iloksi syntyi, vaikka sillä saattaa yllättäen käpy palaa kesken leikin. Haastava leikkikaveri.
Siinä missä Greetta on tarkkailija, Saagaa ei kauheasti pentu kiinnosta. Se huilailee pääasiassa.
Maailman söpöin nukkuva koira
Amy on tällä reissulla oppinut hyppäämään sekä sohvalle että sänkyyn. Ei se yöllä nuku sängyssä vaan lattialla, mutta käväisee vähän huomiota saamassa välillä käpertyen viereen. Sohvalla se voi pidemmän hetken pötkötelläkin.
Illalla, kun katselen telkkaria, makuujärjestys on tämä. Greetta kyttää, mitä Amy tekee, Saagaa ei kiinnosta ja Amykin rauhoittuu nukkumaan lopulta.
Amy on käytännössä sisäsiisti. Koko vierailun aikana sillä on vain kerran käynyt pissavahinko kuvassa näkyvälle koiranpatjalle. Kun n.kolmen tunnin välein vie sen ulos, se kyllä heti tekee pisut kuuliaisesti. Koiranpatjakin on jo pesty ja kuivamassa. Yöllä Amy nukkuu kahdeksan-yhdeksän tunnin yöunet. Mutta kun nousen, vien sen heti ulos pissalle. Tosi helppo pikku koira.
Lauantaina oli hieno pakkassää ja mentiin treeniporukan kanssa Jylpylle pitkästä aikaa rallaamaan. Koirat mukana paksissa tietenkin. Greetan kanssa tehtiin mestarirataa. Taas tuli ääntä, mutta kolmas kierros oli jälleen paras. Selvästikin koira alkaa komentaa, että antaisin sille namia. Edessäperuutus on Greetalla vielä aivan vaiheessa. Mutta muuten rata on ihan kivan näköistä työtä, varsinkin jos katsoo ilman ääntä.
Huomenaamuna Amy haetaan kotiin. Taas jatkuu helppo elämä kahden aikuisen koiran kanssa. Vaikka Amy on ihana pentu, ei tullut yhtään pentukuumetta eikä tunnetta, että olisipa kiva saada koiranpentu taloon. Isot osaavat olla keskenään kotona pidemmänkin ajan, jos on menoja. Ne hallitsevat talon tavat ja osaavat ottaa iisisti, kun ei ole toimintaa tarjolla. Nautin siis huomenna siitä.
