Ettei aivan kuukautta jää väliin, niin on syytä vihdoin päivittää kuulumisia, ennenkuin kaikki vallan unohtuu.
Mennään aikajärjestyksessä.
Vastoin aikaisempia ajatuksia päätin ilmoittaa Mollyn Hyvänmielen koirakeskuksen rally-kilpailuun viime tipassa, kun sinne mahtui. Halli on pieni ja häiriöt lähellä, joten ei Molly ei siellä oikein viihdy. Vaan päätin kuitenkin kokeilla.
Rata näytti tältä:
Toinen kymppi meni minulle. Kolme askelta taaksepäin - viimeinen askel liian lyhyt, kun vähän meni tasapaino, koska otin turhan pitkiä harppauksia. Mollyn rintamasuunta oli yhdessä kohdassa liian vino, joten siitä kymppi. Haistelua, pysähtelyä ja sellaista pientä oli matkan varrella. Ilman omaa töppäystä olisi tullut sentään tulos.
Kesäkuun alussa mentiin naapurirapun Jasmi-bologneesen ja emäntänsä kanssa Citymetsään, kun oli moneen otteeseen siitä ollut puhetta Jasmi ja Molly ovat kavereita ja Greetta taas ei, niin se sai jäädä kotiin. Oli mukava sää.
Jasmi ei oikein arvostanut rengasta kuvauspaikkana.
- No höh! Minne se oikein häipyi?
Torstai 4.6.
Olin pannut merkille, että Molly rapsutteli välillä korvansa kohtaa. Hiukan se punotti, muttei erittänyt mitään. Koska meillä oli edessä pitempi reissu, päätin, että on syytä mennä näyttämään korvaa eläinlääkärille. Päästiinkin kaupungineläinlääkärille nopeasti. Vastaanotto on idyllisessä maalaismaisemassa Heinlahdessa lähellä merta.
Lääkäri ei ollut vielä paikalla, joten odotellessa otin kuvan lähellä laiduntavista hauskoista sarvipäistä - ja myös Molly sai poseerata kivellä.
Sitten jo saapui lääkäri, varmaan kesäsijainen, kun oli kovin nuoren näköinen. Hän tutki korvat ja totesi, että vasemmassa oli enemmän punotusta, oikeassa tuskin ollenkaan. Molly ei saanut mitään antibiootteja, vaan korvaan suihkutettavaa ainetta. Molly oli ihan reipas.
Koska Molly oli ilmoitettu vielä yhteen rally-kisaan vajaan viikon päähän, doping piti selvittää. Lääkäri ei löytänyt mitään mainintaa kyseisestä aineesta.
La-su 6.-7-6.
Lauantaina starttasimme aamusta autolla kohti Pohjanmaata. Tiedossa oli viiden tunnin automatka. Ajokeli oli onneksi mainio. Teimme jaloittelun Hattulan vanhan kirkon luona. Se on kaunis vanha keskiaikainen kirkko ja siellä on upeita kattomaalauksia. Siispä koirien pissatuksen ja jaloittelun jälkeen piipahdin katsomassa kirkon sisälläkin. Koiria ei sisälle tietenkään viety.
Sitten jatkui matka. Koska olin nukkunut huonosti ja aamulla heräsin jo seitsemältä, olin tosi väsynyt, kun saavuimme perille Koskenkorvan Trahteeriin Ilmajoelle. Sisko miehineen oli jo saapunut paikalle. Paitsi sukulointia oli tarkoitus myös sunnuntaina mennä katsomaan Isoviha-oopperaa ja nautimme ooppera-aterian illan suussa etukäteen. Oli oikein herkullinen Isoviha-teemainen ateria.
Meidän majapaikkamme oli aitassa, jossa oli hyvä nukkua, ja nukuinkin sikeästi, vaikka aitan päässä olevassa aitauksessa oleva kukko alkoi reippaasti kiekua kello neljä yöllä. Siihen havahduin hetkeksi ja jatkoin unia. Koirat eivät kukon ääneen sen kummemmin reagoineet.
Kukon nimi on Pollo ja se on oikein kaunis otus, jota isäntäväen pojat hoitavat. Aamulla lähdimme koirien kanssa kävelylle ja katselimme samalla tuttuja paikkoja. Olen lapsena ollut Koskenkorvan talossa usein, koska isovanhemmillani oli vieressä kesäpaikka.
Koskenkorvan talo. jonka vasemmassa siivessä on myös Könni-museo. Siellä on vanhoja Könnin kelloja ja koneistoja ja Martti, äidin serkku ja tilan vanhaisäntä, osaa kertoa niistä kelloista paljon kaikenlaista. Itsekin kuulun alenevassa polvessa Könnin kellonrakentajien sukuun.
Vähän maitolaituriromantiikkaa matkan varrella.
Ooppera oli vaikuttava ja sääkin suosi. Edellisenä päivänä esityksen aikaan satoi vettä kaatamalla.
Oopperan jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Pirkkalan ABC-asemalla kävin vessassa ja koirat saivat myös jaloitella ja tehdä hätänsä. Sitten taas matka jatkui sunnuntairuuhkassa.
Täytyy sanoa, että molemmat olivat huippuhyviä matkakoiria. Ei kuulunut inahdustakaan valitusta vaan kiltisti matkustivat kotiin asti omissa häkeissään.
Oli ihana tulla kotiin taas.
8.6.
Reissun jälkeisenä päivänä lähdettiin koirien kassan Greetan kasvattajan pihalle. Hän oli reissussa ja olin luvannut käydä kastelemassa kukat ja keräämässä postit. Koirat saivat puuhailla pihalla.
Ensimmäinen kerta, kun kuulin Mollyn kuorsaavan,
13.6.
Sitten tuli se rally-kisa Kouvolassa. Kylli- ystävä lähti mukaan, joten sain radan videollekin.
Rata oli tällainen.
Kaksi kymppiä jälleen. Kartion kierto sujuu välillä, välillä ei meinaa millään irrota, niinkuin tuossa kisassa. Tuo, ettei se noussut kunnolla ylös, harmittaa, koska siihen meni tulos. Olisi pitänyt ohjaajan olla tarkempi ja rauhallisempi. Videosta näkee, että koira nostaa pyllyä maasta, mutta käsken liian nopeasti maahan ja siinä meni tulos. Däm.
Videoevidenssi.
Tämä oli nyt sitten viimeinen kisarata pitempään aikaan. Jos jotain positiivista löytyy näistä lukuisista ei-tulosta-kisoissa, niin koko ajan koiran taidot ja minun taitoni myös ovat kehittyneet. Uusissa tempuissa on paljon opeteltavaa ja ollaan opittukin asioita myös. Joten jatketaan treeniä ja syksyllä taas mennään kisakentille.
Leijonat eivät luovuta. Minäkin olen horoskooppimerkiltäni leijona, joten siinäpä sitä on leijonaenergiaa ylen määrin. (Kouvolassa on konkurssiin mennyt China-center lähellä Kouvolan hallia. Sen portilla on tämä uljas patsas, joten pakko oli viedä Molly sinne poseeraamaan. )
Seuraavana päivänä menimme Haminan hallille treenaamaan niitä kiertoja. Löysin instagramissa Jenni Susin postaamaan videon, jossa hän vahvistaa kiertoja. Niitä sitten Mollyn kanssa mentiin tekemään. On hyvä treeni ja tullaan tekemään tätä usein,
16.6.
Olin varannut jo kauan aikaa sitten Mollylle hammasputsauksen. Se ei ole sellaisessa kertaakaan käynyt ja ajattelin, että olisi syytä tsekata, että kalusto on kunnossa. Samalla halusin, että polvien tilanne kartoitetaan kuvaamalla. Mollyn vasen polvi kääntyy ulospäin liikkuessa välillä. Oli syytä tarkistaa tilanne varan vuoksi.
Molly sai nukutuspistoksen ja lähdettiin vielä ulos kävelemään. Se riehui hetken hihnan kanssa, teki pissan heinikkoon ja sitten alkoi lääke vaikuttaa.
Kannoin sen takaisin sisälle.
Kieli poskella. Ensin otettiin kuvat.
Vasemman polven lumpio ei pysy telaurassa ollenkaan, mutta onneksi polven pää on niin sileä, että kun lumpio liikkuu, niin jalka ei kipeydy. Oikea polvi on parempi. Kummassakin hiukan nivelrikon alkua, muttei mitään pahempaa kuitenkaan. Toivotaan, ettei lisää tulekaan aikapäiviin.
Hampaat saivat kehuja. Vain hiukan hammaskiveä löytyi.
Kun tarjosin ruokaa (aamuruokaa ei tarjottu) se istui kupin ääressä pitkään. Lopulta se alkoi syömään hiukan hankalan näköisessä asennossa tosin. Sen jälkeen se meni nukkumaan.
Greetalle hankittiin nivelrikkolääkettä, Cartrophenia, koska sillä on etujaloissa alkavaa nivelrikkoa. Kasvattaja ystävällisesti lupasi pistää neljän viikon välein kuurin loppuun.
Tässäpä näitä.
