Tänään saatiin kuin saatiinkin se puuttuva avoimen luokan ykköstulos eli nyt ollaan virallisesti voittaja-luokkalaisia. Ihan hyvät pisteetkin saatiin, mutta olisivat olleet paljon paremmat, ellei Greetta olisi ollut niin kovissa kierroksissa, että se piippasi tai haukkui kaikissa muissa liikkeissä paitsi paikalla istumisessa. Tämä oli pahin koe tähän mennessä tässä suhteessa. Nyt sitten olen sormi suussa ja mietin, miten tätä aletaan työstää.
Kyllä minä tuota Saagaa mietin. Ei niin, että sillä erityisesti mitään hätää olisi taudeistaan huolimatta, mutta mietin silti, kauanko meillä on aikaa yhdessä. Mietin minä Friidaakin ja ikävöin sitä tosi paljon välillä. Laskeskelin juuri, että Friidan lähdöstä on jo yli puoli vuotta, mutta edelleen muistan kuin eilisen päivän sen lähdön hetken ja tunteet, jotka tulivat, kun se sai kuolettavan diagnoosinsa. Friida oli niin mukava ja leppoisa koira, iloinen ja helppo. Saagasta on tullut vanhemmiten jästipää tietyissä asioissa. Kun se on tehnyt iltapissansa, se ei yleensä missään nimessä halua sen kummempia lenkkejä vaan kiskoo vaikka väkisin kotiin. Tänään käytiin Greetan kanssa Koiraklubilla mölliagsaamassa. Kun oltiin lähdössä, Saaga oikein peruutti makuuhuoneeseen merkiksi, ettei se aio mukaan tulla. Vasta kun laitoin verkkoportin paikoilleen, se tuli sen taakse norkoamaan läksiäisherkkuja. Saaga on Persoona, mutta niin lempeä ja ystävällinen sekin. Greetta on välillä oikea paskapää sille. Liekö vähän noussut hattuun, kun se oli tänään omineen siellä agsareissulla, kun yhtäkkiä se kotona kävi Saagan päälle ärhentelemään. Saaga ei tehnyt yhtään mitään ansaitakseen tuollaisen kohtelun eikä ruvennut ärhentelemään takaisin. Katsoi vain ihmeissään. Eihän Greetta oikeasti pure tai mitään sellaista pahaa, mutta selvää isottelua tuo on. Karkoitin Greetan pois olohuoneesta portin taakse ja oikein näyttävästi paijailin Saagaa. Meidän talossa ei nuoriso kohtele kaltoin kunnioitettavaa vanhaa koiraa. Kun Greetta jossain vaiheessa pääsi takaisin olohuoneeseen, en ollut sitä huomaavinani ja se oli sangen nöyrää ja kilttiä pikkukoiraa taas. Ei ollut eka kerta tällainen hyökkäys. Ei niitä usein ole sattunut, muutama vain, mutta mietin, johtuvatko ne siitä, että Saaga on sairas koira ja Greetta haluaa lauman kunkuksi sen takia. Tietääkö Greetta enemmän Saagan tilasta kuin me ihmiset. Joka tapauksessa todella ärsyttävä rakki on pikku- Gee joskus ( tai aika useinkin). Onneksi siitä löytyy myös paljon hyvää, jotta jaksaa sen ärsyttävät piirteet. Täytyy sanoa, että haikea olen, kun Saaga on lähtenyt eikä talossa ole yhtään leppoisaa portugeesia, vain haasteellinen shetlantilainen.
No, joka tapauksessa huomenna mennään shetlantilaisen kanssa toko-kokeeseen Strömforsiin toiveena saada viimeinen avoimen luokan tulos. Saas nähdä! Kaiken se osaa, mutta toko on herkkä laji. Peukut siis meille.
Jopas taas vierähti aikaa edellisestä päivityksestä. Ehkä tässä marrashorroksessa ei oikein saa aikaiseksi mitään järkevää, mutta nyt perjantai-illan kunniaksi tormistaudun toden teolla.
Greetan kanssa ollaan harjoiteltu eniten tokoa. Nimittäin sunnuntaina on meillä toko-koe ja hartaana toiveena olisi saada viimeinen avoimen luokan ykköstulos ja siis koulutustunnus myös. Sitten voitaisiin rauhassa jäädä harjoittelemaan voittajaluokan juttuja. Greetta osaa jo voittajaruudun, zetaakin se on tehnyt, piilossa olen ollut paikkaistumisen aikana, joten sitä pitää harjoitella nyt sitten makuulta. Metallinoudon metalliosuutta ollaan harjoiteltu ja alun hampaiden kalistelu inhotuksesta ja kapulan sylkeminen on vaihtunut jo kapulan sietämiseen ja noutoon lattialle heitettäessä. Hyppynoudon Greetta osaa puukapulalla, joten luulisin, että kun ote on varma täällä kotona, hyppynouto on helppo juttu. Kaukokäskyt ovat ihan alkutekijöissä, joten uusia vaihtoja joudutaan hinkkaamaan pitkään. Greetalla on vikkelät jalat, joten niiden paikallaan pysyminen tulee varmaan olemaan suurin haaste. Tunnarista saatiin hyvät vinkit Mannerin opissa ja se on kehitteillä. Luoksetulon stoppia ei olla vielä kertaakaan edes koitettu. Seuruussa peruutuksen pitentäminen on ohjelmassa ja seuruun vahvistaminen noin yleensä. Ohjattua noutoa ollaan tehty, ja siihen lisää matkaa tarvitaan. Äänen vähentäminen on myös työn alla. Eli hommaa on, mutta onneksi Greetta on aika oppivainen typykkä.
- Heitä heitä heitä.
Kun emäntä syön jotain, niin kohteliaasti voi kerjätä lähituntumassa.
Saagan kanssa käytiin muutama viikkon sitten kontrolliverikokeissa. Maksa-arvot ja urea-arvot olivat normaalit - jippii. Addison-arvot olivat myös ihan hyvät. Pyysin ottamaan kilppariarvot myös, sillä vuosi sitten Saaga oli raja-arvolla. Enpä siis yllättynyt, kun kilpirauhasen vajaatoiminta on alkanut. Se selittää Saagan turkin ohentumisen ja sen ohuen rotanhännänpään. Nyt aloitettiin Forthyron- niminen kilpparilääke, ensin pari viikkoa 1/2 nappia kaksi kertaa päivässä ja sen jälkeen 1 nappi kaksi kertaa päivässä. En tiedä, johtuuko lääkkeestä vai onko maha kovilla lisälääkityksestä, mutta Saaga on närästänyt vähän enemmän ja muutamana aamuna oksentanut mahanesteitä. Ei paljon eikä usein, mutta kuitenkin. Seurataan tilannetta ja otan yhteyttä lääkäriin, mikäli oksentelu lisääntyy. Saaga on kyllä ihan entisensä, hyväntuulinen ja hyväruokainen rouvaskoira.
Tällaista rataa treenattiin tänään. Saatiin me se rämmittyä pätkissä alusta loppuun, mutta voi sentään, miten epäsuhta pari ollaan. Pakkovalssi kakkosella ei meinannut onnistua hitauden takia. Taakse tökkäys vitosella ei meinannut onnistua, kun en ehtinyt ottaa saattavaa askelta. Hypylle yhdeksän en millään kerinnyt, vaan kun koira tuli putkesta 8 ulos, minä olin kaukana takana. Putkelle 16 Greetta ei irtaantunut ennenkuin useamman käskyn jälkeen. Kuvio 18-19 oli hidas. Hypyt 26 ja 27 menivät takaakiertona, kun pidin kiirettä ehtiäkseni putkeen lähetykseen.
Eli pitäisi harjoitella irtoamista, kauempaa takaakiertoon lähettämistä, jalkojen suuntaa kohti tehtävää estettä ja kädetöntä ohjaamista, jotta jalat toimisivat paremmin oikeaan suuntaan. Lisäksi treenien on pakko olla lyhyitä, sillä Greetta kuumui aivan hirveästi. Voi sentään!
Loppuun kaksi söpöä kuvaa mun Saagasta, jonka kierrokset eivät enää nouse vaan se on maltillinen vanha rouva.
Käytiin hyvien ystävien luona kylässä Lohjalla. Siellä oli Onni-schapendoeskin. Kohtelias herrasmieskoira, joten Greettaa ei hirveästi jännittänyt alkuärinän jälkeen. Perjantaina tehtiin etukäteen suunniteltu retki Paavolan tammea katsomaan. Tammesta kerrotaan, että se on 300-400 vuotta vanha ja sen ympärysmitta on yli 6,5 metriä. Näin televisiosta ohjelman Metsien kätkemä eräässä osassa tämän tammen ja ehdottomasti halusin nähdä sen. Upea se olikin. Tämmen etupuolella oli aita, koska sillä puolella oli paljon juuristoa, jota haluttiin suojata. Mutta takana oli paikka, jossa saattoi poseerata puun vieressäkin - ja kyllä me molemmat käytiin puuta halaamassakin.
Onni - innokas retkipoika
Oli kiva retki syksyiseen ja aurinkoiseen luontoon. Sen jälkeen herkkupalat maistuivat kaikille.
Sohvaposeeraukset
Kiitos vieraanvaraisuudesta, Päivi, Tapsa ja Onni.
Eilen sitten oltiin Mannerin toko-koulutuksessa. Aiheena vireen hallinta erityisesti vauhtiliikkeissä.
Kokeiltiin sitä, että heitetään nami eteen, koira ottaa kontaktin, saa luvan ottaa namin ja siitä lähtetetään kiertoon. Kun se palaa perusasentoon, sille heitetään nami eteen, se odottaa hetken kontaktissa ja saa ottaa namin. Toimi ainakin kierrossa.
Tänään oli sitten uuden toko-kokeen aika.Paikka Kouvola, tuomarina Harri Laisi.
Koe oli kuin toisinto edellisestä. Greetta äänteli vauhtiliikkeissä, kun kierrokset nousivat ja vähän kehnosti seurasi. Pisteetkin muistuttivat viime viikon koetta: 294,5 pistettä ja kunniapalkinto eli hieno ykköstulos. Sijoituskin on sama kuin aiemmin. Neljäs sija, sillä tälläkin kertaa oli vielä taitavampia koiria. Videoevidenssiä ei tällä kertaa ole. Olisi ollut hyvä olla, sillä vaikka pisteet olivat hyvät, niin vähän olisi kiinnostanut jotkut yhdeksiköt, sillä minusta Greetta teki ne liikkeet hyvin. Mutta todennäköisesti jotain pientä kämmiä kävi. Olisi vain ollut kiva nähdä videolta, mitä ihmettä.
Nyt sitten pitää yrittää metsästää vielä yksi avo-koe tälle vuodelle. Josko TK2 olisi sen jälkeen saatu ja alettaisiin hartaasti harjoittelemaan metallin pitoa ( yöks, sanoo Greetta) ja tunnaria. Ynnä piilopaikkamakuuta.
Kävin kokeen jälkeen kuvaamassa Tajmadoran pentusia. Mutta niitä kuvia sitten myöhemmin, kun on aikaa istua koneen ääressä. Nyt ei jaksa.
Eilen oli aikainen herätys. Puoli kuusi sysipimeydessä herätti kello ja ylös oli kömmittävä. Koirat pienelle lenkille ja ruokaa eteen. Ennen puoli seitsemää auringon alkaessa nousta lähdimme Kyllikin ja Olli-villakoiran kanssa kohti Lohjaa ja toko-koetta. Saaga oli mukana turistina. Olli valtasi paksin, Greetta oli boksissa takapenkillä ja Saaga vieressä penkillä maaten. Kevythäkki ei mahtunut auton ovesta sisään. Hyvin meni sillä matka penkillä kuorsaten.
Oli aivan upea aamu ajella läpi ruskan koristaman maiseman. Parisen tuntia matkaan meni. Tiet olivat tyhjät, sillä kuka nyt siihen aikaan lauantaiaamuna liikkeellä olisikaan paitsi hullut koiraharrastajat. Ihan tyynesti otettiin perillä sellainen ylläri, että tuomari Juha Kurtti olikin tunnin myöhässä. Hän oli katsonut aikataulun väärin. Me sitten lenkittelimme koiria, kävimme läheisellä huoltsikalla kahvillakin ja koe alkoi kymmenen jälkeen. Olli on evl-luokassa ja se oli ensimmäisenä luokkana. Koeliikkeet oli jaettu kahteen osaan, mikä on tosi kiva juttu. Pääsee välipalkkaamaan koiraa. Halli oli aika haasteellinen, sillä siellä oli keskellä hallia pylväät. Esim. eteenlähetysympyrä oli toisella puolella ja ruutu toisella puolella pylväikköä. Jos koira meni pitkälle eteen menossa, se ei nähnyt välttämättä ruutua kokonaan. Mutta tämä liike ei Ollille tuottanut vaikeuksia. Hyppyhässäkkä, joka on ollut sillä tosi varma, olikin epävarma ja ohjatussa noudossa merkiltä ei koira lähtenytkään hakemaan kapulaan vaan sen katse juuttui vieressä olemaan teipitettyyn eteenmenoympyrään. Joka tapauksessa tulos tuli ja Olli voitti luokkansa.
Sitten oli vähän aikaa taukoa, kun voittajaluokkalaiset tekivät omat suorituksensa. Avo-luokkalaisia oli kuusi, Greetta niistä toisena suorittajana. Avo-liikkeetkin oli jaettu kahteen osaan, mikä oli Greetan kannalta huippujuttu. Pääsin palkkaamaan ja tauottamaan suoritusta.
Greetan heikkoja paikkoja olivat seuraaminen ( pälyili tuomaria ja jätätti) sekä innostumisen mukanaan tuoma äänen käyttö. Näistä meitä sakotettiin. Mutta ihan huippuhienoa oli, että Greetta teki liikkeitä todella upeasti. Kerrankin se näytti, mitä kaikkea se jo osaa. Se sai 297,5 pistettä eli huiman hienon ykköstuloksen ja vielä kunniapalkinnonkin. Olinpa enemmän kuin tyytyväinen pikkukoiraani.
Kylli kuvasti meidän suorituksemme. Kiitos <3
Ensi sunnuntaina on toko-koe Kouvolassa. Saas nähdä, jatkuuko hyvä hype vai tuleeko yllätyksiä.
