Greetta on välillä hetken aikaa ontunut etujalaa hoopersin jälkeen. Päätin, että on aika tutkia, missä mennään ja lähdettiin 1.4. aamutuimaan ajelemaan kohti Anjalan Eläinlääkäriasemaa. Greettaa vähän jännitti ja nukahtamiseen meni hetki, mutta kuukahti se kuitenkin. Samalla nukutuksella oli tarkoitus paitsi kuvata etujalat niin myös poistaa hammaskivet. Ja tietenkin vanhalta koiralta otettiin verikokeet myös.
Niinkuin olin arvellutkin, vasemmassa kyynärässä oli nivelrikkoa. Oikeassakin oli, mutta vasta vähän.
Olkanivelet olivat ok molemmissa jaloissa.
Vasen kyynärä...
Oikea kyynärä...
...ja olka.
Hampaat olivat siistit, eikä ollut paljoa putsattavaa.
Verikokeiden tulos oli tässä:
Tuon virtsasta kertovan BUN -arvon takia ( epäilys, onko munuaisissa häikkää) lähti verinäyte Movetiin toisella tapaa testaamista varten. Se tulos oli viitearvoissa. Eli mummeli on ihan hyvässä kunnossa tällä hetkellä.
Jatkamme kerran kaksi viiikossa hoopersia, mutta kiinnitämme huomiota rataprofiiliin niin, että kaarrokset ovat laajat. Koska Greetta tekee lajia ehkä 10 minuuttia per kerta ja nauttii siitä suunnattomasti, niin niin kauan, kun ontuminen on vähäistä tai sitä ei ole, niin jatkamme lajia.
Kävimmekin Eijan ja koirien kanssa tekemässä hallilla hoopersia ja agilitya.
Tässä Greetan taidonnäyte.
Mollykin sai tehdä.
Mollyn agilitya ( keppiprojekti jatkuu)
Sitten se rally-kisa.
Se oli omalla hallilla. Tuomarina oli Kirsi Petäjä, ystävällinen, mutta tarkka. Rata ei ollut ihan helpoin.
Rata alkoi oikein mukavasti, mutta jalkojen välistä pujottelu ja edestä puolen vaihto eivät onnistuneet. Ja muitakin pieniä virheitä tuli. Mutta sitten lopussa minulle tuli aivopieruja. Edessä peruutuksessa en pysäyttänyt koiraa ensin seisomaan. Sitten se peruutti aika lyhyen matkan - ja MINÄ KUTSUIN SEN SIVULLE. Argh! Sitten kyltin19 jälkeen tuli viimeinen kyltti ennen maalia ja se tuli niin nopeasti, etten huomannut koko kylttiä ja mentiin ohi. Silloin vasta tajusin, että tuossa luki jotain. Mutta jatkettiin maaliin, koska tiesin, että meille ei tulosta ollut tulossa. Lähinnä nauratti oma töppäily. Vielä on paljon treenaamista meillä, mutta tulipahan avattua uusien sääntöjen kisakausi.
Hämmästys oli melkoinen, kun oltiin tuomarin suosikkeja. Nimenomaan Molly oli. Ohjaaja sai sapiskaa. :-)
Sitten vein koirat kotiin ja palasin loppupäiväksi alempien luokkien vastaavaksi koetoimitsijaksi. Kun puoli kuusi laitoin hallin oven kiinni, niin olin kyllä aivan naatti. Koirat silti pääsivät pienelle lenkille, saivat ruokaa niinkuin itsekin, ja uni maittoi kyllä makeasti kaikille.
Ostin tutulta nuuskumaton. Meillä on yksi sellainen ennestään. Eilen laitoin koirille iltaruoan sinne. Pelkät nappulat siis. Oli kyllä sinnikästä etsintää molemmilta.
Molly tuli sitten tuijottamaan, niinkuin se on iltaruoan jälkeen ruvennut tekemään, sillä se haluaa jälkiruokatikun. Kun on kerran saanut, niin aina pitää saada. Ja se on tosi sinnikäs - ja riemastuu, kun nousen antamaan.
Eilen myös käytiin Haminan hallilla tekemässä uudestaan kisarata. Kyllä se vähän paremmin meni tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti