28.4.2022

Mollyn elämää - ja vähän Greetankin

 Voi harmi, mitä kävi toko-treeneissä tiistai-iltana. Molly oli mukana ajatuksena tehdä sen kanssa vähän kapulan pitoa ja kaukokäskyjä, sopivia liikkeitä jalkavaivaiselle. Odotellessamme vuoroamme Molly hypähti kaksi kertaa Mariannea päin ja ehkä siinä kävi joku venähdys, sillä se oli kolmijalkainen sen jälkeen. Ei inahtanutkaan ja oli iloinen, mutta piti leikattua jalkaa ilmassa. Annoin illalla Metacalmia lääkkeeksi. Kaiken hyvän lisäksi Mollylla alkoi juoksu, jota se on jo jonkin aikaa selvästi tehnyt. Toinen juoksu. Se sai myös Bravecton punkkien varalta. ( Itselle tämän muistiin)

No, seuraavana aamuna heräsin kellon kanssa, että heti kahdeksalta soittaisin Sipooseen. Sain ajan kahdeksi ja sinne hurautettiin. Vähän jo siinä vaiheessa Molly oli satunnaisesti varannut jalallekin ja sisään mennessä meni ihan hyvin. Morelius väänsi ja käänsi polvea, paineli jalkaa ja varpaita. Hän ei löytänyt mitään vikaa jalassa. Eli polvi oli kunnossa edelleen. Hun helpotus. Saatiin ohjeeksi jatkaa kipulääkettä ja pitään koiran hyvin vähällä liikunnalla. Morelius totesi, että jalan lihakset olivat hyvin kireät. 

Ollaan sitten tehty vain sellaiset kävelyt, että koira tekee hätänsä. Tänä aamuna pistin viestiä ystävälleni, joka hieroo koiria, ja kyselin olisiko hänellä aikaa loppuviikosta koira hieroa. Ja tälle päivälle löytyi aika. Mentiin klo 12.30 Marvetiin ottamaan Mollyllle nelos- ja rabies-rokotukset.  Sitten suunnattiin Onnipetiin, jossa Jaana-hieroja jo odottelikin. Mollyn oikea puoli oli kauttaaltaan junntturassa, joten hieronta tuli tarpeeseen. Vasemmalla puolella ei ollut paljon sanottavaa, ja koira makasi välillä silmät kiinni ja nautti.

Jalkaa olen seurannut pitkin päivää. Välillä se menee kolmella jalalla, mutta olen huomannut, että kun jarruttaa talutushihnalla sen vauhtia, se käyttää molempia takajalkoja kyllä. Tätä oli syytä tarkkailla, sillä pitää soittaa huomenna Sipooseen ja varmistaa, että tässä kunnossa toinen polvi voidaan leikata. Toivotaan parasta. 

Greetan kanssa ollaan käyty jo jonkin aikaa yksin aamukävelyllä. Voi että se toimii hyvin. Minulla on nameja mukana ja nekös auttavat, kun ihmisiä tulee vastaan tai koira näkyy kauempana. Ollaan tehty myös vähän rally-temppuja matkan varrella. Haetaan hyvää mielentilaa hiljalleen. 

Käytiin tänään omassa hallissa vähän tekemässä rally-juttuja. Se, että mennään yhdessä halliin, on kovien kierroksien juttu Greetalle. Se vinkuu ja voihkii ja joudutaan odottamaan oven edessä jonkin aikaa, että edes ääni loppuu ja rauhoittuu jonkin verran istumaan. Tällä kertaa sisään mentyä lähdin kävlemään koira hihnassa mitään puhumatta isoa ympyrää. Greetta piippasi pitkään, mutta kulki mukana.Noin kymmenen minuuttia kuljettuamme se hiljeni. Sitten tehtiin vähän eteen seisomaan tuloa, eteen istumaan tuloa, puolten vaihtoja, käännöksiä ja peruutusta. Ääntä kuului, muttei ihan lapasesta lähtenyt. Tehtiin kaukokäskyt. Ne menivät nätisti. Luoksetulossa kierrokset karkasivat kattoon. Sen jälkeen taas käveltiin ilman talutushihnaa seuraten viitisen minuuttia. Kun koira oli rauhallisempi, lähdettiin pois. Tätä tullaan jatkamaan.

Kohta mennään nukkumaan.Toivotaan, että aamulla on Mollyn jalka taas reilusti parempi.

27.4.2022

Kevättä ja kisoja

Lumi on vihdoin alkanut sulaa ja aurinko paistaa. Oli jo aikakin. Kesärenkaatkin olen saanut autooni.
Mollyn polvi on ollut oikein hyvä ja sillä olisi kova tarve päästä irti juoksentelemaan ja riehumaan, mutta hyvin on pää kestänyt maltillistakin elämää. 

Greetalla oli pääsiäisenä kisaturnee Marjutin kanssa Turkuun. Sieltä oli tuloksena kolme nollaa lisää kisakirjaan. Tässä ratoja.

Ensimmäisen päivän 16.4. radat. Hyvällä vauhdilla mennään.


Toisen päivän radat. 17.4. Hilpi Yli-Jaskari tuomaroi kaksi rataa, joista molemmista tuli nollat.
Anne Viitanen tuomaroi kaksi rataa ja sabotoi niitä olemalla niin lähellä  keppejä, että Greetta ahdistui ja meni kauan, ennenkuin se sai ne tehtyä. 

Tässä radat:


Mutta kaikin puolin hyvin oli reissu mennyt ja Greetta oli ollut rento. Aika ihanaa.

Me Mollyn kanssa vietimme laatuaikaa kotona kahden emmekä tehneet juurikaan mitään ihmeellistä. Vähän tunnaritreeniä, mutta ei sen kummempaa.  Katariinassa kävimme kävelemässä ja huomasimme, että hanhet olivat palanneet maisemiin.







Kun Greetta tuli kotiin, lähdimme kaikki Katariinaan ihailemaan kevättä.







                                                            Ihanan tyyni meri

Viime viikonloppuna oli sitten oman seuran agilitykisojen aika. Ja voi että, miten hienosti Marjut ja Greetta menivätkään. Tuomarina toimi Petteri Kerminen.


Eka rata oli hyvä hylky. Sellaista sattuu.
Toiselta radalta tuli nolla - ja kolmas sija. 


Kolmas rata oli hyppyrata. Ja niin vain kävi, että Marjut ja Greetta voittivat radan nollalla ja Greetta sai ensimmäisen hyppysertin. Ihanaa!


Marjutilla oli myös oman koiransa Terran kanssa loistopäivä. Terra voitti kaksi rataa ja kolmannessa tuli toiseksi. Terra sai agilitysertin ja siitä tuli agilityvalio. Upea ohjaaja ja hienot koirat.

                             Onnea Marjut ja miljoona kiitosta Greetan ohjaamisesta.

Nyt Greetta tarvitsee enää yhden agilitynollan, jotta sillä on kaikki tarvittava kasassa SM-kisoja varten.

12.4.2022

Huippuviikonloppu ja retki Sipooseen

Greetta lähti Marjutin kanssa sunnuntaiaamuna kohti Mäntsälää agilitykisaamaan. Seurasin tuloksia Tolleri.netistä ja Marjut lähetti videoita. 


Ekalla radalla Greetalle tuli vitonen keinusta. Toisella radalla näin ensin videon ja katsoin, että keinusta varmaan tuli vitonen. Mutta kun katsoin tuloslistaa, Greetalla oli siellä puhdas rata ja se oli silloin kärjessä. Sepä sydäntä sykähdytti ja aloin seurata tuloslistaa tämän tästä. Kun oli jäljellä enää neljä kisaajaa, Greetta oli edelleen kärjessä. Ja kun kaikki tulokset olivat tulleet, oli Greetta voittanut ratansa nollalla ja sai siis agilitysertin. Kyllä pääsi itku, kun tämän huomasin. Niin mahtavan palkitsevaa sekä Marjutille, joka on koiran kanssa tehnyt hirveästi töitä ja minulle myös. Niin monta asiaa voi Greetan kanssa mennä pieleen radalla enkä olettanut, että ikinä tuollaista tulosta tulisi, mutta tulipa kuitenkin. Ja oikein hienolla ajalla. Eli voi ihmeitä sattua.

Tässä kaksi ekaa rataa.

Marjut kisasi myös cockerinsa Terran kanssa, joka sai myös nollan ollen kisassaan kolmas. He saivat näin SM-kisoihin vaadittavat nollat kasaan. Jee!

                          Tässäpä totiset palkintojen saajat poseeraavat.

Me vietettiin laatuaikaa Mollyn kanssa kotona. 

Saatiin Mollyn kasvattajalta Eijalta sadepuku lahjaksi ja se on näillä kurakeleillä ollut vallan maino vaate. Harmaa jumppapuku mahtuu alle ja polvi pysyy kuralta suojassa.


Harmaa haalari on pelittänyt hyvin. Ainoa vaikeus on sen pukeminen. Melkoista vääntämistä. Jotenkin hellyttävä otus tuossa pehmopetissään uinumassa.


Kun puvun lahkeet olivat kuraantuneet, päätin laittaa puvun pesuun. Puku oli ollut pitkään päällä ja herranen aika, miten hirveässä umpitakussa koira oli pukunsa alla. Siinäpä sitten useampana päivänä olen kampaa heiluttanut. Pesun aikana pistin kaulurin koiralle, sillä tikkipolvi kiinnostaa kovasti.

Käytiin Mollyn kanssa lauantaina etsimässä varapukua kuivatuksessa olevan tilalle. Sisähaalareita on tosi vaikea löytää, mutta Haminan Onnipetissä oli ja sitä sitten lähdettiin hakemaan. Tämä puku on vähän lyhyempilahkeinen, mutta lahkeet menevät polvien alle ja suuaukossa on kurrausnauha. Ja mikä parasta, vetoketju selässä, joten pukeminen on helppoa. Rukan puku. Näin tyylikäs leidi Molly on puvussaan.


Maanantainan oli sitten tikkien poiston aika klo 12. Lähdettiin jo puoli kahdeksan matkaan, sillä käytiin moikkaamassa siskoani Helsingissä. Paikalla oli myös siskontyttö Alina ja Molly tykkäsi Alinasta vallan paljon. Ei se nimittäin vieraiden luo yleensä heti mene.


                                                     Sielujen sympatiaa selvästi.
                                                     Eeppa otti kuvan minun joukostani.

Yhdentoista maissa startattiin kohti Sipoota. Oli kaunis sää ajella maalaismaisemien läpi ja tie rauhallinen. Eläinlääkäriasemalla oli hulabaloota ja meidän aikamme tuli puoli tuntia myöhässä, mutta eipä se haitannut. Molly antoi kauniisti poistaa tikit ja haava on tosi siisti. Varasin vielä ajan toisen polven leikkaukseen. Leikkauspäivä on 2.5. Siitä kuusi viikkoa eteenpäin kesäkuun alkupuolelle ja koko ruljanssi on ohi. Sitten saa Molly mennä täysii!

2.4.2022

Trikoot ja mölli-rallya

 Perjantaiaamuna otin aamukävelyn jälkeen Mollyn polvesta siteen pois. Ohjeena oli laittaa teipille lämmintä vettä, mutta kyllä silti eräs karvanaama teki selväksi, että inhoittavaa puuhaa oli. Haava on oikein siistin näköinen. Ja runsaasti siinä on tikkejä.

Kuin tilauksesta tuli kännykkään ilmoitus, että Mollylle tilaamani haalari oli tullut postiin. Sitä sitten kiireesti hakemaan hartaasti toivoen, että puku on sopiva. Näet ajattelin tilatessani, että haalari suojaa hyvin haavaa ja se päällä Molly voi valvotusti olla ilman inhoittavaa kauluria kotona. Ulkonahan meillä ei kauluria olla pidettykään. Napakka oli haalari ja hieman hankala puettava, mutta täydellisen passeli pikkukoiralle. 

Iloisen harmaa. 😆 Mutta erittäin hyvä. Välillä Molly yrittää nuolla haavaa kankaan läpi, mutta jos huomaan, niin kiellän ja se lopettaa. Nyt lauantai-iltana se ei enää juuri nuolemista tee. Puku on selvästi ihan mukava päällä ja sen kanssa voi nauttia hyvät unet pörröpedin uumenissa.


Greetta ei pörröpetejä harrasta. Se on pöydän alla tai sohvalla tai jos minä olen pois nojatuolista, se käpertyy siihen.

Nyt kun  päivisin on kurainen maa, puku helposti lahkeista nuhraantuu. Niinpä eilen illalla soitin kasvattaja-Eijalle, josko hänellä olisi lahkeellista ulkopukua lainaksi ainakin tikkien ajaksi. Ei kuulemma ollut, mutta Eija etsi vanhasta Turrimurri-aikaisesta laatikosta Hurtan myymättä jääneen haalarin, ja vaikka se oli ollut varastossa yli 10 vuotta niin miksikään se ei ollut mennyt. Molly sai sen lahjaksi ja puku on oikein passeli. Sitä jo kokeilin haalarin päälle ja hyvin mahtui. Nyt on polvi suojassa lialta sisällä ja ulkona. Ihanaa.

Tänään oli oman seuran mölli-rally-kisat. Olin ilmoittanut molemmat tytöt, mutta Molly ei sattuneesta syystä päässyt nakkimölleilemään. Greetta sen sijaan pääsi mestariluokkaan. Kisailijoita oli ilmoitettu neljä, mutta yksi puutui. Greetta oli aloittaja. Ensin kuitenkin tutustuttiin rataan.


      Rata oli tällainen.

Tutustumisen jälkeen hain koiran ja heti jouduttiin radalle. Greetta oli halliin mennessä aivan kierroksilla enkä yhtään ehtinyt sitä valmistella. Siksi se matkalla toiselle tehtävälle säntäsi eteenpäin. Uusittiin tehtävä. Sen jälkeen koira teki ääntelystä huolimatta rataa kanssani oikein mukavasti. Minä annoin tiukkoja käskyjä enkä lirkutellut ja yritin pitää koko ajan vauhtia yllä. 

Tässä rata:


Koska en yhtään tiennyt, mitä kaikkea ekstraa koira oli tehnyt radalla, niin oli kyllä iloisesti yllättynyt, kun Greetta oli saanut 93 pistettä. Ja voitti kisan. Uramme huippuhetki!


En tiedä, tuliko tästä sukseesta mielenhäiriö, sillä ilmoitin Greetan kuun lopussa olevaan Haminan rally-kisaan. OMG! Saas nähdä kuinka käy.

Eilen illalla ja viime yönä meidän rappukäytävässä piippasi joku aivan hirveästi ( siis laite). Kun kävin Mollyn kanssa 4.45 ulkona pissalla ja kakalla, mietin kotiin tullessani, miten tulee uni, mutta laitoin podcastin kännykästä hiljaiselle soimaan - ja nukahdin. Aamulla piippasi vielä, mutta yksi talon miehistä oli ottanut huoltofirmaan yhteyttä ja piippaus oli loppunut ollessamme kisaamassa. Luojan kiitos.

Molly on päivän aikana ruvennut yhä enemmän varaamaan oikealle takajalalle. Välillä se kinkkaa, mutta kun on kiire, neljäs jalka otetaan mukaan. Ja leikkauksesta on vasta kolme päivää. Eläimet ovat sitkeitä tyyppejä, jotka pienistä eivät valita. Kuva äskeiseltä iltapissakävelyltä. Vielä oli tavaanranta vaalea.