30.10.2015

Treenilöitä

Eilen oli Friidan ja Greetan tokotreenit.
Greetan kanssa tehtiin kapulan haukkaamista, joka ei ole kovin paljon edistynyt. Sitten askelseuraamisia. Perusasento alkaa jo löytyä kohtuuhyvin ilman apuakin. Paikka on vielä vähän epävarma, mutta sivuetäisyys ihan ok. Jättöjä tehtiin käsiavun kanssa. Kun vain viitsisi useammin treenata,niin ei ainakaan liikkeestä maahanmenossa olisi kauan hommia.Luoksetulossa Greetta reagoi, kun selän taakse jäi aita ja siellä haukkui innokkaita agilitykoiria. Helpotti, kun käännyttiin aidan suuntaan. Tuota paikallejäämistäkin pitäisi kovasti treenata.

Friidan kanssa treenattiin merkitöntä merkkiä ja ruutua sekä uutta hyppysettiä. Molemmat ovat jo oikeaan suuntaan menossa, mutta vielä täytyy treenata kovasti. Paikkaistuminen ja -makuu tehtiin kisanomaisesti ja hyvin meni tuttujen koirien kanssa.

Tänään sitten menin töiden jälkeen hallille agilitya tekemään. Ensin tehtiin Greetan kanssa. Oli hyppyjono ja target. Kaksi hyppyä sujui vallan mainiosti. Kolmas oli jo liikaa ja Greetta lähti ohittamaan jo toista hyppyä matkalla targetille. Rääkäisemällä sain sen kääntymään pois. Olin varmaan liian ahne. Olisi pitänyt vahvistaa noita kahta ja niillä ohjaajasta irtoamista.

Sitten kokeilin hypyn tarjoamista. Seisottiin hypyn vieressä, Greetta perusasennossa vieressäni ja minä tuijotin estettä. Ideana oli se, että koira katsoo hyppyä ja hyppää sen. Mutta eihän se katsonut vaan alkoi ränkyttää minulle. Eipä olla tarjoamista opiskeltu, joten ehkä tätä vielä kovasti treenataan. Putkella oli sama juttu, kunnes otin pienen askeleen putkea kohti, Greetta katsoi putkeen ja sai käskyn. On se niin vauhdikas väkkärä, että hiki tulee meikäläisellä sen kanssa ja välillä saa komentaa aika tiukasti, että tyyppi malttaa. Onneksi se ei ota nokkiinsa, kun kierrokset ovat kuitenkin tosi kovat.

Harjoiteltiin myös hypyn takana istumista. Kävin palkkaamassa paikalla pysymisestä. Aina ei pysynyt, joten tätäkin siis lisää.

Treenattiin myös keinua, joka meni ihan hyvin.
Nostin Greetan puomin alastulolle ja laitoin kupin targetiksi. Harjoiteltiin on-offia. Nostin puomin tasaiselle osuudella lopulta ja kun vain olin ajoissa targetilla, Greetta pysähtyi. Tassujen paikka vielä hakee, mutta tämä olikin eka kerta puomilla. Myös A:ta kokeiltiin samalla tavalla. Kumpikaan este ei koiraa jännittänyt, vaikka se teki niitä ekaa kertaa. Ei toki alusta, mutta kuitenkin.

Eli saatiin paljon aikaan.

Friidan kanssa treenattiin irtoamista myös ja kauempaa ohjaamista. Friida oli intoa täynnä kuin ilmapallo ja hössötti, eikä aina kuunnellut, mutta vauhti oli tosi hyvä. Mietin, että lähtisinkö illalla möllikisoihin sen kanssa, mutta laiskuus voitti ja sohva kutsui. Huomenna meillä kuitenkin on hallilla Mannerin agi-koulutus ja 30 esteen rata, joten eiköhän Friida-neidillä ole ihan riittävästi siinä treeniä.

27.10.2015

Ensimmäiset treenit

Greetta pääsi eilen ensimmäisiin ohjattuihin treeneihinsä ja Friida jäi vetämään lonkkaa kotiin.
Tilanne oli aloittelijalle aika haasteellinen, kun toisella hallin puoliskolla oli yksi ryhmä treenaamassa ja meidänkin puolisko jaettiin aidoilla kahtia ja molemmilla puolilla oli eri treenit. Pikkuisen eräs neiti kävi kuumana, kun aidan takana joku meni ja haukkui mennessään. Mutta - ihan huippua - ei Greetta kuitenkaan lähtenyt seikkailemaan toiselle puolelle, vaikka aidan raosta haukkuikin.
Omissa treeneissä tehtiin hyppy-putkea. Terhi palkkasi putken jälkeen, vaikka eräs vauhtisokea ei edes huomannut ensin palkkaajaa. Se on tottunut saamaan lelupalkan minulta ja kaarsi minua kohti.
Tästä aiheesta pitää sitten tehdä paljon omatoimitreeniä. Eli etenemistä minusta pois päin esim. targetille.  Etenemistä harjoiteltiin toisellakin puolella. Kolme hyppyä onnistui, mutta paljon on siinäkin tekemistä.

Rengasta tehtiin yksittäisenä esteenä nami-palkalla. Kuivat Frolicit maistuivat, mutta ensi kerralla pitää olla jotain paljon herkullisempaa ja houkuttelevampaa.

Tuommoinen sata lasissa kierrokset katossa menevä on kyllä melkoisen haasteellinen tapaus. Huh!

Lämmittelylenkillä 7 kuukautta vanha Merli-sheltti oli Greetan mielestä huippuihana.

26.10.2015

Syntymäpäivätyttö

                        
                          Lapsikoira täyttää yhden vuoden. Aika rientää ihan vimmattua vauhtia. 



Ei minulla oikein ollut aavistusta, millaisen pakkauksen saan, kun Eijalle sanoin, että voisin ottaa Sabin pennun. Minulla oli mielikuva, että sheltit ovat sangen helppoja koiria. Ja kivan kokoisia.

Joo, kotona Greetta on oikein helppo koira. Ääniherkkä, mutta helppo.
Tällä hetkellä se ei ole helppo, kun ulos astutaan, ellei kaulassa ole kauko-ohjattavaa sitruunapantaa. Näet Greetan reaktio on rähinä, jos ulkona on muita ihmisiä tai koiria tai molempia. Siis jos ei sitä pantaa ole. Sinänsä harmillista, kun Greetta kuitenkin on koirasosiaalinen yksilö - ja ihmisiinkin suhtaudutaan pienen katselun jälkeen ihan suvaitsevasti. Laitetaan siis tämä ärinä teiniangstin piikkiin ja pidetään pantaa siihen asti, että järki kasvaa pienen shelttitytön päähän.

Agilityssa sain melkoisen turbobuusterin. Kun Greetta pienenä pentuna säikähti hallissa meteliä ja sitä pelkoa siedätettiin aika pitkän aikaa, niin nykyään halliin mennään hihna tiukalla voihkien ja itkien, kun halliin on niin ihana mennä. Kiihkeys on siis pikkuneidille oikein ominainen piirre. Se näkyy sitten treeneissäkin, kun mennään eikä kuunnella. Tämä tuo meikäläiselle kovasti paljon haasteita, mutta onneksi vielä huumorintajua riittää. Synttärilahjaksi sai Greetta ainakin toistaiseksi Friidan ryhmäpaikan agilitytreeneihin, sillä meidän koutsi tietää, miten shelttejä pitää kouluttaa. Onneksi. Minä en oikein ole mukaavuusalueellani tässä suhteessa.

Mutta kotona Greetta on ihana. Se saa virtaa isoihin, varsinkin Friidaan, joka on aina valmis leikkimään. Jos menen vessaan, joku pikkutyttö haluaa tulla syliin pusuttelemaan. Kun aamulla kännykkä herättää, Greetta saa aivan superhepulit ihastuksesta, kun on taas aamu. Pieni on niin erilainen kuin isot. Jännä nähdä, mitä tulevan vuoden aikana vielä tapahtuukaan.

Piti tehdä Greetan ensimmäisen vuoden kuvista video. Kyllä se on paikkansa ottanut meidän kaikkien sydämissä. 


24.10.2015

Mun kuumakalle - vai oliko se kuumakaisa

Greetan kanssa kävin vähän agilitya treenaamassa syysloman kunniaksi. Kamera tönötti milloin missäkin.
Kepit otin verkoilla. Kunhan malttoi kuunnella sisäänmeno-ohjeet, homma pelitti. Ollaan myös laitettu ohjurit ja verkot ja yhden verkon olen poistanutkin, mutta sitä ei näy videolla.
Kauhea vaikeus oli hyppy-putki-hyppy-sarjassa. Minä en kertakaikkiaan saanut koiraa taipumaan putkesta hypylle - saati sitten lelulle. Kun lopulta seisoin putken edessä jarruna, niin sitten huomasi koiraneiti minut ja lelun, mutta muuten oli ihan turha huudella. Rupesi kyllä naurattamaan tämä epätoivoinen yritys. 
Täyskorkeaa keinuakin ollaan tehty. Vasemmalta vietynä homma sujuu. Vähän jarrutan keinahdusta kuitenkin. Oikealta vietynä onkin ihan eri este ja Greetta hyppää pois. Mutta kyllä se senkin puolen oppii. Rengaskin on jo läpi hypätty, mutta siitä ei ole videoevidenssiä vielä.
Tässä siis torstain agiliitoa a la Greetta.


Pennuntuoksua

Tajmadoraan Eijalle on syntynyt pentuja. Emo on ihana Odessa. joka on paitsi kaunis ja hyvin näyttelyissä menestynyt rotunsa edustaja,  myös harrastaa agilitya ja tokoa kilpaillen molemmissa lajeissa. Isä on Lennart, joka on valloittava ruskea-valkoinen kikkarapää. Molemmat luonteeltaan ihan huippukivoja koiria.

Pitihän näitä lapsia mennä katsomaan. Pennut olivat viiden päivän ikäisiä. Odessa hiukan haukkui minua ensin, mutta päästi ihan ystävällisesti pentuja katsomaan kuitenkin eikä ottanut paineita minusta, vaikka olenkin sille vieras. Hyvin rauhallisesti se pentujansa hoiteli.  Koska pupseja on 11, Eija laittaa pennut syömään kahdessa vuorossa. Näin pienemmätkin saavat rauhassa maitoannoksensa ja painot ovatkin nousseet kovaa tahtia kaikilta. On siinä hommaa, kun pennut kuitenkin syövät tiheästi. Mutta kannattaa.

Sitten kuvia pennuista. Tyttöjä on neljä ja poikia seitsemän. Kuvista näkee selvästi, keistä tulee kiharoita ja ketkä ovat sileämpiturkkisia. (Kuvaa napauttamalla se tulee isommaksi.)


























13.10.2015

Huomio


Tänään ollaan selvitty vain yhdellä Antepsinilla. Ruoka maittaa aamulla ja illalla. Olen liottanut nappuloita piimässä, sillä pehmeät sulavat nopeammin. Ja nyt Saaga syö sitä Sensible Digestion- ruokaa ihan ilolla. Ou jee!  Vähän kerrallaan parempaan päin.

11.10.2015

Kep-kep-kepitystä

Pitkän Greetan juoksuista ja omasta flunssasta johtuvan tauon jälkeen lähdettiin tänään hallille agsaamaan. Olin päättänyt, että koska koira täyttää tässä kuussa vuoden, on sen kroppa jo valmis kestämään kepittelyn rasituksia. Friidan opetin kepeille kujakeppien avulla. Greetan kanssa ajattelin kokeilla ohjureita.
No, virittelin ohjurit, mutta koira ei älynnyt asiasta mitään vaan pomppi ohjureiden yli. Ohjurit eivät ohjanneet mihinkään. Viritin siis verkot. Pudotin koiran aika loppupäähän keppejä verkkojen keskelle ja se tuli pujotellen pois. Sitten pudotin keskivaiheille ja sama juttu. Sitten pudotin aika alkuun ja koira pujotteli loppuun asti. Sen jälkeen otettiinkin ihan alusta asti. Vauhtia tulee taatusti lisää, mutta jo ekalla kerralla näytti ihan hyvältä.


Nyt vain sitten pitää nopeasti päästä niihin ohjureihin. Siinäpä haastetta kerrassaan.
Greetta käy kuumana hallilla. Otettiin hyppy-putki-yhdistelmää ja voi taivas, mikä ränkytys välillä kävi. Pitää aika napakasti pistää Greetta istumaan ja vaatia odottamista, kun ei meinaa malttaa. Kun nyt olen asiassa ihan ehdoton, niin toivottavasti kisatilanteessa ei sitten tarvitse lähdöstä karkaamisia katsella.

Lopuksi video yhden iltapäivän nujuamisesta. Friida makaa lattialla, mutta yhdessä leikkivät hellää läheisyysnujuamisleikkiä. On ne söpösiä.


9.10.2015

Korvat terveet

Kaksi viikkoa sitten käytiin Saagan kanssa tikkien poistossa. Silloin todettiin, että koiralla on oikeassa korvassa vielä bakteereja. Saatiin uudet litkut korvan hoitoon.  Toista korvaa putsattiin tavallisella puhdistusaineella ja voideltiin hunajavoiteella. Toiseen hoitoaineeseen oli lisätty lääkettä ja hunajavoidetta laitettiin siihenkin korvaan. Kaksi kertaa päivässä on tätä hoitorumbaa tehty. Saaga on ollut kiltti potilas. Tosin närästävä. Kun se nousee ylös, se kakoo kurkkua. Ja yhtäkkiä se voi alkaa vimmatusti nuolla ilmaa tai jotain, kun mahassa tuntuu pahalta. Keskellä yötä ääni on kammottava. Mutta Antepsin on auttanut ja rauhoittanut Saagan mahan.
Saaga on syönyt pari viikkoa huonosti. Sentään syönyt kuitenkin. Muutamana päivänä se on jo syönyt molemmat ateriat loppuun. Olen pystynyt ruokaan lisäämään Biopact- maitohappobakteereja vatsan rauhoittamiseksi.
Tänään sitten lähdettiin Porvooseen korvatarkkiin. Ja hyviä uutisia saatiin korvanäytteiden tutkimisen jälkeen. Korvat ovat terveet ja haavat parantuneet hyvin. Antepsinia saatiin reilu laatikko mukaan ja resepti jotain muuta mahalääkettä. Mutta uskon, että närästyskin on voitettavissa.
Itsellä on niin hyvä mieli tämän pitkällisen koettelemuksen jälkeen. Luottaa ei vielä voi, mutta toive pysyvästi terveistä korvista elää vahvana.

Voi mun mussua <3