28.5.2013

27.5.2013

Viimeinenkin on poissa


Juuri äsken kuulin, että Elsan viimeinen elossa oleva sisarus Evi on tänään siirtynyt sateenkaarisillalle melkein kuudentoista vuoden iässä. Osanottoni Anulle ja perheelleen.

Huh hellettä

Kylläpä tästä päivästä tulikin melkoisen lämmin. Töistä lähtiessä aurinko paistoi kuumasti. Vein koirat ensin Jylpylle juoksentelemaan. Taivaalla lensi monta lintuparvea muuttomatkallaan etelästä tänne Suomen kesään. Päätin lähteä Katariinan puistoon meren rannalle katsomaan, näkyisikö siellä lisää  lintuparvia. Ja koirat mukaan matkaan tietenkin.

                                    Meri oli varsin tyyni, mutta pieni tuulenvire sentään vilvoitti.

                                                   Veneilykausi on täydellä teholla alkanut.

                                        Typykät nauttivat nurmikolla pötköttelemisestä.

                                                             Sillä aikaa minä bongasin
                                                                    - orvokin.
                                                  Nuoria miehiä pelaamassa ilman paitaa.

                                     Ynnä niitä tipilintuja lentämässä. Tunnistaako joku lajin?

                                      Tämä joukkue makaili edelleen heinikossa hyvin tyytyväisenä.

                              Sitten mentiin pienelle saarekkeelle ottamaan muutama poseeraus lisää.

                                                 On ne niin söpösiä koko komppania.

Paluumatkalla huomasin, että Assi oli aika poikki. Mentiin siis pieneen rantapoukamaan, jossa laskin koirat irti.

                               Assi istuskeli hetken aikaa viilentävässä vedessä silminnähden nauttien.

                                         Sitten salamannopeasti hiekkarannalle piehtaroimaan.
                                                                   Ja kotiin pesulle.

26.5.2013

Kisailua ja kokeilua

Eilen lähdettiin Minnan ja Figon kanssa Ojankoon kisailemaan Henri Luomalan radoille. Eipä tullut mainittavia tuloksia. Ekalla radalla tuli kymppi keppi- ja hyppykiellosta. Ynnä yliaikaa. Toisella radalla Friida suhahti putkeen, kun piti mennä kepeille. Videosta näkyy, että minä kyllä olen menossa kepeille ja olen koiraa kohtuullisen ajoissa käskyttänytkin, mutta Friidan valinta oli toinen. Kolmannella radalla Friida karkasi puomilta ja sitten en ehtinyt sitä ohjaamaan. Joten kaksi hylkyä ja jonkunlainen tulos oli päivän saldo.

RATOJA VOI PÄIVITELLÄ TÄÄLLÄ.

Aika kuuma keli oli ja molemmilla agilityradoilla maksien rimat 65 senttimetrissä. Taisivat olla Friidan ekat kisat niin korkeilla rimoilla. Eipä tuo kuitenkaan rimoja onneksi tiputellut. Vähän epistä nuo tappirimat matalampia koiria kohtaan, varsinkin kun tuomari kuulemma medeissä ei laittanut rimoja korkeimmalle kohdalle.

Paluumatkalle lähtiessä koimme sydämentykytyksiä, kun moottoritierampilla Minnan autosta alkoi kuulua kummallisia ääniä. Pakko oli auto stopata, eikä mitään näkynyt. Sitten yhtäkkiä ääni hävisi. Todennäköisesti joku risu tai jotain oli tarkertunut takapyörään ja lopulta irtosi. Ihan kunnialla pääsimme kotiin takaisin.

Ennen kisoihin lähtöä kävin Katjan kanssa tekemässä Hurukselan metsään kaksi verijälkeä. Toisen Katjan koirille ja toisen Friidalle. Katjalla on terrierejä ja tavoitteena saada Orri sellaiseen kuntoon, että siitä tulisi joskus haavoittuneita tai loukkaantuneita eläimiä etsivä pikku ärrieri. Friida lähti kokeilemaan ihan muuten vain. Jäljet muhivat yön yli. Nähtiin pois lähtiessä pieni kyy lieruilemassa tiellä. Maastot ovat varmaan aika kyypitoisia.

Tänään aamupäivällä sitten suunnattiin takaisin metsään. Friida sai aloittaa. Se rupesikin aika pontevasti käyttämään nenäänsä, mutta kun liina välillä sotkeutui  oksiin ja jarrutti menoa, sille tuli uskon puute ja se alkoi hakea ihmisiltä apua ja siltä katosi punainen lanka siitä, mitä se oli tekemässä. Välillä se taas oli jäljellä, mutta lopussa sitä piti auttaa enemmän. Ei nyt mikään ihan mallisuoritus. Mutta hauska kokeilu kuitenkin.

Orrillakin välillä katkesi ajatus siitä, mitä se oli tekemässä, mutta kyllä se silti suuren osan matkaa teki nenätöitä.

Cairnterrieri Sirppa oli ihan liekeissä, kun se pääsi matkaan. Pitkään se teki hienosti töitä, mutta sitten silläkin loppui puhti. Mutta palkintosorkalle päästiin senkin kanssa.

                                                          Sirppa matkalla

                                                    Saalis on löytynyt.

                                 Taisi helteinen ilma verottaa vähän jokaisen nenätyöläisen voimia.

Kotiin tultua lähdin koirien kanssa vähän kentälle niitä juoksuttamaan. Pallon kanssa tyypit juoksivat, mutta muuten enemmän nuuskuttelivat ja söivät heinää.  Heitin Friidalle narupalloa, ja yhtäkkiä se lensikin ihan väärään suuntaan ja korkealle - ja katosi. Ei löytynyt mistään. Oletan, että se on kontin katolla. Onneksi meillä on toinenkin samanlainen pallo.

                                     Mukava sunnuntaipäivä meillä. Ja viikon päästä on LOMA!

24.5.2013

Perjantaitouhuja

Sateinen aamu muuttui ihanan lämpöiseksi iltapäiväksi ja suuntasimme töiden jälkeen kentälle juoksentelemaan.  Saagan ontuminen on lääkityksen alettua loppunut ja kun olen heittänyt sille palloa, niin sehän pinkoo monen monta kertaa palloa noutamaan. Menee laukalla ja palaa ravilla - meidän Saagan perustyyli.

Valjaat ovat hyvän tuntuiset ja koira on oikein tyytyväinen elämäänsä. Kesäkuun alussa on Saagalla fysioterapeutti, jolta toivottavasti saan ohjeita kaularangan lihasten vahvistamiseen. Joka tapauksessa kuntokuuri pallonheiton muodossa jatkuu - ja saattaa kuin saattaakin tämä typykkä joutua myös fillarin kanssa hommiin.


Assin kahdeksan rappusen suoritus sujuu jarrusukkien kanssa oikein hyvin, kun se tajusi, ettei silti voi rynnistää rappuja alas. Nyt se tulee rauhallisesti alas ja menee rauhallisesti ylös - eikä luiskahduksia ole sattunut. Iltapiippaukset alkoivat jälleen, joten olen omatoimisesti ruvennut antamaan Assille 20 mg päiväkipulääkettä. Tuleva kesä on Assin viimeinen, jos se edes siitä kokonaan selviää. Peräpää hiljalleen menee huonompaan kuntoon. Assi ei enää edes yritä sänkyyn, kun se ei sinne pääse. Sohvalle sentään nippa nappa. Mutta niin kauan, kun pienellä lääkelisäyksellä saadaan kivut pysymään poissa, niin kauan neiti Passinen saa porhaltaa näillä tanhuvilla.

Ja kyllä se tänään taas porhalsikin. Vaikken sille palloa heittänytkään, se teki omia kierroksiaan ja palasi Frolic-palkalle tämän tästä. Sitten tuli kaikille jano.

                                       Vaikka kuppi on pieni, sopu sijaa antaa kaikille vuorotellen.

                                  - Kun nyt on juotu, niin voitaisko hei leikkiä tällä pallolla?
                          - Ei kiitos, totesi Saaga eikä ollut huomaavinaankaan nokan edessä killuvaa palloa.

                                                      Joten Friida keksi omaa kivaa sitten.

                                          Tästä tulikin Kura-Kaisalle sitten pesupäivä.

                                                                KEVÄT!!!

22.5.2013

Shoppailuja ja jarrusukkia

Terveisiä lasaretista. On aika karua, että kaksi koiraa popsii tässä taloudessa kipulääkkeitä, mutta näillä on mentävä.

Vanhemmalle pilleristille otettiin tänään käyttöön jarrusukat. Ne ovat Elsan peruja. Rappukäytävän rappuset ovat liukkaat vanhan koiran jalkojen alla. Assin perä on sen verran hutera, että se on ruvennut kovasti varomaan sekä ylös että alasmenoa ja välillä se lipsahtaa ja jää roikkumaan rappujen väliin. Siispä jarrusukat takajalkoihin ulos mennessä ja sisälle tullessa - ja taas askeleet ovat varmat ja kiipeäminen helppoa.

Saagan kanssa kävin shoppailemassa tänään liikekeskuksessa paikallisessa Mustissa ja Mirrissä. Eipä ollut Saaga sellaisessa paikassa ja ihmispaljoudessa ennen ollutkaan, mutta rento oli koiran meininki, eikä se yhtään hötkyillyt, vaan häntä heiluen marssi mukana.

Saaga sai Hurtan Y-valjaat. Sillä on ollut kaulapanta, mutta nyt ajattelin poistaa kaikki paineet kaularangan alueelta varan vuoksi. Blondi emäntä ei ensin meinannut osata pukea koiran ylle valjaita, mutta kyllä se tekniikka hiljalleen avautui. Lisäksi ostin Saagalle pelastusliivin kesäisiä uimaharjoituksia varten. Selässä on tukeva kahva, jonka avulla koiraa voi saattaa syvemmille vesille.

                                          - Valokuvamallina olo on niin rankkaa.

                                                     - Mulle ei sitten ostettu mitään. HÖH!

Pikkukoira nukahti poski sohvan selkänojaa vasten kohta kuvan oton jälkeen. Nukahti ainakin hetkeksi.

21.5.2013

Tohtorilla

Saaga lähti tänään iltapäivällä kanssani tohtorille Anjalaan sitä koipea näyttämään. Vaan eihän siinä koivessa mitään vikaa ole. Hannu-tohtori väänsi ja taivutteli, eikä koira reagoinut mitenkään, niinkuin ei ennenkään ole tehnyt. Diagnoosiksi tuli, että jotain häikkää on niskassa. Mitä, sen voisi selvittää vain magneettikuvalla. Mutta ensin kokeillaan lääkitystä. Niskaan tuikattiin kortisonia ja Saaga sai pitkän kipulääkekuurin vahvistettuna aluksi Panacodilla. Nyt peukut pystyyn, että tällä hoidolla homma menisi ohi. Liikuntaa ei tarvitse rajoittaa.

20.5.2013

BH Friida

Tässä on tämän päivän saalis eli BH-kisamerkki osoituksena BH-kokeen hyväksytystä suorituksesta.
Olipa hiukan jännittynyt olo kisapaikalle mennessä. Lämpötila oli aika korkea ulkona, mutta onneksi olin Friidalle ottanut viilennysmanttelin, joka kyllä auttaa pitämään koiran raikkaana.

Kahdeksan koirakkoa oli kisaamassa. Me Friidan kanssa olimme toisessa parissa bordercollienartun kanssa. Friida teki ensin seuraamiskaaviot ja sitten sillä oli paikallamakuu. Seuraaminen oli pääosin aika mallikasta. Välillä kontakti laski, mutta suuren osan se taisi pitää kontaktiakin - ja tupsuhäntä heilui iloisesti. Välillä hönkäilin sille huulien välistä Hyvä, hieno! mutta hyvin hiljaa.

Paikallamakuu meni erinomaisesti alusta loppuun. Makuupaikka oli viileässä varjossa, joten kuuman seuraamisen jälkeen Friidalla oli varmaan tosi nautinnollista pötkötellä paikoillaan.

Tuomari Vesa Häkkinen kävi läpi suorituksemme ja pääasiassa hyvää ja muutama tyydyttävä saatiin. Ja paikallamakuusta se erinomainen. Tottelevaisuusosuus meni siis hyväksytysti läpi. Myös pariltamme. Kahdeksasta koirakosta neljä pääsi läpi tottelevaisuusosuudesta.

Kaupunkiosuus tehtiin Karhulan keskustassa, ja se nyt oli ihan helppo juttu, joten koko BH-koe läpäistiin.

                                                                     BH- Friida

Beauceronkaverimme Oiva läpäisi myös BH-kokeen, vaikka se ei ihan parastaan tänään näyttänytkään.
Hieno Oiva oli joka tapauksessa.

                                         - Onks toi jotain syötävää, tuumii Oiva.

Eilisestä agilitykisasta ei sen sijaan mitään pinssiä herunut vaan aivan toisenlainen merkki.

Palveluskoirapuolella puhutaan paljon koiran vietin nostattamisesta ja ensimmäisessä agilitykisassa taisi Friidankin vietti olla kohdallaan, sillä neidillä oli radan jälkeen sellaiset kierrokset, että se nappasi minua käsivarresta. Ei varmaan tarkoittanut niin lujaa, mutta lipsahti.  Haava on ihan pintahaava, joka meni nopeasti kiinni, mutta hetken veri virtasi.  Aika komea mustelma tuosta on kehittymässä. Pitää ruveta nopeammin palkkaamaan lelulla ja pitää kätensä pois koiran ulottuvilta.

Eka rata oli oikein hyvä. Yksi pyörähdys toi viisi virhepinnaa ja vähän yliaikaa. Toisella radalla hiukan kesti, ennenkuin löysimme yhteisen reitin. Hylky siitä. Kolmannella radalla toiseksi viimeisellä esteellä minä hyllytin, kun en ohjannut kunnolla viimeistä takaakierrosta. Puhdas rata vaihtui hylyksi, pahus vieköön.

FRIIDAN RADAT LÖYTYVÄT TÄSTÄ.

Huomenna mennään Saagan kanssa tohtorille.

16.5.2013

Saaga täyttää tänään kuusi vuotta


Syntymäpäiväsankari sai lahjaksi lääkekuurin, joka alkoi eilen ja ajavarauksen ensi viikolla eläinlääkäriin.  Näet ontuminen ei ole loppunut. Annoin kipulääkekuurin jossain vaiheessa, mutta liian pienen annostuksen kaiketi. Lisäksi Saaga on saanut halutessaan juosta, joten sekin on varmaan pitänyt vaivaa yllä. Kun se on kävellyt hitaasti, se ei onnu, mutta kun rasittaa enemmän jalkaa, ontuminen jatkuu.

Eilen soitin Oiwalliseen ja sain ohjeeksi antaa viiden päivän kunnollisen kipulääkekuurin ja pitää koiran totaalilevossa. Pissatuslenkillä saa käyttää. Koska Oiwallisessa ei ole röntgenlaitteita, varasin tänään varan vuoksi ensi viikolle ajan Anjalan eläinlääkäriasemalle, jotta tarvittaessa voidaan oikea koipi röntgata syyn löytämiseksi. Edelleenkään ei mitään selkeää vaivakohtaa ole havaittavaissa. 

Assiakin pidän nyt riekkukiellossa, sillä eilen iltalenkillä sen vasen takakoipi selvästi oli kipeä. Lisäksi pitää olla tarkempi kipulääkkeen annon ajasta. Kannattaa pitää selkästi 12 tunnin välit eikä antaa ajan paljon ylittyä, jossa lääkemäärä pysyy vakaampana. Yön levon jälkeen neiti Passinen kulkee taas hyvin, mutta nyt saavat riekut vähän aikaa olla.

Eli lähdettiin Friidan kanssa kahdestaan kentälle palloilemaan. Kun on kavereitä kyydissä, Friida vinkuu ja vonkuu ja vaeltaa paksissa loppumatkasta todella rasittavasti. Mutta kun se oli yksin, paksissa oli hiiren hiljaista. Tosi lämmin iltapäiväkeli oli, joten ihan hirveästi en Friidaa juoksuttanut. Sen sijaan tehtiin vähän hihnaseuraamista naksuvahvistuksella. Lisäksi harjoiteltiin naksun kanssa kosketusalustaa. Minulle tarjottiin mm. alustan päällä makaamista ja alustan kuljettamista suussa minulle. Loppujen lopuksi onnistuneita tassuläimäyksiäkin saatiin, mutta en ole ihan varma, tajusiko tuo piski asiaa vielä kunnolla. Jatkamme treeniä. Tarkoitus olisi viedä kosketusalusta puomin ylösnousulle, mutta vasta sitten, kun koira oppii varmasti asettelemaan etutassunsa  sille. Onpa tässä kesä aikaa opettaa, kun loma alkaa.

14.5.2013

BH-treeneissä Oivan kanssa

Friida siis pääsi tuuraamaan Saagaa BH-kokeeseen, joka on - hui kauhistus - ensi maanantaina. Pakko on treenata, että saadaan edes siedettävä pitkä seuraaminen aikaiseksi. Tiinan ja beauceron Oivan kanssa kävimme luvan saatuamme KPH:n kentällä harjoittelemassa tänään. 

Tänään ei Friida vaihtanut seuraamisessa puolta, mutta kontakti kyllä tippuu tämän tästä, ellei sitä muistuta asiasta.


Ne jättöliikkeet eivät huolestusta eikä paikallamakuukaan, sillä se on Friidalla ollut varma. Toivotaan, ettei pariksi osu joku, joka lähtee makaavan koiran päälle. Se olisi todella huono juttu, sillä sellaisella voi olla vaikutusta toko-paikallamakuuseen pitkäksi aikaa.

Oiva-poika kyllä menee heilahtaen läpi BH-kokeen. Niin hienossa vireessä se jaksaa tehdä koko kaavan. Tänään se sai  lelupalkan välillä ja ruokapalkan lopuksi.

                                                              Oiva on hieno poika.

                                                       Tiinalle kiitos kuvien ottamisesta.

Kevät on täällä - ja kesämökkikausi aloitettu


Kevät on kunnolla käynnissä ja sunnuntaina oli ihana käydä ensimmäisen kerran mökillä katselemassa kevään tuloa. Iso koivu pukkasi pontevasti hiirenkorvaa. Kaukana kaukana vastarannalla oli joutsenpariskunta rantakaislikossa seilailemassa. Kuva joutsenesta ei ole kaksinen, kun oikeasti se oli etsimessä vain pieni piste, mutta yllättävän tarkka kuvasta sentään tuli ja kesti reilun suurentamisenkin. Alimmassa kuvassa on jännä pilvimuodostelma, joka hetkeksi peitti auringon, mutta suurimman osan aikaa saimme nauttia auringon paisteesta ja sinisestä taivaasta.

Koiraosasto kahlaili vedessä, mutta mihinkään uimakeikkoihin en kannustanut, kun on kisoja ja kokeita tulossa, enkä halunnut, että Friidalle iskee häntähalvaus juuri tässä saumassa. Mutta eipä sekään uimasille hinkunut. Kahlaaminen oli oikein riittävää.

                                   Assikin kävi kahlailemassa ja sen jälkeen oli aivan pakko ----

                                   ---- tehdä kevätpiehtarointi varvikossa.

                                           Sitten aurinkopaikalle kuistille lämmittelemään.

                                    Saaga tutkaili luonnon ihmeitä omaan verkkaiseen tyyliinsä.

                                             Ynnä söi heinää ja multaa oikein kiitettävät määrä.

                              Paikalla oli myös serkkutyttö Tuisku, joka oli heti kaveri isojen kanssa.

                                    Tuisku ei kahlaamaan ruvennut, mutta sillä riitti omia touhuja.

Syötiin hyvin, lämmitettiin sauna ja talviturkkikin tuli jätettyä Kivijärven viileänpuoleiseen veteen. Näin aikaisin. Hyvä minä!  Ei ole mökkisaunan voittanutta.

Illalla kahdeksan maissa oltiin taas kotosalla ja aika väsynyttä oli koirasakki pitkän päivän jälkeen.