KKSn agilityn seuranmestaruuskisat olivat tänään. Greetta oli sinne ilmoitettu Marjutin kanssa kisaamaan, ja vaikka olin edellisten kisojen jälkeen vähän skeptinen, kuinka tulee käymään, antoivat torstain treenit vähän toivoa, että voisi vaikka kulkea, jos ei ihan ensimmäisenä tarvitse olla. Ihan mukavasti Greetta tekikin. Ekalla radalla se lukitsi väärän putken ja näin ollen radasta tuli hylky, mutta vauhti oli varsin hyvä. Yhtään haukkua ei kuulunut, joten vähän ehkä jännitteitä, mutta ihan hyvältä näytti. Toisella radalla se ehti noteerata kaksi ratatyöntekijää ja tuomarin, jolloin vauhti vähän hiljeni, mutta sekin oli nätti rata, nollarata kaiken lisäksi. Eli oikein hyvä treeni Greetalle.
Tässä Marjutin ja Greetan menoa:
Kisan jälkeen otettiin vähän poseerauksia.
Marjut voitti oman koiransa kanssa miniluokan molemmat radat huikaisevan hienoilla nollilla ja näin tulivat seuran mestareiksi. Greetan emo Sabi tuli medeissä toiseksi.
Mukava kisapäivä. Lisäksi satuin löytämään netistä tietoa Look at me-tekniikasta, joka voisi olla Greetalle oikein hyväksi. Se Mäntsälän kouluttaja antoi siitä vähän vinkkiä, mutta nyt löytyi netistä enemmän tietoa asiasta.
Saagalle kävin ostamassa lisää silmägeeliä, huomattavasti halvempaa kuin mitä eläinlääkäristä ostin. Sen silmät kyllä valuvat - tai ei siis silmät, mutta jotain nestettä kuitenkin. Silmän alusia pitää pyyhkiä silloin tällöin. Ällöttävää Saagan mielestä.
Tässä tulos munuaisten toiminnasta ja kilpirauhasesta. Kilppari on edelleen oikealla lääkityksellä ja toimii normaalisti. Sen sijaan munuaisten vajaatoiminta on lisääntynyt. Vielä raja-arvon ylälaidalla, mutta kun viimeksi oli 9 ja nyt 19, niin kauan emme saaneet nauttia hyvistä tuloksista.
Nämä punaiset merkit olivat uutta. Pitkään on maksa toiminut normaalisti, mutta nyt on jotain alkanut sielläkin tapahtua. Onko lääkityksen määrä alkanut liikaa kuormittaa, vai mistä on kyse, siitä en tiedä. Mutta joka tapauksessa näistä tuloksista näkee, että Saagan elimistö alkaa olla väsynyt.
Itkun paikkahan näiden näkeminen taas oli. Toivon, että mitään dramaattista ei tapahdu, saadaan viettää joulu yhdessä, sillä viimeinen jouluhan tämä tuleva kyllä on Saagalle joka tapauksessa. Niin kauan, kun Saaga jaksaa lähteä ulos, vatsa toimii, ruoka maistuu, pyllyrapsut ja silitykset kelpaavat, niin kauan ei ole hätää, mutta kun jotain alkaa tapahtua, on Saagan aika tullut. Mitään tehohoitoja ja operaatioita ei tehdä, mutta niin kauan kuin pilkettä ja iloa löytyy, niin kauan ei ole hätää.
Eli saattohoidossa ollaan.
Tänään satoi lunta. Vähän vain, mutta saatiin valkoista maahan ja aurinko alkoi paistaa. Niinpä otin kameran ja koirat auton kyytiin, että saataisiin kuvattua joulukortti. Saagan kuva on siis tältä päivältä ja alempi kuva myös. Alempi ei ole kortiksi valittu kuitenkaan, mutta siitä näkee, miten kaunista olikaan ja kuinka kiltisti tonttutytöt poseeraasivat. Niinkuin aina.
Aamulla herättiin noin 8.45 ( Juuri, kun nousin, Saaga oksensi mahavaahtoa vähän, onneksi ei yleistä) Lääkkeet annoin, mutta kumpikaan ei saanut ruokaa. Pakkasin ruoat kuitenkin kuppeihin mukaan. Näet Saagalle halusin silmätsekin lisäksi verikokeet eri arvoista ja sitä ennen pitää olla syömättä. Itselläkin jäi aamiainen nauttimatta.
Kurja sadesää kera sivutuulen vei meitä reippaasti kohti Porvoota ja niin ajoissa oltiin, että ehdin piipahtaa Brunbergin tehtaanmyymälässä ostamassa vähän joululahjanameja. Sitten lääkäriin. Päästiin sangen nopeasti odottelemaan. Saaga istui vieressäni, haisteli - ja alkoi vapista. Vapina lisääntyi niin, että hampaat ihan kalisivat. Minua alkoi itkettää mummelin pelko. Se taatusti muisti tuoksusta monen vuoden takaiset käynnit samassa paikassa. Silloin hoidettiin hirmubakteeria korvassa, joka oli todella kipeä. Saaga piti yleensä nukuttaa, sillä se ei antanut koskeakaan korvaan. Vasta zepp-leikkauksen jälkeen vaivat lopullisesti jäivät taakse. Mutta kaiken kipeyden muisto palasi mieleen hajusta. Saaga ei ikinä ennen ole missään pelännyt eikä vapissut. Voi mummelia. Mutta kiltisti se kerran taakseen katsoen lähti hoitajan ja lääkärin mukana hoitohuoneeseen. Näin koronan aikaan ei saa omistaja olla yleensä mukana, mikä on harmillista. Tutkimuksissa ei mennyt hirveän kauan. Tosin välillä haettiin toinen apuhenkilö verikoetta varten, sillä niitäkin on otettu sen verran suuri määrä, ettei Saaga tykkää vaan rimpuilee. Sekin saatiin otettua ja koira pääsi autoon takaisin. Molemmille koirille annettiin ruokaa ja minä meni kuulemaan tuloksia. Näin eläinlääkäri Kolisoja lausui:
Ihan hevillä en aio Saagaa luomileikkaukseen viedä näillä tautikuvilla ja tuolla iällä. Vain jos on ihan pakko. Mutta tippoja voin hölvätä loppuiän aivan varmasti.
Saaga rukka, kohtalon lapsi. Yhdelle koiralle on elämän aikana kertynyt kovin monta vaivaa. Onneksi se on aina ollut niin täysipäinen ja järkevä, ettei se ole antanut asian haitata. Eläinlääkäri arveli, että Saaga näkee sumeilla silmillään vain hahmoja ja olen siitä samaa mieltä. Sen verran näkee, että tietää, mitä tapahtuu, milloin mennään ulos tai keittiöön ja osaa liikkua paikoissa. Hihnalenkillä se mielummin kulkee keskellä tietä kuin reunassa, ellei ole huumaavia tuoksuja. Näillä hoito-ohjeilla mennään ja keväällä vien tarkistukseen, jos Saaga vielä on näissä maisemissa. Nyt tuo tuossa vieressä matolla vetelee hirsiä onnellisena.
Verikoetulokset tulevat sähköpostilla. Toivotaan, että kaikki on siinäkin suhteessa hyvin. Sitä vielä jään pariksi päiväksi jännittämään.
Enpä olisi vielä loppukesästä uskonut, että tämä päivä nähdään. Munuaisarvojen takia siis. Mutta tässä ollaan ja rouvakoira on saavuttanut taas uuden puolivuotisikäetapin. Olenpa tästä onnellinen tänään. Huomenna on lääkärikäynti Porvoossa ja ehkä annan synttärilahjaksi Saagalle verikokeet silmätutkimuksen lisäksi. Sorry Saaga-rakas. Inhoat molempia, koska olet jo saanut elinaikanasi ihan liikaa kaikenlaista lääkärikäyntiä ja tutkimusta.
On se niin ihana edelleen. Henkisesti vireä, ketterä kropaltaan, vaikka onkin sisäelinjuttuja. Ja nyt niitä silmävaivoja. Se rakastaa pyllyrapsuja, tekee innoissaan rallytreeniä, paiskelee tyynyjä lattialle tehdessään sohvalle petiä, tekee erittäin selväksi, milloin ei tahdo kävellä lenkillä enempää, mutta kun ei saa tahtoaan läpi, jatkaa nöyräsi matkaa. Metsässä on sen mielestä parasta, kun on paljon hajuja. Ruoka maittaa aina, herkut, kun niitä saa, maittavat myös aina. Lääkkeet menevät juuston sisällä hups vain alas ja silmiä saa hoitaa, vaikka pyyhkiminen onkin ärsyttävää. Kiltti kaveri siinäkin suhteessa. Ja niin rakas. Päivä, viikko, kuukausi kerrallaan eletään rauhaisaa kotielämää. Jokainen päivä on aarre.
Greettaa jännitti Mannerissa eilen tosi paljon. Ennen treeniä syöksyi toko-puolen ovesta sheltti ihan ystävällismielisesti suoraan Greetan luo. Greetta oli Marjutin kanssa ja siksi se ei rähjännyt, mutta yritti päästä pois tilanteesta. Treenin ekan puoliskon aikana toko-puolella joku viritti oman koiran treenejä ja kuului kolinaa. Greetta meni vaisusti. Toisen suorituksen alkua odotellessa syöksyi perropoika kohti Greettaa radalta. Se ei päässyt iholle, kun se estettiin, mutta Greetta ei juurikaan pystynyt tekemään mitään kunnolla. Liikaa kuormaa yhteen päähän. Torstain treeneissä se meni yllättävänkin hyvin. Illalla rally-treeneissä se meni ihan mukavasti. Tuli mieleen, että pitäisikö sillekin varan vuoksi tehdä verikokeet sen varmistamiseksi, ettei sillä ole mitään fyysistä vaivaa. Saija joka tapauksessa hieroo sen tänään taas. Voi pikkukoiraa. Vähän surettaa tuo sen pää. 😢
PS. Kroppa menossa parempaan suuntaan ja Greetta antoi hieroa kipeintä paikkaa tosi kauniisti. Varasin kuitenkin uuden ajan kahden viikon päähän, että saataisiin taas ihan normi tilanne pikkukoiran selkään.
Ei Saagan silmä ole vieläkään kunnossa. Selkeästi se taas tänään siristeli sitä, vaikka olen laittanut kostutustippoja ja silmätippoja joka päivä. Rupesin antamaan sille Panadolia, koska näyttäisi, että kipeää tekee. Ja soitin Aveciin, josta kerrottiin, ettei heillä ole silmälääkäriä, vaan Porvoon Eläinlääkäriasemalla on. Eli sinne sitten soittamaan. Saatiin Kolisojalle aika ensi tiistaiksi. Joten ympäri käydään ja yhteen tullaan. Kun Saagalla vuosia sitten oli se kamala korvakierre, superbakteeri, joka lopulta tuli kuntoon vahvalla lääkityksellä ja zepp-leikkauksella, Kolisoja oli toinen lääkäreistä, joka sitä hoisi ja operaation teki. Saa nähdä, muistaako Saagan. Ja saa nähdä, onko kuitenkin se operaatio luomen löysäämiseksi tulossa.
Greettaa jännitti omissa agikisoissa aika lailla. Lähtö oli toko-päästä ja siellä oli puuhailemassa ihmisiä. Näinpä iski Geehen epävarmuus. Rata kulki agipäähän päin ja siellä seisoskeli ihmisiä. Iski toinen epävarmuus. Eli vauhti ei huimannut päätä ja tuli kieltoja. Molemmista radoista yliaikatulos. Toinen rata oli vauhdillisesti vähän parempi, muttei hyvä sekään.
Tänään käytiin Haminan hallissa tekemässä kokeenomainen treeni. Piippailua ja häröilyä oli hiukan, mutta täytyy sanoa, että aika kiva suoritus. Kehään on mentävä kontaktissa ja liikkeiden välillä ei saa yhtään lähteä koira lapsesta vaan sen kanssa on liikuttava hallitusti. Näin ainakin tänään häröily oli vähäisempi. Kunhan saan videon ladattua, laitan sen tänne. Tunnarissa toimi yllättävän hyvin se, että levitin kapulat ja tehtiin tunnarien läheisyydessä liikkeitä. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta seuraavalla kerralla sitten.
Eilen illalla oltiin Strömforsissa Marjutin, Tuovin ja Hannelen kanssa treenaamassa. Hannele treenasi omia juttujaan Nellin kanssa, mutta me muut teimme mestariluokan rallya. Greetta teki radan kahdesti ja jälleen aika olemattomalla äänellä. Eli hyvän mielen treeni toden totta.
Saagan maha parani nopeasti tällä kertaa. Ihanaa.
Muutama kuva tuuliselta Katariinan meripuiston retkeltä.
Lauantaina oli oman seuran toko-kisat tuomarina Kaarina Pirilä. Voittajaluokka alkoi vähän ennen puolta päivää eli ei ollut kiirettä. Rauhallinen aamu vaihtui vinkuisaan kisaan. Perinteisesti. Ensin oli paikkamakuu, josta ei ole videota. Tämän Greetta on aina handlannut, mutta kun palasin piilosta, siellä se istua tönötti ainoana rivistössä. Voi däm! Saija, joka toimi liikkurin apulaisena, kertoi myöhemmin, että hän epäilee, että kärpänen meni häiritsemään Greettaa, sillä se alkoi raivistella päätään ja sitten ajatus tekemisestä katkesi ja se nousi istumaan. Saija listi yhden kärpäsen kehän reunalle ja seuraamisessa minun korvalleni laskeutui kärpänen, jota ei voinut liikkeessä huitoa. Eli voi hyvin olla mahdollista.
Muuten mentiin saman tutun kaavan mukaan. Seuraaminen seiska, koska huono kontakti ja ääni. Peruutus ei kunnolla onnistunut. Ällässä teki liikkeet, mutta äänteli ja seuraaminen taas huonoa eli 8 siitä. Luoksetulon stoppi valui ja Greetan asento muuttui, kun tuomari tuli perässä ja Greetta kääntyi katsomaan. Siitä 7. Ruutu oli hieno, mutta koska tuli ääntä, sai yhdeksän. Ohjatussa noudossa sama juttu. 9. Tunnarissa veivasi edes takaisin piipaten, kunnes alkoi haistella ja toi oman. Siitä 5. Kakessa vähän valui. Yhden vaihdon ennakoi. Siitä 6,5. Ja kokonaisvaikutelma ääntelyn takia 6. Tulos oli 218 pistettä, kolmospalkinto ja toinen sija. Eli ei ykköstä.
Tässä meidän suorituksenne.
Nyt sitten jäädään tauolle kisoista maaliskuuhun asti. Treenataan mielentilaa ja liikkeitä.
Käytiin sunnuntaina Mirja Leinosen luona Mäntsälässä. Krisse vinkkasi Koirakouluverkossa-blogin tekstin, jossa kerrottiin erilaisista äänenpitäjistä.
Löysin sieltä Greetan alteregon Kipa Kiihtyjän. Tekstistä vaikutti, että täältä voisi saada jotain konkreettisia apukeinojakin, joten pistin viestiä menemään. Siispä löysimme itsemme Mäntsälästä. Greetta osoitti omat piippauskykynsä aika nopeasti.
Tällaisia vinkkejä saimme: Koska Greettaa häiritsee moni asia ympäristössä, alamme leikkiä katseluleikkiä. Kun se katsoo häiriötä, minä sanon Katso ja kun se katsoo minua, se saa palkan. Tätä häiriötä katsotaan riittävän monta kertaa, jotta se ei enää ole häiriö. ( Nyt täytyy miettiä, miten sen toteuttaa ja missä paikoissa. Häiriötähän on monelaista arjessa enkä kyllä ehdi ihan kaikkeen reagoida. Hmm! Pitää miettiä. Mutta on tuossa itua.)
Samaan liittyy tämäkin ohje, jossa saavutaan häiriöitä vilisevälle paikalle hyvissä ajoin. Pysytään koko ajan liikkeessä ja koira saa tarkkailla ympäristöä. Pysähdytään välillä ja kun koira katsoo ihmistä, kehutaan palkataan ja lähdetään taas liikkeelle kuljeskelemaan. Näin tehdään 10-15 minuuttia toiveena, että koira on ottanut häiriöt "haltuun" ja on valmis tekemään töitä minun kanssani.
Ennen koetta voidaan tehdä ääntä ja kierroksia aiheuttavaa vauhtiliikettä ainakin viisi kertaa, jotta koira on saanut siihen liikkeeseen liittyviä kierrostunteita purettua etukäteen.
Muutama muukin ohje tuli. Näitä alamme tauolla kokeilla.
Tänään olimme Huotarin Oilin toko-koulutuksessa. Paljon ei Greetta varsinaisesti tehnyt, mutta juttelimme virejutuista ja kerroin meidän kokeista. Oili antoi ohjeeksi alkaa harjoitella kehään tuloa niin, että koira on täysin kontrollin alla eikä saa lähteä häröilemään ihmisten luo tai muutenkaan. Sitä harjoiteltiin. Mentiin ihmisten ohi ja Greetalle huomautettiin, kun se seurasi huonosti. Viimeinen kerta oli jo hyvä. Kaukoa tehtiin. Se otti painetta takana olevista ihmisistä, mutta viimeisellä kerralla, kun napakasti käskin, se toimi hyvin. Olen minä mielestäni napakasti käskenyt ennenkin, mutta nyt täytyy olla vielä selkeämpi. Ei paha, mutta napakka, jolloin koira tuntee, että ihminen on turva. Lisäksi kerran viikossa pitää tehdä kokeenomainen treeni, että Greetta ylioppii voittajaluokan kaavion. Siinäpä sitä talviharrastusta meille.
Pakkolepo tuli Saijan hieronnan jälkeen. Yleensä Greetta on hierottu kerran kuussa, mutta nyt oli kaksi kuukautta väliä ja sen huomasi. Selässä oli paljon jumeja ( kiitos tuon luonteen). Lisäksi Saija löysi oikeasta lavasta kipeän paikan, jota epäili jonkun törmäyksen aikaan saamaksi. En muista mitään törmäyksiä, mutta onhan Greetta sähäkkä koira ja metsälenkeillä voi jotain sattua huomaamattakin. Siispä tämän viikon Greetta tekee hihnalenkkejä eikä mene agitreeniinkään. Lauantain oman seuran agikisaan se on ilmoitettu vain kahdelle agilityradalle, vaikka tarjolla olisi ollut kaksi hyppyrataakin. Hyppy-Luva Greetalla on, joten ei viitsi sitä turhaan juoksuttaa. Se kisa onkin Greetan viimein virallinen tänä vuonna. Seuran mestaruuskisoihin se saattaa mennä, mutta muuten loppuvuosi huilataan kisoista siinäkin suhteessa.
Saagan maha on taas tänään löysällä. Canicurilla mennään toistaiseksi.
