29.5.2018

Hampaiden hoitoa

Greetta on vähän huono syömään luita ja koska sillä oli vähän hammaskiveä takahampaissa, ajattelin hoidattaa ne ajoissa pois. Varasin ajan PetStoressa järjestettävään Emmi-Pet-hammashoitoon, jonka avulla tällaiset helpot tapaukset voidaan hoitaa vaivatta ilman nukutusta. Tai no helpot ja helpot. Mikään ei välttämättä ole Greetan kanssa helppoa, joten vähän jännäsin, miten koira suhtautuu.
Vaan hyvinhän se meni. Hoito tapahtui takaosassa liikettä. Siellä oli rottien ja pupujen ja muiden eläinten lasikoppeja ja vähän piti niitä tuijotella välillä, mutta Greetta alistui kiltisti ensin ultralaitteella ja hammastahnalla tehtyyn hammaskiven pehmitykseen ja sitten metallilastalla kiven rapsutukseen. Nyt on nätit hampaat. Meillä on kotona pesuun tarvittavat välineet, joten olisi hyvä, jos laiska emäntä vähän tormistautuisi ja alkaisi muutaman kerran viikossa harjailemaan pikkuneidin kalustoa.

Hoidosta innostuneena katsoin Saagan hampaita ja totesin, että sille ei kyllä Emmi-Pet riitä vaan täytyy varata aika ihan oikealle eläinlääkärille. Varasin saman tien kesäkuulle ajan sekä kontrolliverikokeisiin, hammaskiven poistoon ja samalla nukutuksella saavat korvakarvatkin kyytiä. Niin villaiset ne näkyivät olevat olevan eikä Saaga anna niihin koskea. 
Että sellaista tällä kertaa.

28.5.2018

No huh huh

Olipa kyllä kaoottiset agikisat meillä eilen.
Greetan kanssa ollaan treenattu tokoa eikä agia pitkään aikaan lainkaan. Siispä koira oli aivan hirveillä kierroksilla.
Ongelma 1: Lähdöt. Ekalla radalla varasti. Palautin paikoilleen ja tehtiin rata uudestaan. Koira ei edennyt lainkaan. Huusi komennushuutoa, pyöri edessä ja oli aivan hirveillä kierroksilla.
Toisessa lähdössä olin päättänyt, että jos varastaa, otan koiran kainaloon ja vien autoon. No, varastihan se ja sai kyydityksen.  Kolmannessa lähdössä pysyi semisti. Ei hyvin. Mutta jollain tavalla. Sillä radalla oli muutama radanomainen pätkä.
Ongelma 2: kierrokset. Mitenhän niitä saisi alemmas. Ei varmaan mitenkään, kun koira on sillä päällä.
Onpa tässä työsarkaa vielä. Nyt ei sitten osallistuta kuin möllikisoihin ja heinäkuussa sitten Klagiin.
Greetan on pakko oppia itsenäisempään menoon ja kuuntelemaan ohjeita, jotta tästä tulisi yhtään mitään. Tai sitten lopetetaan kisaaminen ja vain höntsäillään. Toko ja rally ovat meidän päälajit kuitenkin.

Mutta Pyhtäällä joitakin viikkoja aiemmin radat olivat jo ihan yhteistyötä välillä. Siksi pieni toivo elää. Petra Strübing otti kuvia Pyhtäällä ja kuvissa on ihan agilitykoiran menoa. Ja näkyy siellä kovasti jäljessä oleva ohjaajakin.




26.5.2018

Kukkii











Joka puolella kukkii, kun tämä lämpöaalto meitä hellii. Niin kaunista.

Ja tulihan se ensimmäinen punkkikin sitten poimittua. Greetan niskasta löytyi eilen. Johannalta sain hyvän vinkin, mistä voi tilata edullisemmin Seresto-pantoja, jotka Suomessa ovat todella kalliita. Koirilla on ollut muutaman vuoden Bravectot, jotka ovat toimineet kyllä oikein hyvin, mutta jotenkin vain minua hirvittää syöttää myrkkyjä. Iholle leviävän tuotteen saa aina pois. Moni eilen facebookissa hehkutti Serestoa ja sittenpä laitoinkin tilaukseen. Kun Anu pyysi tilaamaan koirilleen Scaliborit samasta paikasta, ei edes postikuluja tule. Näkyy olevan tanskalainen firma. Nyt odotellaan pikaista postitusta.

Vielä yksi Friida-postaus tähän loppuun. Kännykästä löytyi Friidan viimeisten päivien huonolaatuisia videoita, mutta pitihän ne koostaa ja tippa linssissä katsoa, miten iloinen ja reipas se oli loppuun asti. Puhuminen Friidasta on vaikeaa vieläkin, mutta kuvien ja videoiden katselu on jollain tapaa tosi lohdullista. Sen takia en vielä pysty poistamaan tuota otsikkokuvaa, sillä siinä on Friida. 💕


Tänään menen oman seuran agi-kisoihin talkoilemaan ja huomenna Greetta sitten kisaa kolme rataa. Juu, ei olla agilitya treenattu vähään aikaan, tokoa vain, joten hurjaa tulee olemaan.

22.5.2018

Niin ikävä

Tänään on ollut ihan hirmuinen ikävä Friidaa. On niin vaikea hyväksyä sen lähtöä. Päivän puuhissa ei asiaa muista, mutta sitten suru ja murhe ja ikävä iskevät täysillä. Rakas 💔

Prinsessalle

20.5.2018

Mölli-rallyt Kouvolassa

Meidän kisa-aktiviteettimme senkun jatkuivat tänään. Nyt oli vuorossa rally-toko ja myös Saaga-eläkeläinen oli ilmoitettu mukaan kisaamaan. Greetta tietenkin myös ja molemmat avoimeen luokkaan.

Avo-luokkalaisia oli viisi ja Greetta oli ensimmäisenä vuorossa. Ja se voihki ja valitti pitkin rataa ihan kamalasti. Ikinä ennen se ei sellaista ole harrastanut. Mietin, että voisiko johtua siitä, että se on ollut Koiraklubilla viime aikoina vain agi-möllikisoissa ja se oli ihan agilitymoodissa rally-radalla. Todella ärsyttävää. Ääntelystä meni miinuksia ja 17 virhepisteittä muista epätarkkuuksista. Yksi kymppikin, kun koira iski persuksensa maahan kesken etenemisen. En edes huomannut niin tapahtuvan. Pisteitä 79.
Tuomarin lapussa luki kommenttina:"Sujuvaa, tasaista menoa. Kovasti oli koiralla nyt asiaa."

Saaga oli viimeisenä. Ja voi pojat, miten se oli innoissaan ja tohkeissaan. Videosta näkee, miten sen häntä vispaa ja kyllä se osasi rally-muuvit mainiosti. Yksi piste meni lähdön jälkeisestä pienestä hidasteluhetkestä, mutta muuten täydellinen rata. 99 pistettä.
Saagan lapussa luki: "Ihan huippu. :-)"  Ja niin se olikin.


Tässä koirien suoritusvideo.

Saaga voitti avoimen luokan ylivoimaisesti ja Greetta tuli toiseksi. Viisi koirakkoa oli kaiken kaikkiaan.
Kivat kisat!

19.5.2018

Mökkiretki ja toko-kisat

Torstaina oli luvassa edelleen lämmin päivä ja kun isä oli haaveillut mökkireissusta, niin päätin lähteä Lappeenrantaan, hakea isän ja mentäisiin Lemin mökillä käymään. Näin tehtiin.
Voi miten isä nautti kuistilla istuessaan mökkimaisemasta. Mökkihän on valmistunut yli 50 vuotta sitten ja on ollut isän elämän tärkeä rentoutumispaikka. Ja koko perheelle tärkeä. Ja koirille.
Huomasi, että Friida oli joukosta poissa, kun vanha ja nuorin eivät oikein osanneet alkaa touhuta yhdessä, mutta kyllä ne sitten alkoivat kuljeksia, haistella ja tutkia paikkoja. Friida oli mukana kuitenkin, sillä olin ottanut tuhkapurkin tarkoituksena haudata Friidan tuhkat mökille samaan paikkaan kuin missä Elsa ja Assi jo olivat.

                                              "Älä pelkää pimeää,
                                               siell´on monta ystävää.
                                               Ja viimeiseen matkaan
                                               ei pääse saattajatkaan."

Näiden pienempien kivien alle laitoin Friidan tuhkan. Sinne se häviää, niinkuin muiden tuhka ennen sitä. Suretti ja mieli oli haikea, mutta koska isä oli matkassa, ryhdistäydyin nopeasti.

Juotiin hyvät kahvit maisemia katsellen ja koirat pötköttelivät verannan aurinkopläntissä.


Oli mukava retki joka tapauksessa, ja kreivin aikaan, sillä seuraavana päivänä satoi vettä ja oli tosi kylmää. Isä oli jo unohtanut mökkiretken kokonaan, kun soitteli. Mutta silloin verannalla istuskellessaan hän nautti täysillä.

Tänään oli sitten Greetalla toko-koe. Tuomarina oli Anne Nokelainen ja oli arvosteluissaan aika napakka. Vaan tänään oli Greetan mieliala melkoisen hyvä, suorastaan riehakas hetkittäin, kun vähän haukahtelikin. Se teki varsin hyvin töitä. Toki tyhmiä virheitä tuli ja seuraamisessa ei kontakti kestä, mutta paljon oli hyvää kuitenkin. Paikkamakuusta saatiin kymppi ja se on aina hyvä aloitus.

Tässä Greetan suoritus videolla pisteineen:


Saatiin ykköstulos. Se merkitsi sitä, että ykköstuloksia oli koossa kolme ja saatiin myös koulutustunnus TK1 ja siirrymme avoimeen luokkaan. Ollaan me niitä liikkeitä treenattu, mutta vielä pitää jatkaa, ennenkuin uskaltaudutaan virallisiin kekkereihin. Kun mietin, mistä tämä toko-kisailu alkoi, niin ollaan pitkälle jo tultu. Ekassa kokeessa omassa hallissahan Greetalta meni heti toimintakyky, kun joku hallin parvekkeella kolautti tuolia, Greetta sitä säikähti ja yhdisti tuomarin rollaattoriin. Jonka jälkeen ei pystynyt tekemään yhtään mitään vaan ainoa ajatus oli pois pois pois.
Ja tässä sitä ollaan. Työ pikkuneidin siedättämiseksi monenlaisiin asioihin jatkuu, mutta hetken voi hymyillä ja huoahtaa.

                                                           Kiitos, pikku -Gee.

                                          Hopee ei oo häpee. Sopii ohjaajan asusteisiinkin.


16.5.2018

Syntymäpäivä

Tänään rakas Saaga täyttää 11 vuotta. Herkkuja ei tänään tarjoilla, sillä rouvakoiran vatsa on vähän löröllä todennäköisesti helteestä johtuen. Siksi aamupala koostui raejuustosta ja Biopaktista. Mutta luvassa on Saagalle sen elämän eka nakkikakku, kunhan tuosta vähän maha rauhoittuu. Lahjoja ei anneta, mutta sain eilen sille paikan mölli-rallyyn Kouvolaan. Saakoon sekin vähän mielenvirkistystä, koska rally on sen mielestä huippukivaa, eikä vähiten namitarjoilun takia. Koska ei enää voida virallisesti kisata, tehdään näitä satunnaisia möllejä sitten.

Saagasta on tullut vanhetessaan itsepäisempi. Kun se haluaa jonnekin ojan pohjalle haistelemaan ( ja ehkä etsimään koirankakkoja), niin aika napakasti saa pitää hihnasta kiinni, jos haluaa estää tutkimusmatkailun. Kun aamuisin Saaga ja Greetta makaavat eteisessä käskyn alla odottamassa aamupalaansa, niin Saaga sieltä saattaa omin luvin lähteä jo keittiöön odottelemaan.  Kuulo on vähän huono ja silmissä sumentumaa. Addison-lääkitys tuntuu olevan oikein hyvin kohdallaan, ja sekin on hyvä juttu. Varsinainen vanhus ei Saaga kyllä vielä ole, mutta mukavuudenhalua sillä on ja liikkeet ovat loiventuneet.

Onnea kultaseni <3 Pitkää ikää sinulle. Huomenna on kulunut 3 viikkoa Friidan lähdöstä, joten vähän haikea mieli on tänä juhlapäivänä.

Sitten vielä satunnaisia kuvia Saagan taipaleelta:









12.5.2018

Kuuma kisapäivä

Tänäänpä sitten kisattiin Greetan kanssa oikein virallisissa kisoissa taas. Pyhtäällä oli Agi-Kotkien ensimmäiset ulkokisat ja sää kyllä suosi. Ehkä vähän liiankin kanssa, kun oli todella kuuma ilma. Mutta Greettaa ei se tuntunut haittaavan laisinkaan. Kierrokset nousivat radalla ja virheitä tuli, mutta plussaa oli se, että se joka kerta pysyi lähdössä ja joka radalla oli ihan agilitynkin näköisiä pätkiä pyörähdysten, ohiajojen ja huonon ohjauksen keskellä. Puhumattakaan siitä, että kerran unohdin radan.

Tässäpä nämä. Marikalle kiitos kuvauksista.


Saaga oli autossa mukana turistina ja välillä käytiin kävelemässä - ja heinää syömässä, ainakin rouvakoira. Olipahan vaihtelua senkin elämään.

10.5.2018

Pyöritään ja hyöritään ja jestas sentään

Tänään oli agilitypäivä.
Lähdettiin Eijan ja Haikun kanssa Kouvolan Koiraklubiin mölliagilitykisoihin. Haiku kisasi ekaa kertaa ja Greetta - hmmm. Olin ilmoittanut Greetan putkiralliin, möllihyppyradalle ja mölliagiradalle, eikä siis kisattu missään näistä vaan oltiin kisan ulkopuolisia ratatreenaajia. Ja treeniä kyllä tarvitaankin.  Tässä todistusaineistoa.


Koiraklubilla saa palkata mölliradoilla ja lähdössä ja ekan karkaamisen jälkeen rupesinkin namutuslinjalle. Joka kyllä toimi. Muuten ei ollut kehumista radoista. Viimeinen oli vähän sinne päin.
Kivaa kuitenkin.

Illalla mentiin vielä omalle hallille vähän agsaamaan ja harjoittelemaan sellaista, että on hyppy ja edessä poikittain oleva hyppy, koska se oli möllikisoissa haasteellista ja rima tippui. Vas-vas ja koi-koi kyllä toimivat illalla, kun käskytys oli ajoissa.

Lauantaina sitten kisataan Heinlahdessa ihan oikeissa kisakarkeloissa.

Ja loppuun muutama poseerauskuva. Saaga ja Greetta olivat Kumparepuistossa ja Haiku ja Greetta Kotkan Meripuistossa. Haiku on Greetan siskopuoli ( molempien emo Sabi)





7.5.2018

Voi häiriö sentään

Eilen mentiin rally-toko-kisoihin Hyvinkäälle Greetan kanssa. Päästiin kaverin kyydissä, mikä oli kiva, kun omassa autossa on ikävä ääni. Kaverin koira kisasi myös alokasluokassa.
Kisa-alue oli hyvin rajattu ja suojattu aidoilla eli olisi voinut luulla, että Greetalle helppo juttu, vaan ei ollutkaan. Jännitys alkoi heti kehään astuessa. Vielä odotellessa koira oli suht helppo. Rata oli tosi kiva, mutta voi voi sentään, miten piti Greettaa houkutella ja tsempata, että rata päästiin läpi.
Tässä video:


Olo oli todella uupunut, kun radalta päästiin ja vaikka saatiin 81 pistettä ja merkintä kisakirjaan hyväksytystä tuloksesta, niin mielummin ottaisin iloisen koiran, joka tekee virheitä eikä tällaista jännittäjää.

5.5.2018

Monenlaista puuhailua Greetan kanssa

Ei ne mölli-agsat menneet kovin hienosti.
Eka rata oli kyllä varsin hyvä. Harmi, etten saanut sitä videolle. Toinen rata oli jo sitten melkoista sohlaamista, kun koira kävi jo ylikierroksilla. Mikä ärsyttävintä, se karkasi molemmilla kerroilla lähdössä ja palautin sen sitten takaisin motkottaen.

Siispä eilen aamulla mentiin halliin harjoittelemaan lähtöä ajatuksena, että autoon joutuu saman tien, jos lähtee luvatta. Taskussa oli myös kolinapurkki tällaista röyhkeyttä varten. Pienestä liikkumisesta lensi purkki, mutta muuten Greetta pysyi paikoillaan, vaikka menin tosi pitkällekin. Ihan kiusallaan vissiin. No, jatkamme harjoittelua joka tapauksessa. Lähdössä ON pysyttävä, se on varma.

Mentiin hallilta kaupunkiin viemään valokuvia kehystettäväksi. Teetin valkokuviksi naamakuvat Elsasta, Assista ja Friidasta ja halusin, että niihin laitetaan paspikset ja kehykset. Ensi viikolla saan kuvat ja paikkakin on valmiiksi katsottuna olohuoneen seinältä.  Sitten vielä käytiin Sapokassa kävelemässä. Vähän vielä Sapokassa kukki ja sääkin oli kolea, mutta kyllä se kukkamereksi muuttuu, kun vähän kevät lämpenee ja etenee.







Iltapäivällä oli sitten vuorossa toko-koulutusta. Saaga sai jäädä kotiin huilaamaan vauhdikkaan aamupäivän jälkeen. Koulutus oli Haminassa ja kouluttajana iki-ihana Jessica Svanljung.
Greetta oli ensimmäisenä vuorossa. Sitä jännittivät taas katsojat ja kentän reunalla haukkua paukuttavat malikat ja kouluttaja ja kaikki.Katsottiin ensin liikkeestä seisomista, jota en saa eteenpäin.  Sain hyviä vihjeitä, miten voisi liikettä kehitellä ja käskyä vahvistaa. Seuraaminen ei meinannut sujua millään. Otettiin koira hihnaan ja sillä lisättiin vaatimustasoa. Ruvetaan treenaamaan hihnassa, naksun kanssa ja tarvittaessa nyppäisemällä hihnasta, jos jätättää ja haahuilee. Eli tehtävä on ja jännitys on voitettava. Siinäpä meillä on tekemistä. Mutta totta se on. Tokossa hyvä seuruu on kaiken a ja o, ja moni asia menee pieleen, jos koira ei seuraa. Greetalle ovat helpompia vauhdikkaat temput.
Luoksetuloon sain vihjeeksi napata pannasta ja laittaa sivulle, jos koira lähtee kiertämään takaa. Eli huomautetaan virheestä, sillä Greetta kyllä tietää, mikä on sivu. Lähellä vielä muistutetaan sanalla.
Kierrossa sama juttu. Ruutua tehtiin ensin targetin kanssa Odota-sanalla. Toimi. Sitten tyhjällä targetilla. Toimi. Sitten ilman targettia. Yllättäen toimi. Kaikki tämä läheltä.Siinä ollaan edistytty.
Ääneen ei nyt puututtu, vaikka pieni ääni lähtikin ruutuun mennessä. Sitten Greetta pääsi autoon ja herkku maistui, joten ei ollut hirveässä paineessa. Minä jäin vielä pariksi tunniksi katselemaan muiden koulutuksia.

Tänä aamuna meillä oli ohitustreffit. Greettahan on muutaman kerran käynyt ohitustreeneissä. Normi lenkillä sillä meinaa mennä haukkumiseksi, varsinkin jos ohitettava alkaa tuijotella tai äännellä ja muutenkin ei ole rento tilanne. Valjaiden kanssa se on ruvennut kiskomaan ja nyt ollaan palattu ketjukaulaimeen ja erittäin kauniiseen hihnakäytökseen sen myötä. Ohittamisetkin sujuvat paremmin ja kolinapurkki taskussa muistuttaa, että syytä on käyttäytyä. Mutta ohitustreffeillä ei olla oltu aikohin. Kaverilla oli kaksi shelttiä, joista toinen on lenkillä hankala. Kumpiki ihminen oli valmis purkilla häätämään hyökkijän ja haukkujan. Vaan kuinkas sitten kävikään. Kumpikaan koira ei hyökkäillyt tai lähtenyt lähelle. Kun päästin Greetan hihnasta, se hiipi selkäni takana jalkani vieressä eikä inahtanutkaan. Saaga jolkutti omineen ja haisteli. Se ei mitään treenejä tarvinnutkaan. Oli vain häiriökoira. Muutaman kerran mentiin edes takaisin ja todettiin, että höh, ei sitten. Greetalle olisi tehnyt tosi hyvää, jos joku vieras olisi antanut palautetta huonosta käytöksestä. Mutta toki hyvä näinkin.

Kunhan tässä toetaan, lähdetään sen kanssa kaksin kaupunkireissuille. Siellä on autoja ja ihmisiä ja silti pitää olla urhea ja reipas ja tottua niihin. Lisäksi voidaan puistossa vähän tokoillakin.

Huomenna on meillä rally-toko-kisat Hyvinkäällä. Avoimen luokan toinen kisa. Ekasta viime vuonna ei saatu tulosta. Temput se osaa, kunhan pää kestää.

3.5.2018

Treenipäivä

Tänään oli ihana keväinen sää. Mentiin aamupäivällä Jylpylle Hannelen kanssa. Hannele harjoitteli koiratanssia bouvierinsa Danan kanssa kilpailua varten ja minä halusin harjoitella avoimen luokan rallyrataa Greetan kanssa, sillä ollaan menossa sunnuntaina rally-toko-kilpailuun. Eipä olla koko talvena tehty mitään rallyn eteen. Vaan tosi kivasti Greetta muisti kuviot ja kun ei ollut häiriötä,niin teki nätin radan. Saagakin pääsi radalle ja oli tavattoman tohkeissaan. Hyppyä se ei oikein hahmottanut, onhan sillä jo sumentumaa silmissä ja varmaan ei oikein erottanut koko hyppyä. Mutta hyvin oli mummolla muuvit muistissa.

Todistusaineistoa videolla tässä:


Illalla mennään Greetan kanssa mölliagikisoihin hakemaan ratatreeniä. Sitä tarvitaan. Pikku-Gee-rukka on nyt ainoa harrastuskoirani ja sen niskaan kaatuvat agsat, rallyt ja tokot. Kyllähän sillä virtaa riittää, jos vain pää kestää. Sitä odotellessa.

1.5.2018

Mölli-tokoilemassa

Tänään kolmelta oli Haminassa möllitokot, jonne olin Greetan aikoja sitten ilmoittanut. Se kun tarvitsee kisakokemuksia paljon ja eri paikoissa. Olin ilmoittanut Greetan avoimeen luokkaan, vaikkemme todellakaan ole vielä siihen valmiita.

Monta asiaa sujui hyvin. Paikkaistuminen sujui yllättävän hyvin, vaikka naapurit tuijottivatkin Greetan suuntaan. Tosin taisi enemmän niillä nenä toimia, sillä tuuli toi selkeästi jonkun ihanan hajun poikakoirien nokkaan. Seuraaminen oli ihan luokatonta, kun Greetta ei pysty pitämään kontaktia vieraassa paikassa ja ajelehtii enemmän kuin seuraa. Liikkeessä seisomisessa se tarvitsee nenäkosketuksen ja vähän kääntyili, kun menin taakse. Liikkeestä istumista ollaan harjoiteltu todella vähän, joten ei ihme, ettei sujunut. Ruudussa annoin käsiapua maahan menossa, mutta siihen nähden, ettei olla juuri harjoiteltu ilman targetia, se sujui ihan kivasti. Noudossa nousi liian aikaisin. Hypyssä teki taas ylimääräisen takakierroksen, ennenkuin tuli vierelle. Merkin kierrossa piti melua. Kaukokäskyissä tuli ylimääräsiä käskyä ja vähän ennakointia. Katsokaa itse.


Saaga oli turistina mukana ja käytiin pieni lenkki ennen kisaa. Sitten koirat odottelivatkin autossa, kun toimin voittaja- ja evl-luokkien liikkurina. Vettäkin alkoi vähän tihuttaa ja oli riivatun kylmä. Mutta ihan kiva päivä joka tapauksessa. Minna Halonen oli ottanut pari kuvaa Greetastakin. Tässä niitä.

                                                        Kuvat paikallaistumisesta
Greetta on nyt ilmoitettu kahteen viralliseen toko-kisaan alokasluokkaan. Tavoitteena on edelleen se TK1-koulutustunnus. Lisäksi mennään perjantaina Jessica Svanljungin toko-koulutukseen tälle samalle kentälle. Josko saisin hyviä vinkkejä seuraamiseen ja jättöihin.


Uurna

Eilen vappuaattona tuli viesti, että Friidan tuhkan voi noutaa. Rasia on sama, jossa sain Assinkin tuhkan. Suru palasi taloon hetkeksi. Friida pääsee lepäämään  Elsan ja Assin vierelle Lemin mökille.
Pieneen mahtuu yhden koiran tuhka.