Kanerva kukkii ja rally-koulutuksessa käytiin

Tehtiin eilen taas pitkä ja hiiidas vaellus metsässä. Namia annoin vain parissa paikassa maahan,mutta Greetalla oli jo odotusarvot nousseet tästä ja se jonkin aikaa molemmilla kerroilla etsimisen jälkeen kyttäsi minua, tulisiko lisää. Eli ehkä vähennän kertoja ja annan vasta kävelyn loppupuolella 

Koiruuksien Klubin ohjaaja vastasi näin, kun kerroin tästä kyttäyksestä:

"Ruuan etsintään voi kokeilla, että tarjoaakin matkalla etsittäväksi koiran omaa ruokaa, joka ei monia koiria innosta niin paljon. Toisaalta voi myös kokeilla vaikeuttaa etsimistehtävää siten, että koira väsyy sen aikana. Joillekin koirille ruoka on kuitenkin niin tärkeää, että paras tapa voi olla tehdä etsimistä aina vain lenkin tietyssä / tietyissä kohdissa ja muodostaa tästä rutiini, jolloin koira tietää, ettei etsimistä ole tiedossa muissa kohdissa. Tai tosiaan jättää etsimisleikin ihan lenkin loppuun. Lähtökohtaisesti koiran tarjoama huomio on tietysti hyvä asia eli kertoo siitä, että koira haluaa puuhailla yhdessä omistajan kanssa. Paljon vaihtoehtoja, joista pitäisi löytää omalle koiralle sopiva." 

Ekalla kerralla meillä olikin omat nappulat, mutta toisella kerralla oli herkullisemmat namit ja se saattoi nostattaa Greetaa vielä lisää. Pitää palata omaan kevytruokaan, ja miettiä, missä kohdassa sen tarjoaa etsittäväksi. 

Ne kuvat tässä:

                                   Vähän on tylsää tämä poseeraus. Yhtä aikaa tylsistyivät tytöt.

                                                  Greetalla on varsin hupaisa ilme.

                                                              Söpöläiset

 

Kotona sitten saivat purutikut .Mollyn viilennysliivi piti koiran viileänä koko tunnin tallustelun ajan.

Oltiin Maiju Haapaniemen rally-koulutuksessa erittäin lämpöisessä hallissa. Mollylla oli aamuaika ja olin ostanut erään ryhmäläisen vuoron Greetalle, kun tämä itse ei päässyt. Oli oikein hyvä ostos,

Mollyn kanssa harjoiteltiin lelusta luopumista. Maassa oli lelu. Molly näki sen. Sitten se vapautettiin taakse päin minulla olevalle lelulle. Oli kyllä hiukan haasteellista, mutta onnistuttiin. Pienen treenin jälkeen onnistui myös muutaman seuruuaskeleen ottaminen lelua ja kohti ja sitten taas vapauttaminen minun lelulleni. Luopumista tarvitaan houkutuksessa. Siinäpä työsarkaa. 

Sitten tehtiin pikku rataa. Pieniä seuruu- ja tehtäväpätkiä ja vapautus leluleikkiin jossain hyvässä seuruukohdassa. Varsin hyvin toimi. Houkutus oli vähän liikaa, mutta lopulta siitäkin selvittiin.

Sekä Greetalle että Mollylle tehtiin sitä, että istuttiin perusasennossa ja annettiin koiranpuoleisella kädellä namia palkkasanan jälkeen. Useita toistoja. Ennen tätä Greetta yritti luopua namista. Sille se oli paljon vaikeampaa kuin Mollylle. Kyllä se istui vieressä ja piti kontaktia, mutta kun vapautin antaakseni kädestä palkan, se pari kertaa salamana meni targetille ottamaan herkun. Onneksi kisatilanteessa ei houkutus ole ikinä ollut ongelma. Pitää treenata.

Radalle mennessä Greetan kanssa ensin se perusasentonamitus. Lähdettiin hyvin hidasta vauhtia menemään. Kun tuli eka pieni piippaus, palattiin takaisin päin, tehtiin perusasentonamitusta ja tehtiin tehtävä uudestaan ja se onnistui hiljaisena. Taas jatkui matka ja jossain toisessa kohdassa aivan sama juttu. Taas palkkausta. Hidas vauhti toimii Greettaa rauhoittavasti ja tuo stoppaaminen ja herkkujen anto hetken ennen matkan jatkamista oli sille myös hyväksi. Maiju ehdotti, että kun alkaa kierrokset, voisi myös käyttää käsikosketusta rauhoittamaan koiraa. Sillä on joku tehtävä, mutta rauhallinen sellainen. 

Tuli valtavan hyvä mieli Greetan treeneistä. Pitkä on tie edessä, ennenkuin tohditaan vielä kisata, mutta nyt on jotan välineitä, millä muuttaa tilannetta.

Greetan juttuja

 Minähän olen jo jonkin aikaa tehty aamukävelyt koirien kanssa erikseen. Vaikka on rauhallinen kerrostaloalue, täällä kuitenkin liikkuu ihmisiä, koiria ja kulkuneuvoja tämän tästä. Greetta näkee ja kuulee kaiken. Pihalla voi olla ihmisiä, naapurirapun koira voi haukkua - kaikki aiheuttaa suuria tunteita Greetassa. Niinpä ollaankin lähdetty hallitusti ja vaiheittain kotoa käytävään eri istumisten kautta ja käytävästä ulos pihalle. Ei tietenkään mennä käytävään, jos kuulen, että siellä menee joku, vaan vasta silloin, kun ei ole ketään. Pihan läpi kuljetaan jommalla kummalla seuraten ja kun päästään pihalta tien puolelle ( tsekkaan, ettei ketään oli lähettyvillä) heitän namin maahan. Sitten jatketaan rennommin kulkemista. Minun täytyy kuitenkin tarkkailla ympäristöä, etten saata Greettaa vaikeisiin tilanteisiin eli valitaan reittejä, jossa koiran ei tarvitse reagoida, vaikka näkeekin häiriön. Koirat ovat vaikeimmat ohittaa kauempaakin. Onneksi pystytään lähtemään sellaiseen aikaan, että aamuliikenne on jo ohi ja tilanne on rauhallisempi. Greetta satunnaisesti haistelee, mutta tarkkailu on sen päätehtävä kävelyllä. Ei siis järin rentoa elämää sillä.  Mollyn kanssa on helpompaa. Sen kanssa keskustellaan hihnakäytöksestä ja siitä, ettei lintuja jahdata vaan katsoa voi ja sitten saa palkkaa. Koiriinkin se saattaa reagoida, muttei aina ja sehän on teini, joten uskon ohimeneväksi, sillä se on koirasosiaalinen ja tykkää vieraista koirista, elleivät ole hirveän isoja ja sen takia jännittäviä. Molly käyttää pääosan kävelystä rentona nuuskutteluun, mikä onkin hyvä juttu.

Palataan Greettaan. Kaiken maailman juttuja ja kursseja ja materiaaleja olen läpi käynyt. Look At That on melko hyvä Greetalla, mutta oma ajoitus on tosi tärkeä, että huomaa ajoissa häiritsevän asian eikä se tunnu ihan kaiken parantava systeemi olevan. Tulipa Facessa vastaan tieto nettikurssista nimeltä Reaktiivisten koirien tehokurssi. Kesto yksi kuukausi. Kun ei hinta ollut paha, päätin, että kokeillaan ja että tämä olisi sitten viimeinen kurssi, mitä ikinä tästä aiheesta käydään. 

Niinkuin kouluttaja sanoi Greetasta kerrottuani, niin Greetta ei tarvitse koulutusta vaan taidon oppia rentoutumaan ja sehän on juuri näin. Kyllä se kotona on varsin rento, mutta on tilanteita, jossa sen on vaikea rentoutua vaan se on valmiina reagoimaan  oitis. Aamuruoka on yksi näistä asioista,jota on ihan mahdottoman vaikea rauhoittua odottamaan. Rauhan ( edes jonkin asteisen) löytyminen voi kestää pitkänkin aikaa. Aina se lopulta löytyy, sillä syömään ei pääse, ellei makaa eteisessä hiljaa.

Ensimmäisen viikon harjoitus oli hidas kävely. Koiran kanssa liikuttaessa mennään hitaasti ja vielä hidastetaan, jos koira ei meinaa alkaa haistella. Kun ekan kerran lähdettin aamukävelylle pihasta, ruvettiin tekemään tätä. Koira oli ihmeissään, vilkuili minua ja vaihtoi puolta, mutta jonkin ajan kuluttua korvat laskivat, häntä laski ja se alkoi vähän haistelemaankin maata. Itsekin rentouduin koiraa katsellessani ja vaikka toki katselin ympäristöä, tilanne oli paljon levollisempi meille molemmille. Tätä olemme joka aamu jatkaneet. Samaa olemme tehneet metsässä. Mollykin on ollut mukana. Greetta menee pitkällä hihnalla jotta pääsee haistetlemaan juuri sinne,minne haluaa. Samoin Molly. Kokeilin flexejä, mutta ne pitävät ääntä, joka häiritsee Greettaa, ääniherkkä kun on. Pitkät hihnat, jotka laahaavat maata, ovat hyvät. Irti en voi päästää, sillä (paitsi että on pesimäaika) se nostattaa kierroksia vallan hurjasti.

Toisella viikolla ollaan tehty lisäksi ruokataukoja metsäkävelyllä. Kuivanappulat ovat mukana. Heitän Greetalle varvikkoon nappulat, joita se haistelemalla etsii. Se on tarkka tyttö ja kuono toimii, joten siinä menee hyvin aikaa. Mollylla on omat nappulat mukana. Kun ekaa kertaa heitin nappuloita ihan näkyvään paikkaan maahan, se ei yhtään ymmärätänyt, mitä pitää tehdä. Näytin yksi kerrallaan nappulat sille ja se söi ne. Meillä oli kolmen pysähdyksen taktiikka. Toisella kerralla Mollykin älysi jutun ja sekin alkoi nuuskutella menemään. Sitten taas jatkettiin hitaasti eteenpäin. Normisti puolen tunnin metsäkävelystä tulikin tunnin lenkki. Lisäksi maasto on epätasaista, juuria, kiviä ja käpyjä on runsaasti ja varvikossa kävellään. Tämä epätasaisuus ja erilainen tasapainoilu lisäävät kehotietoisuutta ja vaikuttavat pikkuaivoihin, jota kautta vaikuttaa koiran tunnesäätelyyn positiivisesti. Eli ehdottomasti jatketaan tätä koiran ehdoilla.Hidasta vauhtia ja rennosti. Greetalle varmaan otan pienen nappulatauon aamukävelyllekin.

Täytyy sanoa, että jo näillä vinkeillä kurssi on ollut kannattava. Pitkä tie tietenkin edessä, koska mikään pysyvä muutos ei tapahdu nopeasti, mutta kaikki muutos rentouden suuntaan on pelkkää plussaa. Ihan jo koiran itsensä kannalta olisi hyvä, ettei tarvitsisi olla hälytysvalmiudessa koko ajan.

Rally-kisa, agilitykisa ja muita puuhia

Pitihän meidän sinne Porvoon rally-kisaankin mennä, kun kerran oli paikka maksettu ja päästiin kokeilemaan avo-luokkaa. Erotuksena alo-luokan kisoihin oli, että tämä oli meidän ensimmäinen ulkokisa. Oltiin muutamaa päivää aikaisemmin treenattu avo-rataa Jylpyn ulkokentällä ja meni melkoiseksi haahuiluksi. Samoin kävi Porvoossa. Mollylla oli niin paljon katselemista kentällä ja kentän ulkopuolella, ettei se ollut yhtään kanssani samalla radalla. Saatiin me temppuja tehtyä, mutta ah niin huonosti. Lopputulos oli 54 pistettä eli ei hyväksyttyä tulosta meille. Matkakaveri Marjut cockerspanieli Terran kanssa sen sijaan korkkasi avon hienosti. He saivat 84 pistettä ja tuomarinpalkinnon. No, ei muuta kuin treenaamaan lisää ulkona ja sisällä. Alunperinhän meidän piti korkata alo oman seuran kisassa, mutta kun Kyllin kanssa innostuttiin, haettiin ja saatiin paikat kolmeen kisaan ja läpäistiin ne. Nyt ei ole kisoihin kiire laisinkaan. Ensin täytyy tulla parempi seuraaminen Mollylle ja pitempi sinnikkyys, kun koira on irti ja sen on kuitenkin kuunneltava ohjaajan ohjeita ja seurattava mukana. 

Kuvissa matkakaverukset Terra ja Molly. Ja rata, joka oli aivan tehtävissä Mollyllakin.

Greetta sen sijaan Marjutin kanssa teki hienosti töitä Agi-Kotkien kisoissa Pyhtäällä. Joka radalla oli hyvä vauhti ja pari teki tuplanollan ensi vuoden SM-kisoja varten. Molemmilla nollaradoilla Greetta oli toinen, eli aika lähelle sertejä pääsi kuitenkin.

Tässä Marjutin ja Greetan radat:

 

 

Molly on aloittanut vesijuoksukuntoutuksen Hyvänmielen Koirakeskuksen vesijuoksumatolla. On sillä vielä tekemistä, että jalkoihin tulee hyvä potku, mutta tosi hyvin se matolla tepsuttelee eikä ole yhtään ahdistunut siitä, ettei pääse pois. Tässä kuvat tämän päivän toiselta vesijuoksumattokerralta. Molly istuu ja odottaa altaan täyttymistä ja toisessa kuvassa se istuu ja odottaa tyhjentymistä. Turkki leijuu kuin meduusalla.

Tässä videoita Mollyn kahdesta kerrasta.

 

 

Ekalla kerralla oli hitain vauhti. Toisella kerralla pykälän nopeampi. Siitä ei ole videota, kun aikansa tepsutettuaan sen takajalkojen potku rupesi olemaan ihan kunnollinen. Tämä on sille hyvä kuntoutuslaji. Meillä on vielä monta kertaa jäljellä.

 

Käytiin myös Mollyn kanssa match showssa harjoittelemassa. Hyvin se siellä kehässä kulki, vaikka kuumuus alkoikin väsyttää. Ei sijoitusta. Käytiin myös näyttelyharjoituksessa. Se kesti aika pitkään ja Molly sielläkin kuumuudessa nuupahti, mutta vaikka vieraita koiria oli paljon, se alkujännityksen jälkeen oli ihan rento ja katseli vain.

 

Ai miksikö näitä? Molly menee Kouvolaan koiranäyttelyyn 20.8. Pitäähän sitä vähän edes harjoitella.

Greetta on aina iltasella todella suopea Mollylle ja ne ovat joka ilta leikkineet jonkin verran. Greetan pitää välillä mennä puhaltamaan kierroksia pois, mutta on kiva katsoa,miten kaverukset aina vähän aikaa leikkivät. Tekee molemmille oikein hyvää.

 

 

 

We did it

 Niin sitä siirryttiin kymmenessä päivässä kolmessa kisaassa avoimeen luokkaan. Ei tämä kolmas kisa mikään tyylipuhdas suoritus ollut. Molly sai 82 pistettä ja häröili melkoisesti.( video tulee, kunhan ehdin)  Mutta kuka niitä pisteitä enään muistaa, kun RTK1 on saavutettu. Sen tiedän, että seuraamista pitää harjoitella paljon ja sitä palkata. Avoimen liikkeessä seisomaan nousut ovat vielä erittäin vaiheessa. Vasemmalle kääntymisen perän käyttöä pitää kovasti treenata myös. Mutta nautitaan nyt tästä. Hallelujaa, hihnasta päästiin eroon. Treenikaverimme ja kisakumppanimme Lotta sai myös koularin ja sai jälleen tuomaripalkinnon. Sen pisteet ovat olleet joka kisassa lähellä sataa. Taitava tyttö.

Myös Greetta ja Lotan veli Olli olivat Asikkalan reissussa mukana. Hyvä, kun olivat, sillä oli pitkä päivä. Greetta käyttäytyi todella tyylikkäästi koko reissun ajan.

                                                 Lotta poseeraa totisena.

Koska me saimme Porvooseen muinoin alo-paikan, kun ei saatu ensin paikkaa Kouvolaan, niin pistin kyselyn, voidaanko mennä avoimeen. Ja voidaan. Ensi viikonloppuna kokeillaan, miltä avo tuntuu. Suuria odotuksia ei ole. Joka tapausessa se on viimeinen koe pitkään aikaan. Keskitytään avon harjoitteluun, oikean puolen seuraamisen virittelyyn ja etenkin tokoon, joka on vähän ollut hunningolla.

Lisäksi meillä alkaa vesijuoksumattotreeni jalkojen vahvistamiseksi. Olen varannut useamman kerran Mollylle. Toivottavasti on jaloille paljon hyötyä siitä.