20.6.2013

Karvat kuntoon ja punnitukseen

Koipeliinikoira Friida pääsi tänään Eijan trimmiin. Nyt on naama ja perä siistit.  Kelpaa kiitää pallon kanssa.  Punnitsin tyypin ja vaa'an lukema näytti tasan 23 kiloa. Ei ole lihava tämä tyttö kuitenkaan vaan juuri sopivassa kuosissa.

Koipeliinin äidin korvat nypittiin myös tänään. Minä pidin kiinni ja Eija nyppi. Saagan korvat kun ovat tosi villavat. Viimeksi reilu kuukausi sitten ne nypittiin ja nyt oli taas korkea aika.
Saagakin punnittiin ja JIHUU!! Paino oli pudonnut yli kilon edellisestä punnauksesta eli oli 23,5 kg.
                                                                       hesse_clap2

Assin karvastolle ei tehty mitään, vaan se kulki turistina mukana. Vaa'alle sekin pääsi ja lukemaksi tuli 22,2 kiloa.

Emäntää ei punnittu. hesse_wink2

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu


                                                                      Arska paistaa

17.6.2013

Koiramainen sunnuntai

Monta erilaista koirajuttua tapahtui sunnuntaina. Aamusta virittelin tietokoneen päälle, sillä live stream-lähetys agilityn SM-kisoista Kirkkonummelta alkoi heti aamusta. Sitä tuli seurattua  aika aktiivisesti, kunnes tuli aika lähteä koiranäyttelyyn. Kotkassa oli viikonloppuna Kotkan Ruusu- kansainvälinen koiranäyttely. Lauantaina olivat vesikoirat, mutta silloin olin vielä mökkireissulla. Sunnuntaina piti mennä katsomaan, miten Susku ja Goljat pärjäisivät kotikehässä.

                Goljatilla oli häkkikaverina Eijan Andy, joka kisaturistin lailla otti todella iisisti.

Hienostihan se meni. Goljatista tuli paras uros-3 ja se sai ensimmäisen sertinsä ja vara-cacibin, joka muuttuu cacibiksi, sillä kakkonen oli jo kansainvälinen valio.  Hyvä Goljat! Onnea Susku!

                                                                     Sertiposeeraus

Näyttelyssä oli paljon tuttuja. Viereisessä kehässä oli saksanpystykorvia. Helena ja pikku Chili olivat myös paikalla. Chilillä oli vähän hurlumhei-fiilikset, mutta söpö naama sillä kyllä on.

                                              Muitakin söpöjä naamoja kamera bongasi.

                                                     Bassetin pentu mietiskelee.

                                                          Kiira, rotua bracco italiano.

Sitten lähdin kiertelemään kauppakojuja - ja taas tuli tuttu vastaan. Saija oli kentän kulmalla ja mukana näytelyssä oli bullmastiffi Lysti, joka on aivan hurmaava tyyppi.

                                                       Lystiä vähän pitkästytti odottelu.

                                                          Booooooring.

                                                              Helpottaiskos hörppy?

                                                   Tai jokunen mukava taitotemppu?

                                Lopulta kehä alkoi. Kuvassa molemmat avoimen luokan nartut.

                              Paikalla seisomiseen on helppo keskittyä, kun edessä on palkinto.
                                                     Sangen intensiivinen katse, eikö?
                                          Lysti sai ERIn, muttei SA:ta, joten kisa loppui siihen.


                                                                        Joko lähettäis kottiin?

Olikin ihan viisasta tuo kotiin lähtö, sillä taivaalle alkoi kertyä harmaita pilviä.  Minäkin kiirehdin kotiin viemään koiria ulos ennen luvattua sadetta.

                                                                      Vähän palloilua ensin.


Illan suussa oli vielä Saijan vetämät toko-treenit, jonne mentiin Saagan kanssa.
Saaga teki paikalla istumisen, kun muut makasivat. Hyvin onnistui. Kävin kerran palkkaamassa, mutta suurimman osan ajasta olin piilossa.

Saaga oli taas hyvässä vireessä ja Saija ehdotti, että heti tehtäisiin noudot pois, jotta nähtäisiin, vieläkö hyvä palautusvauhti jatkuu. Ja jatkuihan se. Laukat hyppynoudossa, metskunoudossa ja tunnarissa. Kaikissa tehtiin niin, että heitin palautuksen loppupuolella palkan taakseni. Se auttoi tunnarin palautuksessa kovasti, sillä kun koira tuli lujaa, se ei ehtinut kuin kerran puraista kapulaa. Niin kiire sillä oli herkkua hakemaan. 

Treenasin luoksetuloa niin, että palkka jäi Saagan taakse kuppiin. Seurauksena ekalla kerralla oli, ettei koira lähtenyt liikkeelle ollenkaan ja sitten kun lähti, lähti hitaasti. Toisella kerralla lähti paremmin ja kolmannella myös.  Tokalla ja kolmannella kerralla tein vain seisomisstopin ja vapautin palkalle. Taitaa kuitenkin olla parempi, että tässä liikkeessä palkka on minun takanani. Sitäkin kokeiltiin kerran.

Ruudussa oli valmiina jonkun jättämä tyhjä target, joten vaikka Saagan piti hakea itse, missä ruutu on, sen paikka oli hyvä, kun se bongasi targetin. Toisella kerralla ei targetia ollut, mutta Saaga meni samaan kohtaan, mitä nyt käydessään makuulle tähyili ympäriltään targetia.

Kaukokäskyt sujuivat aika hienosti,vaikka välillämme oli matkaa ihan reilusti. Istumisia tehtiin useita. Tein ennakoivan taputuksen ja lähdin reippaasti liikkeelle. Saaga tuppaa tarjoamaan pysähtymistä omatoimisesti, mutta minä vain kutsuin jatkamaa ja käskin vasta, kun vauhti oli  hyvä. Kaikki istumiset onnistuivat oikein hyvin.

Ihan loistofiiliksissä jälleen lähdettiin hallilta - ja siinä vaiheessa, kun Saagalla olisi vielä ollut intoa tehdä.

Heinäkuun lopussa olisi Lappeenrannassa tokokisat. Sinne haluaisin mennä Saagan kanssa kisailemaan, jos vain saadaan paikka. Pitää muistaa seurata kalenteria, että tulee soitettua ajoissa.

15.6.2013

Vauhti-Saaga - oi ihanaa

Torstai-iltana oli torstain toko-ryhmiemme järjestämät toko-möllikisat alo- ja voi-luokille. Saaga ja Friida oli ilmoitettu, mutta Friidaa ei voinut ottaa juoksujen takia mukaan. Saaga sai sitten olla portugeesiedustajana.

Vaikka virheitä tuli, niin aivan HUIPPUA oli se, että Saagalla oli virtaa ja vauhtia. Kaikki noudot palautettiin laukalla. Olen niin onnellinen. Toivottavasti suunta oikeasti on tämä.

SAAGAN MÖLLI-KISASUORITUS

11.6.2013

Oi niitä aikoja

Löytyi vanhalta dvd:ltä Saagan alku-uran tokokisasta videota. Ensimmäinen kisa sillä oli reilun vuoden ikäisenä Haminan piirimestaruuskisoista, jolloin se sai ykköstuloksen. Ja Saagalla on vielä pitkä turkki - joka on suloisessa sotkussa, sillä näkyy olevan maneesikisat. Tuo oli koiranetin mukaan neljäs kisa ja Saagan toinen ykköstulos. Ihan on samalla lailla pompsahtelevainen kuin tyttärensä.

OI NIITÄ AIKOJA

10.6.2013

Puistokierroksella

Tänään lähdettiin Windylän jengin kanssa puistokävelylle Kotkaan. Assin jätin kotiin, sillä sen koivet eivät olisi niin pitkää kävelyä kuitekaan jaksaneet.  Kotikaupungissamme on loistava puutarhuri Heikki Laaksonen, jonka ideoimana on syntynyt Katariinan meripuisto, jossa on istutuksia, mutta myös laaja ruohokenttä pelaamiseen, auringon ottoon ja muuhun. Rannalla on kuntoilulaitteita ja lapsille leikkitelineitä, on pieni hiekkaranta, grillauspaikkoja, labyrintti ja vaikka mitä. Upea puisto. Sieltä startattiin rantoja pitkin kohti matkustajasatamaa Sapokkaa. Sapokassa on myös kahvila Tulikukko, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Niinpä parkkeerasimme sinne terasssille, haimme koiria varten varatun vesikupin läähättäville koirille ja itse joimme hyvät jäätelökahvit merituulia haistellen.

Paluumatkalla menimme toisen hienon puiston, Sapokan puiston kautta. Alppiruusupensaat olivat alkaneet kukkia ja lajikkeita oli useita.

                                                                      Mun nuput

Koiria laitettiin poseeraamaan tämän tästä eri paikkoihin. Aika kuuliaisesti ne suostuivat istua tönöttämään paikoillaan, vaikka välillä Windyn korvien asennosta näki, että sen mielestä homma oli erittäin tyhmää. Mutta kesti se koettelemukset urheasti.

                                            Vuoden 2013 Klag-porukan kokoontumisajot

                    Puistossa on myös japanilaishenkinen alue. Sinnekin koirat laitettiin poseeraamaan.

                                                    Hieno kivipenkki - ja Windyä tympii.


Friida oli matkan varrella jo yrittänyt yhteen jos toiseen rantaan päästäkseen kastautumaan. Niinpä sitten päästin sen irti koirille sallitussa rannassa. Vesi oli aika matalaa, joten uimasille ei voinut ruveta, mutta kahlata saattoi kumminkin.


Pienen vilvoittelun jälkeen jatkettiin matkaa kohti Katariinaa. Sieltäkin löytyi kohta, jossa ottaa kuvia. Tuttu paikka jo ennestään meille.

                                                                 Windy ja Sabi

                                                                      Äitejä ja tyttäriä


                                   Valkoposkihanhet laiduntavat säännöllisesti Katariinassa.

Sitten suunnattiin kotiin. Oli ihana retki, sillä vaikka oli lämmintä, koko ajan mereltä puhaltava pieni tuuli vilvoitti oloa.  Kannatti lähteä.

8.6.2013

Kepinryöstöä ja rauhallisempaakin menoa

Viime tiistaina lähdin Suskun ja hänen koiriensa kanssa meren rannalle. Kun meidän joukkueen paras uimari on juoksussa ja Assin on vaikea kulkea kivikossa, otin mukaan vain Saagan - ja uimaliivin. Vaikka oli hellepäivä, mereltä tuuli sen verran, ettei rannalla ahdistanut. Sopivan uimapaikan löytäminen oli vaikeaa, sillä joka paikassa oli valtavasti siitepölyä vedessä ja kaisloja oli ajautunut pitkin rantoja. Aika upean väristä vettä se oli, joskin koirat piti pestä tämän uimakeikan jälkeen.

Saagan uitin heti alussa. Sen verran kivinen oli meren pohja, etten viitsinyt tehdä uittamista kuin kerran. Sen jälkeen Saaga kuljeskeli rannalla ja pysytteli visusti pois ihan veden ääreltä.

                                      Ihanat merituulet puhaltavat Saagan kuonoon sulotuoksuja.

                                     Mielummin se haisteli heiniä kauempana heinikossa kuitenkin.

                                                     Pienet turkkiravistelut ovat aina poikaa.

             Paikalla oli myös Suskun vanhin koira Gibson, joka on aika saman ikäinen Saagan                     kanssa. Nämä kaksi pönäkkää keski-ikäistä ovat kuin pariskunta. Molemmat rauhallisia tyyppejä.

Mutta Jeppe ja Goljat ne vasta hauska ja vauhdikas pari olivat rantatouhuissaan. Keppileikissä oli selvä työnjako. Jeppe hakee kepit vedestä ja Goljat varastaa  ne Jepeltä. Ja sitten juostaan.

                                         Keppi on heitetty ja Goljat on valmiusasemissa.

                                                                Jeppe noutaa ja vesi roiskuu.

                                                      Keppi on ryöstetty - ja sitten karkuun.

                    Kaikki tämä tapahtui täydessä yhteisymmärryksessä siitä, että kyseessä oli leikki.
                                                               Ja sitten alusta uudestaan.

                                                         Saaga  vähän hämmästeli ....

                                                   .... ohi kiitäviä koiria ja päätti ....

                                                          ....vetäytyä heinikkoon ja ...

                                              ... ottaa torkut rauhallisemmassa paikassa.

                                   Gibsonkin puuhaili omiaan kunnes yhtäkkiä se huomasi jotain.

                                           Hirweän suuri puukappale tuottaa Jepelle ongelmia.

                        Kamu yrittää auttaa, mutta ei onnistu ei. Silloin paikalle saapuu pelastava ritari.

                                                                         Ja oliko vielä muuta?

                                                                 Kyllä Goljatkin osaa noutaa.

                                            Onnenpiehtaroinnit noudon päälle ovat asiaa.
                                            Goljat päätti olla Gibsonin kaltainen sankari.

                                                         Goljat on nimensä veroinen.

                                                                Äiti ja sen poika

Ihan järjettömän hieno valokuvauskeli oli silloin ja tuli hurjan monta mainiota kuvaa . Keltainen löllö näyttää vedessä aika eksoottiselta ja antaa kuville oman mielenkiintoisen sävynsä. Mutta niinkuin sanottu, löllö haisi turkissa ja koirat joutuivat pesuun kotiin saavuttuaan.