18.11.2018

TK 2


Tänään saatiin kuin saatiinkin se puuttuva avoimen luokan ykköstulos eli nyt ollaan virallisesti voittaja-luokkalaisia. Ihan hyvät pisteetkin saatiin, mutta olisivat olleet paljon paremmat, ellei Greetta olisi ollut niin kovissa kierroksissa, että se piippasi tai haukkui kaikissa muissa liikkeissä paitsi paikalla istumisessa. Tämä oli pahin koe tähän mennessä tässä suhteessa. Nyt sitten olen sormi suussa ja mietin, miten tätä aletaan työstää.

Video kokeesta:

17.11.2018

Mietteitä

Kyllä minä tuota Saagaa mietin. Ei niin, että sillä erityisesti mitään hätää olisi taudeistaan huolimatta, mutta mietin silti, kauanko meillä on aikaa yhdessä. Mietin minä Friidaakin ja ikävöin sitä tosi paljon välillä. Laskeskelin juuri, että Friidan lähdöstä on jo yli puoli vuotta, mutta edelleen muistan kuin eilisen päivän sen lähdön hetken ja tunteet, jotka tulivat, kun se sai kuolettavan diagnoosinsa. Friida oli niin mukava ja leppoisa koira, iloinen ja helppo. Saagasta on tullut vanhemmiten jästipää tietyissä asioissa. Kun se on tehnyt iltapissansa, se ei yleensä missään nimessä halua sen kummempia lenkkejä vaan kiskoo vaikka väkisin kotiin. Tänään käytiin Greetan kanssa Koiraklubilla mölliagsaamassa. Kun oltiin lähdössä, Saaga oikein peruutti makuuhuoneeseen merkiksi, ettei se aio mukaan tulla. Vasta kun laitoin verkkoportin paikoilleen, se tuli sen taakse norkoamaan läksiäisherkkuja. Saaga on Persoona, mutta niin lempeä ja ystävällinen sekin. Greetta on välillä oikea paskapää sille. Liekö vähän noussut hattuun, kun se oli tänään omineen siellä agsareissulla, kun yhtäkkiä se kotona kävi Saagan päälle ärhentelemään. Saaga ei tehnyt yhtään mitään ansaitakseen tuollaisen kohtelun eikä ruvennut ärhentelemään takaisin. Katsoi vain ihmeissään. Eihän Greetta oikeasti pure tai mitään sellaista pahaa, mutta selvää isottelua tuo on. Karkoitin Greetan pois olohuoneesta portin taakse ja oikein näyttävästi paijailin Saagaa. Meidän talossa ei nuoriso kohtele kaltoin kunnioitettavaa vanhaa koiraa. Kun Greetta jossain vaiheessa pääsi takaisin olohuoneeseen, en ollut sitä huomaavinani ja se oli sangen nöyrää ja kilttiä pikkukoiraa taas. Ei ollut eka kerta tällainen hyökkäys. Ei niitä usein ole sattunut, muutama vain, mutta mietin, johtuvatko ne siitä, että Saaga on sairas koira ja Greetta haluaa lauman kunkuksi sen takia. Tietääkö Greetta enemmän Saagan tilasta kuin me ihmiset. Joka tapauksessa todella ärsyttävä rakki on pikku- Gee joskus ( tai aika useinkin). Onneksi siitä löytyy myös paljon hyvää, jotta jaksaa sen ärsyttävät piirteet. Täytyy sanoa, että haikea olen, kun Saaga on lähtenyt eikä talossa ole yhtään leppoisaa portugeesia, vain haasteellinen shetlantilainen.

No, joka tapauksessa huomenna mennään shetlantilaisen kanssa toko-kokeeseen Strömforsiin toiveena saada viimeinen avoimen luokan tulos. Saas nähdä! Kaiken se osaa, mutta toko on herkkä laji. Peukut siis meille.

16.11.2018

Marraskuulumisia

Jopas taas vierähti aikaa edellisestä päivityksestä. Ehkä tässä marrashorroksessa ei oikein saa aikaiseksi mitään järkevää, mutta nyt perjantai-illan kunniaksi tormistaudun toden teolla.

Greetan kanssa ollaan harjoiteltu eniten tokoa. Nimittäin sunnuntaina on meillä toko-koe ja hartaana toiveena olisi saada viimeinen avoimen luokan ykköstulos ja siis koulutustunnus myös. Sitten voitaisiin rauhassa jäädä harjoittelemaan voittajaluokan juttuja. Greetta osaa jo voittajaruudun, zetaakin se on tehnyt, piilossa olen ollut paikkaistumisen aikana, joten sitä pitää harjoitella nyt sitten makuulta. Metallinoudon metalliosuutta ollaan harjoiteltu ja alun hampaiden kalistelu inhotuksesta ja kapulan sylkeminen on vaihtunut jo kapulan sietämiseen ja noutoon lattialle heitettäessä. Hyppynoudon Greetta osaa puukapulalla, joten luulisin, että kun ote on varma täällä kotona, hyppynouto on helppo juttu. Kaukokäskyt ovat ihan alkutekijöissä, joten uusia vaihtoja joudutaan hinkkaamaan pitkään. Greetalla on vikkelät jalat, joten niiden paikallaan pysyminen tulee varmaan olemaan suurin haaste. Tunnarista saatiin hyvät vinkit Mannerin opissa ja se on kehitteillä. Luoksetulon stoppia ei olla vielä kertaakaan edes koitettu. Seuruussa peruutuksen pitentäminen on ohjelmassa ja seuruun vahvistaminen noin yleensä. Ohjattua noutoa ollaan tehty, ja siihen lisää matkaa tarvitaan. Äänen vähentäminen on myös työn alla. Eli hommaa on, mutta onneksi Greetta on aika oppivainen typykkä.





                                                               - Heitä heitä heitä.

                            
                           Kun emäntä syön jotain, niin kohteliaasti voi kerjätä lähituntumassa.

Saagan kanssa käytiin muutama viikkon sitten kontrolliverikokeissa. Maksa-arvot  ja urea-arvot olivat normaalit - jippii. Addison-arvot olivat myös ihan hyvät. Pyysin ottamaan kilppariarvot myös, sillä vuosi sitten Saaga oli raja-arvolla. Enpä siis yllättynyt, kun kilpirauhasen vajaatoiminta on alkanut. Se selittää Saagan turkin ohentumisen ja sen ohuen rotanhännänpään. Nyt aloitettiin Forthyron- niminen kilpparilääke, ensin pari viikkoa 1/2 nappia kaksi kertaa päivässä ja sen jälkeen 1 nappi kaksi kertaa päivässä. En tiedä, johtuuko lääkkeestä vai onko maha kovilla lisälääkityksestä, mutta Saaga on närästänyt vähän enemmän ja muutamana aamuna oksentanut mahanesteitä. Ei paljon eikä usein, mutta kuitenkin. Seurataan tilannetta ja otan yhteyttä lääkäriin, mikäli oksentelu lisääntyy. Saaga on kyllä ihan entisensä, hyväntuulinen ja hyväruokainen rouvaskoira.



                                                               Saaga 💓